Viikko 12/2021 (22.-28.3.2021)

Maanantai valkeni Saariselällä sen verran kylmänä (no, ei nyt sen enempää kuin -12 astetta), että koiralenkin ja aamupuuron jälkeen pääsi ottamaan vajaan tunnin aamutorkut ennen päivän hiihtolenkkiä. Klo 10:30 pakkasta olikin enää vain viitisen astetta ja kun aurinkokin paisteli pilvettömältä taivaalta, joten jälleen oli edessä mahtava hiihtosää.

Tänäänkin oli tarkoitus mennä uusille laduille. Laanilasta suuntasinkin ensin Ahopäiden kupeeseen ja sieltä Rumakurun kautta Luulammille. Luulammilta matka jatkui Taajuslaavun kautta Vellinsärpimänojalle. Mukavan vaihteleva pätkä. Välillä mentiin pitkään nousuvoittoisessa maastossa, mutta sitten taas pääsi laskettelemaan pitkiä pätkiä.

Vellinsärpimänojalta suuntasin Palo-ojalle, jonka jälkeen oli pitkä nousu Palopäälle ja sen jälkeen pitkä lasku Moitakuruun.

Moitakurun jälkeen reitti suuntasi Luton kautta Kaunispään laskettulurinteiden ala-asemille ja sieltä Saariselän keskustan kautta majapaikkaan Laanilaan.

Jälleen oli melko nihkeä keli. Suksi luisti heikosti, vaikka paikoin luistoa löytyikin vähän paremmin, etenkin paikoissa joihin aurinko oli päässyt paistamaan enemmän. Matkaa kertyi 50 km ja aikaa kului 4 tuntia. Saunan jälkeen tehtiin vielä poikien kanssa vajaan kympin ja kahden tunnin koiralenkki metsäpolkuja pitkin.

Tiisaiaamu oli synkkä ja myrskyinen – tai no ainakin pilvinen ja tuulinen. Koiralenkin ja aamupuuron jälkeen lähdimme heti tekemään hiihtolenkkiä, sillä pakkasta oli vielä pari astetta, mutta päivälle oli luvattu useampaa plussa-astetta.

Aamulla oli ladut ajettu jo priimakuntoon, mutta avoimilla paikoilla kova tuuli oli puhaltanut ladut umpeen, jolloin piti lykätä tasatyöntöä luistelu-uralla, jossa luisto olikin suht hyvä. Muuten oli jälleen luiston suhteen nihkeää. Olokin oli vähän nihkeä, aiempien päivien hiihdot vähän tuntuivat kropassa. Päätinkin tehdä aamupäivälle vähän lyhyemmän lenkin.

Lenkki lähti Laanilan mökiltä ja kulki prospektorin kaivoksen kautta Piispanojalle. Täältä matka jatkui Vahtamapään ja Iisakkipään kautta Saariselän keskustaan. Hiihtosuunta oli oikein valittu, sillä Vahtamapään avotunturilla oli kova tuuli, mutta onneksi pääosin myötäinen. Aurinkokin alkoi pikkuhiljaa pilkistelemään pilvien välistä.

Keskustasta lähdin nousemaan Kaunispäälle ja sieltä laskettelin mukavassa myötätuulessa Palo-ojalle, jos tulin jälleen keskustaan. Lisälenkiksi tein vielä prospektorin kaivoksen lenkin, ennen kuin saavuin takaisin majoitukseen. Matkaa kertyi hieman vajaat 33 km ja aikaa kului 2:40. Mökille päästyä lämpö oli nelisen astetta ja aurinko paisteli taas siniseltä taivaalta. Kuvia ei tältä reissulta tullut, koska känny jäi vahingossa laturiin.

Päivällä reilun tunnin koiralenkillä sää vaihteli tiuhaan. Välillä paistoi aurinko täydellä terällä, mutta sitten heti tuli räntää ja rakeita vaakasuoraan, ja taas kohta alkoi paistamaan. Iltalenkkiä silmälläpitäen odottelin viiteen, että lämpö tippui taas lähemmäksi nollaa ja että latu muuttuisi päivän lämpöjen jälkeen liukkaaksi.

Reitti kulki Laanilasta ensin Muotkan kautta Kakslauttaseen, sitten Kiilopään keskukselle ja sieltä Sivakkaojan laavun kautta takaisin Laanilaan. Tein vielä vähän lisäkiemuraa Saariselän keskustassa, jotta 37 km tulisi täyteen. Aikaa kului 2:20.

Sen verran oli liukas keli, että matka piteni koko ajan, kun ei malttanut lopettaa. Oli aivan mahtava luistelukeli, vaikka edelleen oli kova tuuli ja ladut olivat menneet roskaisiksi, niin silti vauhti oli melko reipasta ja aamuhiihdosta huolimatta suht kevyttäkin. Taas tuli todettua, että perinteisellä tyylillä ja luistelussa väsyy eri lihakset. Muutenkin oli hieno hiihdellä, kun koko lenkin aikana ei näkynyt kovinkaan montaa muuta hiihtäjää, rauhassa sai nautiskella. Etenkin Kiilopään pää oli lähes autio. Auringonlaskukin oli komea. Tällä lenkillä tuli täyteen 1000 km tällä kaudella, 200 km tällä reissulla ja 70 km tälle päivälle.

Keskiviikkona oli tarkoitus pitää lepopäivä, mutta aamulla hiihtojalkaa vipatti sen verran paljon, että oli pakko käydä tekemässä luistellen kevyt pk-lenkki. 33 km:n ja 2:10 tunnin lenkki meni puoleen väliin asti ihan vihellellessä, sillä juuri ajetut koskemattomat ja vähän rapsakat ladut luisti vallan mainiosti luistelutyylillä. No, vähän alaspäin viettävä maasto ja myötätuuli siivitti myös menoa. Viimeisellä neljänneksellä, kun kaikki edellämainittu oli poissa ja lämpöäkin oli jo nelisen astetta, niin meno muuttui vähän raskaammaksi, mutta eiköhän tämä pk-lenkin puolelle mene, kun keskisyke oli kuitenkin vain 123 bpm.

Keskiviikkoaamuun herättiin parin plussa-asteen ja kovan tuuleen kera. Perinteisten aamurutiinien jälkeen oli jälleen edessä hiihtoreissu. Tarkoitus oli taas kiertää uusia hiihtouria, ja käydä tekemässä Kulmakurun lenkki. Perinteisellä tyylillä lähdin hiihtelemään klo 9 aikoihin, mutta palasin takaisin muutaman sadan metrin hiihdon jälkeen, ja kävin laittamassa liisterit suksen pohjiin, kun purkkivoide ei pitänyt laisinkaan.

Toisella yrittämällä matka lähti sitten paremmin liikenteeseen ja Laanilasta suuntasin kohti Kulmakurua. Latu oli vain kelkalla ajettu ja oli ns. erämaalatu. Heti alkutaipaleesta totesin, että kovin helppo “erämaalaturetki” ei tulisi olemaan, sillä sauva upposi vähän väliä puoleen sauvaan ja muutenkin latu ei ollut ihan priimaa. Pitkät loivat nousut ja kova vastatuuli vei muutaman kilometrin jälkeen suurimman innon eräretkeilystä, kun vielä sykkeetkin olivat melko korkealla.

Pikku-Harriojan tulistelupaikalla pysähdyin juomaan ja tutkimaan tarkemmin tuvan seinäkarttaa. Totesin että vaikka kulmakuruun ei olekaan matkaa kuin 4.5 km, niin edessä olisi jonkin verran avotunturia ja vastatuuli oli sen verran kova, että päätin kääntyä takaisin häntä koipien välissä ja jatkaa hiihtoa paremmalla urastoilla. Tähän “erämaaretkeen” kului aikaa 1:40 ja matkaa kertyi vain 18.5 km, eli melko rauhallista eteneminen tuolla pätkällä oli.

Takaisin Laanilaan päästyäni suuntasin Piispanojan laavun kautta Ahopäille. Ahopäiden ylitys sujui mukavasti, sillä kova tuuli puhalsi mukavasti selän takaa ja auttoi hyvin pitkässä nousussa. Kiilopään keskukseen laskemisen jälkeen matka jatkui Sivakkaojan laavulle ja sitten takaisin Laanilaan. Lisälenkkinä hiihdin vielä Prospektorin kaivoksen kautta Piispanojalle ja sieltä Rumakuruun päin ja Saariselän keskustaan. Mökille päästyäni matkaa oli kertynyt 51.5 km ja aikaa kulunut 4:12. Eli retken toinen osuus meni kahteen ja puoleen tuntiin, ja jolle kertyi 33 km.

Liisterisuksi toimi vähän vaihtelevasti. Paikoin oli ihan hyvä pito ja luisto, mutta ladun roskat tarttuivat melko tehokkaasti pohjiin kiinni ja niitä sai aika-ajoin potkia irti. Viimeisellä kympillä alkoi satelemaan myös vähän lunta ja irtolumi jäätyi myös välillä pohjiin kiinni.

Perjantai olikin sitten viikon komein päivä sään, kelin ja treenin osalta. Aamulla oli jokunen aste pakkasta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuultakaan ei juuri ollut. Lämpö kohosi päivän aikana muutamaan plussa asteeseen, mutta muuten olosuhteen pysyivät samana kuin aamullakin. Sen verran karkeanoloiset ladut olivat, että jälleen piti turvautua liisterivoiteluun.

Saariselän toinen latukone oli hajonnut torstaiaamuna (nökötti vielä Laanilan pätkällä perjantaiaamuna), ja se näkyi ajettujen latujen verkostossa. Tästäkin syystä liisteri oli hyvä valinta suksen pohjaan, sillä ajamattomat pätkät olivat jäiset, eikä purkkivoide olisi pitänyt siinä varmaan laisinkaan.

Ensin hiihdin Saariselän keskustan kautta Vellinsärpimänojalle. Jo tällä välillä pari viimeistä kilometriä oli ajamatta. Ajamattomat ladut jatkuivat aina Luulammille asti. Vajaan neljän kilometrin nousuvoittoinen pätkä oli onneksi loivaa nousua, joten ajamattomallakin ladulla se oli ihan hiihdettävää, vaikka ihan jäinen olikin. Seuraavat kolmisen kilometriä olikin loivaa alamäkeä ja vauhti oli suht rapsakkaa. Taajuslaavulta nouse Luulammille oli sitten jo rankempi osuus, sillä nousumetrejä oli melko mukavasti ja käsien varaan piti varata paljon.

Luulammilta Kiilopään keskukseen ladut olikin sitten jo ajettu. Maisemat olivat mahtavat kun aurinko paistoi ja avotunturi näytti valkoisen vaippansa parhaassa hohdossaan. Rankan nousun jälkeen oli vauhdikas lasku Kiilopään keskukselle. Vaikka reitti oli tuttu, niin alamäki vähän jänskätti, sillä vauhti nousi melko hurjaksi.

Kiilopäältä matka jatkui Sivakkaojan laavun kautta Kakslauttaseen (jossa myös oli ajamattomat ladut), sieltä Ahopäiden kupeeseen ja sieltä Vahtamapään risteyksen kautta kohti Saariselän keskustaa. Lisäkilsoja keräsin vielä kiertämällä Piispanojan, Laanilan ja prospektorin kaivoksen lenkin. Yhteensä kilsoja kertyi 61.5 km ja aikaa kului 4:40. Nousumetrejä kertyi n.850 m ja keskisyke oli 120 bpm Hyvä PK-treeni ja mahtava hiihtokeli.

Lauantai oli reissupäivä, siirtymä Saariselältä Ouluun. Aamulla ehti kuitenkin tekemään vielä hiihtokauden päätöslenkin. Jälleen oli vähän enemmän tuulisempi päivä. Pakkasta oli pari astetta ja taivas pilvinen. Ladut olivat juuri ajettu priimakuntoon ja luisto oli melko hyvä, vaikka alkuun tuntuikin, ettei olisi mutta kova vastatuuli hyydytti vauhdin melko tehokkaasti, etenkin kun etenin vapaalla tyylillä.

Hiihtäessä ihmettelin, että onko Lappiin tullut ulkonaliikkumiskielto, sillä sain hiihtää melkein tunnin verran, ennen kuin vastaan tuli ensimmäinen hiihtäjä. Melko rauhallista oli laduilla koko lenkin ajan. Oliko syynä tuulinen keli, aikainen lauantaiaamu vai ns. vaihtopäivä. Viimeiselle hiihtolenkille tuli mittaa 40 km ja aikaa kului 2:37. Enemmänkin olisi voinut hiihtää, mutta mökin luovutus painoi päälle. Reitti kulki ensin Laanilasta Muotkan kautta Kakslauttaseen. Sieltä Kiilopään keskuksen ja Sivakkaojan kautta Ahopään tuntumaan, josta matka jatkui Piispanojan ja Saariselän keskustan kautta takaisin mökille.

Lomareissusta muodostui sitten melko hiihtopainotteinen. Juoksukamppeetkin olisi ollut mukana ja pyöränkin olisi voinut vuokrata kun tarjolla olisi ollut mahtavat pyöräurastot metsän puolella, mutta hiihdettiin nyt kun kerrankin pystyi. Lauantaista lauantaihin olitiin, eli kahdeksan hiihtopäivää oli tarjolla. Yhdeksän lenkkiä tein, joista kertyi matkaa 390 km ja aikaa ladulla kului 29.5 tuntia. Muutenkin hiihtotalvi oli yllättävän hyvä, sillä kaiken kaikkiaan kilsoja kertyi 1210 km, tunteja 90 ja kertoja 31.

Sunnuntai oli lepopäivä kun ajoimme Oulusta kotiin. Illalla tuli laitettua sukset kesävoiteisiin ja maastopyörästä vaihdoin nastarenkaat pois. Eli nyt saa kevät tulla.