Viikko 19/2025 (5.-11.5.2025)
Eipä tule heti mieleen yhtä kylmää toukokuun alkua. On totisesti ollut totuttelemista näihin lämpöihin etelen reissu jälkeen. Pakkasella on käyty ja räntääkin satanut. Päivälläkään ei olla päästy, viikonloppua lukuunottamatta, kymmeneen lämpöasteeseen, ja vielä pohjoistuuli on lisännyt kylmyyden tunnetta. Eikä ennusteetkaan kauheasti parempaa lupaa. Ehkä nyt ei enää pakkaselle mennä, mutta päivälämmöissä viisitoista astetta voi olla ensi viikollakin tiukassa.
Arki alkoi taas maanantaina, kun pyörällä polkaisin konttorille. Aamulla mittari nollassa, iltapäivällä sentään 8 astetta. Takkaa sai alkaa taas lämmittää.
Tiistaina oli vieläkin kurjempaa, kun sai laittaa asteen lämpötilaan sadekamppeetkin päälle, penkoissa vähän valkoista. Retkipyöräkin tuli ensimmäistä kertaa kuraiseksi. Kotiin ajaessa viisi astetta. Illalla tunnin kotisalitreeni.
Keskiviikkona oli kotikonttoripäivä. Illalla kävin tekemässä 11,5 kilometrin sauvakävelylenkin Kalkun suunnalla. Nyt en ottanut juoksuaskeleita, mutta siitäkin huolimatta oli tuntemuksia vaiva-alueellani. Ei hyvä. Lämpöä oli 6 astetta ja kylmä pohjoistuuli.
Torstaina taas pyörällä konttorilla. Lämmöt 1 ja 7 astetta. Illalla tistain tapaan tunnin kotisalitreeni.
Perjantaina oli jälleen kotikonttoripäivä. Kolmen aikoihin lähdimme ajelemaan kohti Espoota. Itse jäin Linnatuulessa kyydistä ja lähdin graveloimaan loppumatkaa. Reitti kulki Riihimäen, Kytäjän, Rajamäen, Nurmijärven ja Klaukkalan kautta. Kohde oli Korpilammen hotelli, jossa yövyimme seuraavan yön. Matkaa kertyi 80 kilometriä ja aikaa kului n.2:50. Keskitehot olivat 191W. Lämpöä ei ollut kuin 8 astetta, mutta ihan hyvin tarkeni, kun oli hieman normaalia toukokuuvarustusta enemmän vaatetta päällä.
Lauantaina aamulla Tuuli lähti juoksemaan Bodom trailiin. Itse pidin vähän aikaa seuraa Sisulle, ja sitten jätin vanhuksen hotellille nukkumaan ja lähdin tekemään pyörälenkkiä. Ensin poljin Bodominjärven ohi Oittaaseen ja sieltä Bembölen kautta kohti Masalaa ja Kirkkonummea. Vähän ennen kirkkonummea käännyin kohti Porkkalaa, jossa kävin kääntymässä. Porkkalaan menevä tie oli hyväkuntoinen, kumpuileva ja mutkainen. Muutenkin tämä seutu tuntuu olevan tosi kumpuilevaa. Pirkanmaallakin on mäkiä, mutta ne ovat paremminkin pitkiä ja loivia, kun etelärannikolla mäet ovat jyrkkiä ja lyhyitä – töpäreitä. Maisematkin olivat Porkkalan reitillä hienot. Hirvenkin pääsin näkemään aika läheltä, kun lähti ylittämään tietä. Porkkalasta paluumatkan alussa poikkesin ottamaan vähän munkkienergiaa, muuten pärjäsi hyvin taskueväillä. Paluureitti kulki ensin Kantvikin suuntaan ja sieltä Kirkkonummelle, josta jatkoin Nummelan kautta Vihtiin. Vihdissä hyppäsin Tuulin kyytiin, ja loppumatka Alastarolle jatkui neljällä pyörällä. Jos alkumatkalle jännitystä toi hiven kohtaaminen, niin loppumatkalle jännän aihetta antoi vesisateen uhka ja mittariin tullut ilmoitus, että takavaihtajan virta olisi vähissä. Vaihteet onneksi pelasi loppuun asti, eikä vettäkään satanut kuin vähän Nummellassa ja sen jälkeen. Matkaa kertyi 125 kilometriä ja aikaa kului 4:30. Keskitehot 189W ja nousumetrit 1340. Porkkalaan asti aurinko paisteli mukavasti, sen jälkeen tulikin pääosin pilvistä. Lämpöä oli 13 astetta ja tuulen suunta oli jostain idästä päin.
Sunnuntaina, äitienpäivänä, oli myös hääpäivämme. Lähdimme aamupäivällä melkeimpä perinteiselle hääpäiväpyöräilylle – siis yhdessä. Poljimme ensin Lamminpään latupohjia pitkin Pikku-Ahvenistolle. Sieltä Elovainion ja Haaviston kautta Asuntilaan. Asuntilasta Siivikkalaan ja Pohtolaan, josta rantoja pitkin Hiedanrantaan ja Näsinsaarta pitkin Santalahteen. Vielä pyörähdys Pyynikillä ja Tahmelassa ja sitten suunta Villilän ja Kalkun kautta kotiin. Matkaa kertyi 50 kilometriä ja aikaa kului 2:30. Sää oli mukavan aurinkoinen ja lämpöäkin oli yli kymmenen astetta. Tuulista oli edelleen.