Juu, uskokaa pois SM-kisoissa olin, eikä olleet mitkään Sado-Maso -karkelot, tai no… olihan ne Suunnistus-Masokismikisat. Kyseessä oli siis Suomusjärvellä pidetyt SM Erikoispitkät johon erehdyin ilmottautumaan. Nyt on sitten elämäni ensimmäiset SM-kisatkin takana ja minut on rankattu Suomen 31. parhaaksi erikoispitkän matkan suunnistajaksi H35 -sarjassa :). Tai olisiko paremminkin Suomen 8. huonoimmaksi ko. kategoriassa. Tarkempi kisaraportti tulee erillisenä blogi-merkintänä.
Pari viikkoa on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta joten palataan taas ajassa sen verran takaisin ja yritetään muistella mitä on tapahtunut.
Raportti alkaa siis 5. päivästä jolloin oli jälleen normaali salipäivä sekä Iltarastit Kaupissa. Kauheassa myrskyssä tuli harhailtua mettässä peukkukompassin käyttöä harjoitellen, ja todettua, että ei homma ihan hanskassa vielä ole.
Tiistaina oli kalenterin mukaan lepopäivä. En muista kylläkään syytä, mutta olisikohan ollut taas Jukolan talkoot.
Keskiviikkona oli taas Iltarastipäivä. Rastit pidettiin Teiskossa ja se oli “virallinen” pitkänmatkanharjoitus, sillä mahdollisuus oli ottaa 7 km:n lenkki 1:15000 kartalla. No pitihän sitä kokeilla, sillä tuon mittakaavan karttaa ei ole ennen maaliin tuotu (kerran kyllä lähdin matkaan sellaisen kanssa, mutta jouduin keskeyttämään kun tipuin kartalta ja pääsin hädin tuskin autolle takaisin – taitaa muuten löytyä kotisivuilta top5 -pummien joukosta). Eipä kyllä tämäkään kerta ihan putkeen mennyt, mutta maaliin tuli sentään päästyä. Reitti löytyy osoitteesta: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Teisko_070508.jpg. Tulipahan ajettua toista sataa kilometriä iltarastien vuoksi.
Torstaina juoksentelin töistä kotiin. Rauhallista oli meno, mutta sujui ihan OK.
Perjantaina jälleen lepopäivä. Tämä viikkohan on ihan rötväysviikko.
Lauantaina 14 km hieman alle 3 h:n maratonaikaan tähtäävää kilometrivauhtia + ennen ja jälkeen 2,5 km:n verryttelyt. Edelliseen vastaavaan lenkkiin nähden meni todella hyvin ja kevyeen oloisesti. Nyt olisi kiinnostusta kokeilla maratoni, mutta kun ei ole mitään sopivaa lähiaikoina. Tukholmakin on ihan täynnä.
Sunnuntaina oli pitkän lenkin vuoro. Lenkki venähti reiluun 33 km:iin ja reiluun kahteen ja puoleen tuntiin. Matka taittui yllättävän kevyen oloisesti, edellispäivän kovemmasta lenkistä huolimatta. Vauhti oli vähän päälle 4:40:n ja sykkeet pysyivät 28 km:iin asti suht hyvin kurissa, mutta sitten kyllästyin kyttäileen mittaria ja annoin vaan mennä 5 viimeistä km. Maratonpoltot sen kun kovenee.
En nyt osaa sanoa oliko tuo lepoviikko vaikka lepopäiviä tulikin kaksin kappalein. Juoksua sentään tuli kilometreissä ihan riittävästi vaikka kerrat jäivät kolmeen. Tuon päälle sitten vielä pari suunnistusta.
Seuraava viikko alkoi pelkällä punttisalilla. Illalla oli taas Jukola-talkoita, joten Iltarastit jäivät väliin. Tosin Suolijärven kierto ei kauheasti kyllä houkutellutkaan.
Tiistaina HaPa oli järjestänyt KooVee:laisille harjoituksen SM-EP:ä silmälläpitäen. Reitti oli tehty Teiskoon Rääkkykankaalle, oli perhoslenkkiä, reitinvalintaa ja kaikkee… Sujui suht OK, vaikka muutama tyhmä reitinvalinta tulikin tehtyä. Taas tuli yli 100 km ajoa (kyllä suunnistus on luontoystävällinen laji).
Keskiviikkona järjestettiin Kangasalla Teerinevalla iltarastit. Taas tuli kilometrejä mittariin, mutta täytyi sitä käydä kokeilemassa pitkät rastivälit teemalla ollutta “taitorasteja”. Rasteja oli sen verran vähän 7 km:n lenkillä, että minäkin selvisin jopa hyvin 8 -rastin reitistä. Kärkeen kyllä tuli aika paljon aikaeroa, mutta siellä oli varmaan jotain tosi kovia huippuja menemässä… tai sitten ei. Aamu kuitenkin alkoi salitunnilla, ja päivällä oli vielä jalkahierontakin ja sehän teki kutaa, sillä viikonlopun jumit olivat vielä päällä… aijai sentään…
Torstaina rennon reipasta vauhtia töistä kotiin. Mittariin ei vilkuiltu ja keskisyke nousikin 139:ään ja max 152:een. Tosin vauhtikin oli 4:25 min/km.
Pe ja La lepoa urheilusta ja valmistautumista sunnuntain koitokseen.
Sunnuntaina 19,6 km suunnistusta.