Ja talvi senkun jatkuu, eikä loppua näy. Alkuviikosta oli pari päivää lämpeempää ja märkää luntakin tuli tiistaina kymmenkunta senttiä. Mutta keskiviikkona alkoi taas pakastamaan kunnolla ja etenkin yöt olivat tosi kylmiä.

Maanantaina lämpötila pyöri nollan asteen tietämillä ja keli oli vallan mainio työmatkapyöräilyyn. Aerobiset treenit jäivät väliin tältä päivältä, mutta kotisalitreeni tuli sentään tehtyä.

Tiistain ensimmäinen hiki tuli otettua aamulla työmatkapyöräilyn merkeissä. Yöllä oli tullut jo jonkin verran lunta, mutta auraajat olivat pääosin tehneet hyvin hommansa ja matka töihin sujui melko normaaleissa merkeissä. Kotiin päin polkiessa tilanne olikin sitten toinen, sillä koko päivän oli tullut taivaalta märkää lunta ja kun pyöräteitä ei oltu päivän aikana aurattu laisinkaan niin meno oli sen mukaista. Tasapaino oli koetuksella kun pyörä kynsi kymmenen sentin pehmeessä lumessa puolelta toiselle. Aikaa kului melkoisesti normaaliin verrattuna.

Tiistaina, vihdoin ja viimein kotiin päästyäni, tein tunnin juoksutreenin matolla. 0-kulmalla perusköpöttely kulki ihan mainiosti. Päivän viimeinen, ja ehkä kovin, hikiurakka oli vuorossa mattotreenin jälkeen. Reilun kolmen tunnin ajan kolasin pihaa puhtaaksi päivällä sataneesta märästä lumesta, melko raskasta tavaraa oli tarjolla.

Keskiviikkona jätin pyörän kotiin varmuuden vuoksi, kun ajattelin ettei pyöräteitä oltu kuitenkaan ehditty ajaa puhtaaksi yön aikana. Töihin päin autoillessa kuitenkin totesin, että arvio oli väärä, ja pyörätiet näyttivät ihan kelvollisilta. Illalla tuli sitten kotona tehtyä taas tunnin mattotreeni. Nyt laitettiin taas mattoon vähän nousukulmaakin, ettei ihan tasaista tarvinnut juosta.

Torstaina pidinkin sitten etätyöpäivän. Syynä tällaiseen oli, että päivästä näytti tulevan melko mainio hiihdon suhteen. Aloitin työt kuudelta aamulla, joten pääsin laduille jo kahden aikoihin. Otin alleni luistelukaluston. Alkumatka menikin vallan mainiosti, sillä Ikuri-Lamminpää -akseli oli ajettu latukoneella. Julkujärvenpäätä sitten taas ei oltu ajettukaan ja meno hidastui melkoisesti. 35 km tuli kuitenkin hiihdeltyä komeessa aurinkonpaisteessa. Keli ei sitten ihan niin hyvä kuitenkaan ollut, kuin miltä etukäteen näytti.

Perjantaina aamulla oli sitten taas vaihteeksi lämpömittarissa -16 astetta pakkasta. Päätin kuitenkin hypätä pyörän selkään ja uhmata pakkasta. Tämä aamu oli vuoden kylmin keli työmatkapyöräilyssäni, mutta ihan hyvin siitä selvittiin. Näpin vähän jäässä, mutta muuten vaatetusta oli sopivasti. Takaisin tullessa pakkasta ei sitten ollut enää kuin 7 astetta. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Viikonloppuna kertyi hiihtokilometrejä, vanhan hyvän ajan tappan, satasen verran. Etenkin lauantaina oli vallan mainio keli perinteisen hiihtoon. Hiihdin Lamminpään ja Julkujärven kautta Myllyhaan päiväkodille, josta sitten Koukkujärven kautta Virelään sieltä kotiin. Matkaa kertyi nelisenkymmentä kilometriä. Luisto oli talven parasta eikä pidossakaan ollut valittamista. Hyvin jaksoi, vaikka ei ollut edes juotavaa mukana. Ladut tosin alkavat olemaan jo paikka paikoin melko likaisia, etenkin kuusen neulasia on jo alkanut tippumaan ladulle melkoisesti.

Sunnuntain reitti oli alkuosaltaa sama kuin lauantaina, mutta Koukkujärveltä palasin takaisin Julkujärven, Lamminpään ja Virelän kautta kotiin. Pieni lisälenkki piti vielä tehdä, jotta 60 kilometriä tuli täyteen. Lähtiessä pakkasta oli nelisen astetta, mutta kotiin tullessa oltiin hieman plussan puolella. Jonkin verran vaihteleva oli keli, sillä paikoin oli hyvinkin liukasta, mutta paikoin taas ei luistanut mihinkään. Pito onneksi oli koko matkan ihan ok. Tuulinen keli toi myös oman mausteen matkaan, sillä roskaa alkoi kertymään entistä enemmän latu-uriin.

Näiden kirjoitusten aluista on tullut viime aikoina sää-/kelitiedotteita, mutta jatketaan nyt valitulla linjalla. Viikko alkoi edelleen kylmissä lukemissa. Aamulla oli sen verran pakkasta, että työmatkapyöräilyt jäivät edelleen väliin. Päivällä sentään päästiin jo kymmenen pakkasasteen lämpimmälle puolelle. Loppuviikosta alkoi sitten jo yötkin lämpenemään ja viikonloppuna päästiin jo plussan puolellekin.

Maanantaina olin sen verran poikki viikonlopun hiihdoista, että aerobinen treeni jäi vallan tekemättä. Tunnin voimatreeni tuli kuitenkin kotona tehtyä. Tiistaina oli perinteinen sulkapallon neluripäivä. Tällä viikolla peli taas sujui, edellisviikon pahan notkahduksen jälkeen.

Keskiviikkona kävin pökkimässä 35 km hiihtoa vapaalla tyylillä. Keli oli mukavan liukas ja se näkyi heti keskisykkeessä, joka oli 124, eli kymmenisen pykälää normaalia matalampana. Talvi muutenkin näyttäisi sääennusteiden mukaan jatkuva vielä jonkin aikaa, eli hyviä hiihtokelejä pitäisi olla edelleen tiedossa.

Torstaina köpöttelin matolla viikon ainoa juoksutreenin. Mäkeä oli jälleen treenissä mukana, joten sykkeitä saatiin pitkästä aikaa ylös. Hieman tahmean puoleista meno oli, mutta tulipahan tehtyä. Torstaina tuli tehtyä myös viikon ainoa työmatkapyöräily. Se oli myös ainoa pyöräily kolmeen viikkoon. Perjantaina taas tunnin kotisalitreeni.

Lauantaina tein samanlaisen hiihdon kuin keskiviikkonakin. Nyt vaan lämpö oli nollan kieppeillä ja luisto sen mukainen, eli heikko. Keskivauhti tippui keskiviikon 14.6 -> 13.4 km/h. Sen verran hyvin tahmea hiihtolenkki vei mehut (jota tosin ei ollut mukanakaan), että illalle suunniteltu mattotreeni jäi tekemättä. Sen sijaan kaadoin, pätkin, pilkoin ja pinosin pari koivua.

Sunnuntaina kaivoin esiin 8 v. vanhat Fischerin Zerot (niillä on muuten huomenna vuosipäivä) ja lähdin tekemään sunnuntain perinteistä 50 km:n lenkkiä. Lähtiessä lämpöä oli yhden pakkasasteen verran ja alkuun tuntuikin, ettei taida tulla lenkistä mitään kun pito oli mitä oli. Pikku hiljaa suksi alkoi kuitenkin toimimaan paremmin. Tosin välillä ei kyllä luistanut eikä pitänyt ja jossain paikoin alkoi jopa pitoalue jäätymään. Puolen välin kääntöpaikan jälkeen suksi toimi kuitenkin pääosin tosi hyvin ja tavoiteltu lenkki tuli tehtyä, ja vielä hyvä voimaisena. Kotona lämpö oli asteen verran plussan puolella, eli juuri optimaalinen tuolle sukselle.

Sairasteluviikko on takana ja tällä viikolla on yritetty päästä takaisin normaalirytmiin treeneissä. Siperia puskee edelleen kylmää ilmaa eteläiseen Suomeen ja aamuisin on ollut edelleen yli kahtakymmentä astetta pakkasta. Eli tälläkään viikolla ei ole tullut työmatkapyöräilyä harrastettua laisinkaan. Päivisin aurinko sentään lämmittää jo sen verran, että lämpötila nousee kymmenen pakkasasteen lämpimämmälle puolelle.

Maanantaina pidin vielä lepoa, mutta tiistaina kävin lätkimässä puolitoista tuntia sulkapalloa. Olisi kyllä voinut jättää lätkimisen väliin, sillä täydessä iskussa kunto ei vielä ollut. Ehdottomasti kauden huonointa sulkapalloa minulta.

Keskiviikkona kokeilin jo hieman mattojuoksua. Vajaa kymppi rauhallisella vauhdilla meni suht mukavasti. Kurkku tuntui edelleen hieman karhealta, mutta muuten ei ollut ongelmia. Torstaina tein reilun tunnin salitreenin

Perjantaina kertyi taas hiihtokilometrejäkin, kun kävin lykkimässä vapaalla tyylillä 35 km. Lähdin töistä vähän aikaisemmin, jotta pääsin vielä auringon paisteessa ja alle kymmenessä pakkasasteessa tekemään lenkin. Mukavan liukas oli keli.

Lauantaiaamusta oli vielä sen verran paljon pakkasta, että tein aamutuimaan matolla tunnin perusköpöttelyn. Puolen päivän jälkeen, kun pakkanen oli hellittänyt, kävin tekemässä pertsalla 30 km:n sivakoinnin. Mikään lentokeli ei ollut, mutta suksi toimi mukavasti.

Sunnuntaina tein perinteisen 50 km:n hiihdon. Taas sai odottaa puolille päivin, että lämmöt olisivat sopivat. Aamulla tuli katsottua Kankaanpään lämpötiloja, eikä yhtään harmittanut, etten ollut Pirkan hiihdon lähtöviivalla, sillä Foreca näytti -21 astetta klo 8 Kankaanpäähän.

Kuumetta voi olla monenlaista: autokuumetta, lomakuumetta, kisakuumetta. Nyt kuitenkin kävi niin, että minulle iski ihan perinteinen nuhakuume. Edellinen viikko meni vielä ihan normaaliin tapaan mattojuoksun, työmatkapyöräilyn, sulkapalloilun ja viikonlopun pitkien hiihtojen merkeissä, mutta tällä viikolla sitten muuttui niin keli- kuin terveystilannekin. Öisin alkoi lämpötila laskemaan lähemmäksi kahtakymmentä pakkasastetta ja päivisinkin oltiin pääosin kymmenen asteen kylmemmällä puolella.

Maanantaina tuli vielä tehtyä matolla juoksutreeni ihan hyvissä voimissa, mutta tiistaina alkoi sitten jo terveys horjumaan. Päivällä alkoi jo vähän kröhityttämään eikä muutenkaan ollut ihan 100% olo. Illalle oli kuitenkin sovittu puolentoista tunnin sulkapallotreenit, eikä olo ollut niin huono, etteikö sinne olisi voinut mennä. Sulkapalloilun aikana alkoi kuitenkin jo kurkussa tuntumaan enemmän kivun tunnetta ja illalla olikin sitten jo pieni kuume päällä.

Keskiviikkoaamu oli taas ihan ok ja hyvä niin, sillä heti aamusti piti lähteä ajamaan työmatkalle kohti Keski-Suomea. Puolen päivän aikoihin tuli muutama aivastus ja siitä hetkestä alkaen lähti röörit menemään tukkoon. Kotiinpäin ajellessa tulikin sitten niisteltyä yhteään. Illalla lämpöä oli 37.6. Ei kuulosta paljolta, mutta meikäläiseen vaikuttaa jo melko tehokkaasti. En muista koska viimeksi ollut noin paljon lämpöä.

Torstaina ei ollut sitten mitään saumaa lähteä töihin. Kuumetta saman verran kuin keskiviikkoiltanankin ja räkä valui. Buranalla sain olon kohenemaan ja tein vähän etätöitä, mutta pääasiassa tuli vaan maattua.

Perjataina olo oli torstain kaltainen. Aamupäivä oli vielä suht ok olo, ja teinkin muutaman tunnin etätöitä, mutta iltapäivällä olo alkoi heikkenemään ja siirryin taas sängyn puolelle. Kuume oli vaihtunut alilämmöksi, sillä mittari näytti 36.4. Olin koko päivän ihan jäässä, vaikka vaatteita oli useampi kerros päällä ja makasin viltin alla. Illaksi vilu hävisi ja muuttui tuskahieksi. Burana taisi alkaa taas vaikuttamaan.

Lauantai oli sitten sellainen puolihullu päivä. Olo vaihteli paljon. Nenä oli tukossa ja yskäkohtauksia tuli vähän väliä, mutta kuumetta en enää viitsinyt mitata. Burana-Nasolin-Resilar -mixillä sain olon illaksi melko mukavaksi.

Nyt sunnuntaina aamupäivästä ainakin vielä olo on suht ok. Alkuviikko menee ainakin vielä lepäilyksi treenien osalta. Onneksi sairastelu tuli talven kylmimpään kohtaan, sillä nyt on ollut sellaisia pakkasia, ettei ulkona olisi kuitenkaan viitsinyt mitään tehdä. Tämä oli jo vuoden toinen sairastelu, joten tämän vuoden sairastelut saisivat jäädä nyt tähän.

Jälleen on vallan talvinen viikko takana. Pakkasta on ollut melko sopivasti ja kevyttä pakkaslunta on tullut pari senttiä lisää. Viime viikon tapaisiin lumityöurakoihin ei siis tarvinnut kuluttaa kallisarvoista (treeni)aikaa.

Rajanaapurimme Ylöjärven kaupunki aloitti tällä viikolla hakkuut, ja perjantai-iltana alkoi moton valot näkymään jo tontin rajamme läheisyydessä. Ensi viikolla saa varmaankin jo nähdä, millaista aukkoa autotallimme taakse ilmestyy. Kävin kylläkin lauantaina vähän tutkailemassa, kuinka pahaa jälkeä Komatsu olisi saanut aikaan, mutta onneksi homma näyttää paremminkin harvennukselta kuin avohakkuulta.

Maanantaina oli kunnonkohotuspäivä, sillä jätin aerobiset treenit vallan väliin. Pakkasta oli viitisentoista astetta ja kun auto oli taas käytettävissä, niin jätin itseni kiusaamisen viikon muille päiville. Eli maanantai oli ainoa päivä, jolloin en käynyt pyörällä töissä. Illalla tein kotona punttitreenin, eli ihan lepopäiväksi ei maanantaitakaan voine laskea.

Tiistaina oli mukava puolentoistatunnin sulkapallotreeni. Neluriparini kanssa peli toimi hyvin yhteen. Tasaista oli, mutta pää kesti voittaa pelit. Keskiviikkona oli mattopäivä, tunnin mäkitreenillä, ja torstaina 25 km pertsan hiihto muutaman asteen pakkaskelissä. Perjantai oli jälleen kevyempi päivä, kun tuli käytyä jalkahieronnassa. Salitreeni tuli kylläkin illalla taas tehtyä.

Viikonloppu oli jälleen hiihtovoittoinen treenien suhteen. Lauantaiaamusta reilu 30 km vapaalla mukavassa pakkaskelissä. Luisto oli kohdillaan, mutta narunpätkistä alkoi vaan loppumaan puhti. Ei tunnu olevan punttitreeneistä mitään apua. Illalla vielä 10 km mattotreeni, josta puolet reipasta vauhtia.

Sunnuntaina oli sitten pitkän pertsahiihdon vuoro. Edellisen viikon tapaan matkaa kertyi 50 km. Sen verran parempi luistu kuitenkin oli, että vauhti oli 15 sek/km kovempi, eli nyt päästiin jo napsun alle 5 min/km vauhtia. Eli ei kyllä vieläkään mikään lentokeli ollut. Hyviä PK-lenkkejä nämä pertsan pitkät ovat olleet, sillä keskisyke on ollut 119 ja maksimikin hieman päälle 140. Vapaalla tyylillä mennään heti 15-20 pykälää korkeammilla sykkeillä.

Kymmenen vuoden takaa:

Lueskelin kymmenen vuoden takaista kirjoitustani, ja melko samanlaista meno oli silloinkin. Juoksua, hiihtoa ja salitreenejä. Ei näyttänyt olevan silloinkaan kovin laadukkaat hiihtokelit koko ajan, jopa heikommat kuin tällä hetkellä. Painokin näytti olevan ihan samaa luokkaa kuin nytkin.

Alkuviikko mentiin mukavassa pikku pakkasessa. Työmatkapyöräily sujui mukavasti kun pakkasta ei ollut montaa astetta ja pyörätiet olivat hyvässä kunnossa. Maanantaina oli ohjelmassa voimatreeni kotisalilla ja tiistaina sulkapalloa. Vasta keskiviikkona tuli viikon ensimmäinen kunnon aerobinen treeni kun juoksin matolla tunnin mäkitreenin. Tosin en tiedä kuinka “kunnon” mäkitreeni tuo on, sillä (jos vaan osaan oikein laskea) nousumetrejä tuolle tunnille kertyy 155. Toisaalta on se tuplat se, mitä ulkona tulee peruslenkillä.

Torstaina alkoi sitten tulemaan lunta taivaan täydeltä. Oli sopiva hetki pitää etätyöpäivä. Pyöräilyä ei siis tullut, mutta iltapäivällä tein puolitoista tuntia lumitöitä. Illalla vielä ennen parin tunnin sulkapallovuoroa tein yhden tunnin lumitöitä lisää.

Perjantaina valitsin työmatkalle jälleen auton alleni, sillä yöllä oli tullut vielä lisää lunta ja arvelin, että pyörällä on turha lähteä kun pyöräteitä ei kuitenkaan ole aurattu. Ja lohduttoman näköiset pyörätiet olivatkin kun töihin päin ajelin. Eipä olisi ollut mitään asiaa lähteä pyörällä liikenteeseen. Töistä tultuani tein kaksi ja puoli tuntia lumihommia ja sen päälle matolla tunnin juoksun.

Lauantaina heti aamusta menin tekemään viikon ensimmäisen hiihtolenkin. Valitsin vapaan sukset, sillä jälleen oli pieni epäilys, ettei latukone ollut vielä saanut latuja kuntoon. Olettamus oli osittain oikein, mutta pääosin ladut olisivat olleet kunnossa. Tosin uusi lumi ja kymmenen pakkasastetta ei välttämättä olisi ollut kovin lentävä yhdistelmä, joten vapaa tyyli oli varmaankin ihan hyvä valinta siihen paikkaan. Piha oli puhtaana lumesta, mutta torstain jälkeen yksityistietämme ei oltu ajettu, joten kolailin sitä osittain auki puolentoista tunnin ajan.

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa perinteisen tyylin hiihto. Mikään lentokeli ei ollut nytkään, sillä pakkasta oli lähetiessa 15 astetta. Reilu 50 km tuli hiihdeltyä ja aikaa meni ruhtinaalliset 4:20, eli mikään hirveä hönkä ei ollut päällä. Tuon reissun päälle kävin vielä pukkaamassa parisen tunnin verran tietä auki kolalla.

Viikolle tuli urheilullista liikuntaa n.18,5 h. Tuon lisäksi 8-9 tuntia lumitöitä. Ilmankos loppuviikolla päästiin painon suhteen taas “kipurajan” alapuolelle.

Tälle viikolle osui sään ja kelien puolesta vähän kaikenlaista. Maanantai oli vielä komea perinteinen talvipäivä. Pakkasta kymmenisen astetta, puut lumessa ja mukava hanki. Työmatkapyöräilyn lisäksi tuli illalla juostua matolla tunnin perusköpöttely. Muuten ok, mutta sykkeet edelleen vauhtiin nähden korkealla.

Tiistaina aamulla lämpötila otti viikon pohjakosketuksen ja mittari kävi 18 pakkasasteessa. Auto kun oli tämän päivän käytettävissä, niin säälin itseäni sen verran, että jätin työmatkapyöräilyt tältä päivältä väliin. Illalla lämpötila oli noussut jo 8 pakkasasteeseen ja kun vakio sulkapallovuoro oli peruttu, niin kävin tekemässä 25 km:n hiihtolenkin perinteisellä tyylillä. Hiihtokeli ei ollut sunnuntain veroinen, mutta vuoden toinen pertsan lenkki tuli tehtyä.

Keskiviikkona pakkasta ei ollut enää kuin kaksi astetta. Tuuli oli kova ja jo yöllä alkanut lumisade jatkui vielä aamullakin. Työmatkapyöräilyyn kului jonkin verran enemmän aikaa kuin normaalisti, sillä pyöräteitä ei oltu aamulla vielä aurattu. Myös iltapäivällä oli havaittavissa paikoin heikkoja auraussuorituksia kotimatkan aikana. Paikoin oli ihan lumesta puhdas pyörätie, mutta paikoin tuuli oli kasannut hyviä kinoksia pyörätien poikki. Illalla kotona pari tuntia lumitöitä ja tunnin mäkitreeni matolla.

Torstaina aamulla oltiinkin sitten jo kolme astetta plussan puolella lämpötilan suhteen. Yöllä oli tullut vettä sen verran, että lumet olivat huvenneet ihan kunnolla. Pyörätiet olivat muuttuneet jääkentiksi ja sellaisilla pätkillä, missä ei oltu vielä hiekoitettu, niin kaipasi nastoja eturenkaan lisäksi nyt myös taakse. Pari kertaa pyörä pyörähti 180 astetta, nokka tulosuuntaan päin. Pystyssä pysyttiin, ja kotiin päin tullessa hiekkaa oli levitetty jo sen verran runsaasti, että pystyi hieman rennommin polkemaan. Illalla pari tuntia sulkapalloa MaSu:n treeneissä. Pääosin neluria, mutta pari erää myös kaksaria.

Perjantai mentiin edelleen plussa-asteilla. Työmatkapyöräilyssä ei ongelmia hyvän hiekoituksen ansiosta. Päivällä oli ohjelmassa jalkahieronta, joten kunnolliset aerobiset treenit jäivät tältä päivältä väliin. Illalla tuli tehtyä kotona tunnin lihaskuntotreeni.

Lauantaina olitiin edelleen pikkuisen plussan puolella. Lähiladut näyttivät lohduttoman heikkokuntoisilta, joten ajelin pikku-Ahveniston parkkipaikalle ja lähdin siitä hiihtelemään kohti Julkujärveä ja Topin tupaa. Onneksi otin alleni vapaan sukset, sillä sen verran likaiset ladut olivat, että pertsan suksilla meno olisi varmaan tökkinyt melko pahasti.. Moottoritie – Julkujärvi välillä oli paikoin jäistä, märkää ja likaista. Julkujärvi – Topin lenkki oli vielä suht hyvässä kunnossa. Moottoritie – Lamminpää väli oli pääosin huonoa ja osittain tosi huonoa. Likaista, jäistä ja pelkkää jäätä, ei mukavaa. Kävin vielä toistamiseen tekemässä Topin lenkin, koska se oli paremmassa kunnossa kuin Lamminpään lenkki. Matkaa kertyi 30 km, mutta seuraava hiihtolenkki toteutuu vasta kun lunta on tullut kunnolla lisää. Illalla tein matolla vielä puolen tunnin juoksutreenin. Reilu puolet ajasta menin vähintään 4:00 min/km vauhdilla.

Sunnuntaina lämpötila oli painunut taas pikkuisen pakkasen puolelle. Edellisillan pieni räntäkerros oli jäätynyt mukavasti jäähän kiinni, poistaen pahimman liukkauden. Päätinkin tehdä vuoden ensimmäisen juoksulenkkini ulkona. Jätin jopa nastarit kotiin ja juoksin ihan kesätossulla. Pidon kanssa ei tuntunut olevan oikeastaan mitään ongelmia. Aluksi oli tarkoitus mennä puolimaratonin verran, mutta suunnitelmat muuttuivat pariin kertaan matkan aikana ja matkaa kertyi loppujen lopuksi 26 km. Juoksu tuntui ulkona tosi mukavalta ja paikoin jopa helpolta. Vauhti oli 4:47 min/km ja keskisyke 130. Matolla ei mitään mahdollisuuksia tuollaisiin sykkeisiin.

Talven ensimmäinen kunnollinen pakkasviikko ja alkuviikon kovien tuulien myötä nousi esiin mukavuudenhaluni ja kun autokin oli useampana päivänä kotona, niin työmatkapyöräilyt jäivät kahteen kertaan tällä viikolla. Mutta ensi viikolla sitten taas enemmän sitäkin laatua, ehkä.

Hiihtoa tuli harrastettua kolmena päivänä. Torstaina menin vapaalla 28 km ihan mukavassa kelissä, mutta viikonloppuna vasta oli oikein mainiot suksikelit. Lauantaina vapaalla 35 km ja sunnuntaina kauden ensimmäinen perinteisen tyylin lenkki ja heli 42 km. Enemmänkin olisi sunnuntaina voinut mennä, mutta kun ei tullut otettua juotavaa tai rahaa mukaan, niin alkoi kitalaki kuivumaan sen verran, että piti jättää kilometrejä seuraavillekin päiville. Tosin saa nähdä mitä ensi viikko tuo tuollessaan, sillä torstaille on luvattu 5 lämpöastetta ja 10 mm vettä. Lähteeköhän hiihtokelit vallan pois.

Mattojuoksua oli ohjelmassa kolmena päivänä. Keskiviikkona tunnin köpöttely, johon oli laitettu vähän mäkeäkin jo mukaan. Perjantaina myös tunti, ja silloin oli jo vähän enemmän nousukulmaa ohjelmassa. Sunnuntaina tein toisena treeninä illalla puolen tunnin juoksun, josta kaksi kilsaa hieman kovempaa. Kovemmassa osuudessa ensin kilsa 15 km/h ja sen jälkeen 100 m välein 0.1 km/h vauhdin lisäys. Alkuun ja loppuun pari kilsaa rauhallista. Tavoteltuja 40 km:n juoksuviikkoja en ole vielä saanut aikaiseksi, kun on tullut tuota hiihtoakin mukaan, mutta tehdään sitten kesällä vähän parempia viikkoja.

Viikkoon mahtui myös jalkahierontatunti sekä perinteinen puolentoistatunnin sulkapallovuoro. Salitreenit ja sisäpyöräilyt ovat nyt jääneet hieman paitsioon kun on ollut muuta, kiinnostavampaa treenausta.

Jalatkin ovat taas ehkä hieman paremmassa kunnossa. Peukalovarpaat eivät juurikaan vaivaa, vaikka ei ne ihan kunnossa vielä olekkaan. Akillesjänne on kosketusarka, mutta ei sekään tunnu juostessa tai hiihtäessä. Flunssakin on mennyt jo ohi, vaikka kurkusta vielä limaa lentääkin. Treenaus on siis stabiilissa tilassa.

Viime vuosi päättyi ihan hyviin tunnelmiin. Joulukuussa meni 300 km rikki juoksussa, eikä sellaista ole tapahtunut sitten toukokuun 2011. Tämä vuosi on lähtenyt liikkeelle aika paljon heikommin, suorastaan nuhaisesti. Uudenvuoden aattona juoksin vielä matolla 21 km:n treenin, mutta heti kun päästiin seuraavan vuoden puolelle, alkoi tauti puskea päälle.

Viime viikolle ei tullut treeniä kuin viitisen tuntia. Pari salitreeniä, yksi sulkapallokerta ja kerran kävin pyörällä töissä. Saikkupäiviä ei sentään tullut, mutta auton otin käyttöön työmatkoille.

Tällä viikolla aloin jo käymään pyörällä töissä, mutta mitään kovin rankkaa treeniä ei tullut vielä viikolla tehtyä. Tiistain puolentoista tunnin sulistreenikin oli vähän siinä ja tässä, että oliko järkevää mennä, mutta onneksi ei tullut takapakkia toipumisen suhteen.

Keskiviikkona tein matolla kevyen kahdeksan kilometrin hölkän ja perjantaina 11 km. Nyt viikonloppuna kävin sitten molempina päivinä hiihtämässä vapaalla tyylillä n.30 km lenkin. Lamminpää – Julkujärvi välillä baanat olivat pääosin ihan hiihdettävässä kunnossa, mutta Lamminpää – Virelä välillä, josta itsekin lähden liikkeelle, ladut olivat jäiset ja lunta tarvittaisiin lisää, jotta ne saataisiin mukavampaan hiihtokuntoon.

Hiihto kuitenkin maistui nyt huomattavasti mukavammalta kuin kauden ensimmäinen kerta viime vuoden puolella. Nyt jopa vähän odottaa, että sitä lunta tulisi lisää, niin pääsisi taas keräämään hiihtokilsojakin lisää. Pirkan hiihtoon tuskin kuitenkaan tulee lähdettyä, joten mitään pakkohiihtoa ei tarvitse alkaa harrastamaan.

Juoksumatto on ollut hieman huonolla käytöllä, kun Tuulillakin on ollut kaiken näköistä vaivaa. Edelleen mattojuoksussa sykkeeni ovat olleet normaalia korkeammalla, mutta muuten mattotreenit ovat olleet ihan ok. Nyt on tullut kokeiltua jo vähän kovempaakin vauhtia ja mäkijuoksua.