On tämäkin, ulkona pari kymmentä lämmintä ja aurinko paista, ja meikäläinen näpyttelee sisällä konetta. No, valitsemallaan tiellä pitää pysyä ja kirjata vähän ylös viikon tapahtumia. Ja kyllähän sitä jo melkein 12 tuntia on pihallatullut tänään tullut oltuakin.
Viikko alkoi taas, kohta voi jo sanoa että perinteiseen tapaan, maanantain MaSu:n sulkapallotreeneillä. Puolitoista tuntia raivokasta hanhensulan lyöntiä oli taas hyvä vaalmistava treeni tiistain kolmanteen polkujuoksukisaan. Tällä kertaa polkuja tallattiin Hervannassa Suolijärven ymäristössä. Nyt keli suosi juoksijoita, sillä lämpöä oli sopivat 14 astetta ja aurinkokin paisteli mukavasti. Reittikin oli inhimillisempi kuin edellisellä viikolla Kaupissa, vaikka mittaa olikin hieman enemmän, 6.9 km, mutta nousumetrejä oli vain 93. Paikoin oli poluilla hieman ahdasta, ja joutu vähän hidastelemaan, mutta maalissa oli kyllä miehestä saatu kaikki irti. Aika oli muutaman sekunnin alle puoli tuntia ja sijoitus 15. Kärjelle hävisin vähän päälle viisi minuuttia. Mutta jos oikein hakemalla hakee sarjavoittoa, niin olin ykkönen pitkäpunttisten sarjassa.
Keskiviikkona täytyi pitää huilipäivä ja pelkkä työmatkapyöräily sai riittää. Torstaina sentään kävin pelaamassa kaksi tuntia sulkapalloa MaSu:n treeneissä ja perjantaina pyöräilin töistä kotiin Säijän kautta, eli 50 km:n lenkin. Perjantai olikin kevään ensimmäinen kunnon kesäpäivä, sillä lämpöä oli parhaimillaan pyörän mittarissa 26 astetta ja lyhkäsissä trikoissa sai pyöräillä jo aamulla.
Lauantaina oli taas pidettävä lepopäivä, sillä perjantaina särki jalkoja sen verran paljon, että sunnuntain Raholan Kymppiä silmällä pitäen oli hyvä vähän huilata ja palautella viikon muista rääkeistä.
Sunnuntaina oli mitä mainioin sää kympin kisalle. Lähtö oli klo 10, jolloin lämpöä oli noin 17 astetta ja aurinko paistoin täydellä terällä. Oma suunnitelmani kisaan oli, että nelosen vauhtia lähettäisiin ja seitsemän kilometrin kohdalla kiristetään, jos vaan mahdollista. Mutta niinhän siinä taas kävi, kuin aika usein ennenkin, että suunnitelman heitetään romukoppaan heti lähtölaukauksesta.
Puolen kilometrin kohdalla vauhti näytti 3:45 min/km ja kaksi ensimmäistä kilometria menin 3:50 vauhtia. Pysyin kärkiryhmässä sen puolisen kilometriä, mutta sitten “ammattilaisten” ryhmä lähti omia menojaan. Oma juoksuni tuntui ihan hyvältä, vaikka puolentoista kilsan kohdalla ohitseni pyyhälsikin heittämällä neljän hengen porukka. Päätin kuitenkin pysyä omassa vauhdissani, joka oli muutenkin jo reilusti suunniteltua kovempaa.
Seuraavat kolme kilometriä olivat sitten jo lähellä suunnittelemaani vauhtia. Tosin nämä kilometrit olivat hieman nousuvoittoista osuutta, joten ylinopeus edelleen jatkui. Näillä kilometreillä alkoi tulemaan jo jokusia selkiäkin vastaan, lähinnä niitä, jotka pyyhälsivät ekan kilometrin jälkeen ohitseni rinta rottingilla. Oma kulkuni tuntui vielä tosi hyvältä, mutta en alkanut vielä hötkyilemään, vaan yritin juosta rennosti tasaista vauhtia.
Seuraavat kolme kilsaa menin taas 3:50 vauhtia, eikä edelleenkään tuntunut pahalta. Olin edelleen pystynyt ohittanut muutaman hyytyvän kisailijan, mutta kilsa ennen maalia iskuetäisyydellä oli vielä yksi päänahka kiikarissa. Tässä vaiheessa päätin laittaa kaikki peliin ja pääsinkin suht pian ko. henkilön kantaan ja saman tien ohi. Tein vielä varmuuden vuoksi heti ohituksen jälkeen pienen nykäisyn, jottei hän jäisi peesailemaan, ja sainkin hieman eroa. Puolisen kilsaa ennen maalia reitin varrelta huudettiin varoituksen sana takaa ohi tulevasta juoksijasta. Sain hädin tuskin vastattua, että: “Ei tule”, eikä tullut. Aikani 38:56 (oma kello) oli ihan tyydyttävä suoritus tähän kohtaan kautta. Sillä sai jopa pokata M40-sarjan ykkössijan. Tuloksia ei vielä löydy netistä, mutta jonkin kokoinen ryhmä yleisen sarjan juoksijoita tuli minua ennen maaliin ja yksi nainenkin sinne ehti ennen minua.