Treenivuosi 2017 oli taas pitkästä aikaa niin määrällisesti kuin tuloksellisestikin hyvä. Vanhoja perinteisiä tapahtumia tuli kierrettyä, mutta myös uusia häppeninkejä mahtui mukaan.
Alkuvuosi oli hieman hankala selkävaivojen vuoksi, mutta helmikuun puolella alkoi pääsemään jo juoksentelemaankin. Hiihtotalvi oli todella huono, enkä käynyt etelässä kertaakaan suksilla. Hiihtolomalla Pyhällä tuli hiihdettyä talven kaikki 300 km. Tosin nyt juuri ennen vuodenvaihdetta tuli yksi hiihtokerta lisää. Retkiluistelua tuli kokeiltua Tohlopin jäällä pari kertaa. Ns. talviurheilu jäi siis melko vähiin.
Sulkapalloa on tullut pelattua kesälomaa lukuun ottamaatta läpi vuoden. Yhteensä sulkiskertoja kertyi harjoituspäiväkirjaan 59 kpl / 84 tuntia. Pääaisassa tuli pelattua neluria parin eri porukan kanssa, mutta myös kaksinpelejäkin mahtui mukaan. Keväällä liityin myös Mansen Sulkaan, jonka mukana tuli uusi vastustajia eteen. Tarkoitus oli myös aloittaa syksyllä Tampereen sulkapallorankingissä, mutta koska kesällä jäi peli vallan väliin, niin jätin osallistumatta koko rankingiin.
Maantiepyöräilykausi oli hieman vaisu, vaikka keväällä tuli hommattuakin uusi hiilikuituinen maantiepyörä. Toisaalta myös kalustotappioita tuli keväällä, kun kaatusin vanhalla cyclo crossarilla sen verran rajusti, etten uskaltanut sitä ottaa enää maanteille mukaan, vaan laitoin sen sisäpyörä-traineriin kiinni. Juoksuinto vei pyöräilykilometrejä kesältä, mutta kertyi niitä sentään vuoden aikana 6100 km, jossa on mukana kyllä kaikki työmatkapyöräilyt. Sisäpyöräilyä tuli tuon lisäksi vielä poljettu 30 tunnin verran. Pirkan pyöräilyn pitkälle matkalle sentään tuli osallistuttua. Maastopyörälenkit jäivät pohjoisen lomareissun yhteydessä tehtyjä polkaisuja lukuunottamatta vallan väliin.
Suunnistuskaudessa ei myöskään ollut kehumista. Muutamat iltarastit tuli keväällä käytyä, mutta muuten otin osaa vain jokusiin kisoihin. Nekin on äkkiä lueteltu: Jukolan viesti, Norjan rastiviikko, Suomen tunturisuunnistus sekä 25-manna Ruotsissa. Tuulin kanssa osallistuimme myös Tampereen yö-rogainingin 8-tunnin sarjaan ja juhannuksena Kilpisjärvellä hieman lyhyempään rogainingiin. Suunnistuskilometrejä söi myös into kuluttaa tossuja maantiellä.
Huoltavia asioitakin tuli taas otettua syksyllä ohjelmaan, sillä aloin taas käymään suht säännöllisesti jalkahieronnassa. Yhdeksän kertaa ehdein syksyllä käydä, mutta homma jatkuu kevätkaudella samaa rataa. Punttisalipuolta tuli tehtyä 37 kertaa vuoden aikan, joten hieman vähiin sekin jäi.
Juoksun puolella olikin sitten vähän enemmän tapahtumaa. Kilometrejä kertyi hieman päälle 2000, kertoja 140 ja tunteja 160. Pääasia kuitenkin oli, että paikat pysyivät suht ehjänä koko vuoden ajan, vaikka kisailtuakin tuli jonkin verran.
Kisailut alkoivat toukokuun alussa, jolloin järjestettiin tiistaisin Inov Trail-Cup Tampereen maastopoluilla. Neljään osakilpailuun viidestä osallistuin. Toukokuussa oli myös Raholan kymppi, jossa kävin pokkaamassa M40-sarjan ykköspalkinnon. Muuten alkukesästä ei tullut osallistuttua juoksukisoihin, jos juhannuksen Saanan vuorijuoksua ei lasketa mukaan.
Elokuun alussa osallistuin Pirkkala hölkkään, jossa M40-sarjan 10 km:llä olin kolmas. Kymmenen päivää siitä eteenpäin juoksin Pyhällä tunturikympin, toisen pohjoisen kesäreissumme päätteeksi. Sieltä tuli kotiinviemisiksi ykkössija. Syyskuun alkuun tuli vedettyä myös Hervannassa rata10, joka meni aikaan 37:26 ja joka antoi hyvin itseluottamusta syksyn kisoille.
Jyväskylässä kävin juoksemassa vuoden ainoan puolimaratonini ja ajalla 1:22:36 pääsi pokkaamaan M40-sarjan ykköspalkinnon. Pari viikkoa tuosta eteenpäin juoksin 11 vuoden tauon jälkeen myös Pirkan hölkän. Uudella ennätysajallani 1:22:00 olin M40-sarjassa toinen. Pitkä maratontaukokin tuli katkaistua Kankaanpäässä, kolme viikkoa Pirkasta. Kankaanpään pikku pakkasessa tuli kruunattua juoksuvuosi, kun sain alitettua vieläkin kolmen tunnin ajan. Marraskuun puolessa välissä tuli juostua pitkästä aikaa myös TeivoCupin 5 km:n osakilpailu. Aika oli 18:25.
Treenivuosi 2017 oli siis ihan mukavan tapahtumarikas. Mitään isompia vaivoja ei vuoden aikana ollut. Pyörälentoni jälkeen jouduin muutaman päivän nuolemaan haavojani, mutta sitten pääsi taas juoksulenkille. Leikattu vasen kantapää ja akillesjänne aina välillä vähän kipuili, mutta ei ole estänyt treenaamista. Suurin huolenaihe on ollut oikea akillesjänne, joka on syksyn aikana alkanut kipuilemaan enemmän. Juoksua ei myöskään se vielä haittaa, mutta muuten on paikoin kosketusarka ja aamuisin kipuilee enemmän. Loppuvuodesta myös molemmissa peukalovarpaissani on ollut vähän ongelmia, jotka tuntuvat juoksussa ja sulkapallossa. Oikea olkapää myös on välillä kipuillut ja haitannut lähinnä sulkapallon peluuta.
Uuteen vuoteen pääsee kuitenkin hyvillä mielin, ja uusi juoksumattokin antaa mahdollisuuden treenata vähän huonommillakin keleillä. Puolimaratoni sillä tuli jo juostua, eli kyllä pää tuntuu kestävän pitemmätkin lenkit matolla paukutusta. Korkeille mattosykkeille en vaan ole vielä keksinyt mitään selitystä.