Maanantai meni vielä EP-suunnistuksen surkeiden reitinvalintojen ja tyhmien pummien ihmettelyssä ja voivottelussa. Nyt, viikko siitä asia on jo onneksi melkein unohtunut, mutta tilalle on tullut seuraavan suunnistuksen manaamiset.
Maanantaina annettiin siis vielä armoa, mutta tiistaina oli jo rankaisun vuoro. Kotipuolessa vajaa 13 km vauhtileikittelyä, sisältäen eripituisia ja -nopeuksisia vetoja yms. Väsynyttä oli vielä, mutta armoa ei annettu (eikä kyllä pyydettykkään).
Keskiviikkona oli jälleen Iltarastien vuoro. Ylöjärven Kilpijoen maastossa oli “rinnerastit” 🙂 teemalla olevat radat. Tälläkertaa otin vain 4.8 km:n radan, sillä siihenkin oli saatu ängettyä 15 rastia. Hirveetä rytöä ja pusikkoa koko rata. Tiedä sitten oliko syynä huonot reitinvalinnat, mutta Kilpijoki joutui boikottilistalle. Ei ollut minun makuuni, ainakin kun rastitkaan ei tuntunut löytyvän.
Torstaina rankaistiin toistamiseen huonoista suunnistuksista. Nyt oli töiden päälle taas pitkän lenkin vuoro, sillä viikonloppuna ei pitkää ehtisi tekemään. Mittari sippasi heti km:n jälkeen kun olin unohtanut ladata akut, joten ajasta, vauhdista ja sykkeistä ei ole tietoa. Matka on tiedossa ja se oli 27.3 km, aika jotain 2:11 – 2:14 välillä. Lopussa tuli mentyä vähän reippaampaakin vauhtia. Jotenkin tuntui mukavammalta juosta kun ei tarvinnut (tai voinut) koko aikaa tarkkailla sykkeitä vaan sai mennä fiiliksen mukaan. Kovin kevyeltä meno ei kuitenkaan tuntunut, mutta tulipahan viikon pitkä taas tehtyä.
Perjantai meni taas loikoillessa ja kerätessä voimia viikonlopun kisoja varten.
Lauantaina oli vuorossa Walkirastit Pälkäneellä Aivujärven kartalla. Reitti löytyy osoitteesta: http://www.elisanet.fi/rinteet/kartat/Aivujarvi_240508.jpg. Itse pääsin metsään heti ensimmäisten joukossa, joten matkaseuraa ei juurikaan ollut. Alku tuntui menevän hyvin ja rastit löytyivät yllättävänkin helposti. Aina kahdeksannelle rastille asti tuntui siltä, että nythän tämä suunnistus alkaa oikein luonnistamaan. Mutta kasilla tuli sitten ensimmäinen töppi. Rankan rinnenousun jälkeen juoksin metsätraktoriuraa vähän liian pitkälle suon reunaan. Suon reunassa kääntyessäni huomasin pienen jyrkänteen alla juottorastin. Sinne kirmasin päätäpahkaa ja leimaus. Kehtaako/uskaltaako kertoa, että sain rastilla pienen vinkin tarkastaa koodin. Ja väärä rastihan se oli. En tiedä olisinko itse huomannut virhettäni ajoissa, mutta pasmat meni ainakin sekaisin. Yritin siinä sitten hädissäni paikantaa pientä jyrkännettä ja itseäni kartalta. Jyrkkää ei löytynyt (jälkeenpäin karttaa tutkiessani jyrkkä oli sopivasti piilossa rastinumeron alla) joten tuurilla vaan vähän takaisinpäin uraa pitkin ja sieltä se oikea rastikin löytyi. 2,5 min siinä meni aikaa. Seuraavat kolme rastia meni taas mukavasti ja kasin töppi oli jo unohdettu. 12. rastikin näytti helpolta, mutta jostain syystä juoksu lähti tien ylityksen jälkeen kampeamaan liikaa oikealle ja tulin väärään kohtaa jyrkännettä. Siinä sitä sitten taas pyörittiin jokunen hetki ennenkuin tilanne alkoi selvitä ja rasti löytyä. Taas meni nelisen minuuttia möhliessä. Nyt alkoi jo harmittaa. Seuraava rasti löytyi taas mukavasti, mutta sitten tulikin päivän surullisin väli. En edes viitsi selostaa rastiväliä, sillä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. 250 m:n välille voi tosiaan saada hukattua 9.5 min aikaa, vaikka tie on 50 m rastista. Hoh-hojaa… tässä vaiheessa alkoi harmitus siirtyä seuraavalle asteelle. Loppu meni taas jotenkuten mukavasti. 80% rasteista meni tosi hyvin, mutta tyytyväisyysaste kisasta ei ole kyllä samaa prosenttiluokkaa.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa Virttaanharjun Maratonin yhteydessä juostu neljän hengen maratonviesti ( 4 x 10.5 km). Lauantain 1.5 tunnin mettäjuoksu ei ihan optimaalinen valmistautuminen tähän päivään ollut, mutta ei nyt ihan kuollut olokaan ollut. Minulle oli annettu viestin avausosuus joten aamulla oli pitänyt herätä ajoissa aamupalalle, jotta surullisenkuuluisa tyhjennyssessio tapahtuisi ajoissa, eikä puskareissua tarvisi suorittaa. Klo 11 kajahti lähtölaukaus Virttaan metsästysmajalla ja kymmenpäinen lauma säntäsi kangasmaaston poluille. Alkukiihdytyksen jälkeen pääsin vetämään letkaa ja juoksu tuntuikin heti yllättävän hyvältä. Ensimmäinen km meni aikaan 3:45. Taakseni en katsonut, mutta kannoilla tuntui olevan ainakin pari menijää. Toinen ja kolmas km oli ensimmäistä 6 sek hitaampi, mutta toisen km-tolpan jälkeen alkoi kuitenkin lähimmät kilpakumppanit jäädä muutaman kymmenen metriä. Seuraavat pari km meni edelleen samaa vauhtia vaikka pätkä oli lievästi nousuvoittoista. Nousut eivät olleet reitin pahin ongelma vaan alusta, joka oli paikoin melko pehmeä. 5 km jälkeen alkoi alamäkiosuus ja lähimmät kilpailijat olivat jääneet vielä vähän lisää. Tämä oli ensimmäinen kisa jossa olen ollut näin pitkään letkan vetäjänä. Vuonna 2002 johdin Savihölkää km:n ajan kun kaverit olivat laittaneet minut polttareissani kisailemaan. Siinä tuli otettua sellainen alkukiri, että muut jäi taakse, mutta kavereiden ensimmäinen “juotto” oli sen verran tiukka, että maine ja kunnia (ainakin kunnia) jäi aika lyhyeen. No joo. Vitosesta vajaaseen kasiin oli pääosin alamäkeä ja se meni ihan mukavasti km-vauhti n. 3:45. 8-9 km väli oli loivaa nousua ja siinä alkoi jo vähän painaa, vauhti tippui 3:55:een. Ihan takana ei ollut ketään joten ihan viimeisiä voimia ei tarvinnut vielä antaa, vaan ne sai säästää loppukiriin. Viimeinen puolitoista km olikin sitten taas paremminkin laskuvoittoista ja koska vatsalihaskramppikaan ei ollut vielä ilmoitellut itsestään, niin lopussa pystyi laittamaan kaikki voiman rippeet peliin. Ajassa 39:16 lähetin Markuksen kakkososuudelle. Kolmosella oli Ismo ja nelososuudella Jani. Takametsän Travoltat juhli komeaa voittoaa ajassa 2:42:04. Tosin joukkueita ei ollut kuin 3, mutta voitto mikä voitto.