Treenikausi 2019

Nyt kun vuosi ja vuosikymmenkin on vaihtunut, ja vaikka vanhoja ei pitäisi muistella, niin täytyy kuitenkin vähän katsoa taaksepäin ja laittaa vuosi numeroiden valossa pakettiin.

Vuoden ehdoton pääteema oli triathlon. Ei tainnut olla yhtään päivää vuoden aikana, etteikö ko. laji olisi ollut jossain määrin ajatuksissa. Kesällä tulikin debytoitua triathlonkisassa. Toinen uusi laji, jota syyskaudella tuli kokeiltua oli padel. Tuo tenniksen ja squashin sekoitus ei kuitenkaan päässyt vakiolajien piiriin, vaan yksittäisiä pelikertoja tuli aina silloin tällöin. Sulkapallo pysyi edelleen mailapelien ykkösenä.

Vuosi oli myös terveysasioiden puolesta melko ehjä. Mitään suurempia vaivoja ei esiintynyt. Kesällä oli selän kanssa pariin otteeseen ongelmia, mutta niistä selvittiin suht lyhyillä tauoilla. Kaikkea pienempää kremppaa oli aina aika-ajoin, mutta ne eivät estäneet harjoittelua, toivat vaan muuten ikäviä tuntemuksia harjoituksein yhteyteen.

Laitehankintojen puolella vuosi oli melko köyhä. Syksyllä toki tuli ostettua sisäpyöräilyyn uusi Tacxin harjoitusvastus. Se on suoravetoversio, eli hiljaisempi ja muutenkin mukavampi käyttää. Maantiepyörään ostin voimapolkimet, joilla näkee polkemisen tehot ja balanssin. Uintiin tuli hommattua vähän harjoitusvälineitä, mm. märkäpuku. Kotisaliin ilmestyi uutena laitteena selkäpenkki. No, kyllähän sitä vähän rahaa harrastuksiin kului, kun parit uudet juoksutossutkin olivat ostoslistalla.

Kaiken kaikkiaan harjoituspäiväkirjaan kertyi vuoden aikana 714 tuntia harjoituksia. Jännä homma on, että edellisenä vuonna harjoituspäiväkirjaan oli kertynyt vain 19 minuuttia vähemmän treenaamista. Erillaisia suorituksia kertyi 673 kpl (ed. vuonna: 625 kpl). Vuoden aikana oli 35 sellaista päivää, joille ei tullut merkintää. Jokunen noista päivistä oli kuitenkin sellaisia, että silloin oli jalkahieronta. Tuohon määrään sisältyi myös kilpailuihin valmistavat ja niistä palautuvat päivät.

Suunnistus kärsi vuonna 2019:kin alemmuustilaa. Toki edelliseen vuoteen nähden suunnistuskerrat tuplaantuivat, ollen nyt kaksi. Kävin yksillä Tampereen iltarasteilla sekä Jukolan viestissä Kangasalla.

Padelia tuli käytyä pelaamassa 7 kertaa. Kaikki oli nelinpeliä. Yksi oli tunnin vuoro ja loput puolentoista tunnin vuoroja, eli peliaikaa kertyi 10 tuntia. Sen verran mukava laji on kyseessä, että varmaankin tänäkin vuonna pelit jatkuvat, varmaankin toki säännöllisen epäsäännöllisesti.

Sulkapallomäärä oli 28 kertaa ja noin 40 tuntia. Pääasiassa kaikki olivat nelinpeliä valmettilaisten tiistain vakiovuorolla. Pari kertaa tuli pelattua kaksinpeliä. Edellisenä vuonna määrä oli 51 tuntia ja kertoja oli 34. Etenkin alkusyksyn vakiovuoron alkamisen viivästyminen vaikutti käyntikertoihin.

Kotisalitreenejä tein keskimmärin kerran viikossa, eli 52 kertaa / 49 tuntia. Määrät ovat lähes samat kuin edellisenäkin vuonna.

Hiihtoa kertyi 700 km / 48,5 tuntia. Kaikki nämä 18 hiihtokerran aikana. Kaikki hiihdot olivat kevätkautena. 250 km kertyi Syötteen kevätreissulla ja loput Ylöjärven maastoissa. 6.1. pääsi ensimmäisen kerran hiihtämään ja maaliskuun alkuun asti pääsi suht. säännöllisesti tekemään suksilenkkiä. Syötteen loma oli huhtikuun alussa. Edelliseen vuoteen verrattuna hiihtömäärät tippuivat 40%.

Edellisenä syksynä alkaneet uintitreenit jatkuivat koko vuoden ajan. Uintikertoja oli 70 kpl, joista 16 kertaa oli avovedessä. Kilometrimäärä on vähän arvoitus, kun Polarin mittari ei aivan luotettavasti niitä näytä, ehkä noin 140 km:n paikkeilla, mutta tuntimäärä oli 60 tuntia. Keväällä hallikausi muuttui avovesikauteen, jolloin tuli ostettua myös ensimmäin märkäpuku, jolla tuli yhtä kertaa lukuunottamatta uitua kaikki avovesiuinnit. Alkuvuodesta uintivauhdissa tuli harpauksittain kehitystä, mutta kevään ja kesän aikana ei niinkään enää. Syksyllä liityin Manyonen uintivalmennykseen ja siellä olen saanut uintiin parempaa tekniikkaa ja rytmitystä. Uintivauhdissa ei välttämättä ole kauheaa kehitystä vielä tullut, mutta taloudellisuus ja rentous ovat varmaankin parantuneet. Syksyllä pääsin eroon nenäklipsistä, joka oli myös yksi syyskauden tavoitteista. Uintitreenikalustoon ilmestyi myös pullarit, lättärit ja räpylät.

Sisäpyöräilykerrat nousivat edellisen vuoden 16 kerrasta, 486 km:stä ja 16 tunnista 42 kertaan, 1295 km:iin ja 48 tuntiin. Noinkin kovaan nousuun vaikutti eteenkin se, että nyt tuli poljettua sekä kevät- että syyskaudella sisällä, edellisenä vain syksyllä. Uusi Tacxin smart-harjoitusvastus, myös innosti sisätreeneihin syyskaudella. Zwift-harjoitusohjelmaa tuli käytettyä noissa harjoituksissa loppuvuodesta melko ahkerasti.

Sisäpyöräilyn lisäksi tuli ulkona pyöräiltyä 6700 km / 285 tuntia (ed. vuonna 6335 km / 284 tuntia). Pyöräilykertoja oli hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna, joten keskimatkat ovat pidentyneet ja vauhdit parantuneet. Pyöräilymäärästä toki suurin osa, 4450 km / 202 tuntia, on luokiteltu työmatkapyöräilyksi. Tosin osa työmatkapyöräilystä on tehty pidennetyillä reiteillä, esim. Säijän kautta kotiin 50 km.

Juoksua vuoden aikana kertyi kaiken kaikkiaan 2230 km / 171,5 tuntia. Noista määristä 326 km / 25,5 tuntia tuli juostua kotona matolla. Kilometri- ja tuntimäärät määrissä tiputusta edelliseen vuoteen oli n. 13-15%, juoksukerroissa vain viitisen prosenttia, eli yksittäisen lenkin keskimitta on pidentynyt. Puhtaasti juoksukisat jäivät tänä vuonna melko vähiin. Kevällä oli Raholan kymppi ja Helsinki City Running Dayin puolimaraton. Syksyllä oli puolimaraton Jyväskylässä sekä Pirkan hölkkä. Myös esi-Teivocupissa kävin juoksemassa 5 km:n matka. Tuloksellisesti juoksukisat menivät ihan hyvin. Syksyn puolikas tuli suoritettua 1.21 -alkuisella ajalla, ja Pirkassa sain vihdoin rikottua 2:20 rajan. Noilla ajoilla pääsi pokkaamaan palkintopokaalin M40/M45 -sarjoissa. Kankaanpään maratonin peruuntumisen vuoksi, maraton jäi tänä vuonna juoksematta.

Kesän juoksukisat liittyivät kaikki triathlonkisoihin. Kesäkuun alussa kävin suorittamassa ensimmäisen triathlonkisani Hämeenlinnassa sprinttimatkalla (750 m + 20 km + 5 km). Heinäkuun alussa oli Sastamalassa Voimarinteen perusmatka (1500 m + 40 km + 10 km). Tri-kauden päätapahtuma oli Joroisten puolimatka (1900 m + 90 km + 21,1 km). Etenkin Joroisten tulos oli positiivinen yllätys. Aikani siellä oli 4:45:45, joka oli jopa puolisen tuntia parempi, kuin mitä etukäteen osasin odottaa. Viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, oli Valmetin RTD teräsmieskisa (400 m + 21 km + 4,3 km). Siellä pääsin vihdoin pokkaamaan voiton itselleni, ja nimen kiertopalkintoon.

Kaiken kaikkiaan vuosi oli urheilusuoritusten ja treenien osalta ihan onnistunut. Treenimäärät ja -laatukin oli hyvällä tasolla ja ne tuottivat ihan hyvää tulosta kisoissakin. Ensi vuonna pitäisi sama tahti jatkua, jos vaan paikat pysyvät kunnossa. Motivaatiota pitäisi ainakin riittää. Talven aikana kun saisi uintitekniikkaa ja -vauhtia parannettua, ja jos raaskisi ostaa triathlonpyörän, niin ensi kesänä voisi lähteä taas tavoittelemaan parempia aikoja etenkin tri-kisoissakin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *