Viikko 31/2019 (29.7. – 4.8.2019)
Kolmas lomaviikko lähti käyntiin ajomatkalla Ouluun. Lähtiessä lämpöä oli vielä parikymmentä astetta, mutta Oulussa plussaa ei ollut enää kuin vähän yli kymmenen astetta, ja pohjoistuulta niin, ettei tukka pysynyt päässä. Shortsit sai siis laittaa kassiin ja siellä ne saivat pysyä koko viikon.
Tiistaina päivällä saavuimme Pyhätunturille, Soutajan kupeeseen, Kortekankaan mökille. Lämpötilat Pyhällä olivat melko tasaiset, aamusin oli kuutisen astetta lämmintä ja päivällä päästiin kymmenen asteen tienoille, jonain päivänä jopa muutaman asteen sen päällekin. Tiistai-iltana teimme Tuulin kanssa parinkymmenen kilometrin maastopyörälenkki. Mökiltä ajeltiin latupohjia pitkin Luppoon ja takaisin. Sen verran viileää oli, että takki ja irtopuntit saivat olla päällä.
Keskiviikkona aamulla tein ensin koirien kanssa parin tunnin kävelylenkin ja sen päälle kävin juoksemassa oman 20 km:n lenkin. Ensin suuntasin kansallispuistoon. Kiersin Tiaislaavun kautta Tunturiaapan pitkospuille ja sieltä Isokuruun. Isokurusta juoksin Karhunjuomalammelle. Tuolle välille osuu noin 400 rappusen pätkä, jossa noustaan n.85 m 300 m matkalla. Viime vuonna en jaksanut juosta ihan ylös asti kaikkia rappusia, mutta tällä kertaa voimia löytyi sen verran ettei kävelyaskeleita tarvinnut ottaa. Koko matkalle tuli nousumetrejä 300. Jalat olivat pitkästä aikaa ihan virkeät, joten pari lepopäivää oli tehnyt ihan hyvää. Illalla tein vielä reilun kahdenkymmenen kilometrin maastopyörälenkin Pyhäjärven ympäri.
Torstaina tein aamupäivällä 13 km:n reippaamman juoksulenkin Pyhäjärven ympäri. Alkumatkasta sataa tihuutti vähän vettä, mutta tuuli oli onneksi edellispäiviä vähäisempi. Keskivauhti oli 4:21 min/km keskisykkeen ollessa 138. Jalat olivat suht hyvässä kunnossa eikä suurempia kolotuksia ollut, vaikka edellisenä päivänä oikea polvi kipeytyi. Neljän viikon takainen Voimarinteen triathlonin kolautus ei ole vielä ihan parantunut. Illalla kävimme tekemässä Tuulin kanssa Kiimaselkä – Huttujärvi maastopyörälenkin. Menomatka mentiin maastoreittiä, mutta takaisin mökille poljimme Luostontietä pitkin.
Perjantaina aamulla teimme taas koirien kanssa reilun parin tunnin kävelylenkin kansallispuistoaa. Päivällä juoksin Kultakeron huipulle. Ensin reilu pari kilometriä rauhallista hölkkää. Pyhän keskustan liikenneympyrästä alkoi nousu ja neljän kilometrin matkalla nousua tuli 280 m. Ensimmäinen 800 m oli asfalttia ja tiemerkintöjen mukaan 8-12 prosentin nousua. Sitten oli kilometrin verran tasaisempaa, mutta Tajukankaan jälkeen jyrkkä nousu alkoi uudelleen, jyrkkyys oli paikoin varmaankin yli 10 prosenttia. Viimeisellä kilometrillä oli jyrkimmät kohdat ja niillä kohdin meno muuttui hiipimiseksi. Sen verran jyrkkää oli, ettei viime vuonna pyörällä pystynyt polkemaan. Huipulle päästyä U-käännös ja mäet takaisin alas. Tein päälle vielä lisälenkin siten että matkaa tuli yhteensä 15.7 km. Loppumatkasta jalat alkoivat kangistumaan eikä yhtään lisäkilometriä tehnyt mieli juosta. Maksimisyke nousi jyrkimässä kohdassa 175:een.
Lauantai oli lepopäivä, lukuunottamatta reilun parin tunnin koiralenkkiä aamulla. Lepopäivä tulikin ihan tarpeeseen, sillä perjantain mäkitreeni kipeytti eteenkin etureidet ja pakarat niin ettei juoksusta olisi tullut mitään.
Sunnuntaina tein 25 km:n rauhallisen PK-juoksulenkin. Ensin kiersin Soutajan ja Pyhäjärven, jonka jälkeen suuntasin Kiimaselälle, josta juoksin maastoreittiä pitkin takaisin mökille. Jalat olivat vielä hieman väsyneet alkuviikon juoksuista ja eteenkin pakarat olivat loppumatkasta kipeät ja jumissa. Maastopätkistä huolimatta sain pidettyä keskisykkeen 130:ssä ja keskivauhdin 4:54 min/km:ssa. Reitti oli suht tasainen, sillä nousumetrejä ei kertynyt kuin n. 190. Lämpötila oli myös ihan mukava, 12 astetta, aurinko paistoi ja vaikka tuulta olikin jonkin verran, se ei haitannut menoa.