Viikko 25/2022 (20.-26.6.2022)

Viimeinen vajaa työviikko ennen loman alkua meni yllättävän nopeasti. Yleensä viimeiset kitupäivät ovat tuskaisen hitaita, mutta nyt ne olivat sen verran työntäyteisiä, että juhannuksen viettoon pääsi ilman pahempia naamanväänteitä.

Teeniviikko tuli otettua kevyesti. Alkuviikosta oli etureidet vielä melko kipeät viikonlopun kisailuista ja muutenkin viikonlopun huonot nukkumiset vaikuttivat alkuviikon vireystilaan. Perjantaina oli myös tiedossa seuraava kisa, joten sitäkin silmällä pitäen piti ottaa vähän kevyemmin, vaikkei mistään sellaisesta kisasta ollutkaan kyse, johon pitäisi jotenkin panostaa isommin.

Maanantaina ohjelmassa oli vain työmatkapyöräilyt. Aamulla lämpöä ei ollut kuin 11 astetta, mutta iltapäivällä päästiin jo lähemmäksi kahtakymppiä.

Tiistainakaan ei ollut muuta kuin puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Tämä oli kevätkauden päätöskerta ja nyt on sulan lätkimisestä noin kolmen kuukauden tauko. Melko mukavasti pelit sujuivat, vaikka jalat olivatkin edelleen väsyneet ja etenkin etureiden melko kipeät.

Keskiviikkona taas työmatkapyöräilyt. Aamusta edelleen viileetä ja iltapäivällä tihkusadetta ja muutenkin märkää. Märkyys jatkui myös kotona, sillä kävin Tesomajärvessä uimassa märkkärin kanssa 2.3 kilometrin matkan, aikaa kului 50 minuuttia. Vesisateen vuoksi ilma (18 ast.) taisi olla hieman viilempi kuin vesi. Hyvin tarkeni uiskennella. Vähän pakkopullalta uintiin lähtö maistui, mutta kyllä se loppujen lopuksi ihan mukavaa oli.

Tortaina oli viimeinen työpäivä ennen Juhannuksen viettoon ja lomille lähtöä. Työpäivä oli vähän vajaa, kun lähdimme jo puolilta päivin ajelemaan kohti Vuokattia. Ensin piti vielä pakata ja ajaa nurmikkokin. Ajoreitti oli Jyväskylän, Kuopion ja Nurmeksen kautta Vuokattiin. Isompia ruuhkia ei ollut ja pojatkin sopeutuivat hyvin pidempään takaluukkumatkustamiseen. Illansuussa olimme perillä.

Juhannusaattoiltana oli ohjelmassa yötriathlonin perusmatka. Samassa kisassa olimme myös viime Juhannuksena. Aamupäivällä kävin testaamassa yhden kierroksen verran uintirataa eli 750 m. Vesi oli kuulemma 18 asteista ja tuntui aika paljon kylmemmältä kuin Pirkanmaalla. Uinnin aikana se ei kuitenkaan haitannut. Sain kuitenkin parinsadan metrin uinnin jälkeen generoitua itselleni pienen uintipaniikin ja kelluttelinkin raatopoijun varassa vähän aikaa hengitystä tasaillen. Loppumatka menikin sitten ihan mukavasti.

Itse kisa alkoi 18:30. Vaikka päivä oli ollut helteinen, niin vesi ei ollut kyllä lämmennyt laisinkaan. Uinti lähti muuten hyvin liikkeelle, mutta pari pikaista lasien korjausliikettä jouduin tekemään ennen kuin pääsi keskittymään uintiin oikein kunnolla. Tällä kertaa en saanut generoitua paniikkia eikä muutenkaan isompia ongelmia tai ruuhdia ollut, vaikka yhteishärdellinä lähtö suoritettiinkin. Lähtijöitä oli nelisenkymmentä. Itse valitsin reunapaikan, jotta saisin vapaammin uida. Uinnin aikana ei sinänsä ollut mitään ongelmia. Reitti uitiin kahtena 750 m:n kierroksena ja jokaisen kierroksen pari viimeistä sataa metriä uitiin kohti aurinkoa. Tämä vähän hämäsi, kun ei nähnyt laisinkaan minne ui, mutta kun seurasi edellä meneviä, niin suunta oli melko varmaan oikea. Uintiin meni aikaa tasan 30 minuuttia ja porukan melko peräpäässä tulinkin rantaan. Se oli jonkinmoinen pettymys, sillä uintivauhti oli melko tarkkaa samaa kuin edellisenäkin vuonna. Kuvitelmissani oli, että uinti olisi jonkin verran kehittynyt talven aikana, mutta kuvitelma oli näemmä väärä.

Ensimmäiseen vaihtoon meni aikaa vajaa 4 minuuttia. Siirtymä rannasta vaihtoalueelle oli muuttunut ja siirtymässä juostiin osin myös asfaltilla, joka ei ollut niitä mielyttävimpiä kokemuksia. Matka vaihtopaikalta pyöräilyn alkuun ei ollut pitkä, joten pyöräkenkäjuoksu jäi onneksi lyhyeksi. Edellisena vuonna minulla oli ollut TT-pyörä allani, mutta nyt en jaksanut sitä raahata mukaani, vaan poljin gravelilla, johon oli vaan vaihdettu kapeat sliksit alle. Lämpötila oli edellen varmaankin helteen puolella, mutta tuulta ei juurikaan ollut ja muutenkin sää tuntui pyöräilyyn mukavalta. Yllättävän hyvin myös pyörä tuntui liikahtavan, sillä pystyin ohittelemaan TT-pyöriäkin, vaikka välillä ne tulivatkin alamäissä ohi paremman aeron ansiosta. Alamäissä gravelistani loppuivat myös vaihteet kesken ja joduinkin vain rullailemaan jonkin verran isoimmissa alamäissä. Vaihtoalueen muutoksen vuoksi myös kääntöpaikka oli vähän muuttunut edelliseen vuotteen verrattuna. Se oli kuitenkin tuotu melkein kilometrin liian lähelle, sillä kahden kierroksen pyöräilyssä matkaa ei kertynyt kuin 36.6 kilometriä. Keskivauhtini oli kuitenkin kisan positiivisin yllätys, sen ollessa 34.6 km/h (edellisenä vuonna TT:llä 35.1 km/h) ja keskitehotkin 241 W, joka oli pari wattia enemmän kuin edellisenä vuonna.

Toinen vaihtokin meni ihan sujuvasti. Siihen kului 81 sekunttia. Juoksureitti oli muuttunut täysin edellisestä vuodesta, jolloin noin puolet juostiin asfaltilla. Nyt asfaltilla ei juostu oikeastaa laisinkaan, vaan reitti oli siirretty kokonaisuudessaan Särkisen rantaan. Alusta oli siis hiekkaa tai soraa ja maalialueella myös tekonurmea. Alusta oli siis melko hidas. Reitti juostiin neljänä 2.5 km:n kierroksena ja kierroksella oli nousumetrejä parisenkymmentä. Rantakaistaletta oli onneksi levennetty, mutta silti, kun reitti juostiin edestakaisena, niin paikoin oli vastaantulijoiden kanssa ahdasta. Lämpöä oli edellen yli kaksikymmentä astetta, mutta reitti oli onneksi pääosin varjossa, eikä aurinko päässyt präkittämään, vaikka hyvin vielä paistelikin taivaalla. Omassa juoksussani ei ollut mitään isompaa iskua päällä. Tasaista vauhtia yritin pitää ja selkää tuli hyvin vastaan. Tosin en tiedä olivatko samalla kierroksella, ja osa oli myös sprinttimatkan menijöitä. Mutta ohitukset antavat kuitenkin aina vähän lisätsemppiä. Kympin (9.9km) juoksuun meni aikaa vähän alle 43 minuuttia. Ei mitään huippuvauhtia, mutta kun tuloksia katseli, niin ei kovin moni muukaan tuon kovempaa mennyt. Loppuaikani oli n.2:21. Jälki-ilmottautumiseni vuoksi (ja siinä vähän tumpeloituani) olin miesten yleisessä sarjassa, ja siinä sijalla 7 (/9), mutta omassa M45-49 -sarjassanikin olisin ollut viimeinen (3.)

Launtaina koiralenkkien lisäksi ei tullut sitten muuta liikuntaa harrastettuakaan. 30 lämpöasteen päivänä oli hyvä istua ilmastoidussa autossa ja ajaa Vuokatista Ylläsjärvelle viettämään ensimmäistä lomaviikkoa. Iltaan taas meni ennen kuin perille pääsimme.

Sunnuntaina aamulla lähdin tekemään juoksulenkkiä, kun lämmöt eivät vielä olleet nousseet kuin 20 asteeseen. Juoksin Ylläsjärven mökiltä ensin latupohjia pitkin Tunturijärvelle ja sieltä vähän vielä eteenpäin ennen kuin nousin maisematielle, jota pitkin hölköttelin takaisin mökille. Matkaa kertyi 18 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 90 minuuttia. Nousumetrejä kertyi 260, joten mäkeä reitiltä löytyi. Pienen levon jälkeen kävin vielä polkemassa mökin laina-fätillä 90 minuutin / 20 kilometrin lenkin Ylläsjärven puolen latupohjilla. Hellelukemiin päivällä taas päästiin. Illalla (tai paremminkin jo alkuyöstä) kävimme vielä kävellen kiertämässä 2 tunnin / 9 kilometrin Kellostapulin lenkin.