Juhannus tuli ja meni. Loma alkoi, mutta onneksi ei vielä mennyt kokonaan. Nuha onneksi meni. Pyhätunturin reissu myös oli ja meni. Asioita tulee ja menee, mutta jalkavaivat ovat ikuisia. Aamen.

Jalkavaivojen vuoksi jää myös parin viikon päähän suunniteltu Pallas-Hetta 55 km:n ultrajuoksukisa väliin. “Viimeistelyleiri” Pyhätunturilla naulasi lopullisesti kisasta vetäytymisen, sillä sen verran huonolta tuntui kivikoissa juokseminen jalkoihin, että turha sitä on lähteä nilkuttamaan ultramatkaa. Eiköhän se jotenkin olisi läpi päästy, mutta melko varmaan loppukesä olisi mennyt paikkoja parannellessa. Ei ole meikäläisestä ultrajuoksijaksi, pelkkä halu ei tunnu riittävän.

Jukola-viikonlopun jälkeen otettiin vähän rennommin ja niisteltiin nuhan rippeet pellolle. Maanantaina oli ohjelmassa työmatkapyöräilyä ja kotisalia. Tiistaina kävin kokeilemassa jalkapöydän kestävyyttä juoksulenkillä, mutta muutaman kilometrin jälkeen alkoi jo vähän tuntumaan ja muutenkin meno oli tukkoista, joten matkaa ei kertynyt kuin reilu seitsemän kilometriä. Keskiviikko olikin lepopäivä, sillä sillon alkoi kesäloma ja illalla lähdimme junalla kohti Rovaniemeä ja sieltä torstaiaamuna Pyhätunturille.

Päätin, etten anna jalkaongelmien ja flunssanjämän pilata pohjoisen lomareissua ja treenisuunniltelmani oli juosta joka toinen päivä ja joka toinen maastopyöräillä. Torstai oli siis juoksupäivä. Mökkimme oli Kortesoutajan alueella, pari kilometriä Pyhän keskustasta Luostolle päin. Siitä oli hyvä lähteä lenkille, sillä vaihtoehtoja löytyi. Ensimmäinen lenkkini lähti Soutajan latupohjia pitkin kohti pohjoista ja kiersin Pyhäjärven vastapäivään. Ensimmäinen viisi kilometriä oli vaihtelevaa maastoa latupohjalla ja hiekkatiellä, mutta seuraava seiska oli asfalttia. Lopuksi vielä kolme kisaa hiekkatietä. Hieman jalkapöytä kipeytyi kovasta alustasta, mutta ei kovin pahasti.

Juhannusattona oli vuorossa pyörälenkki. Lähdin liikkeelle aamupäivästä, jotta ehtisin takaisin ennen illaksi luvattuja sateita. Kiersin ensin Korteselän lenkin ja sieltä sitten latupohjia pitkin Astellille ja sieltä vieltä vähän suota pitkin eteenkin päin, mutta käännyin takaisin, sillä reitti alkoi muuttumaan vähän turhan kosteaksi maastopyörälle. Fätillä olisi mennyt varmaan mukavasti. Astellilta suuntasin kohti Karhujuomalampea. Alku meni ihan mukavasti, mutta Karhunjuomalammelle kääntymisen jälkeen tuli suo eteen, jossa onneksi oli poikkipuut (ei siis pitkospuut). Tällä pätkällä piti pyörää taluttaa ja kengät kastella. Tämänkin jälkeen oli vielä sellaisia kivikkoisia ja märkiä pätkiä, ettei ajotekniikkani riittänyt, joten taas meni taluttamiseksi. Loppunousun pystyi kyllä pienimmällä vaihteella polkemaan, mutta rankkaa oli. Karhunjuomalammelta pyöräilin ulkoilureittiä pitkin Kultakeron huipulle. Loppunousun jyrkimmässä kohdassa jouduin satakunta metriä taluttamaan, sillä kulma oli sen verran kova ja pitkä, että pienimmälläkään vaihteella ei kunto riittänyt. Huipulta sitten laskettelin “jarrut sauhuten” Pyhän keskustaan ja sieltä mökille. Matkaa ei kertynyt kuin 25 km, mutta aikaa meni yli kaksi tuntia.

Lauantaina, juhannuspäivänä lähdin heti aamusta tekemään juoksulenkkiä. Sadetta oli luvattu, mutta sitä ei onneksi tullut kuin heti alussa jokunen tippa. Suuntasin kohti Pyhän keskustaa ja sieltä luonnonpuiston poluille. Ensin juoksin hyväkuntoisia polkuja ja pitkospuita pitkin Tunturiaapan lintutornille. Sieltä Tiaislaavun kautta Porolaavulle. Tämä pätkä oli hieman pienempää polkua, mutta ihan juoksukelpoista. Porolaavulta juoksin latupohjia pitkin Pyhän keskustaan ja sieltä Revontulikappelin kautta mökille. Matkaa kertyi 17 km. Lopussa joutui muutaman kilometrin juoksemaan kovalla alustalla ja heti alkoi vähän tuntumaan jalkapöydässä.

Sunnuntaina keli oli mitä parahin pyörälenkille. Ensin kiersin Pyhäjärven Astellille asti ja sieltä suuntasin Kiimaselän laavulle. Tämä pätkä oli ihan hyväkulkuista polkua, välillä vähän kivistä, mutta esim. märille pätkille oli ajettu soraa, joten kuivin jaloin selvisi hienosti. Kiimaselän ja Huttujärven pysäköintipaikan välissä oli pari märkää kohtaa, jossa joutui vähän vääntämään, jotta pääsi suossa eteenpäin ja yhdessä kohtaa kastui kengätkin kun jouduin taluttamaan märän kohdan yli (ei uskallus riittänyt ajamiseen). Kävin Huttujärvellä kääntymässä ja ajoin takaisin tietä pitkin Astellille ja uudestaan Pyhäjärven ympäri. Matkaa kertyi 37 km ja aikaa kului kaksi ja puoli tuntia.

Maanantaina oli jälleen komea ulkoilupäivä. Ohjelmassa oli Noitatunturin valloitus juoksemalla. Reitti kulki Pyhän keskustan ja Isonkurunkangaan kautta kohti Oravalampea. Pari viimeistä kilometriä ennen Oravalampea oli sen verran kivikkoista, ettei edes maisemia uskaltanut katsella, vaan piti katsoa tarkkaan mihin jalkansa sijoitti. Tällä pätkällä alkoi viimeistään nousemaan epäilys, että ei tämä polkujuoksu olekaan minun juttuni. Oravalammelta Noitatunturin huipulle ei ollut kuin reilu kilometri matkaa, mutta kovinkaan montaa metriä ei päässyt juoksemaan. Pääasiassa reitti kulki rakkaa pitkin ja nousukulma oli sen verran kova, että juoksuaskelille ei ollut mitään mahdollisuuksia, eikä järkeäkään. Välillä eksyin vähän reitiltäkin, mutta ylös pääsin ihan ehjänä. Alaspäin mennessä aluksi reitti oli edelleen rakkaista, mutta nyt pystyi jo vähän enemmän hölkkäämäänkin. Annikinlammen jälkeen polku parani hieman ja Karhunjuomalammen jälkeen pystyi taa juoksemaan rennosti. Matkaa keryi 19 km, mutta aikaa kului yli kaksi tuntia. Paikat kuitenkin pysyi ehjänä kivikoista huolimatta. Ihan hieno reitti, mutta ei juosten.

Tiistaina oli jälleen pyöräilypäivä. Mökiltä suuntasin Soutajankankaan pyöräreitille. Reitti oli hieman liian kivikkoista minun mukavuusalueelleni, mutta selvisin kalustoineeni kanssa ehjänä tältäkin reitiltä kun taluttelin pahimmat pätkät. Soutajalta suuntasin kohti Vitikon pyöräilyreittiä. Nyt ei ollut kivikkoa, vaan pusikkoa ja suota. Itse asiassa eksyin reitiltä ja jouduin palaamaan kauhean paarmaparven saattelemana takaisin samaa reittiä. Suopätkällä rämpiessä ja pyörääni raahatessa takalokasuojakin taisi hävitä, mutta koska huomasin vahingon vasta mökillä, niin en lähtenyt enää uudelleen paarmoja syöttämään. Takaisin mökille palasin Soutajan myötäpäivää kiertäen teitä ja polkuja pitkin. Paska reissu, sillä kaiken lisäksi palleaankin iski tuttu kramppivaiva ja loppukilometrit olivat tuskallisen kivuliaita. Matkaa kertyi vain 21 km ja aikaa tuhraantui melkein kaksi tuntia.

Keskiviikkona oli vuorossa pohjoisen reissun päätöslenkki. Tarkoitus oli juosta pisin lenkki ja testata suht hyvin viikon rasituksen kestänyt jalkaterä. Suuntasin mökiltä Pyhän keskustan kautta jälleen Isonkurunkankaalle ja sieltä Isokurua pitkin Karhunjuomalammelle. Tuolla pätkällä nousut olivat muuten ihan inhimillisiä, mutta Isokurun päätteeksi muutaman sadan portaan nousu laittoi jalat mukavasti hapoille. Jokunen rappu piti jopa kävellä. Karhunjuomalammelta suuntasin takaisin kohti Isokurun laavua, josta sitten Porolaavulle. Sienimaassa tein pienen lisälenkin, josta suuntasin taas kohti Pyhän keskustaa ja mökkiä. Ennen mökille menoa kiersin kuitenkin vielä Korteselän lenkin. Matkaa kertyi 26 km. Jalat olivat kyllä melko loppu, mutta mitään pahempaa vauriota ei tullut.

Torstai oli sitten lepopäivä kun lähdimme heti aamusta ajamaan kohti Vuokattia. Koko päivä oli sateinen, joten illallakaan ei innostanut lähteä pienelle iltalenkille. Perjantaina ajoimme Vuokatista kotiin ja vettä tuli melkein koko matkan ajan. Onneksi kotona oli jo poutaista, joten kävin tekemässä illalla juoksemalla tunnin saunalenkin.

Lauantaina tein ainoastaan kotisalitreenin, mutta sunnuntaina oli jälleen pitkän juoksulenkin vuoro. PK-vauhdilla juoksin Tohlopin – Niemenrannan – Siivikkalan ja Ylöjärven keskustan kautta. Matkaa kertyi 31.5 km ja vauhti oli pari napsua alle viittä. Loppulenkistä alkoi jo vähän joka puolelle jalkoja sattumaan. Noin 90 km:n juoksuviikko alkoi tuntumaan paikoissa.

Viikko on ollut hieman mollivoittoinen, sillä jalkapöytävaivat haittaavat edelleen juoksemista. Tiistaina tein yhden juoksulenkin, mutta jalka kipeytyi siitä sen verran paljon, että loppuviikoksi laitettiin tossut jäähylle.

Panostinkin tällä viikolla sitten enemmän salitreeneihin ja sellaista tulikin harrastettua kolmena päivänä. Torstaina kävin myös pelailemassa MaSu:n vuorolla puolisentoista tuntia sulkapalloa, ja sen jalka kesti ihan hyvin.

Sunnuntaina oli vuorossa Pirkan pyöräily. Olin ilmoittautunut tapahtumaan vasta alkuviikosta ja myöhäisestä ilmoittautumisesta johtuen en saanut varmaa paikkaa haluamaani 30 km/h -ryhmään, mutta loppujen lopuksi minä kuitenkin sellaisen paikan sain. Tosin tiesin sen vasta puolisen tuntia ennen lähtöä ja siinä hässäkässä sitten myöhästyin omasta ryhmästäni. Liityin sitten 28 km/h -ryhmään kun en yksinkään viitsinyt ryhmää perustaa. Pyöräilin ryhmässä koko matkan kun ei poiskaan heitetty.

Sää oli pyöräilyyn mitä mahtavin. Aamulla lähtiessä lämpöä oli 12 astetta, mutta päivän mittaan sen nousi yli kahdenkymmenen asteen. Tuulta ei juurikaan ollut ja aurinko paisteli komeasti. Aurinkorasvaa olisi tarvinnut vaan levittää hieman enemmän.

Reitti oli hieman muuttunut sitten edellisen vuoden, tietyömaista johtuen. Siurosta ollaan yleensä ajettu Mahnalaan, mutta nyt kiersimme Jumesniemen kautta. Tälle pätkälle osui hieman myös hiekkatietä ja muutama rengasrikkokin nähtiin. Onneksi itse vältyin niiltä. Ennen Porintien ylitystä pidimme pikaisen tyhjennystauon.

Hämeenkyrön ensimmäiselle juotollemme asti pyöräilin ryhmämme, johon kuului varmaankin noin 50 pyöräilijää, takajoukoissa. Mutta huoltopisteen jälkeen siiryin lähemmäksi ryhmämme keulaa, sillä siellä on vauhdin suhteen huomattavasti tasaisempaa polkea. Hämeenkyrön jälkeen reitti on yleensä kulkenut Viljakkalan kautta Ylöjärvelle, mutta nyt oikaisimme Lintuharjuntien kautta.

Komissa oli seuraava pysähdys. Siellä oli tarjolla lihasoppaa ja juomapullojen täyttöä. Ennen matkan jatkumista ryhmäjohtaja tiedusteli halukkaita vetoremmiin ja koska matka oli sujunut kaikin puolin leppoisissa merkeissä, niin ilmoitin halukkuuteni vetohommiin. Remmissä oli kymmenen polkijaa, joten kovin usein ei keulapaikalle joutunut. Keulassa oli muutenkin mukavampi ja tasaisempi polkea, siellä pystyi myös paremmin hakemaan ajolinjoja huonoimilla tieosuuksilla.

Muroleen huolto oli seuraava tankkauspiste. Yksi tyhjennyspysähdys tosin tehtiin ennen sitä. Mutalan ja Kurun huoltopisteet skippasimme. Muroleeseen matka taittui muuten mukavasti, mutta Kuruntiellä ryhmässämme sattui yksi pieni kolari. Vakavampaa ei kuulemma sattunut ja kolaroijatkin pääsivät jatkamaan matkaa.

Loppumatkakin meni ainakin omasta puolestani leppoisissa merkeissä. 28 km/h keskivauhti ei tuntunut tuollaisessa ryhmässä polkiessa juuri miltään, vaikka vetohommissakin joutui välillä olemaan. Reissun keskisyke on 101, eli mukava noin 7,5 tunnin PK-treeni tuosta tuli.

Oulun maratonin jälkeisenä päivänä suuntasimme auton nokan kohti Kiilopäätä, jossa olisi tarkoitus majailla torstaihin saakka. Oulussa pojat keräsivät turkeihinsa jokusen kymmenen punkkia, ja sunnuntai-ilta meni niitä nyppiessä pois.

Maanantaina oli Kiilopäälläkin vielä komea keli. Lämpöä pari kymmentä astetta ja aurinko paistoi. Tein reilun kolmenkymmenen kilometrin maastopyörälenkin. Lähdin Kiilopäältä ja suuntasin kohti Luulampia. Sieltä Rumakurun kautta Kaunispään laskettelukeskukseen ja sieltä Laanilan kautta takaisin Kiilopäälle. Parissa kohtaa ennen Luulampia oli reitillä lunta ja Rumakurun jälkeen oli pari ylimääräistä järveä ilmestynyt reitille, mutta muuten pyöräily onnistui mukavasti.

Tiistaina kävin kokeilemassa jo vähän juoksemistakin. Kiilopäältä suuntasin latupohjaa pitkin Nilanpään suuntaan ja sieltä Muotkan majojen kautta takaisin Kiilopäälle. Matkaa kertyi reilu 16 km ja se oli ehdottomasti liikaa. Alku meni vielä ihan mukavasti, mutta kympin kohdilla alkoi viikonlopun maraton tuntumaan jaloissa. Kaiken lisäksi sain vasemman jalkapöydän kipeäksi – mielestäni se ei ollut vielä sellainen heti maratonin jälkeen.

Keskiviikko olikin sitten kylmpi ja sateinen päivä. Piti tehdä pyörälenkki, mutta tiheään tulleet sadekuurot, 8 asteen lämpö ja kova tuuli vei suurimman innon pyörälenkille lähtöön. Tuli siis lepopäivä.

Torstaina kävin kokeilemaan taas, miltä juoksu tuntuisi. Tällä kertaa meno ei ollut enää väsynyttä ja jalatkin toimivat ihan hyvin. Lähdin Kiilopäältä ja juoksin Laanilaan päin. Sieltä piti kääntyä takaisin ja tulla Ahopäiden kautta takaisin mökille, mutta meno maittoi sen verran hyvin, että lähdinkin kohti Rumakurua ja Luulampia. Luulammilta nousu oli melko rankka kun se tuli tasan kahdenkymmenen kilometrin kohdalle, mutta reissusta selvittiin ja matkaa kertyi 24 km. Muuten ok lenkki, mutta jalkapöytä kipeytyi lisää lenkin aikana.

Viikonloppu menikin sitten pyöräilyn merkeissä. Vielä lauantaiaamuun asti elättelin toiveita, että olisin päässyt osallistumaan Tampereen 8-tunnin yö-rogaining -kisaan la-su välisenä yönä, mutta jalkapöytä oli sen verran kipeä ja vähän turvoksissakin, ettei ollut mitään järkeä lähteä kisailemaan. Lauantaina tein 60 km maantiepyörälenkin, ns. Säijän-lenkin. Sunnuntaina tein Tottijärvi-Lempäälä-Säijä -lenkin, jolle kertyi mittaa tasan 100 km. Molempina päivinä oli parisen kymmentä astetta lämpöä ja kova tuuli. Keskinopeus oli molemmilla lenkeillä noin 29 km/h luokkaa. Saa nähdä uskaltaako näillä pohjilla lähteä ensi viikonloppuna Pirkan pyöräilyn pitkälle matkalle.

Tällä viikolla otettiin vähän rennommin treenien suhteen. Ei kisailua, ei pitkää lenkkiä, ei tehoja. Neljä juoksulenkkiä tuli tehtyä, mutta kaikki enemmän tai vähemmän rennosti ja naatiskellen. Viikon päästä olisi Oulussa marathon edessä, joten otetaan nyt vaan rauhallisemmin.

Työmatkapyöräilyt kuuluivat viikon ohjelmaan ja tiistaiaamuna kiersin töihin maantiepyörällä Lempäälän Hakkarin kautta. Siitä tuli noin 50 km:n aamulenkki. Viikkoon mahtui myös kerta sulkapalloa ja perjantaina oli vuorossa jalkahieronta.

Alkuviikon jälkeen helteet lähtivät, mutta lämpöä riitti kyllä senkin jälkeen ihan mukavasti. Vettäkään ei ole tullut, joten ulkoilusäät ovat olleet mitä mainioimmat.

Blogi-päivityksestä on kulunut pari viikkoa, mutta kun ulkona on ollut niin komeat kevätkelit, ettei ole malttanut olla laisinkaan sisällä, saati sitten koneen ääressä. Nyt piti kuitenkin istahtaa näppäimistön eteen, jottei parin viikon treenit pääsisi unohtumaan. Treenattu siis on kun kelit ovat kerrankin suosineet. Tai no, edellisellä viikolla kylläkin tuli vettä muutamana päivänä, mutta pääosin on ollut vallan mainiot ulkoilukelit.

Maanantai, Vappuaatto meni viikonlopun kisoista palautellessa. Kotisalitreenin tein, mutta muuten nautein komeasta päivästä pihahommissa. Päivällä tuli myös käytyä ostamassa uusi polkupyörä työmatkapyöräilyä varten. Nyt työmatkat poljetaan Nishikin Sport R3 sportti-pyörällä. Tosin ensimmäisellä viikolla en sitä raaskinut käyttää kun oli niin sateisia päiviä, mutta tällä viikolla olen sille saanut jo kilometrejä kerrytettyä.

Vappupäivän lenkinnä tein 30 km:n maastolenkin. Kotoa lähdin Lamminpään suuntaan ja sielä Julkujärven kautta Koukkujärvelle ja sielä kotiin. Pääosin reitti kulki talven latupohjia pitkin. Koukkujärven tykkilumiladun jäänteitäkin oli vielä jäljellä melkoinen kerros. Yllättävän kevyesti ja muutenkin mukavasti pitkä lenkki sujui, vaikka vettä alkoi tihuttamaan parin kymmenen kilometrin kohdalla. Nousumetrejä kertyi normaalia pitkää lenkkiä enemmän, joten PK1-alueella en pysynyt, muutta PK:n puolella kuitenkin.

Keskiviikko otettiin taas rennosti, pelkkä työmatkapyöräily ja illalla tunnin kotisalitreeni. Torstaina kävin tekemässä tunnin juoksulenkin Lamminpään harjulla. Vähän alle 4:30 vauhti meni ihan mukavasti eikä tiistain lenkki tuntunut painavan juurikaan.

Perjantaina oli työmatkapyöräilyjen lisäksi päivällä tunnin jalkahieronta. Illalla lähdimme ajamaan kohti Espoota, jossa Tuuli juoksi polkujuoksukisan lauantaina. Itse en lauantaina tehnyt muuta kuin 3,5 tunnin koiralenkin sillä aikaa kun Tuuli juoksi.

Sunnuntaina tein viikon toisen pitkä lenkin. Jälleen suuntasin kohti Julkujärveä ja Koukkujärveä. Loppuosassa lenkkiä hieman oikaisin, joten ihan tiistain kaltaisia kilometrejä ei tullut, mutta 25 km kuitenkin. Sää suosi, eikä Koukkujärven märkä suopätkäkään haitannut matkan tekoa.

Tällä viikolla ollaankin sitten päästy jo kunnon lukemiin lämpöjen suhteen. Maanantaina päästiin jo yli kahden kymmenen asteen ja loppuviikosta meni jo hellerajakin rikki. Maanantaina palauteltiin sunnuntain pitkästä ja passailtiin tiistain polkujuoksukisaan. Töissä kävin nyt ensimmäistä kertaa uudella Nishikilläni ja hyvin rullasi, ihan eri tavalla kuin talven alla ollut maastopyörä.

Tiistaina olin jälleen pyörällä töissä, ja töiden jälkeen oli Pirkkalan Toiviossa Inov Trail Cupin osakilpailu. Matka oli 6 km, mutta siinäkin oli ihan riittävästi. Lähes koko matka oli melko kivikkoista polkua ja nousumetrit olivat 150 luokkaa. Sunnuntai varmaankin vielä painoi, sillä jalat menivät melko pian hapoille ja koko matkan teko oli melkoista tuskaa. Keskivauhti oli 4:43 min/km, joka kertoo vähän reitin luonteesta. Kärjessä mentiin suunnistajien toimesta kovaa, itse valahdin sijalle 16 (/50). Kotiin päin pyöräiltiin melko rauhallisesti.

Keskiviikkona pidin etätyöpäivän, ja illalla kävin tekemässä tunnin juoksulenkin. Kiersin Lamminpään ja yhdystien kautta, josta matkaa kertyi reilu 13 km. Jalat olivat melko väsyneet vielä edellisen päivän polkujuoksusta, mutta muuten fiilis oli ihan hyvä, sillä lämpöäkin oli pari kymmentä astetta ja aurinko paistoi.

Torstaina olikin Helatorstai eli vapaapäivä. Päivällä otin ensimmäistä kertaa tänä vuonna maantiepyörän alleni ja lähdin tekemään Siuron lenkkiä. Lyhyissä kamppeissa sai pyöräillä vaikka melko tuulinen keli olikin, lämpöä sentää oli 18 astetta. Hyvän alkuvauhdin ansiosta 50 km:n reissun keskari nousi 30 km/h, vaikka piti ottaa rauhallisesti.

Perjantaina pidin vapaapäivän töistä ja myös treeneistä. Passailin lauantain kympille. Tuulin kanssa tehtiin parin tunnin rauhallinen Tampereen kierros polkupyörillä. Lämpöä piisasi ja muutenkin komea pyöräilykeli.

Lauantaina oli vuorossa Valmetin Kestävyyskerhon ratakymppi Ratinassa. Kello 11 oli startti ja tuohon aikaan oli jo pari kymmentä astetta lämpöä. Tuulta ei kauheasti ollut, ja kun aurinko porotti siniseltä taivaalta, niin Ratina oli melkoinen pätsi. Onneksi jalkapallokenttää kasteltiin ja juoksun aikana sai välillä mukavia vesisuihkuja niskaansa. Kovin kevyen tuntuiset jalat eivät olleet alkuverryttelyssä, mutta pysyin kuitenkin suunnitelmassani lähteä juoksemaan 90 sekunnin kierroksia ja katsoa kuinka kauan vauhtia jaksaisi pitää. Juoksu oikeastaan sujui ihan suunnitelmien mukaan, sillä viiteen kilometriin asti kaikki kierroksen olivat melko tarkkaan suunnitelman mukaisia. Sitten alkoi kilometriajat hidastumaan sekunnilla-parilla, mutta viimeisillä kieroksilla sain puristettua sen verran, että loppuajakseni tuli 37:26 (oma mittarini ei pysähtynyt, mutta ajanottaja sai ajan), eli täsmälleen sama kuin edellisen syyskuun alussa Hervannassa. Rankka mutta tyydyttävä juoksu.

Sunnuntaiaamuna lähdin kokeilemaan miltä pitkä lenkki tuntuisi edellispäivän kovan kympin jälkeen. Suuntasin ensimmäistä kertaa tänä keväänä Tahmelan suuntaan, joten asfalttikilometrejä oli tiedossa enemmän kuin edellisten viikkojen pitkillä. Alku olikin hieman kankeaa, mutta matkan edetessä alkoi helpottamaan. Aluksi oli tarkoitus tehdä 25 km PK-lenkki, mutta jossain vaiheessa päätin tehdä 2/3-maratonin, eli 28 km. 19 km:n kohdalla muutin vielä sen verran suunnitelmia, että päätin ottaa 20-27 kilometrit reipasta vauhtia. PK-vauhti oli ihan OK, mutta lämpimän kelin (22 ast.) vuoksi loppuosan reipas 7 km otti melko koville. Hyvät treenit kuitenkin tuli tämänkin viikon aikana tehtyä, joten toivottavasti niistä on apua tuleviin koitoksiin

Huhtikuun viimeinen arkiviikko ei juurikaan poikennut edellisistä viikoista. Maanantaina tosin oli täysi lepopäivä iltamenojen vuoksi. Toisaalta se tuli ihan hyvään kohtaan, sillä viikonlopun juoksukilometrit tuntui vielä kintereissä.

Onneksi kovasta edellisestä viikosta selvittiin ilman isompia vaurioita. Ihan terveen papereilla tosien tässä ei mennä. Pahin vaiva tällä hetkellä on vasemman peukalovarpaan sivu. Onko se sitten nivel vai jänne, joka vaivaa, mutta kipeä se on. Juostessa se ei onneksi juurikaan tunnu, mutta ilman kenkiä kävellessä tai muuten varvasta heiluttaessa kipua tuntuu. Myös polvien etuosat kipuilevat. Polvivaivat johtuvat varmaankin kovasta alustasta, jolla alkukevät on joutunut juoksemaan. Mutta toivottavasti nyt kun taas pääsee pehmeämmillekin poluille, niin ne vaivat häviävät. Kolmas kolotuksen kohde on oikea akillesjänne, mutta siinä nyt ei ole mitään uutta. Näillä mennään.

Tiistaina oli taas vuorossa vähän enemmän liikuntaa. Aamulla juoksin Pyynikin näkötornin kautta töihin 15,3 km. Vähän alle neljän ja puolen vauhtia pääsi melko rennosti. Iltapäivällä pyörällä kotiin ja heti sen päälle puolitoista tuntia sulkapalloneluria.

Keskiviikkona vedettiin taas vähän henkeä, ja työmatkapyörilyjen lisäksi ei tullut kuin tunnin verran kotisalitreeniä harjoituspäiväkirjaan. Torstaina palattiin taas juoksupolulle. Reilu 12 km rentoa juoksua, joka sisälsi loppupuoliskolla lyhyitä reippaita vetoja – viikonlopun kisoja silmällä pitäen. Perjantaina taas pelkästään työmatkapyöräilyä.

Kisaviikonloppu alkoi lauantaina Loimaalla juostusta Savihölkästä. Kello 14, kun lähtölaukaus ammuttiin alkoi samalla satamaan reippaasti vettä. Sitä kesti noin vartin ajan, jonka jälkeen sää kirkastui. Onneksi tuulta ei sentään juurikaan ollut, joten ihan jäähän ei paikat sateessakaan menneet.

Melko pian alkurynnistyksen jälkeen kärkipään asetelmat vakiintuivat. Kärkikaksikko otti heti ensimmäisen kilometrin aikana hajurakoa kolmanteen menijään ja minä tuli parin muun kanssa hieman kolmossijan takana. Kolmikko karkasi pikku hiljaa koko ajan kauemmaksi, mutta neljännestä sijasta käytiin neljään kilometriin asti taistelua.

Noin neljänkilometrin kohdalla, kun tulimme Loimijoen ylittävälle puusillalle, otin vuorosta nelossijan enkä siitä sitten enää luopunutkaan, vaikka lopussa aloin hieman hyytymään. Mutta onneksi välimatka oli kasvanut loppumatkalla sen verran isoksi, ettei kaveri päässyt ihan kantapäille loppusuoralla.

Tämä oli nyt käytännössä kolmas Savihölkkäni (tai neljäs, mutta se ensimmäinen oli polttarijuoksu eikä siinä ollut ihan optimaalinen asustus eikä juotot) ja kaikki on menneet 24 ja 25 minuutin väliin. Tällä kertaa tuli huonoin aika, mutta edellinen kerta oli 7 vuotta sitten (ennätysaika 24:10), joten ihan ok aika kuitenkin tuli (24:49). Reitti on myös mukavan tasainen, sillä jousumetrejä ei ole kuin pari kymmentä.

Sunnuntaina oli vuorossa seuraava kisa. Nyt kisailtiin Tammelassa, Saaren kansanpuistossa. Maantieltä siirryimme siis polkujen puolelle. Vettä satoi alkuveryttelystä maaliin tuloon asti, ja kun lämpöäkään ei ollut kuin kuutisen astetta, niin vilposissa merkeissä poluille lähdettiin.

Vilu kuitenkin hävisi melko pian heti kun lähtömerkki annettiin. Alkukiihdytys oli taas tavanomaisen rivakka. Ensimmäisten satojen metrien jälkeen meno kuitenkin tasaantui ja asetelmat kärjessä vakiintuivat. Kilometrin verran katselin kakkosmiehen kantapäitä, mutta sitten laitoin vilkun päälle ja lähdin jahtaamaan kärkimenijää. Kärkivauhtiin ei kuitenkaan ollut mitään saumaa, joten tyydyin varmistelemaan kakkospaikkaani.

Polut olivat paikoin suht kapeita ja haastavia, mutta välillä pääsi juoksemaan hyväkulkuista tietäkin pitkin. Nousut olivat melko jyrkkiä ja pistivät jalat koville, mutta loivissa alamäissä jalat palautuivat melko mukavasti. Märät polut eivät onneksi tuoneet minulle suurempia haasteita, sillä jalassa oli Sarvan nastarit. Maali oli näkötornin juurella, eli nousua reitillä oli enemmän kuin laskua. Maisematkin olisivat olleet varmaankin komeat, mutta juoksun aikana pystyi tarkkailemaan vain reittimerkintöjä (jotka olisivat voineet olla vähän paremmat) ja maaliin tulon jälkeen oli kiire vaihtamaan kuivaa päälle. Kakkossija (aika 34:47) Vaittisen Markon jälkeen oli ihan ok. Ja nyt on sitten pyttykausikin avattu.

Tällä viikolla lumet ovat hävinnet melko tehokkaasti melkein joka puolelta muualta kuin meidän takapihaltamme. Koska yöt ovat olleet plussan puolella, päivät aurinkoisia ja välillä on tullut vettäkin, niin lumien sulaminen on ollut tosi nopeaa. Viikonloppu oli hieman viileämpi, etenkin sunnuntai oli suorastaan kolea, mutta eipä se menoa haitannut.

Maanantaina oli kevään ensimmäinen työmatkapyöräily ilman nastarenkaita, ja meno oli sen mukaista. On se vaan nautinnollista pyöräilä kun ei koko ajan kuulu kauhea nastojen rapina. Vauhtiakin se tuo lisää, mutta ennen kaikkea henkisellä puolella meno tuntuu paljon mukavammalta. Pyöräteitäkin on viikon mittaan harjailtu puhtaaksi sepelistä, mutta edelleen on vielä pätkiä putsaamatta, ja sen vuoksi ei vielä maantiepyörää uskalla ottaa alle. Maanantai-iltana kotona vielä tunnin salitreeni.

Tiistaina oli työmatkapyöräilyjen lisäksi puolitoista tuntia sulkapalloa. Tällä kertaa pelattiin koko aika kaksaria. Hyvin kulki peli, ja kankku ja pohkeetkin tulivat vain vähän kipeiksi seuraavana päivänä.

Keskiviikkona taas työmatkapyöräilyt ja illalla 14 km:n juoksulenkki. VK-vauhtia menin ensimmäisen 7 km (4:19 min/km), sitten kolme kilsaa kovempaa (11:20 min). Tällä kolmen kilsan pätkällä pari ensimmäistä oli loivaa nousua ja viimeinen kilsa loivaa laskua. Neljä viimeistäkin kilsaa meni alle 4:30 -vauhtia. Positiivinen lenkki.

Torstaina päivällä olikin taas jalkaheironnan vuoro, joten päivälle ei ollut muuta reeniä kuin työmatkapyöräilyt ja illalla kotona salitreeni

Perjantaina poljin töihin päin, mutta kotiin tulin tossuttelemalla. Reitti kulki Pyynikin ja Tahmelan kautta, eli otin vähän mäkeäkin reitille. Hiekkapätkät olivat kuivuneet edellisestä kerrasta ja meno tuntui muutenkin ihan mukavalta. Yritin pitää vähän rauhallisempaa tahtia, mutta kyllä se taas meni lähemmäs neljän ja puolen vauhtia. Matkaa kertyi 16.6 km.

Lauantaina aamulla satoi vettä ja siirsin lenkin illalle, saunan alle. Koko lenkki meinasi jäädä vallan väliin, kun alkoi niin laskottaa, mutta onneksi sain kiskottua tossut jalkaan ja lähdettyä saunalenkille. Jalkaan vedinkin maastolenkkarit ja lähdin katsomaan kuinka paljon lunta/jäätä oli vielä Lammimpään hiihtourilla. Melko hyvin oli jo reitti sulanut, mutta osittain oli vielä pätkiä, joissa joutui lumella tai jäälle juoksemaan. Onneksi maastolenkkari piti kuitenkin hyvin myös lumisimmilla kohdilla. 12 km kertyi lenkille mittaa kun kiersin vielä yhdystien kautta kotiin.

Sunnuntaina olikin jälleen pitkän PK-lenkin vuoro. Tuuli oli tehnyt lauantaina tiedustelulenkin Hiedanrannan ja Siivikkalan välisellä polulla ja oli todennut sen täysin sulaksi. Suunta siis sinne. Alkuperäinen suunnitelmani oli juosta kolmenkympin lenkki, mutta nälkä kasvoi syödessä, kun juoksu tuntui sen verran hyvältä. Reitti kulki aluksi Tesoman, Tohlopin ja Epilän kautta Hiedanrantaan, josta alkoi polkuosuus. Polkuja pitkin pääsi lähes 8 km:n matkan Siivikkalaan asti. Tähän mennessä olin mielessäni päättänyt jo venyttää vähän lenkin mittaa ja käännyinkin Teivosta Ylöjärven keskustaan päin, jota kautta reitille tulisi mittaa 32,5 km, mutta 35 km oli kuitenkin tavoite. 33 km kohdalla päätin, että tehdään sittenkin kolmen tunnin lenkki, joten lenkin mitta venyi sitten hieman yli 37 km. PK1-vauhtia en malttanut pitää kuin ensimmäiset pari kymmentä kisaa, mutta PK:n puolella kuitenkin, muutamaa piikkiä lukuunottamatta, pysyin. Taisi olla pisin treenijuoksulenkki ikinä. Kolmeen päivää kertyi 66 km juoksua.

Kevät tulee kohisten. Vaikka yöpakkasia on ollut vielä säännöllisesti, niin päivällä ollaan menty auringon ansiosta melkein joka päivä jo kymmenen asteen tietämille ja viikonloppuna reippasti ylikin. Lumet sulavat melkein silmissä, mutta hiihtämäänkin on vielä päästy.

Maanantaina työmatkapyöräilyt menivät pienessä tihkusateessa mennen tulle, mutta se teki vaan hyvää maantiepölystä kärsivälle kansalle. Illalla olin pitkästä aikaa Mansen sulan parin tunnin treeneissä. Tiistaina kun on iltamenoja, eikä näin ollen pääse vakiovuorolla pelaamaan, niin jotenkin on yhdet sulkapelitkin johonkin väliin viikkoa mahdutettava.

Keskiviikkona jälleen työmatkapyöräilyä. Aamusta oli vielä -6 astetta pakkasta, mutta kotiopäin polkiessa vähintään saman verran plussan puolella. Illalla vielä VK-juoksulenkki, johon sisällytin kolme kilometriä reipasta (11:40). Mukavan rennosti meni 3100m cooperi.

Torstaina juoksin töistä Pyynikin ja Tahmelan kautta kotiin. Komea aurinkoinen keli 9 asteen lämmössä kulki suht mukavasti, vaikka hieman kankeeta meno olikin päivän istumisen jälkeen. Hiekkaurat olivat vielä märkiä, mutta sulalla sai koko matkan mennä.

Perjantaina otettiin taas vähän rennommin ja työmatkapyöräilyjen lisäksi tulikin vain tehtyä kotona reilun tunnin salitreeni.

Lauantaiaamulle oli varattu aika kauden viimeiselle hiihtolenkille. Aamu-seiskalta ajelin Koukkujärven majalle. Ajoitus oli melko optimaalinen, sillä latukone oli juuri ajanut uunituoreet ladut kuin vartavasten minulle. Muutaman asteen pakkanen ja jäähileinen luistelubaana oli kuin kiitorata. Koukulta hiihdin Antilan tilalle ja sieltä Porin tielle. Kääntöpaikalla aikaa oli mennyt tasan tunti ja matkaa kertynyt vähän vajaa 16 km, eli vauhti oli vallan hurjaa. Sitten takaisin sama reitti ja aikaa oli kulunut puolta minuuttia vaille 2 tuntia. Ihan Antilan tilan pihassa en toista kertaa käynyt, joten matkaa tuli tasan 31 km. Koko talven saldo 1210 km. Sitten vaan sukset hyllylle odottamaan seuraavaa talvea. Illalla kävin vielä tekemässä vajaan 8 km saunalenkin. Jalat olivat melko väsyneet.

Sunnuntaiaamulla pääsin puoli yhdeksän aikoihin pitkälle juoksulenkille. Lämpöä oli pari astetta, mutta matkan aikana se nousi kymmeneen asteeseen. Viime viikolla samalla reitillä oli vielä paikka paikoin jäätä, mutta nyt sai mennä koko matkan sulalla (lukuun ottamatta omaa tietämme) ja paikoin oli jo hiekkojakin puhdistettu pyöräteiltä. Venytin matkaa parilla kilometrillä viime viikkoon nähden ja mittariin kertyikin reilu 28 km, aikaa meni 2:15. Edelleen hieman liian kovilla sykkeillä (eli vauhdilla) tuli mentyä, mutta josko sitten ensi viikonloppuna malttaisi.

Tämä viikko on tuonut jo kevään merkkejä sekä ilmaan että maastoon. Hanget ovat muuttuneet viikon aikana melko märiksi ja rakeisiksi, vaikka maanantaina uutta lunta pyryttikin lähes kymmenen senttiä. Yötkin ovat lämmenneet ja sunnuntaina päivällä päästiin jo lähes kymmeneen lämpöasteeseen. Kyllä se kevät sieltä tulee.

Maanantai oli pääsiäisen vuoksi vapaata ja lähdinkin kahdeksan aikoihin tekemään juoksulenkkiä. Päivälle oli luvattu kunnon lumisadetta ja halusin saada tehtyä lenkin ennen sen alkua. Klo 11 alkoikin sitten pyryttämään, mutta olin kotiutunut jo hyvissä ajoin 22 km lenkiltäni. Tarkoitus ei ollut juosta noin pitkää ja sen vuoksi vauhtikin oli vähän turhan kova, puolikas meni hieman alle 1:39.

Tiistaina pidin etätyöpäivän, joten ei tarvinnut lähteä polkemaan pääsiäispyryn peittämille pyöräteille. Illalla oli puolentoistatunnin vuoro sulkapalloneluria. Jälleen oli hyvät ja tasaiset pelit.

Keskiviikkona oli reissupäivä, mutta kotiuduin normaali aikoihin, joten koiralenkin jälkeen pääsin tekemään myös oman juoksulenkin. 13.5 km perusköpöttelyä ihan OK fiiliksillä, vaikka autossa oli istuttu yli 400 km ja maha oli täynnä matkaherkkuja. Vatsa vähän oireili, mutta ei onneksi tullut puskakeikkaa.

Torstaina pääsin taas työmatkapyöräilyn makuun. Pyörätiet alkavat olla jo melko sulia jäästä, mutta hiekoitussepeleitä ei ole vielä putsattu. Illalla tein matolla 8 km juoksun. Treeni sisälsi 3 x 1000 m vetoa vauhdilla 4:00, 3:52 ja 3:45 min/km. Ihan hyvin kulki, mutta nyt kun on taas päässyt ulkojuoksun makuun, niin kyllä mattoilu tuntui puuduttavalta.

Perjantaina olin jalkahieronnassa, joten juoksut yms. olivat pois ohjelmasta. Pyörällä kävin töissä ja ensimmäistä kertaa tälle keväälle kastuin kotiin päin polkiessa, kun vettä tihutti koko matkan. Illalla tein vielä reilun tunnin kotisalitreenin.

Lauantaiaamusta, puoli kasin aikoihin ajelin Koukkujärvelle hiihtelemään. Perjantain vesisade muuttui jo illalla rännäksi ja aamuun mennessä oli Koukulla tullut 1-2 senttiä lunta. Suunnitelmissa oli, että hiihtelen ensin vapaalla parisen tuntia ja kun pikku pakkanen muuttuu suojaksi, niin vaihdan Zerot alle ja jatkan perinteisellä tyylillä. Skiathlon jäi kutenkin vain suunnitelman asteelle, sillä lykein koko 50 km / 3:40 vapaalla tyylillä. Paikoin uusi lumi vähän hidasti tahtia, mutta paikoin taas oli vallan mainio luistu alla. Tämä taisi olla elämäni pisin vapaan hiihto, sillä yleensä tällä tyylillä olen mennyt vain alle 40 km lenkkejä. Voipi olla, että tämä oli kauden viimeinen hiihto, ja jos niin oli, niin hiihtokilometrejä kertyi tälle kaudelle n.1200. Ensi lauantaille pitää vielä kyllä jättää optio yhdelle hiihtokerralle.

Sunnuntaina tuli heti aamusta lähdettyä viikon pitkälle juoksulenkille. Tällä kertaa tarkkailtiin vähän tiiviimmin sykkeitä, jotta pysyttäisiin edes joten kuten PK:n puolella. 26 km tuli teputettua lähes sulilla väylillä. Sykkeet pysyivät suht hyvin kurissa, keskarin ollessa 4:50 min/km. Hieman kovaa alustaahan tuo keväinen asfaltti on ja polvissa se onkin hieman alkanut tuntumaan. Myös huono vapaan hiihtotyylinikin varmaankin rasittaa jalkojani.