Vaihteeksi melkein kokonainen työviikko. Torstai-iltana onneksi auto pakattiin taas reissukuntoon ja pääsimme matkustamaan yöjunalla kohti Rovaniemeä ja sielä Saariselälle. Kesän viimeinenkin lomaviikko ollaan reissussa.
Viikko alkoi kuitenkin mukavasti yhteislenkin merkeissä, kun TaRun kanssa teimme rennon reippaan neljätoista kilometrisen juoksulenkin Lamminpäässä. Päälle kunnolla sanunomista ja kesän ensimmäinen saunakalja, niin mukava siinä oli kuulumisia vaihtaa. Selkä oli jo melko hyvässä kunnossa, mutta maanantaina alkoi vasen takareisi jonkin verran kiukuttelemaan. Tästä syystä jättää tiistain lyhyet vedot tekemättä, vaikka keskiviikon kisaa varten niin olin suunnitellut.
Keskiviikkona takareisi oli jo melko hyvässä kunnossa, joten illan Pirkkalan hölkkään pääsi lähtemään ihan hyvillä fiilikillä. Sää oli sopimasti sateen raikastama kun klo 19 pääsimme matkaan. Kisa juostiin kahtena lenkkinä ja nousumetrejä kertyi sadan metrin verran. Alku oli hieman tahmean oloista ja jalat tuntuivat raskaalta, mutta parin kilsan ja ensimmäisten mäkien jälkeen juoksu alkoi tuntumaan jo ihan hyvältä. Ensimmäisen kierroksen lopussa kolme juoksijaa ryntäsi ohitseni ja yritin pysyä heidän peesissä. Peesailu jäi kuitenkin haaveeksi ja jäin suosiolla pitämään omaa vauhtiani. Toisen kierroksen puolivälissä sain kuitenkin yhden ohittajistani kiinni ja juoksimme yhtä matkaa aina viimeiselle kilometrille asti. Tällöin kaverin askel piteni sen verran ettei minulla ollut mitään saumaa pysyä kyydissä. Hyvän loppurutistuksen ansiosta sain loppusuoralla ohitettua vielä yhden kisailijan ja olin maalissa kymmenentenä. M40-sarjassa sijoitukseni oli 3. ajalla 41:19, matkan ollessa 10.6 km. Aika oli 7s hitaampi kuin kaksi vuotta sitten ja 4s nopeampi kuin seitsemän vuotta sitten. Eli melko tasavauhtista on Pirkkalan hölkän historiani ollut.
Torstaille oli luvattu poutaista säätä, joten suunnittelin ajavani töistä kotiin Lempäälän kautta. Puolen päivän aikoihin alkoi kuitenkin kurkussa tuntumaan jotain outoa ja iltapäivän aikana aloin ounastelemaan flunssan iskevän. Olisikohan edellisen päivän kova rypistys heikentänyt vastustuskykyä ja joku pöpö olisi päässyt kroppaan. Päätin siis jättää pidennetyn työmatkapyöräilyn väliin ja huilata yhden ylimääräisen päivän. Sama lopputulema olisi ollut ilman flunssan oireitakin, sillä kotiin pyöräillessäni pyörän rengas puhkesi ja piti soittaa kyyti kotoa.
Perjantaista tuli myös lepopäivä, sillä puolet päivästä meni Saariselälle matkustamiseen, ja illalla oli sen verran tukkoinen olo, ettei lenkille tehnyt muutenkaan mieli. Eli viikon kolmas lepopäivä oli tosiasia.
Lauantaina oli vuorossa Tunturisuunnistuksen ensimmäinen kisapäivä Kiilopäällä. Säässä ei ollut mitään valittamista, mutta olotila oli edelleen jonkin verran nuhainen. Olimme Tuulin kanssa HDB-sarjassa ja ensimmäisen päivän reittimme oli 13.9 km:n mittainen. Klo 14 Ahopäiden kupeesta lähti yhteislähdöllä noin 900 suunnistajaa avotunturin upeisiin maisemiin. Oma kisamme lähti vähän heikosti liikkeelle sillä ensimmäisen rastin leimasimme vasta pienen lisälenkin jälkeen, sillä kävimme ensin väärän rastin kautta. Eipä siinä montaa minuuttia ylimääräistä mennyt, mutta olisi startti voinut olla vähän sujuvampikin.
Toiselle rastille mennessä avotunturissa juoksi ristiin rastiin kilpailijoita, mutta emme antaneet sen hämätä, vaan etenimme omalle rastillemme suoraviivaisesti. Kolmas rastiväli olikin sitten 4.5 km:n mittainen ja reitinvalinnassa oli hieman tekemistä. Rastivälin loppuosassa teimme muutaman minuutin koukun, kun kävimme taas tarkastamassa väärän rastin rastikoodin. Loput neljä rastia löytyivätkin sitten jo ihan hyvin, ilman suurempia kommelluksia. Tosin kilsa ennen maalia otin hieman tunturi-ihottumaa, kun lensin turvalleni polulla. Vasen olkapää otti hieman itseensä, mutta muuten ei isompaa vahinkoa tapahtunut. Maalissa olimme kahden tunnin seikkailun jälkeen. Sijoituksemme oli 16. (/50), mutta kun ikähyvityksen laskettiin mukaan, niin sijamme tippui 20.:ksi, vaikka itsekin saimme hyvitystä 16 minuuttia.
Sunnuntaina oli toinen osakilpailu, jossa pääsimme taka-ajolähtöön. Nuha ei ollut vieläkään täysin poissa, mutta eipä siitä haittaakaan ollut. Sää oli jonkin verran sumuinen ja suhkuinen kun pääsimme matkaan klo 10:34. Ensimmäinen rasti oli Sivakkalaavunvaaran tunturikoivikossa. Alkumatka rastivälistä tuli mentyä reipasta hölkkää, mutta rastia lähestyessä piti vaihtaa kävelyksi sekä nousun, että koivikon vuoksi. Rasti kuitenkin löytyi melko sujuvasti.
Toinen rastiväli oli pääosin polkujuoksua. Suuntana oli Niilanpään avotunturi, jossa ainakin itselläni alkoi vilu tulla puseroon. Vaikka hölkkäsimmekin melko paljon, niin suhjuinen sää ja tuuli kylmensivät kroppaa. Toinen rasti löytyi ilman ongelmia ja reissu jatkui päivän pisimmälle rastivälille, noin 4 km. Reitinvalintamme ei ollut kovin optimaalinen, mutta suurin katastrofi oli rastille lähestyessä. Olimme menossa ihan oikein rastillemme, mutta vähän ennen lippua usko loppui ja käännyimme suuntaan, jossa oli paljon porukkaa ottamassa rastia. Tuo harhareissu maksoi varmaankin 10 minuuttia ja päähän otti aivan valtavasti. Loppumatka menikin sitten taas ihan mallikkaasti vaikka rakkapoluilla juoksu olikin tosi varovaista ja hidasta. Loppusijoituksemme oli 24.