Keikkuva kevät armahti keskiviikkona ja soi hienon sään kauden ensimmäiselle metsäsuunnistukselleni. Nokian kivikoissa eteneminen tuki oivasti sitä päätöstä, ettei tänäkään vuonna kannata lunastaa suunnistuslisenssiä ja alkaa kiertämään kansallisia kisoja. Sen verran takkuista oli metsässä eteneminen, ettei siitä kannata sen enempää kertoa.
Viikon pää-häppeninki oli lauantaina. Nyt kun taas työskentelee “hullujen” kanssa, niin sitä ajautuu kaiken näköisiin hullutuksiin, ainakin jos on kysymys jalkapelillä liikkumisesta. Homman nimi oli Hervannan Hulluttelu ja paikkana Hervannan laskettelukeskus. Lähtöpaikkana oli laskettelukeskuksen nuotiopaikka ja kääntöpaikkana rinteen yläasema. Korkeuseroa n.60 m, matkaa edestakaisin pyörätietä pitkin n.1.6 km ja suorinta tietä n. 700 m. Lähtöaika klo 10, aikaa 6 tuntia, saa suorittaa.
Urakkaan lähti 7 hulluttelijaa ja lisäksi kaksi tuli vähän myöhemmin. Pyörällä liikenteeseen lähti kaksi henkilöä, joista minä olin toinen. Loput lähtivät sauvojen kanssa tai ilman kapuamaan joko lumista/jäistä rinnettä ylös tai sitten hieman kiertäen sulaa metsäpolkua pitkin.
Olin liikkeellä maastopyörällä, koska osa valitsemastani pyöräilyreitistä oli karkeaa soraa. Sää oli aurinkoinen ja lämpöä oli jokunen aste. Lämpötilalla ei sinänsä ollut merkitystä, sillä joka tapauksessa ylöspäin mennessä oli hiki ja alaspäin mennessä kylmä. Ylöspäin sai sotkea lähes pienemmällä vaihteella ja alas tultiin pyörätietä pitkin parhaimmillaan liki 60 km/h, joten jäähtyminen oli melko tehokasta.
Ensimmäinen pysähdys oli 65 minuutin kohdalla, jolloin otin huoltopaikalta vähän energiaa suuhuni. Tuohon mennessä olin tehnyt 10 nousua. Vielä ei ollut mitään ongelmia havaittavissa. Varpaat vaan oli jäässä koko pyöräilyn ajan ja alamäessä kaipasi ylävartaloon windstopperia. Toinen tankkaus oli 110 minuutin kohdalla ja kolmas n. 2.5 tunnin kohdalla, jolloin nousukertoja oli takana 22 kappaletta.
Tässä vaiheessa mukaan oli tullut kaksi uutta hulluttelijaa, ja kolme oli jo luovuttanut. Yksi vaihtoi näihin aikoihin lajin kävelystä pyöräilyyn, mutta itse vaihdoin pyörän Sarvan nastalenkkareihin ja kävelysauvoihin.
Vaikka aukinko paistoikin komeasti, niin jäisissä oloissa lähdin kapuamaan laskettelurinnettä ensimmäistä kertaa ylöspäin. Kovin pitkään ei hommaa tarvinnut tehdä, kun kylmyys ei enää vaivannut. Reipasta kävelyä ylös ja juosten alas, se oli homman nimi. Alaspäin juoksemista helpotti sopivan pehmeä luminen rinne, sillä jokainen askel luisti mukavasti niin, ettei polvet joutuneet kauhean koville. Ylöspäin mennessä taas löytyi sopivan jäinen ura, jossa nastalenkkari piti.
Kierrosten edetessä ajan taju hieman katosi, sillä kierrosten määrästä en ollut kauheasti perillä, mutta onneksi järjestäjän puolesta oli kierrosten laskija. Välillä satoi niin räntää, rakeita kuin vettäkin, mutta pääasiassa aurinko helotti lämpimästi päin kasvoja. Jossain vaiheessa laskettelurinne alkoi sulamaan sen verran, että pari viimeistä tuntia kengät olivat likomärät, mutta ei sekään tahtia haitannut.
Aika kului ja kierroksia tuli tasaisen tappavaan tahtiin. Joka toinen kierros pidin pienen juomatauon ja joka toinen juomatauko otin myös vähän jotain kiinteää energiaa, pääasiassa banaania, suklaata ja sipsejä. Juomana oli Dexalia ja yksi Batterykin meni ja myös kivennäisvettä.
Porukka harveni pikku hiljaa ja viiden tunnin kohdalla meitä oli enää 3 kapuajaa rinteessä. Tässä vaiheessa myös näytti siltä, että 50 nousukertaa olisi mahdollista rikkoa. Mihinkään paikkaa ei sattunut, mutta vasemman reiden sisäpuoli kramppaili aina välillä ylöspäin mennessä, mutta ei sekään sinänsä haitannut.
Viiden ja puolen tunnin kohdalla olin rinteessä yksin. Vartti ennen hulluttelun päätöstä tein viidettäkymmenettä nousuani. Päätin tehdä vielä sen 51:nkin nousun ja lopettaa siihen, mutta järjestäjät saivat ylipuhuttua minut vielä yhdelle kierrokselle, koska aikaa kerran oli jäljellä. 53. kierroskin olisi ollut vielä mahdollista aloittaa, sillä aikaa oli vielä minuutti, mutta tuolle kierrokselle en enää lähtenyt, vaan vaihdoin kuivat vaatteet päälle, kiitin ja lähdin ajelemään kotia kohti. 30 sauvanousua riitti 22:n pyöränousun päälle.
Hieman statistiikkaa. Aikaa kului siis 6 tuntia, kilometrejä kertyi yhteensä 56.6 km ja nousumetrejä 3100 m. Keskisyke 143 ja maksimi 167.