Tällä viikolla lumet ovat hävinnet melko tehokkaasti melkein joka puolelta muualta kuin meidän takapihaltamme. Koska yöt ovat olleet plussan puolella, päivät aurinkoisia ja välillä on tullut vettäkin, niin lumien sulaminen on ollut tosi nopeaa. Viikonloppu oli hieman viileämpi, etenkin sunnuntai oli suorastaan kolea, mutta eipä se menoa haitannut.
Maanantaina oli kevään ensimmäinen työmatkapyöräily ilman nastarenkaita, ja meno oli sen mukaista. On se vaan nautinnollista pyöräilä kun ei koko ajan kuulu kauhea nastojen rapina. Vauhtiakin se tuo lisää, mutta ennen kaikkea henkisellä puolella meno tuntuu paljon mukavammalta. Pyöräteitäkin on viikon mittaan harjailtu puhtaaksi sepelistä, mutta edelleen on vielä pätkiä putsaamatta, ja sen vuoksi ei vielä maantiepyörää uskalla ottaa alle. Maanantai-iltana kotona vielä tunnin salitreeni.
Tiistaina oli työmatkapyöräilyjen lisäksi puolitoista tuntia sulkapalloa. Tällä kertaa pelattiin koko aika kaksaria. Hyvin kulki peli, ja kankku ja pohkeetkin tulivat vain vähän kipeiksi seuraavana päivänä.
Keskiviikkona taas työmatkapyöräilyt ja illalla 14 km:n juoksulenkki. VK-vauhtia menin ensimmäisen 7 km (4:19 min/km), sitten kolme kilsaa kovempaa (11:20 min). Tällä kolmen kilsan pätkällä pari ensimmäistä oli loivaa nousua ja viimeinen kilsa loivaa laskua. Neljä viimeistäkin kilsaa meni alle 4:30 -vauhtia. Positiivinen lenkki.
Torstaina päivällä olikin taas jalkaheironnan vuoro, joten päivälle ei ollut muuta reeniä kuin työmatkapyöräilyt ja illalla kotona salitreeni
Perjantaina poljin töihin päin, mutta kotiin tulin tossuttelemalla. Reitti kulki Pyynikin ja Tahmelan kautta, eli otin vähän mäkeäkin reitille. Hiekkapätkät olivat kuivuneet edellisestä kerrasta ja meno tuntui muutenkin ihan mukavalta. Yritin pitää vähän rauhallisempaa tahtia, mutta kyllä se taas meni lähemmäs neljän ja puolen vauhtia. Matkaa kertyi 16.6 km.
Lauantaina aamulla satoi vettä ja siirsin lenkin illalle, saunan alle. Koko lenkki meinasi jäädä vallan väliin, kun alkoi niin laskottaa, mutta onneksi sain kiskottua tossut jalkaan ja lähdettyä saunalenkille. Jalkaan vedinkin maastolenkkarit ja lähdin katsomaan kuinka paljon lunta/jäätä oli vielä Lammimpään hiihtourilla. Melko hyvin oli jo reitti sulanut, mutta osittain oli vielä pätkiä, joissa joutui lumella tai jäälle juoksemaan. Onneksi maastolenkkari piti kuitenkin hyvin myös lumisimmilla kohdilla. 12 km kertyi lenkille mittaa kun kiersin vielä yhdystien kautta kotiin.
Sunnuntaina olikin jälleen pitkän PK-lenkin vuoro. Tuuli oli tehnyt lauantaina tiedustelulenkin Hiedanrannan ja Siivikkalan välisellä polulla ja oli todennut sen täysin sulaksi. Suunta siis sinne. Alkuperäinen suunnitelmani oli juosta kolmenkympin lenkki, mutta nälkä kasvoi syödessä, kun juoksu tuntui sen verran hyvältä. Reitti kulki aluksi Tesoman, Tohlopin ja Epilän kautta Hiedanrantaan, josta alkoi polkuosuus. Polkuja pitkin pääsi lähes 8 km:n matkan Siivikkalaan asti. Tähän mennessä olin mielessäni päättänyt jo venyttää vähän lenkin mittaa ja käännyinkin Teivosta Ylöjärven keskustaan päin, jota kautta reitille tulisi mittaa 32,5 km, mutta 35 km oli kuitenkin tavoite. 33 km kohdalla päätin, että tehdään sittenkin kolmen tunnin lenkki, joten lenkin mitta venyi sitten hieman yli 37 km. PK1-vauhtia en malttanut pitää kuin ensimmäiset pari kymmentä kisaa, mutta PK:n puolella kuitenkin, muutamaa piikkiä lukuunottamatta, pysyin. Taisi olla pisin treenijuoksulenkki ikinä. Kolmeen päivää kertyi 66 km juoksua.