Viikko 40/2026 (28.9. – 4.10.2026)

Pari viikkoa sitten sain päähäni, että sitä voisi vaikka osallistua seitsemän vuoden tauon jälkeen Pirkan Hölkkään. Ehtona tosin oli, että kelin pitää olla hyvä, mihinkään kaatosateeseen en aio lähteä juoksemaan. Ja koska alkuviikosta sääennuste näytti sunnuntaille ihan suht mukavaa säätä, niin etenin viikkoa sillä mentaliteetilla, että sunnuntaina sitten laitetaan numerolappu rintaan parin vuoden tauon jälkeen.

Toinen viikkoa ohjaava asia oli, että sunnuntaina krampannut selkä vihoitteli sen verran, että puuhommat jäivät melko vähille. Tosin vähän piti aina silloin tällöin muutama halko hakata, ja risuja tuli haketettua aika läjä. Selkää piti säästeillä ihan sunnuntaitakin silmällä pitäen.

Maanantaina pyörällä töissä. Aamu oli vielä aika lämmin kun asteita oli kymmenen. Iltapäivällä 15. Illalla kävin vielä Karhulla puolentoista tunnin hieronnassa. Selkä tulikin hieman parempaan kuntoon käsittelyn jälkeen.

Tiistaina olin kotikonttorilla. Aamupäivällä kävin juoksemassa kevyen 12.2 kilometrin lenkin. Keskari oli 4:43 min/km, mutta keskisyke aika korkea 130bpm. Etenkin alkumatkasta selkä oli aika jumissa ja tuntui ettei henkityskään sen vuoksi toiminut kunnolla. Ehkä korkea sykekin johtui siitä. Matkan edetessä selkä vetreytyi ja loppumatkasta se oli jo ihan ok. Illalla oli puolentoista tunnin sulkapallonelurit. Se vähän jänskätti, että mitä selkä siitä sanoo. Ja selän vuoksi pelit eivät oikein kunnolla sujuneetkaan, koska varoin sitä aika paljon. Mutta ei se tuntunut huonompaankaan suuntaan menneen.

Keskiviikkona taas pyörällä töissä. Nyt aamu oli kylmempi, kun mittari näytti vain neljää astetta. Iltapäivällä tosin oli taas 15 astetta. Töistä poljin Lielahden Liikkuun, jossa tein puolentoista tunnin salitreenin.

Myös torstaiaamu oli kylmä kun poljin töihin, vain pari astetta. Mutta iltapäivä oli sitten puolestaan poikkeuksellisen lämmin, 17 astetta, ja oli sentään lokakuun ensimmäinen päivä. Muuta ei sitten harjoituspäiväkirjaan tullutkaan. Sääennuste näytti edelleen sunnuntaille ihan kohtalaista keliä, vaikka vähän sadetta olikin luvattu. Aloitin siis energiatankkauksen.

Perjantainakaan ei ollut muuta ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Energiatankkaus jatkui.

Lauantai otin kevyesti. Ei puuhommia tai muutakaan rasittavaa. Kyllä sitä näemmä saa näinkin ajan kulumaan. Illalla kävin tekemässä muutaman terän juoksuvedon. Sillä kyllä sitä pitää varmaankin hölkkään lähteä, vaikka nyt sääennuste olikin muuttunut sellaiseksi että koko juoksun ajan voisi sataa. Sään lisäksi toiseksi huolenaiheeksi tuli tuntemukset, mitä illan vedoissa tuli takareiden/nivusen/lähentäjän alueelle. Normihölkkä meni ihan ok, mutta kun teki spurtteja, niin terävä kipu tuli melkein heti tuolle alueelle. Ei hyvä.

Sunnuntaiaamusta sitten kamppeet kasaan ja Tuulin kyydillä Valkeakoskelle Saharan kentälle. Sadetutka näytti, että jossain vaiheessa pitäisi tosiaan alkaa satamaan, mutta toiveena oli, ettei nyt heti alusta asti sataisi. Lämpöä oli vähän päälle kymmenen astetta. Alkulämpässä samat kivut tulivat kuin edellisiltanakin. Selkäkään ei ollut vielä ihan 100%, mutta ei mitenkään paha.

Alkuverkkojen ja parin vessakäynnin jälkeen olikin aika siirtyä lähtöviivalle. Lähtöpaikka oli minulle uusi, sillä aiemmilla kerroilla lähtöpaikkana oli ollut tehtaan kenttä. Nyt paikkana oli Saharan jalkapallokenttä, joka oli aidoitettu ja ulos pääsi kolmen-neljän metrin aukosta. Hieman mietitytti, millainen ryysis aukolle tulisi. Päätinkin sijoittua lähtijöiden eturiviin. Paukusta tiukka spurtti ja ainakin alkupää pääsi aukosta sujuvasti läpi.

Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4:11. Tuossa kohtaa näki hyvin eteenpäin, ja olin noin 15. koko porukasta. Taaksepäin en katsellut, mutta edessäpäin eroja alkoi jo muodostumaan. Itse juoksentelin vihreäpaidan kanssa. Toinenkin kilsa meni vielä alle 4:20, ja kolmaskin kilsa oli vielä asfalttia, mutta nousuvoittoista, ja se meni noin 4:30 aikaan. Tuo neljä ja puoli minuuttia olikin se vauhti joka oli suuri tavoitteeni. Ensisijainen tavoite oli tietenkin päästä maaliin ehjänä. Tuokin tavoite oli hieman epävarma verryttelyssä tulleiden tuntemusten vuoksi. Jos maaliin pääsisi, niin tavoite oli, että aika oli lähempänä kahta ja puolta tuntia kuin 2:35. Jos oikein mallikkaasti menisi, niin kahden ja puolen tunnin alitus oli aika hienoo.

Kolmen kilometrin jälkeen siirryttin poluille ja metsäautoteille. Vihreäpaita oli päässyt noin 100m karkuun. Alusta oli vielä ihan hyväkulkuista eikä juurikaan märkiä tai liukkaita paikkoja ollut. Ensimmäinen juotto oli noin 5.5 kilometrin kohdalla. Siellä otin urheilujuoman. Pian juoton jälkeen saavutin yhden selän ja päätin nykäistä heti ohi, sillä poluilla peesailu ei ollut minun juttuni, kun perässä juostessa ei näe niin hyvin kiviä ja juuria, mitä poluilla on. Pian saavutin myös kolmikon jossa mukana oli myös vihreäpaita, jonka kanssa tuli ensimmäisillä kilometreillä juostua. Myös heistä nykäisin ohi, samasta syystä. Vihreäpaita pysyi mukana, mutta kaksi muuta alkoivat jäämään pikku hiljaa.

11 kilometrin kohdalla, Rutajärvellä oli toinen juotto. Siellä söin oman geelini ja juotosta olin vettä. Pian juoton jälkeen pääsimme metsäautotielle ja juoksu muuttui rennommaksi ja kilometrivauhditkin nousivat vähäsen. Vihreäpaidan kanssa aloimme tässä vaiheessa jo juttelemaankin. Metsäautotietä kesti nelisen kilometriä ja tällä pätkällä oli kolmas juotto, jossa otin jälleen vain urheilujuoman. Vettä oli alkanut vähän tihuttamaan – noin tunnin juoksun jälkeen.

Kun siirryimme jälleen polulle, niin keskivauhti oli 4:27 min/km, eli ihan tavoitteessa. Mutta aiemmilta kerroilta tiesin, että edessä oli aika tekninen, noin kolmen kilometrin mittainen pätkä, jossa keskivauhti tulisi tippumaan aika lailla. Vettä satoi, ja mutkainen, kivinen ja mäkinenkin pätkä söi kilometrivauhtia aika lailla. Kun kaikki kolme polkukilometriä menivät yli vitosen vauhtia, niin keskivauhti teknisen pätkän jälkeen oli 4:35 min/km.

Onneksi alusta muuttui taas helpommaksi ja kilometrivauhdit nousivat tavoiteaikaan. Taivalpirtillä, 19.5 km:n kohdilla oli seuraava juotto, jossa otin taas vähän omaa geeliä ja vettä päälle. Vähän juoton jälkeen oli vielä pieni polkupätkä ennen kuin pääsimme taas isommalle baanalle melkein neljän kilometrin ajaksi. Vihreäpaidan kanssa olimme juosseet koko ajan rintarinnan tai peräkkäin jompi kumpi edellä. Sade oli onneksi lakannut, mutta sen verran sitä oli satanut, että paikoin poluilla alkoi olemaan melko märkiä ja mutaisia kohtia, etenkin seuraavan juoton jälkeen, joka oli 25 kilometrin kohdalla. Siellä otin jälleen vain urheilujuoman.

Suolijärven maastoihin saavuttuamme eteen tuli ikäviä mäkiä, niin ylä- kuin alamäkiäkin. Jalat alkoivat olemaan jo melko loppu, mutta onneksi ei mihinkään sattunut ratkaisevan paljon. Loppumatka eteni joten kuten. Kilometriajat eivät tippuneet ihan dramaattisesti ja alkoi näyttämään, että se kahden ja puolen tunnin alitus voisi sittenkin olla mahdollista. Kolmisen kilometriä ennen maalia oli vielä viimeinen juotto, josta otin taas urheilujuomaa mukaan. Noin kilsa ennen maalia vihreäpaita sai otettua sen verran eroa, että tuli 12 sekunttia ennen minua maaliin. Se ei sinänsä haitannut, sillä itsekin pääsin alle 2.5 tunnin, eikä hän kilpaillut samassa sarjassa kuin minä. Loppuaikani, 2:28:24, riitti M50 sarjan hopeasijaan ja kokonaiskisassa 12. sijaan. Olen ihan tyytyväinen aikaani, etenkin kun ei ollut kaikkein nopein keli liukkaan alustan vuoksi. Tosin seitsemän vuoden takaisesta ennätysajastani jäin melkein 9 minuuttia, mutta sitä en nyt lähtenyt edes tavoittelemaan. Ja ennen kaikkea olen tyytyväinen, että pystyin ylipäätään juoksemaan. Vuosi sitten ei olisi tullut mieleenkään että pystyisi juoksemaan tällaisen matkan, kun takana oli ollut vuosi telakalla. Illalla oli vielä hyvin aikaa tehdä puuhommia, kun ei tarvinnut enää säästellä kisaa varten.