Vapun päivänä se hetki sitten vihdoin koitti. Nimittäin pääsin ensimmäistä kertaa uudella maantiepyörällä tekemään ulkolenkkiä. Sää oli sen verran komea, vaikka tuulta olikin aika lailla, että uutta ruusua (Rose) piti päästä kokeilemaan. Alkuun tuntui, että pyörä oli aivan ilmiömäisen fantastinen, mutta puolessa välissä matkaa kävi ilmi, että olinkin polkenut myötätuuleen ja vastatuuleen pyörä oli vain vallan mainio. Vanhaan cyclocrossariin verrattuna ajoasento oli parempi ja kuiturunko antoi muutenkin kevyemmän ja pehmeämmän kyydin. Myös levyjarrut olivat ihan mainio valinta, sillä jarruttamiseen ei enää tarvittu sellaista voimaa, mitä vannejarruihin tarvittiin, joten kevyellä sormen painalluksella sai pyörän melko tehokkaasti pysähtymään, kun taas vanhalla sai hampaat irvessä pitää kahvoja pohjassa ja sittenkin jarrutusmatka oli kovasta vauhdista huolestuttavan pitkä. Reilu 50 km oli testilenkin mitta.
Tiistaina alkoi Tampereen Inov Trail Cup Lamminpäässä. Näitä polkujuoksukisoja juostaan viitenä peräkkäisenä tiistaina eri puolilla Tamperetta. Lähtö oli klo 18:20 ja aurinkoisena iltana oli lämpöäkin 12 astetta. Kuuden kilometrin maastolenkille juoksijoita lähti kaiken kaikkiaan melkein 130 henkilöä. Ensimmäinen reilu kilsa oli mäkistä, jonka jälkeen tultiin kivikkoiselle osuudelle, ja sitten taas vähän mäkeä. Sitten mentiin melkein kolme kilsaa melko tasaista osuutta, jonka jälkeen taas vähän mäkeä ja ihan lopuksi Horhan laskettelurinne alhaalta ylös (60 nousumetriä).
Itselläni ei ollut kauheasti kovia lenkkejä takana, mutta tämähän kisa kävi vallan mainiosti sellaisesta. Omasta vauhtikestävyydestä ei vaan ollut juurikaan tietoa, joten varovaisesti piti lähteä liikkeelle. Tasaiselle päästyä sain tehtyä aika monta ohitusta. Loppumäessä iski melko paha hyytyminen, mutta luulen ettei kovin moni muukaan sitä mäkeä ihan tuoreilla jaloilla noussut. Oma aikani oli 26:18 ja hävisin voittajalle (muuan Topi Anjala) reilun neljä minuuttia. Tuloksissa olin 11. Omasta mielestäni ihan OK suoritus.
Keskiviikkona tein tunnin hölköttelyn, mutta se oli sen verran väsynyttä menoa, että olisi melkein saanut jäädä tekemättä. Viikonlopun pitkästä juoksusta ja alkuviikon rasituksista en ollut selvästikkään vielä palautunut.
Torstaina ei annettu vieläkään kropalle armoa, sillä illalla oli vuorossa 2 tuntia sulkapalloa Mansen Sulan pelaajien kanssa. Liityin alkuviikosta seuraan jotta saisin pelata välillä eri vastustajien kanssa – tosin ei vanhoissakaan mitään vikaa ole ollut. Kotiin päästyä oli kyllä melko rikkinäinen olo. Kroppa kävi melko pitkään vielä kierroksilla kello yhdeksän päättyneiden treenien jälkeen, joten seuraavana yönä tuli pelattua vielä aika monta erää unissaankin.
Perjantaikaan ei tuonut vielä lepoa treeneistä. Illalla oli Punkalaitumella talkoot Ampumasuunnistuksen SM-kisoissa, ja päätin pitää vähän lyhennetyn työpäivän ja polkaisin uudella maantiekiitäjälläni mökille. Ihan helposti ei 95 km:n matka tällä kertaa sujunut, sillä vaikka sää oli komean aurinkoinen ja lämpöäkin oli viitisentoista astetta, niin tuuli puhalsi juuri hankalasta suunnasta ja vielä harmittavan kovaa. Melkein koko matkan sai puskea ilkeään vastatuuleen. Toinen ongelma tuli heti kymmenen kilometrin kohdalla, kun kylkeä alkoi pistämään siihen malliin, että syvään hengittäminen alkoi olla kivuliasta. Syynä tähän oli varmaankin vähän liian tukeva syöminen ennen pyöräilyä, ehkä. 15 km kohdalla jouduin pitämään muutaman minuutin kävelytauon, jotta olo vähän helpottaisi. Pari kilsaa olikin ihan hyvä, mutta sitten sama pisto uusiutui. 40 km:n kohdalla pidin toisen kävelytauon, jonka jälkeen olo helpotti sen verran, että enää ei taukoja tarvinnut pitää. Mökillä tuli käytyä järvessä, vesi 7 astetta.
Lauantaina olikin sitten treenien osalta lepopäivä. AmSun SM-kisojen toinen talkoopäivä vei sen verran aikaa, ettei saunalenkille enää jaksanut lähteä. Ja parempi niin, sillä jalat eivät kovin tuoreilta tuntuneet koiralenkeilläkään
Sunnuntaina tuli haastettua isoveli sulkapallotaistoon Alastarohallissa. Parkettikenttä, heikosti näkyvät rajaviivat ja sellainen valaistus, ettei sulkaa juurikaan erottanut. Mutta kun valkoisen sulan korkki tussattiin tummaksi ja rajojen kulmiin laitettiin näkyvämmät merkit, niin kyllä me hyvät matsit saatiin aikaiseksi ja hiki lensi. Illalla 15 km:n juoksulenkki rennolla vauhdilla ja lopussa pari kilsaa reipasta. Aluksi jalat tuntuivat hieman väsyneiltä, mutta matkan edetessä homma alkoi sujumaan, ja harjoituspäiväkirjaan sai laittaa fiiliksen kohdalle että: “OK”.