Talvi sen kun jatkuu. Lunta on tullut paremminkin lisää kuin vähentynyt. Pakkaset ovat sentään olleet maltillisia, paitsi keskiviikkoaamuna jolloin pakkasta oli taas melkein kaksikymmentä astetta.
Maanantaina oli lepopäivä. Työmatkapyöräilyä oli, mutta muuta ei sitten ohjelmassa ollutkaan. Tiistaina työmatkapyöräilyn lisäksi juoksin tunnin mattotreenin. Juoksutreeni oli ihan kilsojen keräämistä, ei mitään spesiaalia, kuten vauhtia tai mäkeä.
Keskiviikkoaamuna oli taas sen verran kylmää, että pyörä jäi kotiin. Illaksi kuitenkin lauhtui sen verran, että kävin tekemässä luikkarilla 35 km:n hiihtolenkin. Ihan mukavasti kulki, vaikka hieman nahkea keli olikin. Tuulinen alkuviikko oli myös roskannut ladut sen verran pahasti, että perinteisellä tyylillä hiihdosta ei olisi tullut mitään.
Torstaina tein taas töitä kotoa päin. Kevät näytti koko hienoutensa, sillä aamupäivän tuli räntää muutaman sentin verran, mutta iltapäivällä alkoi paistamaan mukavasti. Kävinkin tekemässä vuoden kolmannen juoksulenkkini ulkona. Hieman pöperöistä oli aamun lumisateen jäljiltä, mutta nastaria ei tarvittu, kun märkä uusi lumi piti ihan hyvin. Nokian paloaseman lenkistä kertyi 13.5 km. Hieman kankealta juoksu tuntui, mutta vauhti oli ihan ok, 4:36 min/km.
Perjantaina pääsin taas pyörällä töihin. Aamupäivästä oli, yli kuukauden tauon jälkeen, tunnin jalkahieronta. Vähän olivat paikat päässeet jumiin tuossa ajassa, sillä kipeitä paikkoja löytyi. Illalla tuli tehtyä tunnin kotisalitreeni.
Viikonlopun hiihdot olivat etukäteen vähän arvoitus, sillä sääennusteet eivät lupailleet kovin kummoisia hiihtokelejä. Lauantaina pääsin matkaan pikkupakkasessa, mutta yöllä satanut sentin lumikerros vei kaiken luiston. Alamäetkin sai lykkiä ja melkoiselta työnteolta koko meno tuntui. Kun lämpö meni nollaan, niin sen jälkeen paikka paikoin latu alkoi liippaantumaan ja luistoakin alkoi löytymään, mutta kovin pitkiä pätkiä ei tuota ihanuutta ollut. Lamminpää – Julkujärvi – Myllyhaan päiväkoti – Koukkujärvi – Virelä -lenkille kertyi mittaa vajaat 45 km, mutta aikaakin kului melkein neljä tuntia. Eli luistoa ei ollut. Lauantaina meni sentään 1000 km rikki tämän talven hiihdoissa, tavoite siis saavutettu.
Sunnuntaiaamusta oli jo asteen verran plussaa ja yöllä tullut sentin lumikerros ei tiennyt hyvää hiihdolle. Onneksi ladulle lähtö vähän venähti, ja tällä aikaa Virelä – Mastontie väli oli juuri ehditty ajaa latukoneella, joten yön lumisade ei tuottanut ongelmia tuolla pätkällä. Valitsin alleni Fischerin Zerot, jotka toimivatkin vallan mainiosti päivän kelissä. Tahkosin kolme kertaa edestakaisin tuon latukoneella ajetun pätkän, sillä ajamattomalla pätkällä suksi ei luistanut juurikaan ja pohjaankin alkoi kertymään lunta. Hyvän latuhuollon ansiosta sain tehtyä tänäkin sunnuntaina pertinteisen 50 km:n hiihdon. Loppumatkasta alkoi olemaan jo ilmassa lämpöä sen verran paljon ja aurinkokin alkoi paistamaan, että latu muuttui tosi märäksi ja luisto hävisi kokonaan. Mutta onneksi pääosa matkasta luisto oli ihan hyvä, eikä pidon suhteen ollut ongelmia laisinkaan.
Ensi viikkokin näyttää vielä talviselta, joten hiihtokilometrit tuskin jäävät ihan vielä tähän. Ulkojuoksu alkaisi kyllä jo pikku hiljaa kiinnostamaan.