Viikko 24-25/2023 (12.-25.6.2023)

Sen verran kiireistä on ollut viimeiset pari viikkoa, ettei ole edes ehtinyt blogia päivittämään. Mutta täytyy nyt yrittää muistaa, mitä kaikkea sitä on tuossa ajassa tapahtunut. Lämpöä ollaan ainakin saatu sen verran että on alkanut tarkeamaan, välillä jopa liikaakin. Pari hellepäivän jälkeenhän saa alkaa valittamaan liian kuumasta säästä, vaikka kevät olisi ollut kuinka kylmä. Juhannukseen asti mentiin myös melko kuivissa keleissä, mutta tietenkin sateet seurasivat meitä juhannus aatonaatosta juhannuspäivään asti.

Kunnon reenitkin ovat jääneet vähän vähiin viimeisen parin viikon aikana. Tunteja on toki tullut, mutta ne ovat olleen pääasiassa palauttavaa tai pidempää pk-pyöräilyä. Syynä on ollut kisoihin valmistautumiset, kisailut ja kisoista palauttelut.

Tämä jakso alkoi Helsinkin puolimaratonilta palautumisella. Maanantaina kävin pyörällä töissä. Töihin päin ihan normaalia reittiä pitkin, mutta kotiin päin poljin Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta. Poikkeuksellisesti kiersin vielä Kankaantaan kautta, ja tälle lenkille kertyi mittaa 71 kilometriä ja keskarikin nousi ihan mukavaan 30.7 km/h, keskitehojen ollessa 185W. Eli ei jalat nyt ihan loppuunajetut olleet.

Tiistaina kävin myös pyörällä konttorilla. Kotona kävin vielä illalla juoksemassa kympin rauhallisen lenkin, ja nyt pystyi toteamaan, ettei palautuminen ollut vielä valmis, sillä jalka oli väsyneen oloinen. Nyt lämpötilatkin lähentelivät jo iltapäivällä hellelukemia.

Keskiviikkona pidin kotikonttoripäivän. Töidän jälkeen poljin Nokian Heinijärvelle viimeistelemään Jukola-kuntoani iltarasteilla. Nokian kivikot ja ryteiköt muistuttivat taas mieleeni, miten paskamaista suunnistus voi olla. Nilkat meinasivat mennä ja hermot menivätkin. 5 kilsan reitistä tuli melkein 7 kilometrin reissu ja aikaakin kului 70 mnuuttia. Toivottavasti huono kenraali ennakoi parempaa päätapahtumaa. Palautteluksi pyörällä takaisin kotiin reilun 12 kilometrin verran.

Torstaina oli taas konttoripäivä, ja pyörällä olin liikenteessä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valmetilta Tampereen keskustalenkin, josta kertyi matkaa 12 kilometriä. Keli oli vallan mainio, aurinoinen ja parikymmentä astetta lämpöä. Alkumatkan väsynyttä jalkaa lukuunottamatta meno oli suht kevyttä ja rentoa. Keskivauhdiksi tuli 4:30 min/km, eli ihan mukaa vahtia.

Perjantaina alkoikin sitten reissaaminen. Aamulla poljin gravelilla töihin ihan normaalisti. Aamupäivällä sitten poljin Valmetilta rautatieasemalle, jossa hyppäsin pyörän kanssa junaan ja matkasin viikon tauon jälkeen taas Helsinkiin. Siellä vein pyörän Marskiin ja sitten metrolla Keilarantaan palaveriin. Illalla oli ohjelmassa Suomi-Slovenia jalkapallopeli, jonka Suomi vei 2-0 hienon sään ja tunnelman siivittämänä. Jokusen palautusjuoman ja grillin jälkeen kiltisti hotellille nukkumaan.

Lauantaiaamusta hotelliaamiaisen jälkeen kävin vähän kävelemässä ja haistelemassa Helsinkin rauhallista lauantaiaamutunnelmaa Esplanadilla ja Kauppatorinlla. Tämän jälkeen pyöräilykamat päälle ja iltakamat satulalaukkuun. Ensin pyöräilin vähän Helsinkin rannoilla, esim. Hietsussa ja Lapinlahdessa. Tämän jälkeen suuntasin pyörän kohti Porvoota ja Jukolan kisakeskusta. Alkumatka oli melkoista navigointia ja valoissa pysähtelyä, mutta kun itä-Helsingistä pääsi eroon, niin matka alkoi taittumaan. Tuuli oli sivuvastainen ja lämpöä varmaankin kolmekymmentä astetta, ja kun aurnko vielä porotti, niin hiki virtasi. Porvoossa pyörein vähän aikaa vanhassa kaupungissa ennen kuin poljin viimeiset reilun kymmenen kilometrin matkan Epoon kylään, Jukolan kisakeskukseen. Pyöräilymatkaa kertyi kaikenkaikkiaan noin 78 kilometriä ja aikaa kului jonkin verran päälle kolme tuntia.

Sunnuntaiaamusta oli sitten vuorossa metsään lähtö. PunKun ykkösjoukkueessa jouduin/pääsin jälleen ankkuriosuudelle ja sitä myöden jälleen myös uusintalähtöön, joka starttasi klo 9. Lämmöt olivat jo yli kahdenkymmenen asteen kun yli tuhatpäinen porukka lähti kauheassa pölypilvessä metsän puolelle. Ruuhkaa oli urilla ja kun maasto oli sen tapaista, ettei urilta kannattanut juurikaan hypätä pois, niin sitten mentiin letkassa välillä juosten, välillä kävellen. Suurin ruuhka oli heti ykkösrastilla, joka oli kaikille sama. Satapäivän porukka pörräsi leimasimien ympärillä yrittäen päästä leimaamaan mahdollisimman pian. Itselläni meni varmaankin viitisen minuuttia ennen kuin sain leimauksen tehtyä. Tämän jälkeen metsässä olikin vähän aikaa vähän väljempää, mutta pian pitkiä letkoja alkoi taas muodostumaan ja matkavauhti alkoi vaihtelemaan melkoisesti. Välillä pääsi juoksemaan ihan hyvin, mutta välillä taas käveltiin tiheämmissä metsäpaikoissa ja verottiin ettei kuivat oksat iskeneet silmille. Metsä oli myös rutikuiva ja pölysi sen mukaisesti. Rastit löytyivät yksi kerrallaan ihan mukavasti, eikä oikeastaan mitään isompia hakuja tullut tehtyä, kun löysin aina oman letkani melko hyvin. Muutamaan otteeseen sai kyllä ihan itsekin työskennellä, mutta melko harvinaista se oli tänäkin vuonna. Osuusaikani oli 2:27, joka oli hitaimpia ankkuriosuuksiani. Syynä varmaankin oli se, että kävelyä letkoissa tuli melko paljon, mutta oli reittikin pisimpiä, matkaa kertyi melkein 17 kilometriä. Sijoitukseni osuudella oli 529. (/1411 hyväksytystä suorituksesta). Kisan jälkeen Sisun nouto Alastarolta ja sitten muutamaksi päiväksi Vehkajärvelle mökkeilemään.

Maanantai meni mökillä etätöissä. Treenien osalta oli lepopäivä. Järvessä kylläkin kävin märkkärillä vähän kokeilemassa mieltä avovesiuinti tuntuikaan. Tyynessä kelissä jokusen sadan metrin uinti tuntui ihan ok:lta. Jos ei nyt mitään juhlaa, niin ihan sidettävää kuitenkin.

Myös tiistai oli etäpäivä mökillä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valontien 12 kilometrin lenkin 4:40 min/km vauhdilla. Jalka oli vähän väsynyt, mutta onneksi sentään sää oli sitäkin parempi. Illalla poljin vielä mökiltä gravelilla kotiin. Reitille otin vähän uusia pätkiä ja pääasiassa menin hiekkateitä pitkin. Reitti kulki ensin Haritun kautta Koskioisiin ja sieltä Juhalantietä pitkin Oriniemeen. Liitsolasta menin Sammaljoelle ja sieltä Rautaniemelle. Rautaniementie oli lanattu ja oli jopa gravelilla ikävää polkea kun oli melkoisella sepelillä. Tosin parempi sekin kun nimismiehenkihara. Tuota ikävää osuutta kesti reilun kymmenen kilometrin verran. Ennen Rämsöötä huomasin, että eturangas oli alkanut tyhjenemään. Ensimmäisen kerran jouduin pumppaamaan lisäilmaa renkaaseen Tottijärvellä ja toisen kerran Sorvassa. Vielä kolmannenkin kerran jouduin pumppaamaan lisäilmaa, mutta sitten pääsinkin kotiin suht kovalla renkaalla. Matkaa kertyi 85 kilometriä ja aikaa kului 3:10. Eli keskariksi muodostui vähän alle 27 km/h. Ihan ok noinkin paljon soraa sisältäneelle reitille.

Keskiviikko olikin sitten taas pääosin kotikonttoripäivä, vaikka kävinkin pikaisesti päivällä autolla toimistolla. Ilta meni nuormikonajossa ja tavaroiden pakkailussa tulevaa reissua silmällä pitäen, joten treenit jäivät tältä päivältä väliin.

Myös torstaista tuli lepopäivä, kun lähdimme puolilta päivin ajelemaan Juhannuksen viettoon kohti Vuokattia. Torstaina saatiin taivaalta myös kauan kaivattua vettä.

Juhannuksen opitiona oli ollut Vuokatin triathlonlähtö, mutta sateisen ja muutenkin kolean kelin vuoksi jätimme kisan väliin ja tyydyimme vain seuraamaan sitä rannalta käsin. Kävin kuitenkin aamulla juoksemassa 16.4 kilometrin lenkin Vuokatin kevyenliikenteenväylillä. Aikaa kului vajaat 80 minuuttia, eli keskariksi tuli 4:48 min/km. Juoksusää oli kyllä melko hapekas, sillä melkein koko juoksun ajan satoi vettä. Siitä onkin aikaa kun viimeksi on näin kunnolla lenkillä kastunut. Sisu tuotti myös perjantaille lisäohjelmaan, kun sen vasen jalka turposi valtavaksi yön aikana, ja lähdimme näyttämään sitä Kajaanin eläinlääkäripäivystykseen. Kipulääkitystä ja antibiotteja poika sai kaiken muun lääkityksen lisäksi. Syy vaivaan ei selvinnyt. Illalla kävimme Tuulin kanssa vielä hotellin kuntosalilla tekemässä kolme vartin voimatreenin.

Myös lauantaiaamu oli kostean oloinen, vaikkei vettä satanutkaan kun lähdin tekemään juoksulenkkiä. Lenkki suuntasi Vuokatinvaaran huipulle, jossa kävin kääntymässä ja palasin samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi 10.6 kilometriä ja aikaa kului 52 minuuttia. Jyrkin nousuosuus oli vajaan kahden kilometrin mittainen, mutta sitäkin rapsakampi. Kokonaisuudessaan reitille tuli nousumetrejä vähän vajaan 200 metrin verran, ja suurin osa tuolle parin kilometrin pätkälle. Juoksun päälle hotelliaamiaiselle ja sitten auton rattiin. Kymmenen tuntia myöhemmin saavuimme Saariselälle, jossa vietämme seuraava viikko. Juoksua ja gravelointia pitäisi viikon aikana harrastaa. Koiralenkit taitavat jäädä vähiin, sillä Sisun jalka on siinä kunnossa, ettei sillä uskalla pidempää lenkkiä tehdä. Kaverin olotila tuntuu muutenkin olevan vähän heikko, vaikka lauantaina alkoi jo ruoka maistumaan eikä kuumettakaan enää ole. Jalka on edelleen yhtä turvoksissa kuin edellisenäkin päivänä.

Sunnuntai oli pyöräilypäivä. Aamupäivällä hyppäsin gravelin selkään ja suuntasin kohti Ivaloa. Ivaloon päin polkiessa tuntui olevan aika paljon alamäkiosuuksia, joten vähän pelotti kuinka raskaaksi takaisin polkeminen muodostuisi. Ivalon keskustaan tulessa matkaa Kiilopäältä oli kertynyt 47 kilometriä, mutta jatkoin silti polkemista vielä Inariin päin. Tavoite olisi päästä Inarijärven rantaan ja siihen piti tehdä töitä vielä 13 kilometrin verran. Takaisin päin polkiessa oli kyllä enemmän nousua kuin tulomatkalla, mutta ei sitten kuitenkaan niin paljon kuin oletin. Vastatuuli kyllä hidasti menoa takaisin päin tullessa. Lämmöt olivat hellerajan yläpuolella, mutta onneksi välillä aurinko meni pilven taakse. Matkaa kertyi 121 kilometriä ja aikaa kului 4:08, eli keskinopeudeksi tuli ihan mukava 29.3 km/h. Nousumetrejä kertyi kuitenkin melkein 900.