Metsäpalovaroitukset voi laittaa vähäksi aikaa hyllylle Pirkanmaalla. Vettä on tullut siihen malliin, että vähempikin olisi ehkä riittänyt. Muuten on kyllä ollut ihan mukavaa ulkoilukeliä. Lämmöt ovat olleet alle parissakympissä, joten ei liian kuumakaan ole ollut. Tuuletkin ovat olleet pääosin melko vaimeita.
Toinen lomaviikko meni kotihommissa. Mutta kyllä sitä tässä on tullutkin reissattua. 16 päivän aikana tuli oltua kaksi yötä kotona ja nukuttua kahdeksassa eri sängyssä – tai yksi noista öistä oli kyllä teltassa.
Viikon isoin homma oli massan vaihto pihassa. Talvisin piha on routinut sen verran, että ajattelin kaivaa siitä savet pois ja laittaa kuopan pohjalle routaeristeen ja routimatonta tavaraa päälle. Lisäksi tuli piilotettua pihasaunaprojektista aikoinaan jääneitä kivenlohkareita kuoppaan. Seuraava joka pihan aukaisee, voi vähän kirota, ainakin jos on lapion kanssa liikenteessä.
Maanantai on reeneistä vapaa päivä, mutta tiistaina iltapäivällä löytyi sopiva rako vesisateissa ja kävin juoksemassa reilun 16 kilometrin lenkin 75 minuuttiin. Vauhdiksi tuli 4:37 min/km. Jalka ei ollut ihan terävimmillään eikä kelikään ollut kaikkein suotuisin. Lounaistuuli oli melko kova, asteita 13 ja sadekuurojakin sain niskaani. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.
Keskiviikkona illalla käytiin pitkästä aikaa tekemässä Peetun kanssa yhteislenkki. Juoksimme rauhallisen 12 kilometrin lenkin ja aikaa siihen kului tunti. Päällä saunomista ja maailman parantamista.
Torstaina oli taas pyöräilypäivä. Alle otini pienen tauon jälkeen maantiepyörän. Viimeiset 600 kilometriä olikin tullut poljettua gravelilla. Kyllä tuo maantipyörä on vaan ketterämpi ajaa. Aamupäivällä lähdin liikenteeseen ja suuntasin ensin kohden Ylistä ja sitten kohti Karhea. Karhe silta oli laitettu juuri samana päivänä remonttiin, eikä siitä päässyt yli. Jouduin palaamaan nelisen kilometriä takaisin päin ja kiertämään Kyrönlahden kautta. Matka jatkui kohti Viljakkalaa ja sieltä Hämeenkyrön kautta Heinijärvelle ja Mahnalaan. Lopuksi kiersin veilä Siuron kautta kotiin. Matkaa kertyi 114 kilometriä ja aikaa kului noin 3:45. Eli keskariksi tuli 30.6 km/h ja keskitehot 188W. Keli oli suotuisa, sillä tuuli oli vähäistä eikä aurinkokaan porottanut. Lämpöä oli hieman alle parinkymmentä astetta.
Perjantaina aamupäivällä lähdin juoksemaan viikon pitkää juoksulenkkiä. Tein Siivikkala – Lentävänniemi – Hiedanranta -lenkin, josta kertyi matkaa tasan 27 kilometriä ja aikaa kului 2:20, eli keskariksi tuli 5:09 ja keskisykkeeksi 122. Vauhti oli tavoitteeseen nähden vähän liian kovaa, mutta jalka oli kuitenkin yllättävän hyvä, vaikka pelkäsin edellisen päivän pitkän pyöräilyn vielä painavan. Keli oli jälleen vallan mainio juoksenteluun. Ei juurikaan tuulta eikä aurinkokaan präkittänyt. Lämpöä vähän alle 20 astetta eikä vesisadettakaan ehtinyt tulla niskaan.
Lauantaina tein vain tunnin kotisalitreenin. Illalla piti käydä vähän pyöräilemässä, mutta vesisade vähän pilasi sen. Muutenkin taas koko päivä pihahommissa, niin sauna houkutteli pyörälenkkiä enemmän.
Sunnuntaina pääsin sitten pyöräilemään ja otin sitten takaisin lauantain löysäilyn. Aamupäivällä lähdin maantipyörällä liikenteeseen ja suuntasin itä-Tampereelle. Santalahden, Petsamon ja Atalan kautta poljin ensin Viitapohjaan. Pulesjärventieltä alkoikin minulle uudet maantiet. Tämä kostautui heti Viitapohjan jälkeen kun tie muuttui sorapintaiseksi ja oli sitä 7 kilometrin matkan aina Kutemaan asti. Rengasrikkoa ei onneksi kuitenkaan tullut. Jyväskyläntien ylityksen jälkeen suuntasin Yliskylään ja sieltä Ponsan kautta Kangasalle. Tuo Orivesi-Kangasala -tie tarjosi ihan mukavia maalaismaisemia. Tie tosin oli tosi mäkinen ja kaksinumeroisena tienä se oli myös melko vilkasliikenteinen eikä piennarkaan ollut kovin leveä. Takatutka huusikin melko tiheään. Kangasalta jatkoin matkaani kohti Hervantaa ja sieltä Sääksjärven ja Vanattaran kautta Lempäälään ja lopuksi Säijän kautta kotiin. Matkaa kertyi 154 kilometriä ja aikaa kului 5:15. Keskariksi tuli näin 29,4 km/h ja teskitehot olivat 174W. Keskaria pienensi jonkin verran Viitapohjan hiekkatieosuus. Lämpöä oli jälleen vähän alle 20 astetta ja taivas oli puolipilvinen. Pohjoisen puoleinen tuuli oli melko napakkaa ja vastatuulipätkillä se näkyi myös vauhdeissa. Hiekkatieosuutta lukuunottamatta oli ihan mukava reitti ja tuli taas tutustuttua uusiin tieosuuksiin.
Kulunut viikko tuli vietettyä kokonaisuudessaan vähän pohjoisemmassa, ja pääosa vielä napapiirin pohjoispuolella. Saariselän Kiilopäälle tultiin jo viime viikon lauantaiehtoona ja pois lähdimme loppuviikosta.
Kelit Kiilopäällä olivat melko sopivat ulkoiluun. Vettäkin tuli parina päivänä, mutta suurin osa ajasta oli poutaa ja aurinkoista. Lämpöäkin riitti, vaikka aamuisin olikin vähän vilakampaa, mutta jonain päivinä oltiin jopa helteen puolella.
Majoituimme jälleen kerran Kiilopään keskuksen Suomen Ladun mökkiin. Mökki oli Tuurentupa 2, jossa emme ole tainneet ennen olla majoittunut. Mökkejä oli rempattu jonkin verran. Kaikkiin mökkeihin oli näyttänyt tulleen lämpöpumput, joten hellekeleillä mökki saatiin vanhalle koirallekin sopivaan lämpötilaan. Ja ainakin tässä mökissä oli myös telkkaria päivitetty ja keittiön kalusto sähkövehkeineen uusittu. Joten kyllä kelpasi mökkeillä. Ainoa häiriö oli, että uutta parkkipaikkaa perustettiin vanhan viereen ja sitä jyräiltiin parina päivänä aamusta iltaan niin että koko mökki tärisi.
Alkuviikko oli Sisulle vielä vaikea. Kipuja tuntui olevan eikä ruokakaan maistunut vanhaan tapaan. Tiistaina kuitenkin jalan iso rakko puhkesi ja sieltä tuli veristä nestettä oikein suihkuamalla. Tämä taisi auttaa kaverin olotilaan ja loppuviikosta alkoi jo lenkitkin maistumaan. Ruokarytmi on kuitenkin edelleen sekaisin ja lääkkeitäkin menee vielä aika paljon, vaikka kipulääkkeistä ollaan luovuttu.
Viikko alkoi juoksulenkillä. Suuntasin lenkin Kakslauttaseen ja sieltä tulin takaisin Muotkan majan ja Sivakkaojan kautta. Matkaa kertyi tasan 15 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 1:14, eli vauhti oli vähän alle vitosta. Alku oli reippaanpaa menoa kun sai juosta hyväpohjaista latupohjaa, joskin korkeuseroja oli jonkin verran. Loppumatkasta siirryin polkujen puolelle ja vauhti rauhottui. Sää oli sopiva juoksenteluun, sillä lämpöä oli 12 astetta ja oli pilvistä. Vettä ei enää satanut, vaikka aamulla sitä oli jonkin verran tullutkin. Illalla kävimme vielä Tuulin kanssa pyörillä Saariselän keskustassa ruokakaupassa. Matkaa kertyi 29 kilometriä ja aikaa kului vähän reilu 1,5 tuntia. Eli rauhassa mentiin latupohjia pitkin.
Tiistaina aamupäivällä lähdin tekemään viikon pitkää juoksulenkkiä. Sää pitkään juoksuun oli taas ihan sopiva, sillä lämpöä oli viitisentoista astetta ja puolipilvistä. Ensin reitti suuntautui Luulammille päin. Alkuun oli siis vajaa kolme kilometriä rapsakkaa nousua, jonka jälkeen lasketeltiin vielä rapsakammin puolisentoista kilometriä. Luulammilta suuntasin kohti Rautulampea. Tämän noin 6.5 kilometrin väli oli kapeaa polkua, jossa ei oikein voinut maisemia katsella, sillä katse piti olla alaspäin, jotta näki mihin astui ja jalkansa laittoi. Tästäkin huolimatta olin kertaalleen turvallani, mutta onneksi en lyönyt polveani tai mitään muutakaan paikkaa kiviin, tuuriakin siis oli. Rautulammi oli reissun puolivälissä, eli 11 kilometrin matkan takana. Tuolla pidin pienen tauon, ennen kuin lähdi kipuamaan kohti Raututunturia. Aurinko oli alkanut paistamaan, joten lämpöä avotunturissa riitti. Katse piti pitää edelleen reitissä, sillä kivikkoa riitti koko avotunturin ylityksen ajan. Päästyäni Nilanpään retkeilyreitille, meno muuttui vähän rennommaksi, vaikka edelleen oli vähän kivistä. Loppukilometrit olivat kuitenkin loivaa alamäkeä, joten vauhti kasvoi ja kilometrit taittuivat nopeammin. Matkaa kertyi 22,5 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 2 tuntia. Keskariksi muodostui 5:29 min/km. Keskisyke pysyi yllättäen alle 130 bpm:ssä vaikka nousumetrejä reitillä oli noin 480. Mukava reitti, vaikka vähän vaativaa juoksua olikin. Vasemman pohkeeni sain ainakin jumiin.
Keskiviikkona oli vuorossa pyöräilyä. Reitti kulki vähän siellä sun täällä Kiilopään ja Kaunispään välillä. Alkuun lähdin Kakslauttaseen ja sieltä suuntasin satunnaista reittiä pitkin Kaunispäälle. Kaunispäällä pieni munkkitauko ja sitten kohti Luulampia ja sieltä Laanilan ja Kakslauttasen kautta takaisin Kiilopään mökille. Matkaa kertyi 74 kilometriä ja ajoaika oli 3:40. Eli keskivauhti oli vain hieman päälle 20 km/h, mutta reitti kulki välillä metsääkin pitkin, jossa vauhtia ei oikein päässyt pitämään, mutta eipä se tämän lenkin tarkoitus ollutkaan. Sää oli pääosin aurinkoinen, mutta loppumatkasta alkoi sateenuhka olla päällä, ja ihan viimeisillä kilometreillä vähän vettä sainkin niskaani, mutta kunnolla en päässyt kastumaan. Illalla rentouteltiin väsyneitä ja jumittavia jäseniä savusaunassa ja 14 asteisessa purouinnissa.
Torstaiaamu oli taas sopivan viileä juoksulenkkiä silmälläpitäen. Alkuun juoksin Kakslauttasiin päin latupohjia pitkin. Reilun kolmen kilometrin jälkeen käännyin Laanilaan päin ja kasin kohdalla Ahopäille päin. Eka kasi oli hyväpohjaista, mutta vaihtelevaa maastoa, mutta Ahopäille suuntauksen jälkeen alusta muuttui ensin vähän kivikkoiseksi ja sitten kun kunnon nousu alkoi niin kunnon kivikoksi. Ahopäiltä oli sitten pari kilsaa laskettelua Kiilopään keskukseen. Lopuksi juoksin vielä Kiilopään huipuille ja sieltä takaisin mökille. Vajaan kahden kilometrin nousuun Kiilopäälle (alaportti – kivikasa) ja noin 230 nousumetriin kului aikaa 13:15 ja alaspäin tulin 9,5 minuuttiin. Kokonaisuudessaan matkaa kertyi 16,5 kilometriä ja aikaa kului 1:25, ja nousumetrejä 420. Kiilopään nousu oli aika rankka. Jalat olivat kunnossa, mutta hapenotto kinnasi. Sykkeetkin nousivat nousussa “vain” 170 bpm:ään. Lenkin päälle taas Kiilopuroon jäähdyttelemään – savusauna jäi tällä kertaa väliin.
Perjantaina pakkasin omat kamani autoon ja lähdin iltapäivällä polkemaan kohti Sodankylää. Retki oli vähän sellainen mallia extemporee ja varustus sen mukainen. Olin löytänyt pari päivää aikaisemmin yöpaikan Sodankylän puskaradion fb-ryhmän kautta. Eräs yksityinen perhe tarjosi yläkerran sänkyään edulliseen hintaan, joten kustannuksien puolesta ei tarvinnut olla huolissaan. Kampetta oli mukana minimaalisesti, sillä kunnon pyörälaukkua ei tullut otettua mukaan. Satulalaukkuun tungin sortsit, pitkähihaisen paidan ja hammasharjan. Pyöräilypaidan ja tuuliliivin taskuihin änkesin sitten muuta tarpeellista – vähän energiaa, käynnykkälaturin ja irtopunttia. Matka sujui mukavasti, vaikka loppujen lopuksi tuolla pätkällä ei ihan kauheasti mitään nähtävää ole – suota, lampia, jänkää ja pusikkoa. Matka kuitenkin taittui joutuisasti, sillä reitti oli jonkin verran alamäkivoittoinen ja myötätuulikin siivitti menoa. Lämpö Kiilopään päässä oli 15 astetta, mutta etelään päin tullessa se nousi jokusella asteella. 125 kilometrin pätkään kului aikaa vähän alle neljä tuntia. Keskivauhdiksi tuli melko tarkkaan 32 km/h, eli myötäinen oli ihan hyvä kun gravelilla sai tuollaisen keskarin aikaiseksi ja vain 117 bpm:n keskisykkeellä. Kerran pysähdyin syömään lettuannoksen 85 km:n kohdalla. Ennen majapaikkaan siirtymistäni kävin Sodankylän keskustassa syömässä ja kaupassa hakemassa aamiaistarpeita. Majapaikka oli mukavan rauhallinen ja extra-hienoa oli päästä pihasaunaan lämmittelemään.
Lauantaiaamusta pakkasin jälleen kamppeet kasaan ja lähdin kahdeksan aikoihin polkemaan kohti Rovaniemeä. Tuuli lähti Kiilopäältä ajelemaan noin tunti lähtöni jälkeen ja matkan aikana olikin mukava arvuutella kuinka pitkälle pääsisin, ennen kuin autokyyti kutsuisi. Tällekin päivälle osui melko hyvin myötätuuli. Reitti ei ollut edelliseen päivään nähden niin alamäkivoittoinen, mutta kyllä hyviä myötäpätkiä tällekin reitille tuli. Lämpö oli lähtiessä 14 astetta, mutta kohosi taas muutamalla asteella. Maisemat olivat tänäänkin samanlaisia, ehkä vähän enemmän asutusta oli teiden varsilla, mutta ei mitään sellaista, jonka vuoksi olisi kannattanut pysähtyä. “Huoltoauto” varvasi minut vähän ennen Rovaniemen artic circleä, mutta sinne teimme kuitenkin treffit. Tälle päivälle matkaa kertyi 122 km ja aikaa kului 3:43, josta muodostui keskinopeudeksi niinkin hyvä kuin 32.8 km/h. Keskisyke oli 122 bpm, eli vähän edellispäivää korkeampi, mutta tällä pätkällä olikin enemmän ylämäkiä ja loppumatkasta oli vähän rutistustakin, jotta pääsisin mahdollisimman pitkälle ennen huoltoauton varvausta. Ounasvaaralla kävin suihkussa ja saunassa sekä myös syömässä. Sitten matka jatkui autokyydillä Vuokatin Katinkultaan jossa yövyimme seuraavan yön.
Puolenviikon maissa olin ilmottautunut Tour de Kainuu -pyöräilytapahtumaan, jonka toinen, 85 kilometrin päivä poljettiin sunnuntaina. Ilmoittautumishetkellä sää oli näyttänyt tapahtumahetkelle poutaa, mutta nyt starttihetkellä, aamulla klo 10, vettä vähän suhjutteli ja lämpöä oli kymmenisen astetta. Piti siis laittaa vähän suunniteltua enemmän kampetta päälle – puffa, hanskat, kengän suojukset ja sadeliivi. Onneksi nämä kaikki oli pakattu matkaan mukaan. Lähdimme yhteislähdöllä, mutta omissa vauhtiryhmissämme. Itse olin mukana 30-32 km/h -ryhmässä, jossa oli ehkä kolmisenkymmentä polkijaa. Heti liikkeelle päästyämme alkoi vettä satelemaan vähän enemmän ja kaikki kamppeet kastuivat melko äkkiä. Vielä kun porukassa ajoi, niin vettä lensi päälle joka puolelta. Reitti suuntasi ensin lounaaseen Mustolanmutkaan, josta jatkoimme kohti Kajaania. Ensimmäinen tunti satoi vettä ja vilu meinasi tulla, kun vielä ajoviima tunkeutui vaateiden läpi. Porukassa ajo oli myös sellaista, että välillä sai vain rullailla, jolloin myöskään lämpöä ei päässyt tuottamaan. 6-tielle päästyämme minä pääsin keulille vetämään ja siellä sai laitta enemmän tehoja kehiin. Keulilla oli muutenkin mukavampaa, kun vesi ei lentänyt koko aika päälle eikä tarvinnut vahdata edellämenijän takarengasta. Vähän ennen Kajaania sade lakkasi ja tietkin muutuivat kuiviksi. Kajaanissa, noin 42 kilometrin kohdilla oli myös reissun ainoa tankkauspiste jossa pysähdyimme vähän nappaamaan jotain energiaa. Pitkään ei viitsinyt siinä seisoskella, sillä märissä kamppeissa vilu pääsi iskemään. Kajaanista matka jatkui kohti Jormuaa ja sieltä takaisin kohti Vuokattia. Jossain 60 kilometrin kohdilla porukka pysähtyi tekniselle tauolle, mutta minä jatkoin yksin matkaa. Tässä vaiheessa alkoi taas satelemaan vettä. Reitti kulki vielä Naapurivaaran ison nousun kautta ja siinä kohdin pari muuta ryhmästä erkautunutta oli saanut minut kiinni. Nousu oli sen verran rapsakka, että vähän raskaammalla gravelilla ei pysynyt noiden parin pyöräilin mukana, vaan jatkoin nousua yksin. Sade oli onneksi taas lakannut, joten Naapurivaaran kovassa laskussa oli ihan hyvä näkyväisyys eikä lasit olleet vedestä tukossa. Muutaman viimeisen kilometrin menimme erään polkijan kanssa vuorovedolla maaliin asti. Aikaa tuohon vähän vajaaseen 86 km:n lenkkiin kului 2:47, josta muodostui keskariksi 30.7 km/h. Keskisyke jäi 117 bpm:iin, sillä jonkin verran sai vain rullailla porukan mukana ja se laski sykettä. Toisaalta vetomiehenä ja karkuripätkälläni sai töitä tehdä ihan kunnolla. Lenkin päälle järjestäjä tarjosi saunan ja ruokailun. Tämän jälkeen lähdimmekin sitten ajelemaan kohti kotia, Kuopion ja Jyväskylän kautta.
Sen verran kiireistä on ollut viimeiset pari viikkoa, ettei ole edes ehtinyt blogia päivittämään. Mutta täytyy nyt yrittää muistaa, mitä kaikkea sitä on tuossa ajassa tapahtunut. Lämpöä ollaan ainakin saatu sen verran että on alkanut tarkeamaan, välillä jopa liikaakin. Pari hellepäivän jälkeenhän saa alkaa valittamaan liian kuumasta säästä, vaikka kevät olisi ollut kuinka kylmä. Juhannukseen asti mentiin myös melko kuivissa keleissä, mutta tietenkin sateet seurasivat meitä juhannus aatonaatosta juhannuspäivään asti.
Kunnon reenitkin ovat jääneet vähän vähiin viimeisen parin viikon aikana. Tunteja on toki tullut, mutta ne ovat olleen pääasiassa palauttavaa tai pidempää pk-pyöräilyä. Syynä on ollut kisoihin valmistautumiset, kisailut ja kisoista palauttelut.
Tämä jakso alkoi Helsinkin puolimaratonilta palautumisella. Maanantaina kävin pyörällä töissä. Töihin päin ihan normaalia reittiä pitkin, mutta kotiin päin poljin Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta. Poikkeuksellisesti kiersin vielä Kankaantaan kautta, ja tälle lenkille kertyi mittaa 71 kilometriä ja keskarikin nousi ihan mukavaan 30.7 km/h, keskitehojen ollessa 185W. Eli ei jalat nyt ihan loppuunajetut olleet.
Tiistaina kävin myös pyörällä konttorilla. Kotona kävin vielä illalla juoksemassa kympin rauhallisen lenkin, ja nyt pystyi toteamaan, ettei palautuminen ollut vielä valmis, sillä jalka oli väsyneen oloinen. Nyt lämpötilatkin lähentelivät jo iltapäivällä hellelukemia.
Keskiviikkona pidin kotikonttoripäivän. Töidän jälkeen poljin Nokian Heinijärvelle viimeistelemään Jukola-kuntoani iltarasteilla. Nokian kivikot ja ryteiköt muistuttivat taas mieleeni, miten paskamaista suunnistus voi olla. Nilkat meinasivat mennä ja hermot menivätkin. 5 kilsan reitistä tuli melkein 7 kilometrin reissu ja aikaakin kului 70 mnuuttia. Toivottavasti huono kenraali ennakoi parempaa päätapahtumaa. Palautteluksi pyörällä takaisin kotiin reilun 12 kilometrin verran.
Torstaina oli taas konttoripäivä, ja pyörällä olin liikenteessä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valmetilta Tampereen keskustalenkin, josta kertyi matkaa 12 kilometriä. Keli oli vallan mainio, aurinoinen ja parikymmentä astetta lämpöä. Alkumatkan väsynyttä jalkaa lukuunottamatta meno oli suht kevyttä ja rentoa. Keskivauhdiksi tuli 4:30 min/km, eli ihan mukaa vahtia.
Perjantaina alkoikin sitten reissaaminen. Aamulla poljin gravelilla töihin ihan normaalisti. Aamupäivällä sitten poljin Valmetilta rautatieasemalle, jossa hyppäsin pyörän kanssa junaan ja matkasin viikon tauon jälkeen taas Helsinkiin. Siellä vein pyörän Marskiin ja sitten metrolla Keilarantaan palaveriin. Illalla oli ohjelmassa Suomi-Slovenia jalkapallopeli, jonka Suomi vei 2-0 hienon sään ja tunnelman siivittämänä. Jokusen palautusjuoman ja grillin jälkeen kiltisti hotellille nukkumaan.
Lauantaiaamusta hotelliaamiaisen jälkeen kävin vähän kävelemässä ja haistelemassa Helsinkin rauhallista lauantaiaamutunnelmaa Esplanadilla ja Kauppatorinlla. Tämän jälkeen pyöräilykamat päälle ja iltakamat satulalaukkuun. Ensin pyöräilin vähän Helsinkin rannoilla, esim. Hietsussa ja Lapinlahdessa. Tämän jälkeen suuntasin pyörän kohti Porvoota ja Jukolan kisakeskusta. Alkumatka oli melkoista navigointia ja valoissa pysähtelyä, mutta kun itä-Helsingistä pääsi eroon, niin matka alkoi taittumaan. Tuuli oli sivuvastainen ja lämpöä varmaankin kolmekymmentä astetta, ja kun aurnko vielä porotti, niin hiki virtasi. Porvoossa pyörein vähän aikaa vanhassa kaupungissa ennen kuin poljin viimeiset reilun kymmenen kilometrin matkan Epoon kylään, Jukolan kisakeskukseen. Pyöräilymatkaa kertyi kaikenkaikkiaan noin 78 kilometriä ja aikaa kului jonkin verran päälle kolme tuntia.
Sunnuntaiaamusta oli sitten vuorossa metsään lähtö. PunKun ykkösjoukkueessa jouduin/pääsin jälleen ankkuriosuudelle ja sitä myöden jälleen myös uusintalähtöön, joka starttasi klo 9. Lämmöt olivat jo yli kahdenkymmenen asteen kun yli tuhatpäinen porukka lähti kauheassa pölypilvessä metsän puolelle. Ruuhkaa oli urilla ja kun maasto oli sen tapaista, ettei urilta kannattanut juurikaan hypätä pois, niin sitten mentiin letkassa välillä juosten, välillä kävellen. Suurin ruuhka oli heti ykkösrastilla, joka oli kaikille sama. Satapäivän porukka pörräsi leimasimien ympärillä yrittäen päästä leimaamaan mahdollisimman pian. Itselläni meni varmaankin viitisen minuuttia ennen kuin sain leimauksen tehtyä. Tämän jälkeen metsässä olikin vähän aikaa vähän väljempää, mutta pian pitkiä letkoja alkoi taas muodostumaan ja matkavauhti alkoi vaihtelemaan melkoisesti. Välillä pääsi juoksemaan ihan hyvin, mutta välillä taas käveltiin tiheämmissä metsäpaikoissa ja verottiin ettei kuivat oksat iskeneet silmille. Metsä oli myös rutikuiva ja pölysi sen mukaisesti. Rastit löytyivät yksi kerrallaan ihan mukavasti, eikä oikeastaan mitään isompia hakuja tullut tehtyä, kun löysin aina oman letkani melko hyvin. Muutamaan otteeseen sai kyllä ihan itsekin työskennellä, mutta melko harvinaista se oli tänäkin vuonna. Osuusaikani oli 2:27, joka oli hitaimpia ankkuriosuuksiani. Syynä varmaankin oli se, että kävelyä letkoissa tuli melko paljon, mutta oli reittikin pisimpiä, matkaa kertyi melkein 17 kilometriä. Sijoitukseni osuudella oli 529. (/1411 hyväksytystä suorituksesta). Kisan jälkeen Sisun nouto Alastarolta ja sitten muutamaksi päiväksi Vehkajärvelle mökkeilemään.
Maanantai meni mökillä etätöissä. Treenien osalta oli lepopäivä. Järvessä kylläkin kävin märkkärillä vähän kokeilemassa mieltä avovesiuinti tuntuikaan. Tyynessä kelissä jokusen sadan metrin uinti tuntui ihan ok:lta. Jos ei nyt mitään juhlaa, niin ihan sidettävää kuitenkin.
Myös tiistai oli etäpäivä mökillä. Aamupäivällä kävin juoksemassa Valontien 12 kilometrin lenkin 4:40 min/km vauhdilla. Jalka oli vähän väsynyt, mutta onneksi sentään sää oli sitäkin parempi. Illalla poljin vielä mökiltä gravelilla kotiin. Reitille otin vähän uusia pätkiä ja pääasiassa menin hiekkateitä pitkin. Reitti kulki ensin Haritun kautta Koskioisiin ja sieltä Juhalantietä pitkin Oriniemeen. Liitsolasta menin Sammaljoelle ja sieltä Rautaniemelle. Rautaniementie oli lanattu ja oli jopa gravelilla ikävää polkea kun oli melkoisella sepelillä. Tosin parempi sekin kun nimismiehenkihara. Tuota ikävää osuutta kesti reilun kymmenen kilometrin verran. Ennen Rämsöötä huomasin, että eturangas oli alkanut tyhjenemään. Ensimmäisen kerran jouduin pumppaamaan lisäilmaa renkaaseen Tottijärvellä ja toisen kerran Sorvassa. Vielä kolmannenkin kerran jouduin pumppaamaan lisäilmaa, mutta sitten pääsinkin kotiin suht kovalla renkaalla. Matkaa kertyi 85 kilometriä ja aikaa kului 3:10. Eli keskariksi muodostui vähän alle 27 km/h. Ihan ok noinkin paljon soraa sisältäneelle reitille.
Keskiviikko olikin sitten taas pääosin kotikonttoripäivä, vaikka kävinkin pikaisesti päivällä autolla toimistolla. Ilta meni nuormikonajossa ja tavaroiden pakkailussa tulevaa reissua silmällä pitäen, joten treenit jäivät tältä päivältä väliin.
Myös torstaista tuli lepopäivä, kun lähdimme puolilta päivin ajelemaan Juhannuksen viettoon kohti Vuokattia. Torstaina saatiin taivaalta myös kauan kaivattua vettä.
Juhannuksen opitiona oli ollut Vuokatin triathlonlähtö, mutta sateisen ja muutenkin kolean kelin vuoksi jätimme kisan väliin ja tyydyimme vain seuraamaan sitä rannalta käsin. Kävin kuitenkin aamulla juoksemassa 16.4 kilometrin lenkin Vuokatin kevyenliikenteenväylillä. Aikaa kului vajaat 80 minuuttia, eli keskariksi tuli 4:48 min/km. Juoksusää oli kyllä melko hapekas, sillä melkein koko juoksun ajan satoi vettä. Siitä onkin aikaa kun viimeksi on näin kunnolla lenkillä kastunut. Sisu tuotti myös perjantaille lisäohjelmaan, kun sen vasen jalka turposi valtavaksi yön aikana, ja lähdimme näyttämään sitä Kajaanin eläinlääkäripäivystykseen. Kipulääkitystä ja antibiotteja poika sai kaiken muun lääkityksen lisäksi. Syy vaivaan ei selvinnyt. Illalla kävimme Tuulin kanssa vielä hotellin kuntosalilla tekemässä kolme vartin voimatreenin.
Myös lauantaiaamu oli kostean oloinen, vaikkei vettä satanutkaan kun lähdin tekemään juoksulenkkiä. Lenkki suuntasi Vuokatinvaaran huipulle, jossa kävin kääntymässä ja palasin samaa reittiä takaisin. Matkaa kertyi 10.6 kilometriä ja aikaa kului 52 minuuttia. Jyrkin nousuosuus oli vajaan kahden kilometrin mittainen, mutta sitäkin rapsakampi. Kokonaisuudessaan reitille tuli nousumetrejä vähän vajaan 200 metrin verran, ja suurin osa tuolle parin kilometrin pätkälle. Juoksun päälle hotelliaamiaiselle ja sitten auton rattiin. Kymmenen tuntia myöhemmin saavuimme Saariselälle, jossa vietämme seuraava viikko. Juoksua ja gravelointia pitäisi viikon aikana harrastaa. Koiralenkit taitavat jäädä vähiin, sillä Sisun jalka on siinä kunnossa, ettei sillä uskalla pidempää lenkkiä tehdä. Kaverin olotila tuntuu muutenkin olevan vähän heikko, vaikka lauantaina alkoi jo ruoka maistumaan eikä kuumettakaan enää ole. Jalka on edelleen yhtä turvoksissa kuin edellisenäkin päivänä.
Sunnuntai oli pyöräilypäivä. Aamupäivällä hyppäsin gravelin selkään ja suuntasin kohti Ivaloa. Ivaloon päin polkiessa tuntui olevan aika paljon alamäkiosuuksia, joten vähän pelotti kuinka raskaaksi takaisin polkeminen muodostuisi. Ivalon keskustaan tulessa matkaa Kiilopäältä oli kertynyt 47 kilometriä, mutta jatkoin silti polkemista vielä Inariin päin. Tavoite olisi päästä Inarijärven rantaan ja siihen piti tehdä töitä vielä 13 kilometrin verran. Takaisin päin polkiessa oli kyllä enemmän nousua kuin tulomatkalla, mutta ei sitten kuitenkaan niin paljon kuin oletin. Vastatuuli kyllä hidasti menoa takaisin päin tullessa. Lämmöt olivat hellerajan yläpuolella, mutta onneksi välillä aurinko meni pilven taakse. Matkaa kertyi 121 kilometriä ja aikaa kului 4:08, eli keskinopeudeksi tuli ihan mukava 29.3 km/h. Nousumetrejä kertyi kuitenkin melkein 900.
Kisaviikko. Ja treenimäärät sen mukaiset. Kerrankin sain maltettua ja kevennettyä treenejä kisaviikolla. Vähän vieroitusoireita tuli, mutta oli ihan mukavakin ottaa kevyesti ja pitää lepopäiviäkin.
Viikon säät eivät olleet vieläkään kovin kesäiset. Aamut olivat kylmiä eikä päivälläkään päästy kovin kummoisiin asteisiin. Onneksi viikonloppuna alettiin pääsemään jo vähän mukavempiin lukemiin, sunnuntaina jopa yli parinkympin.
Maanantaina kävin konttorilla pyörällä. Töihin päin normaalia reittiä, mutta kotiin poljin Sorkkalan ja Nokian keskustan kautta. Illalla tein vielä kolmen vartin kotisalitreenin.
Tiistaina aamupäivällä kävin sisäänajamassa maanantaina postista tulleet Hokan raketit. Edelliset olivat liian pienet, joten tilasin pykälää isommat. Nyt nämä olivat sopivan kokoiset ja yhtä vauhdikkaatkin. Juoksin reilun 12 kilometrin 4:33 min/km vauhdilla ja 130 bpm:n keskisykkeillä. Suht kevyesti meni, vaikka vauhti oli ihan hyvä ja sykkeet alhaalla. Illalla olin vielä 90 minuutin ajan Karhun käsittelyssä hierontapöydällä.
Keskiviikkona oli tiistain tapaan kotikonttorilla. Pidin täyslepopäivän treeneistä.
Torstaina kävin taas vaihteeksi pyörällä toimistolla. Illalla kävin tekemässä vähän avaavia lyhyitä vetoja läheisellä pyörätillä. Aikaa tuohon ei mennyt kuin vartin verran.
Perjantaina pyöräilin maastopyörällä töihin. Illalla lähdin töistä suoraan juna-asemalle ja sieltä kohti Helsinkiä. Ilta meni nopeasti, kun ensin kävin hakemassa numeron kisakeskuksesta Töölönlahden puistosta. Sitten viemään hotellille kamppeet ja sitten syömään Itsudemoon. Aikaisin piti mennä nukkumaan kun herätys olisi aamuviideltä.
Lauantaina tuli noustua ennen kellon herätystä vähän ennen viittä. Vähän aamupalaa naamaan, huilailua ja vessassa ramppaamista. Seiskan aikoihin lähdin hölkkäilemään kohti Töölönlahden puistoa, jossa Helsinki Half Marathon starttaisi klo 8:15. Lämpöä ei ollut kuin vähän alle kymmenen astetta, mutta aurinko paisteli, joten lyhkäsissä tarkeni lähteä kisaamaan, kun lämpö kuitenkin nousisi jokusia asteita kisan aikana.
Lähtölaukauksen jälkeen oli vähän aikaa ruuhkaa, mutta sadan metrin juoksun jälkeen oli jo sen verran väljää, että pääsi rennosti juoksemaan omaa vauhtia. Ensimmäisen kilometrin aikana oli jo asetelmatkin asettunut sen verran, ettei ohitteluja tarvinnut kauheasti tehdä. Ensimmäinen kilsa meni aikaan 3:55, joka vauhti olikin etukäteen suunniteltu keskivauhti koko matkalle. Tuo vauhti tekisi loppuajaksi 1:22:38, joka olisi noin minuutin parempi kuin edellisenä vuonna samassa kisassa.
Yritin juosta omaa kisaani, muiden vauhdista välittämättä. Rentoa juoksua yritin pitää yllä ja onneksi kilometriajat tuntuivat pysyvän tavoitevauhdissa, välillä vähän yli ja välillä vähän sen alle. Kilsat taittuivat ilman isompia ongelmia, vaikka selkä olevan vähän jumissa, mutta ei se tuntunut juoksua haittaavan. Vähän ennen kymppiä tosin tuntui, että alkaisiko vähän pistämään kylkeen, mutta se tunne meni onneksi melko pian ohi. 11 kilometrin kohdalla oli puolisen kilsaa hiekkapolkua ja siinä vauhti vähän hidastui, kun tossu ei tuntunut oikein pitävän siinä, mutta onneksi hiekkapätkää ei ollut sen pidempään.
Tähän mennessä ei ohituksia ollut tullut puolin eikä toisin montaakaan, mutta 13 kilometrin kohdilla alkoi tulla selkiä vähän väliä vastaan. Juoksu alkoi muutenkin tuntumaan hyvältä ja se oli edelleen mukavan rentoa. Jaloissa toki vähän painoi, mutta se ei kilometriajoissa näkynyt. Reitti oli muutenkin kääntynyt myötätuuliosuudelle ja se auttoi myös kilometriaikoihin. Henkisesti tuntui myös mukavalta ohitella sellaisia juoksijoita, jotka olivat ohittaneet minut alkukilometreillä. 16. kilometritolpan jälkeen tuli reilun kahden kilometrin nousuvoittoinen pätkä ja siinä vähän kilometriajat hidastuivat, mutta lopun alamäkiosuudella hävityt sekunnit tuli aika hyvin kuitattua. Tosin noin 1.5 kilometriä ennen maalia juoksin toisen kilpailijan perässä vähän harhaan, mutta siinä ei onneksi hävitty kuin ehkä 15 sekunttia aikaa. Hermot tosin siinä meni ja tuli huudettuakin aika tuimasti reitinohjaajille – näin jälkeen päin vähän hävettääkin, mutta silloin adranaliinipuuskassa tuli räjähdettyä. Viimeisellä kilsalla sain vielä puristettua kaikki mahdollinen irti jaloista. Maaliviivan ylityksessä kello näytti mukavaa aikaa, 1:21:27 (bruttoaika 1:21:31). Keskivauhdiksi tuo antaa 3:52 min/km. Eli tavoitteeseen tuli päästyä ja vähän paremminkin. Tossu oli kyllä hyvä ja uskon että sen ansiosta pääsin alle 1:22:n ajan, vanhalla tossulla olisi varmaankin mennyt yli, mutta vaikeahan sitä on tietää. Tällä kertaa minulla ei ollut sykevyötä päälläni, vaan sykkeet otin rannemittauksella. Se antoi keskisykkeeksi 162 bpm ja maksimiksi 184 bpm. Tuo aika toi M50-sarjan ykkösijan (184:stä) ja kaikista 1322 miehestä aika riitti 29.:een sijaan.
Kisan jälkeen jokunen tunti keskustan kiertelyä ja sitten junalla takaisin Tampereella ja Valmetille, josta pyörällä takaisin kotiin.
Ei oikein tunnu tulevan kesän tulosta mitään. Takkaa ei nyt sentään ole alettu uudelleen lämmittämään, mutta pitkiä kalsareita, lämpökerraston paitaa ja villasukkia on pitänyt alkaa taas aika-ajoin käyttämään. Aamut ovat olleet kylmiä, eikä päivissäkään ole ollut hurraamista. Ja kun melkein kaikki viikon päivät ovat oleet tosi tuulisiakin ja välillä tullut vettä (ja rakeita), niin hyytävää on ollut pihahommissa ja lenkeillä.
Treenien suhteen on tullut vähän passailtua ja yritetty saada paikkoja palautumaan. Maanantai olikin perinteiseen tapaan kevyt päivä. Kun tuli oltua vielä kotikonttorilla, niin työmatkapyöräilytkin väivät väliin. Illalla tuli tehtyä vain kolmen vartin kotisalitreeni.
Myös tiistai oli kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa kevyn vähän päälle 12 kilometrin lenkin. Pitkästä aikaa kiersin vanhan kunnon Tesoma-Kalkku-Ikuri -lenkin, joka kulkee pääosin kuntopolkuja pitkin. Tätä lenkkiä on tahkottu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana aika ahkerasti, mutta jotenkin tuo on viime vuosina jäänyt vähän vähemmälle. Aikaa kului vähän alle tunti, ja keskariksi muodostui 4:48 min/km ja sykkeeksi 127 bpm. Eli hyvä peruslenkki.
Keskiviikkona olin aamupäivän kotona, mutta sitten pyöräilin töihin syömään, palaveroimaan ja pienimuotoiseen illanviettoon. Illalla kotiin poljin Jasperintien, Sorkkalan ja Nokian keskustan kautta. Matkaa kertyi 31 kilometriä aikaa kului 1:12. Gravelilla olin liikenteessä ja länsituuli oli aika tuima, joten vauhti ei kovin kummoiseksi muodostunut – tosin ei ollut tarkoituskaan.
Torstaiaamuna tuli poljettua töihin päin vähän kovempaa kyytiä kun piti näyttää yhdelle peesaavalle sähköpyöräilijälle, mistä kana pissii. Ei ole tainnut ennen mennä työmatka alle 34 minuutin, ainakaan gravelilla. Edelleen oli tuulista ja se auttoi aamulla vähän matkan tekoa, mutta illalla sitten taas ei. Kotiin päästyä poljin vielä Lamminpään kentälle juoksemaan 5 kilometrin testijuoksua. Alla oli toistamiseen uudet Hokan Rocket x2 -kengät. Rata oli eteläkaartesta vielä päivän sateiden jälkeen vähän märkä ja kenkä oli liukkaan tuntuinen ko. kohdassa. Juoksu meni kuitenkin olosuhteisiin ja ajankohtaan nähden ihan mainiosti. Vitosen ajaksi tuli 17:57, keskisykkeen ollessa 159 bpm ja maksimin 174 bpm. Kilsat olivat melko tasaisia viimeistä lukuuntottamatta (joka meni aikaan 3:21) kilsat olivat kaikki 3:36 – 3:42. Kengästä tuli todettua, että se on vähän liian pientä koko, joten laitoin tilaukseen pykälää isomman. Toivottavasti saan sen pian alleni.
Perjantai oli viikon kylmin päivä eikä lämmöissä päästy kymmeneenkään asteeseen. Ja kun tuli vielä vettäkin vähän ja tuuli kovin, niin vaatetta piti olla työmatkapyöräilyssä päällä ihan kunnolla. Illalla poljin töistä Tesoman uimahallille, jossa kävin uimassa taas jokusen viikon tauon jälkeen. Pari kilsaa polskuttelin bullarin kanssa ja välillä lättäritkin oli käytössä. Eipä isommin napannut. Illalla kotona vielä 40 minuutin kotisalitreeni.
Lauantaina aamupäivällä kävin juoksemassa puolipitkän PK-lenkin. Lämpöä oli kymmenisen astetta. Reitti kulki Ikurin ja Tesomanjärven kautta Tohloppijärvelle ja sieltä Vaasantien viertä pitkin Teivoon ja lopuksi Vuorentaustan ja Haukiluoman kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän päälle 18 kilometriä ja aikaa kului 1:33. Keskari siis 5:05 ja keskisyke 118 bpm. Teivon kohdilla tuli pieni paussi juoksuun, kun piti saatella yksi nuori reppana Teivon ABC:lle, kun poika ole vähän huonossa kunnossa ja melkoisesti kuutamolla. Enpä pystynyt oikein muutakaan hän hyväkseen tekemään kun ei ollut kännykkääkään mukana ja kaverin kännykän akkukin oli lopussa. Toivottavasti sai ABC:lta tarvittavaa apua. Ilta menikin sitten mukavasti naapurissa YO-juhlissa.
Sunnuntaina kävimme ReAn kanssa tekemässä vähän pidempi graveli-lenkki Lamminpään, Julkujärven ja Nokian latupohjilla. Takaisin päin tulimme Pinsiö ja puuvuoren kautta. Matkaa kertyi 65 kilometriä ja aikaa kului 3 tuntia. Vauhti ei noussut kuin 21.3 km/h:ssa, mutta kyllä siihenkin sai sotkea välillä ihan tosissaan, välillä taas oli melko hitaita pätkiä. Keskitehot olivat 151W. Mukava lenkki ja hyvässä seurassa matkakin taittui joutuisasti. Viileää vähän oli, mutta onneksi lenkin päällä päästiin lämpimään saunaan.
Etäviikon jälkeen täytyi taas alkaa käydä konttorilla. Tällä viikolla siellä tuli käytyä joka päivä ja pyöräpelillä tietenkin. Sää ei ollut kovin kesäinen, mutta ehkä sellainen normaalin keväinen. Alkuviikolla päästiin vielä yli kahdenkympin lämpöihin, mutta loppuviikkoa kohden mentiin viileämpään ja epävakisempaan suuntaan. Kaivattua sadettakin saatiin.
Maanantaina otettiin kevyesti. Ainoastaan rauhallisesti työmatkapyöräilyt. Edellisen lauantaina pyöräilyssä krampanneet reiden lähentäjät olivat edelleen melko pinkeänä, joten kevyt päivä sopi tähän väliin ihan hyvin.
Tiistaina myös työmatkapyöräilyt. Aamupäivällä kävin myös Valmetilta päin juoksulenkillä. Tällä kertaa suuntasin Pereen ja sieltä Loukonlahden kautta Killoon, ja sitten takaisin työpaikalle. Matkaa kertyi 13 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle tunti. Viikonlopun pitkistä lenkeistä ei ollut tullut vielä palauduttua täysin ja meno olikin vähän väsyneen tuntuista.
Keskiviikkona oli maantiepyörällä liikenteessä, ja töiden jälkeen kiersin kotiin Lempäälän, Säijän ja Nokian keskustan kautta. Rauhassa yritin mennä ja edelleen tehdä palauttavaa harjoitusta. Tehot jäivätkin mukavan alas 153W:iin ja sitä myöden keskivauhtikin jäi 28.2 km/h. Mukavan leppoinen pyöräily ja kelikin oli ihan kohdillaan, kun lämpöä oli yli 20 astetta ja aurinko paisteli.
Pilvisen aamun myötä aamulämmöt olivat torstaina vähän korkeamman, 15 astetta. Aamupäivällä tuli myös vähän vettä, mutta työmatkapyöräilyssä en kastunut. Päivän aikana lämpötila ei noussut kuin pari astetta, joten illan juoksulenkillä oli vähän viileämpää. Myös lounaistuuli oli melko reipasta. Pääsin nyt testaamaan ensimäistä kertaa sunnuntaina ostamiani Hoka Rocket X2 kisakenkiä. Niissä on pohjassa hiilarilevy ja pitäisi kuulemma olla nopeat. Reittini kiersi Kolmenkulmantien kautta Teivoon ja sieltä Hatolan kautta takaisin kotiin. Matkaa tuosta kertyi 13.5 kilometriä ja aikaa kului 58 minuuttia, eli keskari oli 4:18 km/h ja keskisyke 136 bpm tuntumassa (sykemittari sohlasi taas vähän, joten tarkkaa keskisykettä ei ole tiedossa). Siis what a hell, 4:18 ja 135 bpm keskisykkeellä. Onko kenkä tosiaan noin nopea? Ja juoksu tuntui vielä ihan rennolta eikä isompaa yritystäkään vauhdille ollut, vielä työpäivän jälkeen ja pyöräilyt alla. Kenkä kyllä tuntui rullaavalta ja muutenkin menevältä, joten kyllä kelpaa. Tosin ensimmäisen kokeilun perusteella, voi olla että on vähän pieni, mutta pitää kokeilla vielä toinen lenkki, ennen kuin pohtii vaihtamista pykälää isompaan. Melkoiset raketit olivat.
Perjantaina kotiin polkiessa sainkin sitten vettä niskaani oikein kunnolla ja kovan tuulen kera, eikä lämpöäkään ollut kymmentäkään astetta. Kylmä meinasi tulla. Illalla tein pitkästä aikaa vielä tunnin kotisalitreenin.
Lauantai oli jälleen komean aurinkoinen päivä, joskaan ei kovin lämmin. Aamupäivällä kävin juoksemassa kotoa päin Lamminpään harjun kilpa5:n. Reitillä on mittaa 12 kilometriä ja mäkiä on kymmenen kappaletta, joista kertyy nousua n.250 metrin verran. Aikaa kului n.47 minuuttia ja keskisyke oli vähän päälle 140 bpm:n. Melko hyvin jaksoi kivuta mäkiä, mutta kyllä loppupuolen kaksi isoa nousua olivat melko hapokkaita. Illalla kävin vielä polkemassa Siuron 50 kilometrin maantielenkin. Tämä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna kun tuo lenkki tuli poljettua. Rauhassa yritin mennä, mutta kyllä keskitehot nousivat silti 183W:iin. Vauhti ei kuitenkaan ollut kuin 29 km/h kun länsituuli oli melko kova ja tuntui että koko aika puhalsi vastaan. Siurontie tuntui olevan myös edellisvuotta entistäkin huonommassa kunnossa. Ja kun lämpöäkään ei ollut kuin viitisentoista astetta, niin vähän viileätäkin oli. Lenkki ei ollut siis kauhean mieltä ylentävä, mutta tulipahan poljettua.
Sunnuntaille oli povattu iltapäiväksi vesisadetta, joten lähdin heti herättyäni pitkälle juoksulenkille. Lämpöä oli lähtiessä kymmenisen astetta ja matkan aikana lämpesi jokusen asteen verran, aurinkokin paisteli aina välillä. Hyvin tarkeni vaikka etelästä tuuli melko reippaasti. Suuntasin ensin Kalkun kautta Nokialle ja sielä Vihnusjärven ohi Villilään ja Vaakkolammille. Kaarilasta nousin Tesomalle ja sieltä kieputtelin Ikurin kautta takaisin kotiin. Ensimmäisen 21 kilometriä meni PK1-vauhdilla. Tällä kertaa sainkin pidettyä vauhdin kurissa kun oikein keskittyi. 5:17 min/km oli keskari ja keskisyke 120 bpm tuolle pätkälle. Tämän jälkeen nostin vauhtia ja tein 5 kilometrin nousevavauhtisen VK-pätkän. VK:n vauhdit olivat 4:21 – 3:50, keskivauhdin ollessa 4:03 min/km. Yllättävän hyvin jalka jaksoi juosta VK-vauhdilla, vaikka alla oli 1:50 juoksua. Päälle vielä pari kilsaa verkkaa, joten kokonaismatkaksi tuli 28 kilometriä. Koko lenkin keskariksi muodostui 5:03 min/km.
Viikko oli taas vaihtteksi vähän poikkeava. Etäilin koko viikon Vehkajärveltä päin. Tosin Helatorstai oli vapaapäivä ja perjantai oli muuten vaan vähän lyhennetty työpäivä, mutta kyllä niitä työtuntejakin tuli tehtyä. Alkuviikon olimme Sisun kanssa kahdestaan, mutta keskiviikkoiltana saimme Tuulin seuraksemme.
Säiden osalta viikko oli kaksijakoinen, tai oikeastaan kolmi. Maanantai oli vielä komean aurinkoinen ja lämmin, mutta sitten kylmeni ja alkoi tuulemaan kovasti. Torstaina alkoi taas paistelemaan ja loppuviikko olikin sitten vaihteeksi aurinkoinen ja lämminkin.
Vaikka maanantai olikin komea päivä, niin se oli kuitenkin treeneistä vapaa. Sisun kanssa köpöttelimme illalla ja nauteimme rauhallisuudesta.
Tiistaina juoksin Valontien lenkin. Se on mitaltaan 12 kilometriä ja pääosin hiekkatietä. Multa ei ole viime aikoina löytynyt oikein malttia näille juoksulenkeille ja tälläkin kertaa vauhti karkasi 4:34 min/km:iin. Sykkeet kyllä pysyivät ihan ok alueella ja muutenkin juoksussa ei mitään valittamista, mutta näitä lyhyempiäkin pitäisi osata mennä välillä vähän rauhallisemmin. Lämmöt nousivat vielä tänään 16 asteeseen.
Keskiviikkona olikin sitten jo viileämpi päivä, kun lämpötila ei noussut kuin 10 asteeseen ja vielä kun etelätuuli oli kovaa ja puuskittaista, niin piti vähän miettiä mihin suuntaan juoksulenkkinsä suuntaisi. Juoksinkin ensin Heleniuksentien kautta Vehkajärven eteläosaan ja sielä Vehkajärventietä pitkin Tourunkulmantielle, jossa tein U-käännöksen ja tulin pari kilometriä takaisin päin ja lähdin Mustaojantielle, jota juoksin aina Nuutajärventielle asti ja sitä kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi vähän vajaa 21 kilometriä ja aikaa kului 1:42. Nyt sain vauhdin pysymään vähän alle vitosessa, mutta toisaalta olisi saanut olla vieläkin hitaampaa, kun matka venähti (ennakkosuunnitelmista poiketen) noinkin pitkäksi. Hieman oli kyllä kylmä, vaikka melko hyvin tuulen suojassa pystyikin juoksemaan, mutta kun oli vielä pilvistä ja pientä vesitihkuakin alussa tuli, niin lämpöjä ei meinannut saada päälle laisinkaan.
Torstai oli edelleen kova lounaistuuli. Iltapäivällä kävimme Virtaan Toimintalomilla avaamassa suunnistuskauden. Juoksin 6.9 kilometrin reitin (toteuma 8.8 km) ja siihen meni aikaa 59 minuuttia. Muutama vähän karkeampi pummi tuli, eli tuosta olisi voinut saada melko helposti 7 minuuttia pois. Mutta suunnistus tuntui taas pitkän tauon jälkeen ihan mukavalta ja kankaalla on aina kiva juosta, vaikka nyt olikin jonkin verran hakkuujätettä maassa. Suunnistuksen jälkeen poljin takaisin mökille Huovinrinteen ja Huittisten kautta. Matkaa kertyi 75 kilometriä ja aikaa kului 2:18. Keskinopeus siis hulppea 32.6 km/h. Huovinrinteelle asti (12 km) oli vastaista tuulta, mutta sen jälkeen pääsi sivu/sivumyötäiseen/myötäiseen tuuleen ja vauhti kasvoi radikaalisti. Huittisista Koskioisille (28 km) keskari oli mukava 36 km/h.
Perjantaina töiden jälkeen poljin muutaman kilometrin matkan Särkän hiekkatien risteykseen ja sieltä hölkkäsin Jalasjoen mäkeen tekemään mäkivetoja. 8 kertaa juoksin mäen ylös ja verkkasin alas. Mäelle ei tule mittaa kuin 300 m ja siitäkin alku on aika loivaa. Pääosin mäki on vähän turhan jyrkkä tällaiseen treeniin ja hapot nousivatkin vähän liian kovaksi. Vetojen jälkeen hölkkäsin takaisin pyörälle ja sitten polkien takaisin mökille. Koko juoksuosuudelle kertyi mittaa tasan 10 kilometriä.
Lauantaina lähdin kasin jälkeen polkemaan pidempään pyörälenkkiä. Lämpöä ei ollut lähtiessä kuin kymmenen astetta, joten etenkin yläpäähän sai laittaa vähän enemmän vaatetta päälle. Lämmöt kuitenkin nousi pikku hiljaa päivän mittaan ja maaliin pääsyn hetkellä sitä oli 23 astetta. Aurinko lämmitti vielä lisää, mutta jonkinmoinen lounaistuuli viilensi puolestaan. Mökiltä poljin ensin Punkalaitumen keskustana kautta Huittisiin. Sieltä Puurijärven ja Kauvatsan kautta Kokemäelle. Kokemäeltä suuntasin kohti Säkylää ja poljin sinne Köyliöjärven itäpuolista tietä pitkin. Säkylässä piti poiketa Huovinrinteelle sotkuun, mutta se ei ollutkaan vielä auki, joten jouduin polkemaan vielä pari kymmentä kilometriä Yläneelle, jossa pidin pienen tankkaustauon. Yläneeltä suuntasin Oripään kautta Hirvikoskelle ja sitten päämäärääni Alastaron Pakilantielle. Alastarolla jouduin tekemään pienet lisäkiemurat, jotta sain 200 kilometriä täyteen. Aikaa kului tasan 6:30, joten keskariksi muodostui 31 km/h. Vähän turhan reipasta vauhtia tuli mentyä kun keskitehotkin olivat 190W. Tarkoitus oli mennä huomattavasti rauhallisemmin, mutta jotenkin sitä vaan taas innostui kun jalka tuntui toimivan. Liian kovasta tehosta kieli myös se, että keskisyke oli 133 bpm. Tuulen suunta oli ikävimmillään Kauvatsalta Säkylään polkiessa ja etenkin Säkylän päässä se pääsi hyydyttämään menoa aika lailla. Siksikin olen yllättynyt, että keskinopeus nousi noinkin hyväksi. Pyöräilyn päälle kävimme kaveriporukalla syömässä Loimaalla, joten jälkitankkaus tuli hoidettua kunnolla.
Sunnuntaiaamusta vähän arvelutti lähteä tekemään pitkää juoksulenkkiä, kun ei oikein tiennyt miten jalka oli palautunut edellisestä päivästä. Pienen alkukankeuden jälkeen jalka alkoi kuitenkin toimimaan ihan hyvin ja eikä meno muutenkaan ollut väsynyttä. Pystyinkin juoksemaan koko suunnittelemani lenkin ja pari kilsaa vielä päällekin. Reitti kulki ensin Särkän kautta Koskioisiin ja sieltä Tursan kautta Valajärvelle ja Runkan lisälenkin kautta takaisin mökille. Matkaa kertyi hieman päälle 27 kilometriä ja aikaa kului 2:20. Jälleen keskari oli turhan korkea 5:07 min/km, olisi saanut olla ainakin 10 sek/km hitaampi. Keskisyke oli vauhtiin ja edellisen päivän rasitukseen nähden ihan ok, 125 bpm. Sääkin oli mitä parahin. Lähtiessä lämpöä ehkä 15 astetta, oli aurinkoista eikä tuulta juurikaan. Matkan aikana lämmöt toki nousivat, mutta ei kuitenkaan kauheasti yli 20 asteen. Juoksun päälle oli mukava pulahtaa 17 asteiseen Vehkajärveen. Mökkiviikko loppui tähän ja matka kohti kotia alkoi.
Nyt alkaa pikku hiljaa jo tarkenemaan. Aamut tosin ovat vielä olleet viileitä, mutta lämmöt ovat nousseet nopeasti melko mukaviin lukemiin. Viikonloppuna päästiin jo ihan kesäisiin lämpöihin kun päivälämmöt nousivat jo yli kahdenkymmenen asteen ja kun vielä aurinkokin paisteli, niin kyllä kelpasi.
Viikon arkipäivät tuli otettua vähän kevyemmin. Edellisen viikonlopun setti tuntui olevan kuitenkin sen verran kova, että alkuviikosta ei jalat olleet vielä palautuneet. Ja kun lauantaina oli tiedossa seuraava kisalähtö, niin palautumaan piti pystyä.
Viikko oli myös toimistoviikko. En muistakaan koska olen viimeksi ollut joka päivä toimistolla. Maanantaina olin gravelilla liikenteessä. Aamulla lämpö oli nollassa, joten piti laittaa lisäkerros alle, mutta iltapäivän 15 asteen lämpöön sai jo ylimääräistä riisua pois.
Tiistaina olin maantiepyörällä liikenteessä. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Rose oli allani sen jälkeen, kun se tuli syksyllä rungonvaihdosta. Eli melkein vuosi on ollut taukoa tästä pyörästä. Olisi pitänyt tehdä pieni testilenkki ennen aamua, sillä satula oli liian matalalla, ohjaustanko oli vähän löysällä ja takalevyjarrun kiristäjä oli löysällä ja alkoi helistä kesken matkan. Nämä tuli kahvitunnilla korjattua, joten töiden jälkeen pääsi tekemään vähän pidempää kotiinpaluureittiä. Kiersin perinteisen Lempäälä – Säijä – Nokia reitin ja tästä kertyi matkaa 58 kilometriä ja aikaa kului 1:54. Keskariksi tuli n.31 km/h ja tehoja irtosi 198W:n verran. Hyvin Rose liikahti, etenkin kun tuulensuuntakaan ei ollut ihan paras mahdollinen ja rauhallisesti otettavia pyöräteitäkin oli n.20% matkasta. Jalkakin oli aika hyvä, vaikka vielä päivällä se tuntui väsyneeltä.
Keskiviikkona oli taas graveli alla kun poljin töihin. Aamupäivällä kävin juoksemassa töistä arborettumin, Koskikeskuksen ja eteläpuiston kautta vähän reilun 12 km:n lenkin. Aikaa kului vähän alle 56 minuuttia, eli tästä tuli tähän kohtaan vähän liiankin kova lenkki 4:35 min/km:n keskarilla. Sykkeet (128bpm) oli kuitenkin vahtiin nähden ihan hyvä. Iltapäivällä pyörällä kotiin normireittiä.
Myös tortaina olin pyörällä toimistolla. Muuta treeniä ei päivään tullutkaan. Pihahommia tuli kyllä tänänäkin päivänä tehtyä töiden jälkeen. Perjantai oli täyslepopäivä. Tosin lapio-kottikärryhommia tuli illalla tehtyä, eli voimatreeniksi sitä voisi luokitella. Toimistolla autolla.
Lauantaina klo 10 starttasi Raholan kymppi. Kisa oli nimensä mukaisesti 10 kilometrin lenkki ja se kulki ihan kotikulmilla. Lähtö oli Tesoman uimahallilta ja kiersi ensi Tesomajärven ja sen jälkeen suunnattiin Vuorentaustaan päin, jossa kierrettiin koulu ja sieltä palattiin Haukiluoman kautta lähtöpaikalle, jälleen Tesomajärvi kiertäen. Osanotto oli hyvä, sillä lähtöviivalla oli puolentoistasataa juoksijaa. Myös keli suosi. Lämpöä oli vähän alle parikymmentä astetta ja aurinko paisteli eikä tuultakaa ollut häiritsevästi. Lähtöpaukun jälkeen oli vähän ruuhkaista, mutta jokusen sadan metrin jälkeen tilaa alkoi löytymään ja astelmat alkoivat vakiintumaan. Itse olin pääjoukossa vajaan kilometrin verran, mutta kun totesin, että vauhti on vähän turhan reipasta omaan tavoitteeseeni nähden, niin rauhoitin menoa. Oma tavoite oli juosta lähemmäksi 38 minuutin kuin 39 minuutin aikaa. Tämä tarkoittaisi n. 3:50 min/km vauhtia. Ja kun ensimmäinen kilsa oli 3:40 vauhtia, niin himmasin suosiolla. Tästä syystä jäin tässä kohtaa vähän välimallin juoksijaksi, sillä reilun kymmenen hengen porukka meni menojan ja takanakaan ei ollut ihan lähellä ketään. Vajaan kolmen kilometrin kohdalla sain ensimmäisen karkulaisen kiinni, enkä jäänyt odottelemaan. Seuraaviin näytti olevan sen verran matkaa, että ajattelin että sijoitukseni olisi tässä. Vähän ennen vitosta, Vuorentaustan koululle noustaessa ohitin kuitenkin jälleen yhden. En saanut hänestäkään matkaseuraa. Lähietäisyydelle oli tullut myös pari muuta selkää, jotka voisi olla saavutettavisa. Myllypuronkadun alituksen jälkeen, vähän ennen kasin tolppaa sainkin seuraavan kiinni. Olin vähän ilkeä, kun pääsin ohi, niin kiihdytin vähäksi aikaa sen verran vauhtia, ettei kaveri pääse peesiin kiinni. Tähän tein siksi, että hän näytti vähän vanhemmalta menijältä ja ajattelin hänen olevan samassa sarjassa kuin minä (todellisuudessa hän oli M60-sarjassa). Vähän kasin jälkeen sain vielä yhden ohitettua, eikä hänestäkään ollut kovin pitkään seuraa. Lopussa ei sitten enää ollutkaan yhtään realistista selkää lähellä, joten piti vain keskittyä vauhdin ylläpitämiseen, sillä tavoiteaika oli vielä ihan haarukassa. Maaliviivan ylityksen jälkeen kello näytti ajaksi 38:22, eli tavoitteeseen tuli päästyä. Aika riitti M50-sarjan voittoon ja koko porukasta kymmenennelle sijalle. Jalka oli yllättävän hyvä ja melko hyvin palautunut edellisen viikonlopun kisailuista. Edellisen päivän tankkaus taisi onnistua. Rajoittava tekijä oli paremminkin hapenotto.
Kuva: Riikka LitmoKuva: Riikka Litmo
Sunnuntaina aamupäivällä lähdin polkemaan mökille äitienpäivää viettämään ja aloittamaan etätyöviikon mökiltä päin. Sää oli jälleen mukavan aurinkoinen ja lämpökin oli suht sopiva, sillä montaa astetta yli kahdenkympin se ei noussut. Tuultakaan ei kauheasti ollut, vaikka lounasta jonkin verran puhaltelikin. Reittisuunnitelma muuttui jonkin verran matkan aikana, mutta lopullinen reitti kulki ensin Siuron ja Salmin kautta Häijääseen ja sieltä Sastamalaan. Sastamalasta suuntasin Sammaljoelle päin, mutta ennen Sammaljokea käännyin Rautaniementielle, jota kautta pääsin asfalttia pitkin Halkivahaan. Loppukieppaus kulki Halkivahasta Urjalankylän kautta Koskioisiin ja sieltä mökille. Matkaa kertyi 132 kilometriä ja aikaa kului 4:15. Tästä tuli ihan mukava keskari 31.2 km/h ja tehojakin löytyi 192W:n verran. Jalka ei ollut ihan tuoreimmillaan, mutta ihan hyvin jaksoi pyörittää. Lopussa tuli vähän yritystäkin kehiin, jotta sain pidettyä 31:n keskarin loppuun asti. Mökillä tuli kasteltua talviturkkikin, ja ihan ilman märkäpukua.
Lomaviikon jälkeen paluu karuun arkeen oli hyytävä. Aamupakkasia, räntää, rakeita yms. mitä nyt vappuviikkoon Suomessa kuuluukin. Takkaa piti alkaa taas uudelleen lämmittämään kun yöpakkasista ei päästykään eroon. Päivälläkin pyörittiin pääasiassa viiden asteen pyörteillä, mutta onneksi viikonloppuna lähenneltiin jo kymppiä. Aurinkopaneelien tuotannosta näkee hyvin kuinka kylmä viikko oli, sillä tuotto parhaimmillaan oli 18 kWh ja huonoimmillaan 4.2 kWh. Tosin edellinenkään viikko ei ollut kovin kummoisempi, mutta lomaa edeltävänä päästiin melkein joka päivä 20 kWh:iin.
Treeniviikko oli tuntien osalta melko kevyt, n. 10 tuntia. Piti vähän kevennellä etelän leirin jälkeen kun viikonloppuna oli tiedossa Tikkakoskella SM-Duathlon. Hieman alkoi kaduttamaan sinne osallistuminen kun seurasi viikon aikana lämpötilaennustetta kisapäivälle. Alkoi mietittymään millä kamppeilla sitä oikein tarkenee pyöräillä, kun kuitenkin juoksussa on saanut hien päälle ja sitten pitäisi lähteä 8 asteiseen viimaan.
Jo maanantai oli kevyt päivä. Vapun ja jälkisynttäreiden vuoksi tuli herkuteltua vähän turhankin paljon, etenkin kun lomaviikolla oli kertynyt vähän lisäpainoa, vaikka kovasti tuli reenattuakin. Illalla sentään sain aikaiseksi tunnin kotisalitreenin. Ilta meni tänäkin päivänä pitkäksi kun piti katsoa snookerin MM-kisojen loppuottelun päätös.
Tiistai oli kotikonttoripäivä. Vähän pidempään tuli nukuttua, kun ilta venähti puolilleyöhön. Illalla piti turvautua traineriin kun ulkona oli neljä astetta lämmintä ja satoi vettä. N. 100 minuutin polkaisun tein Zwiftissä. Treeni sisälsi kolme vähän tiukempaa n.7 minuutin vetoa ja pari vähän kevyempää. Keskitehot olivat 178W.
Keskiviikosta tuli täyslepopäivä. Konttorillakin kävin autolla, kun piti käydä hammaslääkärissä. Illalla piti juosta, mutta snookerin katselut painoivat vielä ja siirsin vetotreenin torstaille.
Torstaina kävinkin sitten gravelilla konttorilla. Aamulla oli nelisen astetta pakkasta, joten taas sai pakata päälleen vähän enemmän vaatetta. Iltapäivän viisi astetta ei tuntunut kauheasti aamua lämpimämmältä, kun tuultakin oli jonkin verran. Kotiin päästyäni hölkkäilin Lamminpään kentälle tekemään 400 m vetoja. Kuusi vetoa tein ja ajat olivat 1:29 – 1:19 välillä, loppuakohden koveten. Jalka ei ollut kauhean kevyen tuntuinen, ainakaan ensimmäisissä vedoissa, mutta ihan hyvän treenin sain tehtyä.
Perjantaina ei ollut ohjelmassa kuin työmatkapyöräilyt. Aamulla taas nelisen astetta pakkasta ja illalla 7 astetta plussaa kun pyöräilin Tahmelan ja Tohlopin kautta kotiin. Illalla kävin vielä testaamass tri-pyörää Kolmekulmantiellä. Kuuden kilometrin polkaisussa sain varmuuden, että pyörä on kisakunnossa.
Lauantaina aamupäivällä lähdin ajelemaan kohti Tikkakoskea ja duathlonin SM-kisoja. Viidenkympin ikä ei antanut tällä kertaa uutta sarjaa, sillä sarjani oli M45-54. Edellisvuoden hopeasaavutukseen ei lähtöluetteloa katsoessani ollut mahdollisuuksia. Kovia nimiä löytyi listalta ja myös uusia nimiä, joista ei ollut mitään tietoa. Saavuin pelipaikalle jo puolen päivän jälkeen ja pääsin seuraamaan nuorison kisailua. Osa kisaili kovinkin kevyissä pukimissa ja itseäni mietitytti kovasti, että millä setillä sitä lähtisi liikenteeseen. Lopuksi päädyin tri-kisa-asuun + pitkät sukat + irtihihat ja -puntit + buffa päähän.
Pari minuuttia klo 15 jälkeen oli lähtö, ja ensimmäisenä oli 5 kilometrin juoksuosuus. Hurjaa vauhtia kärki lähti menemään ja vaikka olin selvästi kärjen takana, niin ensimmäinen kilometrini oli 3:48 min/km. Kärjelläkin vauhti vähän tasaantui alkurynnistyksen jälkeen ja omatkin kilometriajat rauhoittuivat pikkuhiljaa, ollen kuitenkin kaikki alle 4 minuutin. Viime vuonna sijoitukseni oli helppo todeta, kun tulin juoksusta ensimmäisenä vaihtoon. Nyt en tilannetta tiennyt, mutta tuloksista selvisi, että olin ensimmäisen juoksun jälkeen ikäryhmässäni sijalla 7/14. Aika oli 11 sekunttia edellisvuotta heikompi. Myös ensimmäinen vaihto oli 15 sekunttia hitaampi kuin edellisenä vuonna. Aika ehkä kului juomahörppyyn ja kellon kanssa sähläämiseen. Pyöräosuudelle lähtiessä huomasin että unohdin laittaa hanskat käteen. Tuuliliivin jätin tarkoituksella pukematta, mutta hanskat oli tarkoitus laittaa. Kahdeksan lämpöastetta oli kyllä vähän vilpakka keli polkea, mutta onneksi aero-asento vähensi viimaa. Ainoastaan käsivarret vähän kohmettuivat, näpit onneksi ei niinkään. Pyöräilyosuus oli muuten melko surkea esitys. Yritys oli kova, mutta siltikin aika painui yli 35 minuutin, joka oli melkein kaksi minuuttia heikompi kuin edellisenä vuonna. Keskitehot jäivät 20 W edellisestä vuodesta, vaikka ajattelin, että se voisi olla jopä edellistä vuotta korkeampi. Ei vaan saanut itsestä irti. Pyöräilyssä ei kuitenkaan tullut ohi kuin yksi polkija, mutta oman sarjalaisiani en saanut ketään kiinni. Muiden sarjojen menijöitä sai kyllä ohitella ihan huolella. Pyöräilyn jälkeen toinenkin vaihto oli edellistä vuotta hitaampi melkein 20 sek. Toiselle, 2.5 kilometrin juoksuosuudelle sain selän eteeni noin 50 m päähän. Sen sain ohitettua kilometrin juoksun jälkeen ja sitten ei uusia selkiä enää edessäni näkynytkään, joten ihan kaikkia ei tarvinnut puristaa itsestään irti. Keuhkot kyllä olivat kovilla ja kuin tulessa. Kylmällä ilmalla oli melko varmaan vaikutusta asiaan. Toinen juoksuosuus meni aikaan 10:06, joka oli sentään melkein parikymmentä sekunttia edellisvuotta parempi, mutta muistaakseni edellisenä vuonna ei ollut edessä eikä takana yhtään kirittäjää. Tuo juoksuaika oli kuitenkin ikäsarjassani kolmanneksi paras. Loppuaikani oli 1:07:21 ja sijoitukseni oli 9/13. Aika oli aika pettymys.
Kuva: Jari BirlingKuva: Jari Birling
Sunnuntaiaamuna oli lämpötila napsun plussan puolella kun lähdin viikon pitkikselle. Jalka ei ollut lähtiessä ihan kevyimmillään, mutta juoksu tuntui kuitenkin ihan hyvältä. Reitti kulki ensin Virelän kautta Nokian Välimaahan, sieltä Villilän ja Hyhkyn kautta Tahmelaan, josta paluumatka kulki Epilän ja Tohlopin kautta Tesomalle ja sieltä Ikurin kautta kotiin. Matkaa kertyi vähän päälle 28 kilometriä ja aikaa kului vähän alle 2,5 tuntia. Keskari oli 5:10 min/km ja syke 125 bpm, eli PK:n puolella pysyttiin. Ihan OK-juoksu, vaikka lopussa alkoikin vähän painamaan. Sää oli kyllä mukavan keväinen ja järvimaisemissa oli mukava juosta.
Lomaa edeltävä viikko antoi jo vähän kesän tuntua Suomessakin. Aamut olivat tosin edelleen kylmät, mutta iltapäivällä lämmöt nousivat jo yli kymmenen asteen. Myös aurinkoista oli. Pihasta löytyi myös vielä aikas paljon lunta. Tämä antoi kuitenkin hyvää esimakua Mallorcan lomaviikosta, joka alkaisi lauantaina. Vajaa viikko pitäisi kuitenkin vielä kärvistellä ennen lennon lähtöä.
Maanantaina kävin pyörällä töissä. Maastopyörä oli edelleen alla, sillä pyöräteitä ei oltu vieläkään saatu kovin hyvin putsattua sepelistä. Aamulla oli vielä pari astetta pakkasta, mutta iltapäivällä päästiin jo yli kymmenen plussa-asteen. Illalla kävin vielä puolentoista tunnin jalkahieronnassa.
Tiistaina aamupäivällä juoksin reilun 14 kilometrin VK-treenin. Tavoitteena oli juosta noin marathonin kolmen tunnin aikaan tähtäävää vauhtia, mutta pääsin jopa vähän kovempaa. Keskari oli 4:10 min/km ja keskisyke oli 154 bpm. Juoksu tuntui yllättävän rennolta ja jopa kevyeltäkin. Toki alkoihan tuo vauhti painamaan loppuvaiheessa, mutta ihan hyvin sai pidettyä vauhtia yllä ja lopussa tuli jopa vähän keskivauhtia kovempiakin kilometrejä. Sääkin oli melko hyvä kun lämpöä oli kolmisen astetta ja aurinko lämmitti vielä lisää. Pieni pohjoistuulikaan ei juurikaan häirinnyt. Illalla kävin pelaamassa kevätkauden viimeiset sulkapallonelurit. Tähän mennessä olen välttynyt melko hyvin tapaturmilta pelin aikana, mutta tällä kertaa kaveri kolautti mailalla melko mojovasti ylähuuleen. En oikein tiedä miten kaikki kävi, mutta epäilys on, että kun molemmat tavoittelivat samaa palloa, niin kaveri löi takaa päin siten, että osui ensin näpeille ja siitä maila kimposi naamalle, tai sitten oma mailani heilahti näpeille tulleen iskun voimasta. Vaikea sanoa. Hampaita ei onneksi mennyt poikki eikä edes vertakaan tullut, mutta ylähuuli tunnottomana ja turvonneena loppupelit tuli pelailtua.
Keskiviikkona kävin myös pyörällä konttorilla. Sää ja keli jatkoivat edellisten päivien kaavaa, eli aamulla viileetä ja illalla lämpesi selvästi, ja aurinko paisteli. Illalla kotona tunnin salitreeni.
Torstai oli vuorostaan kotikonttoripäivä. Aamupäivällä kävin juoksemassa kevyen ja rennon tunnin / 12.3 kilometrin lenkin. Jalka ei ollut vielä täysin palautunut tiistaista, ja vaikka rauhallisesti menin, niin vähän jalka oli väsynyt. Myös sykkeet olivat vauhtiin nähden korkealla. Muuten oli ihan mukava juoksennella sen kummemmin vauhtia tai sykkeita katselematta. Illalla poljin vaijaan puolentoista tunnin ohjelmanmukaisen Zwiftreenin 186W keskitehoilla. Ohjelmassa oli taas vähän enemmän kovempia vetoja ja kandensseja.
Perjantaina olin myös kotikonttorilla. Päivästä tuli treenien suhteen lepopäivä, sillä töiden jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Vantaata. Seuraava yö pitäisi majailla lentokentän lähdellä hotellissa, koska lento kohti Mallorcaa lähtee jo aikaisin aamulla.
Lauantaina pitikin sitten herätä jo ennen neljää, sillä lento lähtisi jo aamukuudelta. Tämä olikin hyvä juttu, sillä perillä olisimme ajoissa ja pyöräilyt voisivat alkaa jo ensimmäisenä lomapäivänä. Reissuun lähdimme EW Dive matkanjärjestäjän mukana. Pyöräilijöitä ei ollut meidän lisäksemme mukana kuin viisi + matkanjärjestäjän pyörälenkkien vetäjä. Noista viidestäkin kaksi tekivät pääasiassa omaa harjoitusohjelmaa, joten aika pienellä porukalla oltiin matkassa. Samassa reissussa oli mukana myös jooga-porukka, mutta heitä ei juurikaan näkynyt muuten kuin ruokailujen yhteydessä.
Pienten laukkusulkeisten ja lisätaksin hauan jälkeen pääsimme lentokentältä pikku-bussilla matkaan kohti hotelliamme Ferre Concordia, joka sijaitsi saaren pohjoisosassa Can Picafortissa, aivan merenrannan tuntumassa. Hotellilla olimme jo ennen puoltapäivää paikallista aikaa. Huoneita ei heti saatu, mutta jätimme tavarat hotellille ja lähdimme köpöttelemään kohti pyöränvuokrausfirmaa, josta olimme varanneet pyörät jotka ovat koko viikon käytössämme. Sinne oli matkaa kolmisen kilometriä, ja kun päällä oli vielä Suomen vaatetus, niin lämmintä oli tarpoa yli parin kympin lämmöissä. Pyörien noudon jälkeen pääsimme jo majoittumaan huoneisiin. Tämän jälkeen kokoonnuimme porukalla yhteen ja kävimme alustavasti läpi viikon ohjelmaan.
Ilatapäivällä lähdimme Tuulin ja vetäjä-Esa H:n kanssa ottamaan pientä ensituntumaa Mallorcan teille ja cameille (asfaltoituja pikkuteitä, joita meni ristiin rastiin saaren “maalaismaisemia”). Reitti kulki Can Picafortista Muroon ja sieltä Sa Poblan, Pollencan ja Alcudian kautta takaisin. Matkaa kertyi 55 kilometriä ja aikaa kului reilu pari tuntia. Rauhallisesti mentiin ja totuteltiin autoliikenteeseen, joka oli isommilla teillä melko vilkasta. Takatutka olikin ihan hyvä olla matkassa mukana. Pyöräilijät tuntuvat kuitenkin olevan tällä saarella kunkkuja, ja autoilijat ottavat pyöräilijät todella hyvin huomioon – Suomessa tällaiseen ei ole kyllä tottunut, eikä tööttiä kovinkaan usein kuulunut. Illalla kävin vielä juoksemassa 7 kilometrin edestakaisen lenkin rannikkokatua pitkin. Kevyissä kamppeissa ja lämpimässä juoksu oli kevyen tuntuista ja kun reittikin oli lähes tasainen, niin vauhti pääsi nousemaan 4:32 min/km:iin. Tosin keskisykekin nousi 141 bpm:n, mutta kevyesti meni.
Sunnuntai alkoi puoli kasilta vajaan 7 kilometrin rauhallisella yhteislenkillä. Aamulämpö oli mukava, jonkin verran alle pari kymmentä astetta. Aikaa kului vajaa 40 minuuttia ja keskariksi muodostui 5:45 min/km. Aamulenkin jälkeen tuhdille aamupalalle ja sitten valmistautumaan pyörälenkkiin. Pyörät olivat koko viikon hotellin isossa ja valvotussa “pyörähotellissa”. Siellä oli varmaankin pari sataa pyörää yöpymässä. Palvelu oli ihan hyvä, sillä vartioidun tilan lisäksi siellä oli tarjolla pumppuja, juomavettä ja vessa. Sieltä sai tarvittaessa myös huoltopalvelua ja joitain varaosiakin. 3.5 €:n päivähinnalla sai lisäksi vielä pääsyn hotellin iltapäivän pasta-buffaan, jota tulikin hydynnettyä melkein joka päivä. Päivän pyöräilyn teimme myös yhteislenkkinä. Reitti kulki Manacorin, Petran, Sant Joan, Sineun ja Muron kautta. Matkaa kertyi 84 kilometriä, nousua n.650 m ja aikaa kului 3:30. Rauhallisesti mentiin, keskari jäi vähän alle 24 km/h:n. Paljon tuli myös pysähdeltyä, sillä karttaa jouduttiin tutkimaan melko tiheään, sillä camien kanssa meni helposti sekaisin. Pikkukylien läpi ajettaessa piti myös mennä varovaisesti, sillä kadut olivat kapeita ja autoja tuli niissäkin vastaan ja kulmien takaa. Myös lämmöt nousivat auringon porottaessa jo yli hellerajan ja vesipulloja jouduttiin matkan varrella täydentämään. Illalla kävin tekemässä vielä oman vajaan 50 kilometrin pyörälenkin Alcudiassa ja Port de Pollencassa. Tähän retkeen meni aikaa vajaa 1:50 ja keskitehot sain nyt nousemaan jo 159W:iin.
Maanantaina päästiinkin sitten jo vuoristonkin puolelle. Aamu kuitenkin alkoi jälleen 6,5 kilometrin rauhallisella yhteislenkillä ja aamupalalla. Polkemaan päästiin puoli kympin aikoihin jollon lämmöt olivat vielä hieman alle 20 asteen. Reitti kulki Sa Poblan, Bugerin ja Campanetin kautta Caimariin, josta lähti Llucan nousu. Nousu on mitaltaan 7,89 kilometriä ja nousumetrejä 391 (4.9%). Otin oman kellotuksen tuohon mäkeen. Ihan täpöillä en uskaltanut mennä kun ei oikein tiennyt mitä edessä oli. Aikaa kului 30:09 ja keskitehot olivat 234W. Nousun päällä pysähdyimme kuppilaan vähän tankkaamaan itseämme kymmenien muiden pyöräilijöiden kanssa. Vilskettä ja vilinää oli. Sitten olikin vuorossa pitkä lasku Pollencaan. Matkaa sinne olisi 20 kilometriä, josta pääosa oli vauhdikasta laskua, tosin ei niin serpentiiniä kuin nousu oli. Nousussa ja laskussa oli kyllä huikeita maisemia, joita ei ole aiemmin nähnyt eikä kokenut. Kuvia tuli vähän otettua, mutta niistä ei mitenkään saa samaa kuvaa mitä livenä näkee. Pollencasta poljimme takaisin hotellille. Matkaa kertyi melko tarkkaan 100 kilometriä ja aikaa kului 4:12, nousumetrejä kertyi tonnin verran. Illalla kävin vielä juoksemassa 11.6 kilometriä Can Picafortin ympäristössä. Aikaa kului 54 minuuttia, eli keskari oli 4:39 min/km. Ihan hyvin jaksoi vaikka kuormaa oli alla ja lämpötilakin vielä yli kahden kympin. Päivä päättyi tänäänkin kunnon illalliseen hotellilla.
Tiistaina en ottanut ohjelmaan kuin pyöräilyn yhteislenkin. Tällä kertaa reitti kulki Muron ja Bugerin kautta Santa Margalidaan. Bunyolasta lähdimme nousemaan kohti Coll d’Honoria. Otin taas oman irtioton nousuun ja samalla vähän enemmän watteja kehiin. Nousun mitta oli 9,94 km ja nousua 423 metriä (4.2%). Nousun jälkeen huonokuntoinen lasku ja matka jatkui Selvan kautta Sa Poblaan ja takaisin hotellille. Matkaa kertyi 117 km, nousumetrejä 1150 ja aikaa kului hieman päällee 5 tuntia. Lämpöä ja aurinkoa oli taas edellispäivien tapaan ja aurinkorasvalle oli käyttöä, silti käsivarret ovat alkaneet jo punertaa.
Keskiviikkona lähdin aamu-ysiltä tekemään omaa pyörälenkkiä. Ensin poljin suorinta reittiä Pollencaan ja sielä pari päivää aikaisemmin alas laskemaamme mäkeä ylös päin kohti Llucia. Sieltä matka jatkui entistäkin huikeimmissa maisemissa kohti Port de Sa Calobraa, joka on lähtöpaikka yhdelle saaren kuuleisalle nousulle. Ennen sitä satamaan piti kuitenkin laskea sama 9,44 kilometrin serpentiinireitti. Lasku oli aika jänskää hommaa, sillä vauhti pääsi helposti melko hurjaksi ja ainakin itselläni jarrukahvat olivat sen verran kovalla käytöllä, että sormia meinasi alkaa kramppaamaan. Alas tuli kuitenkin ehjänä päästyä ja sielllä pieni tankkaustauko ennen nousua. Syytä oli vähän tankatakin, sillä ennen nousuun lähtöä pyöräilyä oli takana melko tarkkaan kolme tuntia ja 64 kilometriä. Nousulla siis mittaa 9.44 km ja nousumetrejä 656 (7.0%). Vaikka alamäessä pääsi vähän paikat viilenemään, niin sitä pelkoa ei ollut ylöspäin kivutessa. Lämpöä oli ainakin sen helteen verran ja aurinko paistoi lähes koko reitin ajan. Aikaa minulta kului nousuun 41:22 ja keskitehot olivat 257W (eli n.10W vähemmän kuin FTP), keskisyke oli 156bpm. Nousun jälkeen matka jatkui Llucin serpentiinilaskun kautta Selvaan ja sieltä Campanetin ja Sa Poblan kautta kämpille. Matkaa kertyi 124 kilometriä, nousua 2100m ja aikaa kului 5:30. Keskitehot koko päivälle oli 158W. Illalla kävin vielä pikaisesti altaalla uimassa 500m vaparia pullarin kanssa.
Torstaina lähdin aamuseiskalta juoksemaan Alcudiaan päin. Aurinko nousi juuri heinosti merestä ja muutenkin oli hieno aamu juosta, ei ollut edes vielä kovin kuuma. Kävin kääntymässä Platja de Murossa. Tästä kertyi matkaa 15.7 kilometriä ja aikaa kului 1:12, eli keskari oli 4:35 min/km. Keskisykekin pysyi mukavan alhaalla 131 bpm:ssä, vaikka kuormaa olikin alla. Reitti kuitenkin on ihan flätti eikä nousumetrejä tuolle tullut kuin 22m. Aamupalan jälkeen lähdimme taas yhteiselle pyörälenkille. Poljimme ensin Sa Poblan kautta Pollencaan ja sieltä Platja de Cala Barquersin rantaan ihailemaan rantamaisemia. Sieltä lähdin jälleen omille teilleni ja suuntasin Port de Pollencan kautta kohti Formentorin majakkaa. Majakalle päästäkseen piti jälleen kavuta mäkiä ja hurjastella niitä alas. Reitille mahtui jälleen myös aivan huikeita maisemia merelle ja vuoristoon. Takaisin tulin suorinta reittiä Port de Pollencan ja Alcudian kautta. Matkaa kertyi 105 kilometriä, nousua 1150 m ja aikaa kului 4:20. Illalla kävin vielä pyörällä Alcudiassa päin kiertelemässä pyöräliikkeitä ja muita kojuja. Rauhallisesti kelailin koko 15 kilometrin edestakaisen matkan ja aikaa polkemiseen kului 40 minuuttia. Illallisella pääsimme maistamaan hotellin lajoittamaa kuoharipulloa, jonka sain heiltä 50 v lahjaksi. Pyöräporukan kesken sitä tuli maisteltua.
Perjantai oli reissun viimeinen pyöräilypäivä. Porukalla lähdimme taas aamukympiltä sitä tekemään. Reitti kulki osittain samoja, osittain uusia teitä ja cameja pitkin. Ensin menimme Santa Margalidaan ja sieltä Sineun kautta Incaan, jossa pidimme pienen sämpylätauon. Tauon jälkeen suuntasimme Selvaan, josta lähdin jälleen omille reiteilleni ja nousin yksin jo tutuksi tulleen Llucan serpentiininousun. Lasku Pollencaan oli myös tuttu ja nyt alamäkeä uskalsi päästellä jo vähän reippaammin. Pollencasta rannikon kautta Alcudiaan ja jälleen pyöräliikkeille, jossa treffasimme Tuulin kanssa. Lopuksi ajelimme yhdessä pyörävuokraamolle, jossa kävimme palauttamassa pyörät. Päivän pyöräilylle tuli mittaa 108 kilometriä, nousua 1050 m ja aikaa kului 4:38.
Lomaviikko meni omalta osaltani ihan putkeen. Pyöräilyä tuli 750 km ja nousua 7500 m. Juoksua vielä lisäksi vähän vajaat 50 kilometriä. Näistä kertyi treenitunteja 7:lle päivälle yhteensä 36 tuntia. Harmillista oli, että Tuuli tuli reissun aikana kipeäksi eikä hänelle tullut kuin neljä kunnollista pyöräilypäivää.
Lauantaina aamusta aikaisin lähdimme ajelemaan kohti lentokenttää ja kotona olimme illansuussa. Eli päivästä muodostui, jo kaivattukin lepopäivä. Yöllä tosin tuli katsottua kolmeen asti snookeria, joten yöunet jäivät vähän huonoiksi.
Sunnuntaiaamuna tuli nukuttua vähän pidempään, mutta kun pääsin tolpilleni, niin lähdin tekemään pidempää juoksulenkkiä. 5 asteen lämpötila oli melko hyytävä edellisiin päiviin verrattuna. Vettä en onneksi saanut niskaani, vaikka aamulla ja illalla sitä jonkin verran satelikin. Juoksin purkkarilla Lamminpään majalle ja sieltä vedenottamon kautta Ylöjärven keskustaan. Sieltä Teivon kautta Tesomalle ja Ikurin kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 21.1 kilometriä ja aikaa kului 1:41. Alkuun jalka oli vähän väsynyt, mutta loppumatkasta jalka alkoi taas toimimaan ja meno tuntui jopa kevyeltä. Keskisyke 128 bpm oli 4:47 min/km vauhtiin nähden ihan ok. Purkkarikin alkaa olemaan jo melkein täysin sula, muutamia jäälaikkuja vielä oli, mutta juoksemista ne eivät haitanneet. Myös kotona lumet alkavat olla vähissä. Takapihalla vielä muutama läikkä ja ojan pohjilla jonkin verran valkoista löytyy.
