Viikko 33/2019 (12.-18.8.2019)

Triathlon kauteni sai arvoisensa päätöksen tiistaina, kun 19. Valmet DNA triathlon kisailtiin perinteiseen tapaan Hervannan Suolijärven ympäristössä. Uintimatkana oli noin 400 m ja se uitiin Suolijärvessä, tämän jälkeen siirryttiin pyörän päälle ja poljimme Ruskontien pyörätietä Höytämöntielle asti ja sitten takaisin Hervantaan ja sitten vielä toinen samanlainen lenkki. Matkaa kertyi 21 km. Päätteksi juostiin 4.2 km Suolijärven mäkinen hiihtolatu ympäri.

Uinti sujui mukavasti, sillä nousin neljäntenä ylös järvestä, toiseksi nopein uimari tosin oli joukkuekilpailussa. Uskalsin uida tällä kertaa jonkin verran normaalia kovempaa kun matka oli noin lyhyt, ja kovasta hengästymisestä huolimatta uinti pysyi hyvin kasassa. Onneksi oli väljää uida, eikä kontakteja tullut. Pyöräilyosuus sujui myös hyvin, vaikka länsituuli oli melko kova. Keskivauhtini oli 35 km/h ja keskiwatit 255 W. Noinkin korkeat watit johtui varmaankin kovasta vastatuulesta, sillä muuten reitillä ei ollut kovia mäkiä. Pyöräilyosuudelta tulin ensimmäisenä vaihtoon. Koska pääsin ensimmäisenä, tosin vain jokusen sekunnin marginaalilla,  juoksuosuudelle niin ihan täysillä ei tarvinnut puristaa. Ero alkoi myös heti kasvamaan, joten ylämäkiosuudet pystyi ottamaan rauhallisesti. Juoksun puolivälissä alkoi hieman pistämään, joten senkin puolesta oli hyvä, ettei ihan kovin kilpailutilanne ollut päällä. Tulin maaliin ensimmäisenä parin minuutin erolla seuraavaan. Pitkään himoittu kiertopalkinto päätyi siis tänä vuonna minun haltuuni.

Ensimmäinen triahlon-kesäni onnistui yli odotusten. Kaikki neljä starttia onnistui ihan hyvin, jopa vallan mainiosti. Positiivista oli myös se, että joka kisassa sää suosi kilpailemista. Lämpöä riitti eikä märissä olosuhteissa tarvinnut polkea. Uintiosuuksillakaan ei aallokko häirinnyt kertaakaan. Voi olla, että sain jopa vähän turhan positiivisen kuvan lajista, kun oikeastaan mitään vastoinkäymisiä ei tullut. Tästä syystä ensi talvena jatkuu tri-harjoitukset ja ensi kesänä uutta matoa koukkuun.

Muutenkin ensimmäinen loman jälkeinen viikko sujui treenimielessä ihan ok. Maanantaina vielä passailtiin hieman tiistain triathloniin, sillä ohjelmassa ei ollut muuta kuin työmatkapyöräilyt.

Keskiviikkoa työmatkapyöräilyt ja illalla vielä reilun 12 km:n juoksulenkki suht rauhallisella vauhdilla, tiistaista palautellen.

Torstaina myös työmatkapyöräilyt ja illalla kympin juoksulenkki. Alkuun juoksin kolme kilometriä rauhallista vauhtia ja sitten viisi kilometriä reipasta. Reipas pätkä meni 3:47 min/km keskarilla. Tosin reitti oli hieman laskuvoittoinen ja myötätuultakin taisi olla hieman vastaista enemmän. Mukavan rennosti kulki ja periaate “pidempään ja/tai kovempaa olisi päässyt”, toteutui. Päälle vielä pari kilsaa palauttelua.

Myös perjantaina olin pyörällä töissä, mutta aerobinen treeni jäi tältä päivältä väliin, sillä päivällä oli reilun tunnin jalkahieronta. Illalla tein pitkästä aikaa tunnin kotisalitreenin.

Lauantaina tein vajaan 12 km:n juoksulenkin Lamminpäässä. Tein lenkin Lamminpään kilpa5 -reitillä, joten mäkeä kertyi matkan aikana ihan hyvin. Nousumetrejä lenkkiin mahtui 230 m, joista n. 180 m 6 km:n matkalla. Alussa ja lopussa oli vähän tasaisempaa kun kotoa kuitenkin tuli lähdettyä ja palattua.

Sunnuntaina aamusta tein pitkän juoksulenkin. Mainio 17 asteinen ja puolipilvinen sää innoitti juoksemaan 27.5 km. Alussa meno oli vähän väsyneen oloista, mutta viiden kilometrin jälkeen alkoi rullaamaan ihan kivasti. Hieman liian kovilla sykkeillä tuli juostua (keskisyke 129), vauhti oli 4:53 min/km. Mukava lenkki.