Suomen super-sunnuntaista meinasi tulla ihan floppi, mutta onneksi Ahonen pelasti sen viidennellä mäkiviikon voitollaan. Päivän aloitus jo enteili normaalia tulospäivää, kun Jarkko Nieminen hävisi Adeleiden loppuottelussa 65 sijaa huonommalle ranskalaiselle. Kuitunen tippui Kallan vauhdista Tour de Ski:llä jääden toiseksi. Hannu Mannisella oli mahdollisuus voitollaan Schonachssa ottaa joku arvokas kiertopytty pysyvästi itselleen, mutta sattui jäämään toiseksi. Olisin siis voinut ennen illan mäkikisaa löydä aika paljon vetoa, että Ahonen jää mäkiviikolla toiseksi… onneksi en lyönyt.
“Uusi vuosi ja uudet kujeet”, niinkuin vanha kulunut sanonta kertoo. Tämä alkuvuosi ei ole ainakaan vielä tuonut näköpiiriin mitään uutta edellisenvuoden loppuun verrattuna. Pakkasta on sentään pikkuisen tullut, mutta lunta on vielä aika vähänlaisesti… sentti sitä voi jostain löytyä. Tosin ensiviikoksi on jo valkoista kultaa luvattu, mutta riittääköhän sitä latujen tekoon. Alkaa pikkuhiljaa tekeen mieli laduille, kun Pirkan Hiihtoonkaan ei ole aikaa kuin pari kuukautta. Viime vuonna kyllä aloin hiihtämään vasta tammikuun loppupuoliskolla.
Treenien osalta viikko oli suht samanlainen kuin edellinenkin. Maanantaina 12 km sellaista rennon reipasta menoa sykemittariin katsomatta.
Tiistaina uudenvuodenpäivänä, kun oli valvottu aamuneljään, eikä päivällä oikein mikään lähtenyt käyntiin. Iltapäivästä tuli tehtyä vain 1,5 h kävelylenkki. Tosin sille päivälle ei oltu mitään suunniteltukkaan.
Keskiviikko oli ensimmäinen työpäivä sitten puoleentoistaviikkoon ja aamuherätys oli aika masentava, kun herätys oli 3,5 tuntia edellisiä aamuja aikaisemmassa. Yökin tuli nukuttua huonosti, kun räpsään huonosti jäänyt hiiri paukutti loukkua välikattoon pitkin yötä. Piruuttaan kuitenkin piti sen verran taukoa häirinnässään, että itse ehdeimme välillä nukahtamaan, kunnes taas PAM,PAM,PAM. Aamuyöstä menin sitten päästämään hiirtä tuskistaan… lopullisesti, mutta siinä rytäkässä tuholainen pääsi karkuun. Taisi laittaa sukat jalkaan, kun on ollut viimepäivät hiljakseen. Iltapäivällä juoksin töistä pitkästäaikaa kotiin, vajaa 16 km. Pakkasta oli 6-7 astetta ja matkalla tuli vähän vilu kun yritin pitää sykkeet kurissa. Tiedä sitten johtuiko kylmyydestä, kun illalla alkoi nousta kuumetta.
Seuraavana yönä ei tullut taaskaan nukuttua kunnolla, kun kuume tuntui nousevan ja oli välillä kuuma ja välillä horkka. Mahakin oli sen verran sekaisin, että pytynreunat eivät tuntuneet riittävän kun tyhjennyksellä kävi. Oli varmaan minunkin mahaani pesiytynyt joku Nokian alkueläin. Olin sitten torstain poissa töistä, ja makasin koko päivän sohvalla ja katselin nauhoitettuja lähetyksiä digi-boxista. Sairauden vuoksi jäi myös hieronnassakin käynti väliin. Tai oikeastaan kahden sairauden vuoksi, sillä hierojakin oli kuulemma kuumeessa ja ehti perua ajan ennen minua.
Perjantaina menin jo toihin, mutta aamun salivuoron jätin väliin.
Lauantaiaamuna 10 km reipasta/kovaa + 2 km. Vauhti on vielä tosi hukassa. 10:n keskivauhti oli vain himpun alle 4:40. Tosin ihan täysillä ei tullut mentyä, ja toisaalta vauhdilla tässä vaiheessa ole merkitystä, mutta mihinkään TeivoCup:iin on turha vähään aikaan mennä.
Sunnuntaiaamuna reilu 23 km rauhallisesti sykkeitä tarkkaillen. Meno tuntui tosi takkuiselta ja väsyneeltä. Liekö syynä edellisen päivän kovempi lenkki ja kovahko tuuli, mutta meno ei maistunut yhtään. Välillä kun piti sykkeitä tarkkailla piti vauhtia tiputtaa niin paljon, että mummotkin olisi rollaatoreillaan jättäneet meikäläisen viivalle vikisemään. Kotiin sentään pääsin ja loppupäivä tulikin vain katsottua urheilua (tennis, hiihto, ampumahiihto, yhdistetty, mäkihyppy).
Viikon juoksusaldo oli ihan hyvä – pikkusen yli 60 km. Pari kovasykkeisempään lenkkiä sain tehtyä ja pitkää lenkkiä tuli taas venytettyä parilla km:llä. Salikäynnit jäivät väliin, mutta ehkä sitten ensiviikolla taas sitäkin laatua.