Metsän siimeksestä löytyy hyljätty nuotio. Vielä jokunen aika sitten se paloi iloisesti harva se päivä, mutta nyt on mennyt jo tovi siitä, kun nuotio on saanut syödäkseen kuivaa puuta. Päälle päin tulisija näyttää vain suurelta keolta mustia hiiliiä ja tuhkaa, mutta kylmissään oleva vaeltaja voi tuntea vienoa lämpöä hohkaavan sen uumenista.
Päivänä eräänä yltyy tuuli, aina myrskyksi asti. Kuivia risuja putoaa nuotion päälle ja viima käy hiilien kylkeen. Muutama kissansilmä herää tuhkan keskeltä eloon ja tarttuu pian kuiviin oksiin. Eikä aikaakaan, kun nuotiosta alkaa ensin nousta heikkoa savua, ja lopulta kuivat risut roihahtavat liekkeihin.
Tämä on myös uusi yritys saada kirjoitusinto roihahtamaan liekkeihin. Siitä onkin jo ehtinyt vierähtämään yli vuosi, kun edellisen kerran tälle palstalle on tullut päivitys. Paljon on ehtinyt sen päivityken jälkeen tapahtua, joten käyn tässä pikaisesti läpi, mitä tänä aikana on kuntoilurintamalla tapahtunut.
Viimekertaisen päivityksen aikoihin olin edelleen toipumassa kantapääleikkauksesta. Tuo toipumisprosessi venähtikin sitten odotettua pidemmäksi, sillä vasta syksyn loppupuolella alkoi kantapää tuntumaa juoksussa ihan siedettävältä. Tosin juoksentelut alkoivat jo keväällä, mutta melko maltillisilla kilometreillä ja vauhdeilla mentiin koko kausi. Ohjelmassa ei siis ollut minkäänlaista kilpailutoimintaa.
Suunnistuspuolella mentiin taas vähän toisinpäin. Eli treenausta (lue iltarasteja) ei juurikaan ollut, mutta Jukolassa ja 25Mannassa tuli tehtyä kilpailusuoritus. Pirkan hiihdossa uskalsin, kantapäästä huolimatta, viime vuonna hiihtää puolimatkan, mutta tänä vuonna näyttäisi jäävän jälleen koko reissu väliin, sillä tällä hetkellä hiihtokilsoja on kertynyt pyöreä nolla, eikä sääennusteet kauheasti anna toivoa, että luonnonlumelle pääsisi näillä leveysasteilla hiihtelemään.
Viime vuonna tapahtui myös työrintamalla, jolla oli vaikutusta myös kuntoilupuolelle. Päädyin nimittäin jälleen Valmetin tiloihin, lähes tulkoon samoihin hommiin, joista lähdin kolme ja puoli vuotta aikaisemmin. Tosin töitä teen nyt yksityisyrittäjänä, mutta työn tilaajana on Valmet. Eli työmatka jälleen tuplaantui, joten työmatkapyöräilyä tulee entistä enemmän. Toisaalta taas työmatkajuoksu ja -hiihtokilometrit vähenivät merkittävästi.
Jonkinmoisia motivaatio-ongelmia on myös ollut kestävyysliikunnan tiimoilla. Pyöräily on ollut kyllä ihan OK, mutta tossujen vetäminen jalkaan on ollut vähän työläänpää kuin aiemmin. Muutama huonompi lumitalvikaan ei ole ihan kauheasti haitannut, vaikka kyllä se hiihtokin on ihan mukavaa ollut, kun vaan ladulle on päässyt. Vanha suola on sen sijaan alkanut vähän janottamaan, sillä olen jälleen alkanut käymään, 16 vuoden tauon jälkeen, sulkapalloa pelaamassa. Pääasiassa on tullut pelattua neluria, mutta myös jokunen kaksinpelikertakin on ollut ohjelmassa. Ja voih, kuinka mukavaa tuo hanhensulan plätkiminen onkaan. Toivottavasti vaan paikat kestävät.
Viime aikoina on kyllä alkanut taas juoksentelukin maistumaan. Tuskaahan se näin alkuun taas on, mutta jalat tuntuvat olevan ihan suht mukavassa kunnossa, joten toivottavasti tässä päästään vielä jonkinmoiseen kesäkuntoon.