Kuluneella viikolla tuli vietettyä aikaa pyörän selässä ihan urakalla. Tai ainakin 13,5h, joka kyllä on omalla mittapuullani ihan hyvä määrä, ainakin kun tuossa ei ole yhtään työmatkapyöräilyä. Runsaaseen pyöräilyyn oli syynä juoksemattomuus, sillä tälle viikolle ei tullut kilometriäkään juoksua.
Juoksutauon syynä oli tiistainen lääkärikäynti, jossa sain kortisonipiikin vasempaan jalkapöytääni, joka ei ole alkanut tokenemaan. Lääkärille valittelin myös saman jalan peukalovarvasta, joka on myös kipuillut jo jonkin aikaa. Onneksi hänen mukaansa siinä ei tuntuisi olevan nivelrikon merkkejä, vaan on vain ärtynyt jostain syystä. Valittelin myös oikean jalan akillesjännettäni, mutta ei siinäkään onneksi ollut mitään akuuttia. Kiinnikkeitä akilleksen ympärillä tuntuisi olevan ja siihen auttaa parhaiten hieronta sekä exsentrinen jumppa.
Kotisalia tuli myös mahdutettua viikkoon kolmen treenin verran, ma, ti ja la. Torstai oli muuten lepopäivä, mutta metsässä tuli tarvottua kolmisen tuntia kun tuli haettua rasteille paikkoja loppukuun iltarasteja silmällä pitäen, jolloin meidän on järjestäjävuoro.
Pyöräilyviikko alkoi tiistaina, kun kiersin maastopyörällä Lamminpää – Julkujärvi – Koukkujärvi – Mustovuori -lenkin. Maasto oli pohjoisen reitteihin verrattuna helppoa eikä 38 km:n lenkkiin mennyt aikaa kuin 2:20.
Keskiviikon treeniäkin voi pitää pyörätreeninä, sillä sotkin reilun tunnin verran yläkerrassa traineria. Tämä olikin vuoden ensimmäinen kerta kun otin trainerin käyttöön.
Perjantaina lähdin tekemään kulttuurimaisemakierrosta. Aikaisemmin en ollut ihan vastaavaa lenkkiä tehnyt, joten etukäteen ei ollut tarkaa tietoa kuinka pitkä se olisi, alle satanen kuitenkin. Lähdin kotoa ensin Siuroon josta suuntasin Jumesniemeä kohti. Tällä välillä oli parisen kilometriä hiekkatietä, mutta onneksi ihan pyöräiltävissä maantiepyörälläkin. Matka jatkui kohti Hämeenkyröä ja sielä Lintuharjuntien kautta Takamaalle ja Ylöjärven keskustan kautta kotiin. Matkaa kertyi reilu 80 km ja aikaa kului vajaa kolme tuntia. Tosi hieno ja vaihteleva reitti. Hienoa maalaismaisemaa ja metsäpätkiä. Tämän voisi ottaa vaikka yhdeksi vakiolenkiksi.
Lauantaina tein vuorostaan maastopyörälenkin. Kotoa suuntasin Pirkkalaan ja sieltä kaasulinjaa pitkin Hakkariin ja takaisin Pirkkalaan. Kotiin kiersin vielä Pyynikin ja Tahmelan kautta. Mukavan helppoa maastopyöräilyä, vaikka hieman kivikkoista olikin paikoin kaasulinjalla, mutta ei mitään pohjoisen kivikkoihin verrattuna. Matkaa kertyi 70 kilometriä ja aikaa meni 3:30.
Sunnuntaina tein jälleen maantiepyörällä saman lenkin kuin perjantainakin. Sää oli jonkin verran tuulisempi kuin perjantaina eikä aurinkokaan paistanut niin komeasti kuin viimeksi. Mukava reissu kuitenkin jälleen kerran.
Toinenkin lomaviikko tuli näin siis kulutettua ja huomenna pitäisi taas herätä arkeen ja lähteä ansiotyöhön. Toivottavasti ensi viikolla sitten pääsee taas juoksuhommiinkin.
Lueskelin taas kymmenen vuoden takaista blogiani ja siellä fiilisteltiin Paavo Nurmi maratonilla juuri juostua ensimmäistä kolmen tunnin alitustani. Sinänsä hauska yhteensattuma, sillä kirjoita tätä blogia kyseisestä tapahtumasta silloin saamani “Elämys 2008” T-paita päällä,