Huhtikuun viimeinen arkiviikko ei juurikaan poikennut edellisistä viikoista. Maanantaina tosin oli täysi lepopäivä iltamenojen vuoksi. Toisaalta se tuli ihan hyvään kohtaan, sillä viikonlopun juoksukilometrit tuntui vielä kintereissä.
Onneksi kovasta edellisestä viikosta selvittiin ilman isompia vaurioita. Ihan terveen papereilla tosien tässä ei mennä. Pahin vaiva tällä hetkellä on vasemman peukalovarpaan sivu. Onko se sitten nivel vai jänne, joka vaivaa, mutta kipeä se on. Juostessa se ei onneksi juurikaan tunnu, mutta ilman kenkiä kävellessä tai muuten varvasta heiluttaessa kipua tuntuu. Myös polvien etuosat kipuilevat. Polvivaivat johtuvat varmaankin kovasta alustasta, jolla alkukevät on joutunut juoksemaan. Mutta toivottavasti nyt kun taas pääsee pehmeämmillekin poluille, niin ne vaivat häviävät. Kolmas kolotuksen kohde on oikea akillesjänne, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta. Näillä mennään.
Tiistaina oli taas vuorossa vähän enemmän liikuntaa. Aamulla juoksin Pyynikin näkötornin kautta töihin 15,3 km. Vähän alle neljän ja puolen vauhtia pääsi melko rennosti. Iltapäivällä pyörällä kotiin ja heti sen päälle puolitoista tuntia sulkapalloneluria.
Keskiviikkona vedettiin taas vähän henkeä, ja työmatkapyörilyjen lisäksi ei tullut kuin tunnin verran kotisalitreeniä harjoituspäiväkirjaan. Torstaina palattiin taas juoksupolulle. Reilu 12 km rentoa juoksua, joka sisälsi loppupuoliskolla lyhyitä reippaita vetoja – viikonlopun kisoja silmällä pitäen. Perjantaina taas pelkästään työmatkapyöräilyä.
Kisaviikonloppu alkoi lauantaina Loimaalla juostusta Savihölkästä. Kello 14, kun lähtölaukaus ammuttiin alkoi samalla satamaan reippaasti vettä. Sitä kesti noin vartin ajan, jonka jälkeen sää kirkastui. Onneksi tuulta ei sentään juurikaan ollut, joten ihan jäähän ei paikat sateessakaan menneet.
Melko pian alkurynnistyksen jälkeen kärkipään asetelmat vakiintuivat. Kärkikaksikko otti heti ensimmäisen kilometrin aikana hajurakoa kolmanteen menijään ja minä tuli parin muun kanssa hieman kolmossijan takana. Kolmikko karkasi pikku hiljaa koko ajan kauemmaksi, mutta neljännestä sijasta käytiin neljään kilometriin asti taistelua.
Noin neljänkilometrin kohdalla, kun tulimme Loimijoen ylittävälle puusillalle, otin vuorosta nelossijan enkä siitä sitten enää luopunutkaan, vaikka lopussa aloin hieman hyytymään. Mutta onneksi välimatka oli kasvanut loppumatkalla sen verran isoksi, ettei kaveri päässyt ihan kantapäille loppusuoralla.
Tämä oli nyt käytännössä kolmas Savihölkkäni (tai neljäs, mutta se ensimmäinen oli polttarijuoksu eikä siinä ollut ihan optimaalinen asustus eikä juotot) ja kaikki on menneet 24 ja 25 minuutin väliin. Tällä kertaa tuli huonoin aika, mutta edellinen kerta oli 7 vuotta sitten (ennätysaika 24:10), joten ihan ok aika kuitenkin tuli (24:49). Reitti on myös mukavan tasainen, sillä jousumetrejä ei ole kuin pari kymmentä.
Sunnuntaina oli vuorossa seuraava kisa. Nyt kisailtiin Tammelassa, Saaren kansanpuistossa. Maantieltä siirryimme siis polkujen puolelle. Vettä satoi alkuveryttelystä maaliin tuloon asti, ja kun lämpöäkään ei ollut kuin kuutisen astetta, niin vilposissa merkeissä poluille lähdettiin.
Vilu kuitenkin hävisi melko pian heti kun lähtömerkki annettiin. Alkukiihdytys oli taas tavanomaisen rivakka. Ensimmäisten satojen metrien jälkeen meno kuitenkin tasaantui ja asetelmat kärjessä vakiintuivat. Kilometrin verran katselin kakkosmiehen kantapäitä, mutta sitten laitoin vilkun päälle ja lähdin jahtaamaan kärkimenijää. Kärkivauhtiin ei kuitenkaan ollut mitään saumaa, joten tyydyin varmistelemaan kakkospaikkaani.
Polut olivat paikoin suht kapeita ja haastavia, mutta välillä pääsi juoksemaan hyväkulkuista tietäkin pitkin. Nousut olivat melko jyrkkiä ja pistivät jalat koville, mutta loivissa alamäissä jalat palautuivat melko mukavasti. Märät polut eivät onneksi tuoneet minulle suurempia haasteita, sillä jalassa oli Sarvan nastarit. Maali oli näkötornin juurella, eli nousua reitillä oli enemmän kuin laskua. Maisematkin olisivat olleet varmaankin komeat, mutta juoksun aikana pystyi tarkkailemaan vain reittimerkintöjä (jotka olisivat voineet olla vähän paremmat) ja maaliin tulon jälkeen oli kiire vaihtamaan kuivaa päälle. Kakkossija (aika 34:47) Vaittisen Markon jälkeen oli ihan ok. Ja nyt on sitten pyttykausikin avattu.