Viikko 15/2019 (8.-14.4.2019)
Komean keväisen lomaviikon jälkeen päästiin taas arkeen. Työn alkamisen kunniaksi sää muuttui talviseksi, sillä yö-lämmöt tippuivat reippaasti pakkasen puolelle ja päivälläkään ei aina päästy plussalle. Puolen viikon maissa tuli uutta lunta viitisen senttiä ja kun pakkaset tulivat vielä päälle, niin vasta viikonloppuna lämmenneet kelit alkoivat kunnolla sulattamaan lumia.
Vähän on ollut myös kremppaa viikon aikana. Tiistai-iltana huomasin, että vasen jalkapöytä on jostain kipeytynyt ja kipuilu on jatkunut koko viikon. Onneksi treenejä kipuilu ei ole haitannut, tosin enpä tiedä onko se ihan hyväksikään. Torstaina mulkkasin myös pyörällä jäisessä kohdassa. Oikea polvi sai sen verran hittiä, että illalle suunniteltu uinti piti siirtää viikonloppuun.
Maanantaina pääsi vielä tekemään työmatkapyöräilyt sullalla kelillä, kylläkin hieman kosteissa olosuhteissa. Illalla oli KeKe:n uimakoulu Kalevan uimahallissa. Alkuun kertasimme vapaauintitekniikka, jonka jälkeen siirryimme rintauinnin harjoitteluun. Rintauinnin käsiveto on suht helppo oppia, mutta potkun oppiminen oli minulle täyttä tuskaa (enkä siis sitä vieläkään oppinut). Lonkkani ovat sen verran jäykät juuri siihen suuntaan, johon rintauinnissa ne pitäisi kääntää, joten potkuista ei tullut yhtään mitään. Sitten kun potkun sai vähän siihen suuntaan, niin lonkissa alkoi paukkumaan niin että häijyä teki. Taitaan jäädä optimaallinen rintauintitekniikka minulta oppimatta.
Tiistaina aamulla juoksin töihin 16.4 km / 74 min. Yöllä oli satanut pari senttiä uutta märkää lunta ja juoksualusta olikin mukavan pehmeä juosta siltä osin, mihin lunta oli jäänyt. Mielyttävää oli juosta, kun katupöly ei haitannut, eikä vielä ollut liukastakaan. Autolla töistä illalla kotiin ja päällä puolitoista tuntia sulkapalloneluria. Jälleen oli sekalainen sakki pelaamassa, mutta hyvät pelit jälleen saatiin aikaan.
Keskiviikko olikin pakkaspäivä, mutta työmatkapyöräilyt tuli silti suoritettua, vaikka nastarenkaita ei enää ollutkaan. Paikoin oli melko liukasta, mutta vielä tällä kertaa pysyttiin pystyssä. Illalla poljin vielä sisätrainerilla tunnin verran 230 W keskarilla.
Torstaina oli aamusta jälleen kuutisen astetta pakkasta, mutta poljin töihin vasta puolen päivän aikoihin, jolloin ilma oli jo nollassa. Menomatkan kaatumisesta huolimatta hengissä selvittiin tuostakin päivästä, ja illalla vielä tunnin kotisalitreeni. Ylävartalon voimatreeni olikin ainoa, johon kaatumisesta kipeytynyt polvi suostui.
Perjantai olikin täysi lepopäivä. Päivällä kävin tunnin jalkahieronnassa.
Lauantaiaamusta kävin tekemässä reilun 13 km:n VK-lenkin. Uudet Nimbukset saivat tulikasteen vähän reippaammaalla vauhdilla. Ensimmäinen 9 km n. 4:20 min/km vauhdilla, sitten 3 km vähän alle nelosta ja loput kevyttä verkkaa. Tuo 3 km:n veto oli ainakin loppuosassa melkoista tuskaa. Tuska ei johtunut polvesta tai jalkapöydästä, vaan heikosta vauhtikestävyydestä. Illalla kävin vielä uimassa Tesoman uimahallissa 2500m vaparia. Uintiaika oli hieman päälle 54 minuuttia. Yhden 500 m uin pullarin kanssa, joka hieman rauhoitti vauhtia tuolla pätkällä.
Sunnuntaina oli vuorossa viikon pitkä juoksu. Tällä kertaa mittariin kertyi 27 km ja aikaa kului 2:12. Hieno aurinkoinen keli ja 5 asteen lämmö takasi mukavan PK-lenkin Tahmelan suunnaassa. Porukkaa oli puolen päivän aikaan paljon liikkeella niin äänestämässä, virpomassa kuin juoksemassakin. Viime viikon pitkään nähden meno oli paljon kevyemmän oloista eikä paikatkaan tulleet niin kipeiksi. Positiivista oli myös, että jalkapöytä ja polvi kestivät melko mukavasti juoksemisen.