Taas on se aika vuodesta, että pitää laittaa treenikausi pakettiin, ja vähän muistella mitä vuoden aikana on oikein tapahtunut ja saatu aikaan.
Toinen peräkkäinen koronavuosi on takana ja kolmas alkamassa samoissa merkeissä. Itse en ole, ainakaan tietoisesti, ko. tautia sairastanut, ja muutenkin olen säästynyt pidemmiltä sairausjaksoilta vuoden aikana. Syksyllä oli vajaan viikon verran nuhaa, mutta muuten on päässyt treenamaan melko hyvin. Koronan vuoksi on tänänkin vuonna kisoja jouduttu siirtelemään, mutta omalta osaltani kisat olivat sen verran vähissä, ettei siirtelyt kauheasti vaikuttaneet aikatauluihini. Ainoa harmillinen siirto oli Jukolan viestin siirtyminen elokuun lopulle, ja ko. aika ei oikein itselleni sopinut ja suunnistus jäi väliin. Jukolan siirto oli muutenkin ikävä juttu, sillä yöttömän yön suunnistus Rovaniemellä olisi ollut itseni lisäksi monelle muullekin mahtava kokemus. Isoin koronan haitta treenaukseen oli, että uimahallit olivat kiinni koko kevään sekä nyt aivan vuoden lopussa.
Jos kipeänä ei ole tarvinnut vuonna 2021 juurikaan olla, niin paikat olivat silti vuoden mittaan aika ajoin huonossa kunnossa. Takareisien ja pakaroiden jumien kanssa on saanut tapella melkein koko vuoden ja tästä syystä myös selkä on kiukutellut muutamaan otteeseen vähän pahemmin. Kaikkea muutakin pientä on ollut kiusana. Esim. olkapää-, akillesjänne ja peukalovarvasongelmat ovat ilmoitelleet itsestään aina silloin tällöin. Onneksi ei mitään “show stopperia” ole tullut ja täten on pystynyt koko vuoden treenaamaan tasaisesti.
Jos korona on ollut koko vuoden maailmanlaajuisesti takaraivoissa muistuttelemassa jokaisella, niin henkilökohtaisesti vuoden “päänsärkynä” oli elokuun puolessa välissä järjestetty Tahkon täyhdenmatkan Ironman, johon ilmo ehti olla sisässä puolentoista vuoden ajan. Mitä lähemmäksi kisapäivä lähestyi, sitä tehokkaammin ajatukset keskittyivät vain ko. koitokseen. Onnistunut suoritus Taholla oli henkisesti hurja helpotus, ja taas fyysisesti se oli melkoinen koettelemus.
Treenivuosi oli määrällisesti hyvä, tai itse asiassa tuntimäärällisesti se oli kaikkien aikojen paras ja 800 tunnin raja meni rikki paria päivää ennen vuodenvaihdetta. Tuntimäärällisesti toiseksi paras vuosi on ollut 2010, jolloin määrä oli parikymmentä tuntia vähemmän. Viime vuosina tuntimäärät ovat pyörineen 650-750 tunnin paikkeilla.
Syksyllä treenaukseen tuli, voisiko sanoa, ideologinenkin muutos, kun ensimmäistä kertaa ulkopuolinen henkilö alkoi tekemään minulle treeniohjelmaa. Tällä muutoksella ajattelin kokeilla, millainen vaikutus tuloksiin olisi, jos ammattilainen saisi treeniohjelmaani parempaa rytmitystä, nousujohteisuutta ja muutenkin järkevyyttä. Ainakin pari ensimmäistä kuukautta ovat menneet ihan hyvin ja olen pystynyt noudattamaan ohjelmaa melko orjallisesti. Lepopäiviäkin on tullut enemmän kuin aiemmin on itselleen sallinut. Saa nähdä kun hiihtokausi ja sen jälkeen kesäkausi tulevat, että miten omat treenimieltymykseni puskee tiukan ohjelman läpi. Mutta tähän mennessä ainakin olemme MO:n kanssa saaneet ohjelmasta sellaisen, jota olen pystynyt sitä toteuttamaan.
Kisat olivat tällä kaudella kortilla. Yksi iso syy tähän oli, että kaikki keskittyminen oli elokuun Tahkon IM:iin. Juhannuksena olimme Vuokatissa, jossa tuli osallistuttua perusmatkan triathlonkisaan, ja heinäkuun alkupuolella oli Kangasalla toinen perusmatkan kisa. Tahko oli sitten se vuoden kruunu. Syksyllä piti osallistua Pirkan hölkkään tai Kankaanpään maralle, mutta oli juuri tuolloin kipeänä ja eikä paikat muutenkaan olisi varmaan sallineet täyden vauhdin kisailua. Park Run -ura tuli avattua syyskuun puolessa välissä Oulussa, kun lomareissulla tuli osallistuttua 5 km:n “kisaan” vähän extempore.
Sulkapallovuorot pyörivät koko vuoden koronasta huolimatta. Tai no, vuoden viimeisen viikon hallit olivat kiinni. Myös kesällä oli normaali sisäharrastuskausi tauolla. Syyskaudeksi jouduimme myös vaihtamaa pelipaikkaa Raholasta Ylöjärvelle, kun Raholan halli muutettiin padel-halliksi. Syksyllä sain myös selkäni jumiin pariin otteeseen sulkapallopelien vuoksi, ja loppuvuoden viimeiset kerrat jätinkin väliin, jotta selkä kuntoutuisi kunnolla. Pelikertoja oli vuoden aikana 21 kpl, eli suurin piirtein saman verran kuin edellisenäkin. Kaikki kerrat olivat puolentoistatunnin nelurivuoroja.
Kotisalitreenit kasvoivat n. 50%:lla ja nyt tunteja kertyi 50 tuntia ja kertoja 55 kpl. Kotisali sai tammikuussa myös uuden laitteen, kun hommasin sinne jalkaprässi- / kyykkylaitteen.
Harjotuspäiväkirjaan tuli merkittyä 17 kpl kävelytreenejä, joihin kului aikaa n.32 tuntia ja matkaa 150 kilometriä. Pääasiassa nämä olivat MO:n yhteisiä sauvatreenejä tai pulkanvetoa yms. Mukana on myös muutama pidempi koiralenkki, joita kertyi pohjoisen lomareissulla. Muita koiralenkkejä en ole harjoituspäiväkirjaan laittanut. Niistä olisi tullut varmaan parin sadan tunnin verran lisää kävelyä.
Hiihtoa kertyi keväkaudella 31 hiihtokerran aikana 1210 kilometriä ja 90 tuntia. Hiihtämään pääsi tammikuun puolenvälin tienoilla ja kausi päättyi Saariselän hiihtoviikkoon, jossa kilometrjä kertyi 8 hiihtopäivän aikana noin 400 km. Tyylillisesti mentiin varmaan “fifty/sixty”, eli noin yhtäpaljon pertsaa ja vapaata. Kasvua edelliseen kauteen oli ääretön, koska edellisenä vuonna etelässä ei päässyt hiihtämään laisinkaan ja lapin reissu peruuntui koronan vuoksi.
Uintimäärät tippuivat vähän edellisestä vuodesta. Suurin syy tähän oli koronakevät, jolloin hallit olivat kiinni ja tuli melkein puolen vuoden paussi uinnista. Kesä onneksi oli hyvä ja järvessä pääsi uimaan hyvin. Myös Tampereen maauimalassa tuli käytyä jokusen kerran. Syksyllä hallit olivat auki vuoden viimeistä viikkoa lukuunottamatta. Uintikertoja tuli 54 kpl ja aikaa noihin kului 48 tuntia. Kilometrimääräksi tuli 111 kilometriä, mutta tuo on vain suuntaa antava, sillä uinnissa kelloni ei näytä kovin tarkasti matkaa. Uintimäärästä avovesiuintia oli vähän vajaa kolmannes. Eli 17 kertaa, 29 km ja 11 tuntia. Syksyllä tuli omasta mielestäni uintitekniikkaan jonkin verran parannusta kun käsivetoon ja uinnin rytmiikkaan tuli muutamia uusia oivalluksia. Toivottavasti ne realisoituu myös avovedessä kesällä.
Pyöräilymäärän kasvu oli suurin syy, että tuntiennätys tuli rikottua tänä vuonna. Sisäpyöräily trainerilla oli itseasiassa melko tarkkaan sama kuin edellisenäkin vuonna. Sisäpyöräilykertoja kertyi 62 kpl, joista tuli 2235 kilometriä ja 86 tuntia. Ulkona sen sijaan tuli poljettua 225 kertaa, joista kertyi 7444 kilometriä ja 303 tuntia. Määrät ovat noin 32 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Työmatkapyöräilyn määrä oli lähes samat kuin edellisenäkin vuonna, eli 163 kertaa, joista kertyi 3000 kilometriä ja 132 tuntia. Eli “oikeiden” pyörätreenien määrä ulkona melkein tuplaantui edelliseen vuoteen verrattuna. Tähän varmaankin vaikutti keväällä hommattu uusi gravel-pyörä, joka mahdollisti uudet reitit ja lisäsi näin polkemisintoa.
Juoksukilometrit ja kerrat sen sijaan tippuivat jonkin verran edellisestä vuodesta. Nyt kertoja oli 138 kpl ja niistä kertyi matkaa 1873 kilometriä ja aikaa kului 160 tuntia. Tuntimäärä ei juurikaan tippunut edellisestä vuodesta. Tähän syynä oli, että syksyllä alkanut treeniohjelma tiputti melko lailla juoksuvauhtejani, mutta ajallisesti ne vähän pitenivät. Eli kilsoja vähemmän, mutta aika melko samoissa. Mattojuoksun määrä on hieman kasvanut, vaikka kevätkaudella ei juurikaan sisällä tullut juostua, kun ulkokelit sallivat hyvin ulkonakin juoksemisen. Alkutalven kovat pakkaset sen sijaan ajoi juoksemaan enemmän matolla syyskaudella. Yhteensä mattokertoja tuli vuodelle 14 kpl, joista kertyi 129 kilometriä ja aikaa kului 11 tuntia. Mattomäärät sisältyvät juoksun kokonaismääriin.
Suunnistukset jäivät tältä vuodelta vallaan kokematta. Jukolan viestin siirto elokuulle ja Tahon kisaa seuraavalle viikonlopulle, poisti ko. kisan minun kalenteristani. Joten ensi vuonna on melko helppo kasvattaa suunnistusmäärää tästä kaudesta.
Vuosi oli siis melko treenipainotteinen, mutta siitähän minä tykkään. Saa nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan, kun vuotta lähdetään viemään eteenpäin MO:n treeniohjelman mukaan. Tuskin tulee enää koskaan rikottua tämän vuoden tuntimäärää, mutta sillä ei ole merkitystä, kunhan saadaan äijä pysymään kasassa ja kuntokäyrä oikeassa suunnassa. Kisoja ei ole vielä buukattu ensi kaudelle, mutta eiköhän sitä jotain keksitä, joskin täyden matkan triathlonia ei taida tulla kalenteriin.
