Kuluneella viikolla oli jälleen käytössä muutama kesälomapäivä. Viikonloppuna saavuimme mökille ja viikon ohjelmaan kuului mm. PunKun iltarastien pitäminen sekä letun paitoa Särkän tanssilavalla.
Maanantain aamutreeninä tuli juostua reilu 14 km sellaista rennon reipasta vauhtia. Mukava lenkki maalaismaisemissa hyvässä säässä. Illalla pyöräilin kyläilykierroksen jälkeen Alastarolta mökille. Senkin piti olla mukava rauhallinen polkaisu hyvässä säässä maalaismaisemissa. Sää kuitenkin muuttui melkein heti lähdön jälkeen ja meno muuttui ei-niin-rauhalliseksi polkaisuksi märässä kelissä. 40 km:n matkasta 30 km oli kamppeet märkänä.
Tiistana kävimme heti aamusta viemässä rasteja metsään illan iltarasteja silmällä pitäen. Sen jälkeen olikin hyvä tehdä tunnin juoksulenkki. Suunnitelmissa oli kiertää Vehkajärvi, mutta en oikein löytänyt oikeata tienpäätä, joten kierto jäi tällä kertaa haaveeksi.
Keskiviikko oli suunniteltu lepopäiväksi. Sen verran tuli kuitenkin otettua hikeä, että aamulla kävimme hakemassa hölkkävauhdilla rastit (ja kärpäset) metsästä pois. Usein olen kuullut, että urheilu on vaarallista, mutta mielestäni asia on ihan toisin päin. Vapaapäivät nimittäin ovat vaarallisia. Nytkin, kun illaksi ei ollut mitään treeniä suunnitelmissa, niin otin esiin raivaajan pyhästä kolminaisuudesta (lapio-rautakanki-kirves) kaksi esiin, jättäen kirveen siltä erää varastoon, ja aloin äheltämään parin ison kiven kanssa. Eikä siinä sitten kauaa mennytkään, kun kiveä kammetessa selkä sanoi “naps”. Loppupäivä käveltiinkin sitten etukenossa kiroillen. Lettujakin tuli paistettua yöllä yhteen asti ja se seisoskelu ei kauhean hyvältä tuntunut.
Seuraavan yön selkää särki joka asennossa ja aamulla koiralenkki oli melko kankeeta köpöttelyä. Pari buranaa alkoi kuitenkin pian tekemään tehtäväänsä ja päätin toteuttaa etukäteissuunnitelmani ja pyöräillä mökiltä kotiin. Pyöräily tuntui tekevän selälle hyvää ei se vaivannutkaan yhtään polkiessa. Pienen lisälenkin turvin sain 100 km:n polkaisun tehtyä.
Perjantai olikin sitten taas työpäivä ja työpöydän ääressä istuskelu oli melko myrkkyä selälle. Perjantaista tulikin sitten viikon toinen lepopäivä (paitsi työmatkapyöräily tuli kyllä tehtyä). Onneksi viikonloppu oli edessä, eikä työpöydän ääressä tarvinnut istua pariin päivään. Lauantaina kävin koittamassa, mitä selkä tykkää juoksemisesta, ja tykkäsihän se. Pienen matkaa alussa se oli vähän jäykkä, mutta loppu 14 km meni ihan mukavasti.
Sunnuntaina tein vähän pidemmän lenkin. En kuitenkaan mitään huippupitkää, mutta puolimaratonin verran kuitenkin. Piti vähän säästellä seuraavan viikon keskiviikon 10 km kisaa varten. En kuitenkaan mennyt PK-vauhtia vaan sellaista mukavan rentoa. Puolikkaan ajaksi tuli 1:38:16.
Se hyvä puoli selkävaivasta oli, joka tosin ei vieläkään ole ihan poissa, että tuli yksi ylimääräinen lepopäivä ja sain jumissa olleet pohkeeni suht hyvään kuntoon. Tosin nyt vaivaa kaiken muun lisäksi oikea takareisi. Tää on niin tätä.