Tämä viikko (tai siis viime, kun nyt on jo maanantai) oli poikkeuksellisen vähätreeninen viikko. Siitä huolimatta viikolla on ehtinyt sattumaan ja tapahtumaan kuntoilurintamallakin. Päähuomion viikolla otti pidennetty viikonloppureissumme Edinburghiin. Torstaiaamusta sinne lähdimme ja sunnuntaiyönä palasimme.

Viikon ensimmäiset hiet tuli kuitenkin otettua tiistaina, jolloin oli neljäs Inov trail-cupin osakilpailu. Kilpailukeskuksena oli Toivion koulu, joten se osui sopivasti työmatkani varteen. Loppuveryttelyksi tuli siis sopiva 16 km:n polkeminen.

Itse reitti oli koko cupin rankin, sillä nousumetrejä oli 180 ja reitillä oli mittaa 6.8 km. Sää oli mukavan lämmin ja kuiva, joten kivikkopätkillä ei tarvinnut liukastella. Tosin olin kyllä varustautunut nastareilla, pitoa siis löytyi tiukimmissakin mutkissa.

En tiedä oliko rankka reitti pelotellut osanottajia, sillä osallistujamäärä oli kauden vähälukuisin. Varmaankin tästä syystä itselleni tuli paras sijoitus, 10/41 ja aika kärkeen (Pekka Itävuo) oli “vain” vajaat kolme minuuttia. Kokonaiskisassa olen edelleen sijalla 5. Yllättävän hyvin matka eteni, vaikka viikonloppuna oli ollutkin kympin kisa.

Muut viikon aktiviteetit sitten tehtiin Skotlannin puolella. Jokaisena aamuna (pe, la, su) tuli tehtyä n. 15 km:n juoksulenkki. Paikallinen sää oli poikkeuksellisen komea, sillä ainoastaan lauantai-iltana satoi vähänsen, muuten oli vähintään pari kymmentä astetta ja aurinko paistoi. Aamulenkitkin sai tehdä lämpimissä olosuhteissa.

Pääasiassa juoksin Holyroodin mäen ympäristössä. Perjantaina juoksin ko. nyppylän kaksi kertaa ympäri. Lauantaina seurailin, samana päivänä juostavan, 10 km:n kisan reittiä. Sunnuntaina menin saman kisareitin, mutta toiseen suuntaan. Joka päivä nousumetrejä tuli parin sadan metrin luokaa, eli ihan jonkin kokoinen nyppylä oli kyseessä.

Niin kuin mainitsin, niin jotain viikolla tapahtui, mutta kyllä sitä vähän sattuikin. Ihan kirjaimellisesti. Keskiviikkona kun pyöräilin töistä kotiin, niin puoli kilometriä ennen kotipihaa tuli tehtyä sellainen ilmalento pyörällä, että tavaraa meni ihan jonkin verran lunastukseen.

Itse selvisin pintanaarmuilla, vaikka ensiavussa kävinkin vähän paikkailtavana. Myös kropasta näkee kummalle kyljelle on maahan tultu, asfaltti-ihottumaa löytyy. Pyörä sen sijaan sai sen verran tälliä, että sillä ei taida enää uskaltaa ajaa, kun ei tiedä millaisia vaurioita runko on saanut. Toisen pyöräilykengän lukko meni käyttökelvottomaksi, Polarin urheilukellon vesitiivis lasi meni vähän rikki ja vaatevaurioitakin tuli.

Reissussa sai sitten nuolla haavojaan ja vaihdella haavasiteitä. Onneksi sentään juoksulenkille pääsee, ja toinen onni oli, että en kaatunut uudella pyörällä vaan vanha Bianchi pääsi sairauseläkkeelle. Mailakäden peukku sai sen verran skröpöä, että sillä ei varmaankaan tällä viikolla vielä pelata sulkapalloa.