Maanantaiaamuna oli jälleen perinteisesti vajaan tunnin salitreeni. Löysin salin nurkasta uuden mielenkiintoisen laitteen, PowerMaxx:n vibraattorin (http://www.powermaxx.co.za/) . Laitteen päälle vaan seisomaan ja käyntiin jonka jälkeen se alkoi “vibraamaan” jalkoja. Muutaman minuutin seisoskelun jälkeen jalat olivat kyllä vähän aikaa melko letkeen oloiset. Tuollainen vekotin olisi kotonakin mukava, mutta kun katsoi sen hintaa, niin vibran sai samantien unohtaa.
Tiistaina juoksentelin töistä kotiin. Tälläkertaa en kiertänyt Pyhäjärveä Pyynikin kautta, vaan Rajasalmen. Reitti tätä kautta on jonkin verran tasaisempi, mutta samalla myös 1-2 km pidempi. Tälläkertaa en yrittänytkään pitää sykettä aer.kynnyksen alapuolella, vaan annoin mennä rennon rauhallisesti. Juoksu tuntui mukavan kevyeltä, ja vaikka vauhti pyöri siinä 5 min/km molemin puolin, niin siitäkään huolimatta sykeet eivät kauheasti karanneet.
Keskiviikko olikin vaihteeksi lepopäivä. Tosin illalla tuli tehtyä parin tunnin kävelylenkki, kun ei viitsinyt koko iltaa sohvallakaan maata. Tuollaisia “hiettömiä” kävelylenkkejä ei tosin tule laitettua harjoituskirjaan, vaikka niitä on viimeviikoina tullut tehtyä useampiakin.
Torstaina oli vuorossa jälleen töistä kotiin juoksu. Tälläkin kertaa kiersin Rajasalmen kautta, mutta nyt sykkeitä tarkkaillen. Sykkeet pysyivät kurissa helposti, kunhan vauhdin kanssa ei hötkyillyt.
Perjantaina taas vajaan tunnin salivuoro. Salin jälkeen juoksin reipaahkoa vauhtia töihin n. pari km. Töiden jälkeen suuntasimme kohti Loimaata jonne M&M olivat houkutelleet meidät yösuunnistusharjoitukseen. Olin saanut parilta työkaverilta lainaksi otsalamput (kiitos vaan MS ja ET), joten ei muuta kuin metsään. Menimme suunnistuksen läpi pareina, miehet keskenään ja naiset toisena parina. Minun osaltani tosin suunnistus jäi aika vähäiseksi, siillä minulla oli täysi työ pysyä tolpillani lampun valossa ja parini perässä. Muutaman kerran ehdein kyllä karttaan vilaista, mutta se oli yleensä huono idea, sillä sitten oli taas kova työ saada edellä kovaa vauhtia pakeneva valo kiinni. Nyt tuli kuitenkin ensimmäinen “valopää”-suunnistus tehtyä ja kyllähän sitä voisi vielä uudestaankin kokeilla.
Lauantaiaamusta lähdimme MS:n kanssa Virttaankankaalle pitkälle lenkille. Sää oli melko julma, sillä tuuli oli aika kova ja räntää tuli ihan riittämiin. Muutaman kilometrin jälkeen kamppeet olivat jo läpimärät ja tuulisimmilla paikkoilla alkoi tulla vilu. Onneksi sade lakkasi jossain vaiheessa ja paikat alkoivat lämmetä. Meno oli alusta asti aika takkuisen tuntuista, tiedä sitten oliko syynä sitten edellisen illan reipas suunnistuslenkki. Sykkeetkään eivät oikein tuntuneet pysyvän kursissa ja vähän väliä jouduinkin toppuuttelemaa M:n menohaluja. 29 km tuli kuitenkin hölkkäiltyä, joten viikon pitkästä tuli ihan hyvän mittainen, vaikka ilma meinasi sen vesittää…kirjaimellisesti.
Sunnuntai-iltana tein reilun 12 km vauhdikkaamman lenkin. Alusta oli päässyt jo paikoin liukastumaan, mutta siitäkin huolimatta sain olosuhteisiin nähden ajoittain ihan hyviä km-aikoja.
Viikko meni taas suunnitelmien mukaan. Kokonais juoksu-km määrä ylitti 70 km. Suunnistuksen kanssa km-määrä ylitti jopa 80 km. Ylimääräisenä hienona lisänä oli M&M:n viikonlopun leiritys, kiittos siitä. Pitkä lenkki venyi taas suunnitelmien mukaan (ehkä vähän enemmänkin), ja pitkän lenkin puolimaratonaika parani nyt aikaan 1:48:58.
Salin vaaka näytti 72,4 kg, eli sekin on menossa oikeaan suuntaan. Tosin M&M:n suklaajäätelö venytti minun suklaalakkosääntöjäni aika äärirajoille (josta sain myös kuulla), mutta toivottavasti lauantain pitkä kulutti nämä ylimääräiset herkut.
Ensiviikoksi on luvattu pakkasia, mutta lunta ei taida tulla vieläkään riittävästi hiihtoa silmälläpitäen.