Viikko 36/2021 (6.-12.9.2021)
Ensimmäinen ruskalomaviikko Kiilopäällä meni mukavasti, reilusti ulkoillessa. Eipä oltu ainoita, jotka olivat keksineet tämän paikan, sillä Kiilopään tunturikeskuksen parkkipaikka oli joka päivä ääriään myöden täynnä, ja lisäksi vielä tienposket ja muut mahdolliset parkkeerauspaikat olivat täynnä kaiken kokoista autoa. Keskuksien lähipolut olivat mummojen ja pappojen kansoittamat ja vähän kauempana oli sähköpyöräilijöitä ihan vaivaksi asti. Nyt kun lapin ruska on kerran nähty, niin tarvii seuraavaksi tulla vähän rauhallisempaan aikaan.
Majoituimme jälleen Kiilopään keskuksen, Suomen ladun vanhoihin mökkeihin. Tuttuja tönöjä useammalta edelliseltä kerralta. Toinen harmin aihe oli työmaa, joka oli käynnissä kylmäkylpylän / savusaunan ympärillä. Viikolla joka “aamu” klo 8 pärähti moottirisaha käyntiin, kun työmiehet veistivät hirsikehikkoa. Pärinä kesti ilta-viiteen asti – no ei nyt ehkä ihan koko aikaa.
Säät olivat ihan sopivat. Päivälämmöt pyöri melkein joka päivä kymmenen asteen molemmin puolin. Öisin kylmempää ja muutama pakkasyökin näytti olleen, sillä joissain lammikoissa näkyi pieni riite. Keskiviikko oli täysi sadepäivä ja muutamana päivänä vähän tihutti, mutta etenkin viikoloppu oli komean aurinkoinen ja vähätuulinen, jolloin ilma tuntui jopa lämpimältä.
Koirat ovat olleet jälleen ihan innoissaan. Joka päivä on tehty vähintään pari lenkkiä Kiilopään ympäristössä. Riekkoja ja poroja on päästy haukkumaan, ja piuha on ollut kieränä joka lenkillä ja koko ajan. Lenkit ovat olleet mitaltaan kolmesta vartista kahteen ja puoleen tuntiin, eli viikon aikana koiralenkkitunteja on tullut varmaankin parikymmentä ja kilometrejä ehkä 80-90 km – pojilla tosin vielä enemmän, sillä pitkän piuhan päässä pääsee seilaamaan edes takaisin. Poikien painokin on varmaan pudonnut, sillä lenkkimäärä on nelinkertaistunut, mutta nappulamäärä on pysynyt samana. Koiralenkkien lisäksi itselle on tullut vielä n.8.5 tuntia pyöräilyä ja 6.5 tuntia juoksua.
Maanantaina vein pyörän Kiilopään pyörävuokraamon huoltoon vaihteiden säätöön. Itse lähdin tekemään Jalon kanssa juoksulenkkiä Kakslauttasen suuntaan. Remmi oli kireällä koko 13 kilometrin / tunnin ajan, vaikka vauhti oli 4:50 min/km luokkaa. Vettä tihutti koko matkan ajan, eli märkää oli meno. Ojentajat saivat myös treeniä, kun Jaloa piti pitää kurissa.
Tiistai olikin sitten hienompi päivä. Puolipilvistä, vähätuulinen ja lämpöäkin melkein 10 astetta. Lähdin toteuttamaan yhtä reissun “must”-lenkkiä, eli Rautulampi-Luulampi -juoksulenkkiä. Ensimmäinen neljä kilometriä on loivaa nousua, melko hyväkuntoista hiekkauraa Niilanpään päivätuvalle. Tämän jälkeen siirrytään kapealle ja kivikkoisella avotunturipätkälle jota on 7 kilometrin verran. Tämän pätkän aikana noustaan ja lasketaan Niilanpään ja Rautupään rinteitä pitkin, ennen kuin lasketaan uudistetulle ja uutisistakin tutulle Rautulammen tuvalle. Rautulammen ja Luulammen välinen retkeilyura on 7 kilometrin mittainen. Se kulkee tunturien välissä, mutta sisältää silti jonkin verran nousuja ja laskuja – tosin ei mitään pitkiä. Väylä on kapeaa ja paikoin tosi kivinenkin. Keväällä siinä on varmaankin myös paljon märkiä paikkoja, mutta tähän aikaan vuodesta ei ollut kuin yksi tunturipuron ylitys, jonka onnistuin ylittämään melko kuivin jaloin. Luulammilta onkin sitten vajaan kahden kilometrin jyrkkä nousu Kiilopäälle päin ja sitten reilu kaksi kilometriä laskua Kiilopään keskukselle. Reitti oli hieno ja kun vielä kelikin suosi, niin mikä siinä oli hölkätessä. Takareidet ja pakarat olivat kyllä loppumatkasta melko finaalissa, mutta en antanut sen haitata. Matkaa kertyi 22.3 kilometriä ja aikaa kului 2:11, eli hieman alle kutosen vauhtia tuli mentyä. Nousumetrejä oli noin 500. Juoksulenkin päälle oli hieno käydä seisomassa mökin vieressä olevan “kylmäkylpylän” tunturilammikossa. Veden lämpö oli 5-6 astetta, joten ei siellä kovin kauaa tullut vietettyä aikaa. Päälle tuli tehtyä vielä koirien kanssa kahden tunnin / 9 kilometrin “pissalenkki”. Eli kun aamulla tuli tehtyä ensimmäinen puolentoista tunnin koiralenkki, niin päivälle tuli ihan mukavasti ulkoilua.
Keskiviikko oli vuorostaan sadepäivä. Koko päivän sateli vettä, eikä ulkona tullut käytyä kuin muutaman kerran koirien kanssa. Tosin kertyi niistäkin kolmisen tuntia kävelyä. Käytiin myös pyöräntämässä autolla Ivalossa. Muuten vain sähkyssä pötköttelyä.
Torstaina pääsin ensimmäistä kertaa pyörälenkille. Pientä sateen uhkaa oli ilmassa ja lenkin puolivälissä vähän aikaa tihuttelinkin, mutta takki oli märempi sisäpuolelta kuin ulkopuolelta. Poljin Kiilopäältä ensin Laanilan kautta Kaunispään huipulle, josta sitten laskin kohti Moitakurua. Tosin ensin piti nousta Palopään huipulle. Moitakurusta poljin Luttotuvan kautta takaisin Saariselän keskustaan, josta suuntasin kohti Rumakurua ja Luulampia. Luulammin nousu oli polkien rankempi kuin edellisenä päivänä juosten, pieni pätkä piti jopa taluttaa, kun nousukulma oli sen verran kova, ettei kantti riittänyt polkea. Matkaa kertyi 53 kilometriä ja aikaa kului 3:20. Juomapullokin unohtui ottaa mukaan, mutta onneksi ei ollut hellepäivä. Reitti oli pääsin helppokulkuista vaikka siinä olikin reilu 800 nousumetriä.
Perjantaina tein toisen ennakkoon suunnitellun lenkin, kun kävin polkemassa “toispuollen” 4-tietä olevan kultareitin. Pohjiksi otin ensin Niilanpään päivätuvan lenkin, ennen kuin siirryin kultareitille. Matkan varrella näkyi sekä poroja, että kultavaltauksia, jotka näyttivät olevan edelleen ihan toiminnassa. Suurimmaksi osaksi reitti oli jälleen hyväkulkuista, mutta jokunen tunkkauspätkäkin löytyi. 4-tien uudelleen ylityksen jälkeen poljin mettäpolkuja pitkin Ahopäille, jonka sitten myös ylitin. Ahopäiden kivinen nousukin onnistui lähes kokonaan ilman taluttamista. Matkaa kertyi 32 kilometriä ja aikaa kului 2:23. Päälle kävin vielä juoksemassa vajaan 11 kilometriä. Pääosa oli hyväkuntoista latupohjaa, mutta jokunen kilometri oli pienempää metsäpolkua. Lenkkien päälle oli jälleen mukava käydä seisomassa kylmäkylpylän lammikossa. Päivä oli jälleen komean aurinkoinen.
Lauantaikin oli jälleen aurinkoinen. Kylmän yön jälkeen jokunen varjoinen lammikko oli riitteessä. Aamulla kävimme tekemässä koirien kanssa 2,5 tunnin kävelylenkin Rumakurulla ja avotuntureilla. Tämän päälle lähdimme Tuulin kanssa yhteiselle pyörälenkille. Ensin poljimme Laanilan kautta Saariselälle. Sitten jokun kilometri 4-tietä pitkin museotielle. Museotien jälkeen nousimme esin Urupäille, sitten lasku alas ja kapuaminen Kaunispään huipulle. Kaunispäällä söimme lohisopat ja munkit, jonka jälkeen jaksoi taas polkea takaisin Kiilopäälle. Ajoaika oli vähän vajaat kolme tuntia ja matkaa kertyi 46 kilometriä. Nousumetrejä oli 720.
Sunnuntaikaan ei ollut sään puolesta yhtään edellisiä heikompi. Aurinko paistoi ja muutenkin sopiva keli pitkälle juoksulenkille. Reitti kulki Kiilopäältä ensin Laanilaan, sieltä Piispanojan kodan kautta Iisakkipään juurelle, josta Rumakurun kautta jälleen Luulammille ja nousu ja lasku takaisin Kiilopäälle. Matkaa kertyi 25.4 kilometriä ja aikaa kului 2:10. Reitti oli pääosin hyväkulkuista latupohjaa, mutta muutaman kilometrin pätkä oli melko kivikkoista. Ja sitten tietenkin Luulammin nousu, joka on ponnistus sinänsä. Yhteensä nousumetrejä oli vajaat 400, joista Luulammin noususta kertyi lähes puolet. Kylmäkylpylässä seikoskelu teki lenkin päälle jälleen kutaa.