Viikko 21/2025 (19.-25.5.2025)

Pääsiäinen, pari viikonloppua etelässä, Espoossa, Helsingissä. Viimeiset viikonloput ovat olleet melkoista menoa, mutta nyt sai olla koko viikonlopun kotosalla. Sai viedä projekteja eteenpäin – tai no, uusia projekteja kylläkin tulee koko ajan lisää, vanhojen edetessä ja harhautuessa uusiin. Pääasiassa on tullut takapihaa myllättyä.

Palataanpa vielä viime viikonloppuun. Sunnuntai oli myös täynnä snookeria, yhteensä viikonloppuna tuli katsottua varmaankin viitisenkymmentä framea. Finaalin viimeinen frame jäi kyllä minulta kesken, kun piti kiirehtiä junaan. Puoliltaöin olin Tampereella ja sitten piti miettiä, miten sitä kotiin. Taksi olisi ollut helppo vaihtoehto, mutta päätin kokeilla, miten sähköpotkulaudalla matka sujuisi. Ja sujuihan se, tosin aikaa kului kolmisen varttia ja kylmäkin pääsi vähän yllättämään, mutta kotiin tuli päästyä. Kympin verran matka maksoi. Jätin skuutin tiemme päähän, ja vielä tänäänkin se siinä kökötti. Mielenkiintoista katsoa, milloin vuokrafirma hakee se pois ja joku muu vuokraa – tosin akku taitaa olla jo melko tyhjä.

Maanantaina tuli nukuttua vähän pidempään ja oltua kotikonttorilla. Iltapäivä oli sen verran komea, että pyörälenkille piti lähteä. Otin gravelin alleni ja suuntasin kohti Siuroa. Sieltä sitten Otamuksen hiekkateille ja edelleen Kutalaan ja Sarkolaan. Sitten Myllykylän kautta Tottijärvelle ja Sorva kautta kotiin päin. Vähän ennen Mustaavuorta tuli Peetu ja Ville vastaan ja lähdin vielä heidän mukaansa tekemään lisälenkkiä Säijään päin. Matkaa kertyi 118 kilometriä ja aikaa kului 4:10. Keskitehot olivat 180W. Keli oli kyllä komea, sillä lämpöä oli 21 astetta ja aurinkokin paisteli.

Tiistaina pyörällä konttorilla. Aamulla 8 astetta lämpöä ja illalla 14.

Keskiviikkona jälleen kotikonttorilla. Illalla ohjelmassa tunnin kotisalitreeni.

Torstaina vuorostaan pyörällä toimistolla. Aamulla oli kosteaa ja 7 astetta lämpöä. Illalla kuivempaa ja 14 lämpöä.

Kevään ensimmäinen kunnon sadepäivä osui perjantaille. Aamulla konttorille ajellessa kastuin ihan kunnolla, mutta onneksi oli sadekamppeet päällä. Illalla sateet loppuivat juuri sopivasti samaan aikaan kuin työaikakin, joten sadekamppeille ei ollut enää tarvetta, vaikka märkää olikin.

Lauantai alkoi hienon aurinkoisena ja kun mutenkaan ei ollut sateen uhkaa, niin pääsin lähtemään pidemmälle pyörälenkille. Lämpöä tosin aamukympiltä ei ollut vielä kuin 10 astetta, joten lyhyissä ei tarjennu lähteä liikenteeseen. Irtohihat ja -puntit piti pukea ja tuuliliivikin. Alkumatkasta käsivarret olivat vähän kylmät, mutta kun lämpö nousi viiteentoista ja aurinkokin vielä lämmitti lisää, niin hyvin alkoi tarkenemaan. Ensin suuntasin Nokian kautta Tottijärvelle. Turuntietä piti ajella 8 kilometrin verran, ja laskin pirruuttani, että 81 autoa ohitti minut tuolla pätkällä. Eli suht vilkasta oli liikenne lauantaiaamuna. Tottijärveltä Narvaan ja sieltä Halkivahan kautta Urjalaan. Urjalasta Sotkian kautta Kylmäkoskelle ja sieltä edelleen Lempäälään. Lempäälän Kuokkalassa pysähdyin tankaamaan vähän munkkienergiaa. Ja sillä energialla jaksoikin ajaa hyvin viimeisen tunnin kotiin. Matkaa kertyi 165 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 5,5 tuntia, eli napsun päälle kolmekymppiä keskivauhti oli, keskitehot olivat 191W. Rauhallisemmin piti mennä, mutta jotenkin homma lähti taas vähän käsistä. Urjalaan asti oli enemmän tai vähemmän vastatuulta, mutta sitten loppumatka menikin paljon mukavammin ja paremmalla vauhdilla. Sotkia pätkä oli minulle uutta, ennen ajamatonta maantietä.

Sunnuntaina kävin sauvottelemassa Lamminpään harjulla 14 kilometrin lenkin. Aikaa kului 2:15. Melko kivuttomasti matka eteni. Vähän lähentäjiä kiristeli, mutta muuten ei kipuja ollut.