Niin kuin yleensäkin oikeassa elämässä, asiat eivät aina mene niin kuin etukäteen suunnittelee tai toivoo. Tänä vuonna kuitenkin suunnitelmat ja toiveet kariutuivat melko monelta maailmanlaajuisesti. Pettymyksiä ja haasteita on ollut niin henkilökohtaisesti, perheen sisällä, suvussa, Suomessa ja koko maailmassa. Omat haastet ovat toki olleet aika vähäpätöisiä maailmantilanteeseen verrattuna, mutta niinhän se menee, että omat haasteet ovat lähimpänä itseään, ja tuntuu ja sattuu siten eniten, vaikka eivät olisi mitenkään vertailukelpoisia muiden ongelmiin.

Alkuvuodesta korona sai vielä suurimman huomion uutisoinnissa ja ihmisten huolissa, mutta pikku hiljaa helmikuun loppupuolella uutisointi siirtyi Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Tätä myöden Suomessakin alettiin miettimään asioita ja arvoja uudelleen. Sähkön korkea hinta on ollut oikeastaan onneksi ainoa merkittävä asia, joka on konkretisoinut sodan haitat meillä Suomessa.

Omat ongelmat alkoivat (tai jatkuivat) jo alkuvuodesta. Selkäjumit vaivasivat ensimmäistä kertaa tammi-helmikuussa ja jatkuivat jossain määrin pidemmällekin. Olkapääongelmat haittasivat vähän uintia ja enemmän sulkapalloa. Heinäkuussa oli pariin otteeseen selkäongelmia, mutta niiden akuutit vaiheet eivät kestäneet pitkään. Heinäkuun lopussa oli myös viikon flunssajakso (koronatestit eivät olleet positiivisia). Syksyn Mynchenin pidennetystä viikonlopusta sain kantapääni niin kipeäksi, että se haittasi jonkin aikaa menoa. Loppusyksystä oli toinen flunssaviikko, ja heti sen perään selkä meni taas jumiin ja tällä kertaa sen verran pahaan, että siitä toipumiseen meni yli pari kuukautta.

Vuoden viimeistä neljännestä lukuunottamatta treenaamaan pääsi ihan mukavasti. Edellisenä syksynä MO alkoi tekemään minulle harjoitusohjelmaa ja sen seuraaminen jatkui heinäkuun loppuun asti. Tämän jälkeen siirryin taas omatoimiseen harjoitteluun. Talvi- ja kevätkausi tuli käytyä aktiivisesti kaksi kertaa viikossa ManyOnen yhteistreeneissä, mutta kesäksi jättäydyin niistä pois, enkä syksylläkään liittynyt enää porukkaan mukaan.

Salitreenien osalta vuosi oli melko vaisu. Valkku ei ollut sisällyttänyt paljoakaan salitreenejä ohjelmaan ja nekin vähät olivat lyhyitä 20-30 minuutin harjoituksia. Syksyllä tuli hieman enemmän aktivoitua voimatreenienkin suhteen, mutta ei silloinkaan mitenkään isoissa määrin. Ihan loppuvuonna oli jokusia puolen tunnin treenejä selkäjumpparin kanssa. Yhteensä salikertoja kertyi vain 21 kpl ja niihinkin kului aikaa vain 12 tuntia. Edellisenä vuonna määrät olivat yli tuplat enemmän.

Sulkapallovuosi oli myös rikkonainen. Kevätkaudella kävin 13 kertaa pelaamassa neluria puolentoista tunnin ajan. Välillä oli jokusen viikon taukoja, kun joskus ei saatu porukkaa kasaan ja joskus minulla oli olkapää- tai selkävaivoja. Pelit jatkuivat kuitenkin Juhannusviikolle asti, koska jouduimme siirtämään jo maksettuja vuoroja vakiovuorosta eteenpäin. Syyskaudella en ehtinyt pelaamaan kuin viitenä kertana ennen kuin selkävaivat lopetti pelit kokonaan. Yhteensä kertoja siis 18 kpl ja niihin kului aikaa n.27 tuntia. Kymmenisen tuntia vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Uinnin osalta vuosi oli kaksijakoinen. Tammikuussa koronasulku piti vielä uimahallit kiinni, mutta helmikuussa pääsi jo ihan normaalisti uimaan. Pääosin kävin uimassa MO:n yhteistreeneissä, mutta ohjelmassa oli myös muita uinteja. Talvella ja alkukeväästä tuntui että uintini oli mennyt eteenpäin ja testiuinneissa vauhdit tuntuivat ihan hyviltä. Kevään edetessä kehitys pysähtyi ja tuntui että tuli takapakkiakin. Kesän avovesiuinnit eivät kauheasti innostaneet kun tuntui ettei avovesiuinti sujunut laisinkaan. Vielä kun Turun puolimatkan triathlon jäi väliin sairastumisen vuoksi, niin into lopahti kokonaan. Vuoden viimeinen uinti tuli tehtyä heinäkuun loppupuolella. Uintikertoja kertyi 45 kpl ja niihin kului aikaa 41,5 tuntia. Näistä avovedessä 9 kertaa / 5,5h. Edelliseen vuoteen määrissä ei ollut kauheasti tiputusta, mulla vuonna -21 uimahallit olivat aika paljon kiinni kevätkaudella koronasulun vuoksi.

Trithlonin osalta päätavoite oli heinäkuun lopulla kisattava Challenge Turku puolimatka ja valmennusapu tähtäsi siihen. Sairastumiseni vuoksi tuo kisa jäi kuitenkin väliin ja kesän ainoaksi kisaksi jäi Juhannuksen perusmatkan lähtö Vuokatissa. Duathlonin puolella kävin Tikkakoskella kisaamassa SM-matkan, jossa sijoitun ikäsarjassani hopealle.

Suunnistuskerrat jäivät tänäkin vuonna vähiin. Yksillä iltarasteilla kävin sekä Mynämäellä Jukolassa juoksemassa ankkuriosuuden.

Hiihdon osalta olosuhteet olivat kunnossa. Talvi oli luminen, vaikka lämpötilat sahasivatkin edestakaisin. Välillä tuli vettä ja välillä lunta taivaan täydeltä. Tuulin takareiden repeäminen Pirkan hiihdossa aiheutti sen, että pohjoisen reissu jäi väliin, joten kaikki 1000 hiihtokilometriä tuli kotiladuilta. Hiihtokausi alkoi loppiaisena ja päättyi huhtikuun alkupäiville. Hiihtokertoja kertyi 28 kpl ja aikaa tuli ladulla kulutettu 77 tunnin ajan. Eli keskimäärin yhden hiihtolenkin mitaksi tuli n.36,5 kilometriä. Luistelutyylillä menin 10 kertaa ja niistä kertyi n. kolmannes koko hiihtomäärästä. Uutta hiihtokalusto tuli hankittua sen verran, että ostin uudet Peltosen skinit ja perinteisen sukset. Myös uuden perinteisen monot ostin samalla kertaa.

Pyöräilymäärät olivat lähes edellisvuoden tasolla. Yhteensä ulkopolkemista kertyi n.7300 kilometriä ja 284 tuntia. Tästä oli työmatkapyöräilyä 3200 km, mutta työmatka saattoi välillä venähtää pidemmäksi eikä ollut aina se perinteinen 17 km suuntaansa. Etenkin Ylläksen viikko oli pyöräilyvoittoinen. Tuolle viikolle kertyi yli 500 pyöräilykilometriä. Tuo viikko oli kova helleviikko eikä silloin oikein jaksanut muuta kuin pyöräillä. Lomakaudella tuli mökillä pyöräiltyä paljon, muuten lenkit olivat pääosin Säijän ja Sasin lenkkejä. Mukavia yksisuuntaisia pyöräilyjä oli mm. Porista Alastarolle, Hämeenlinnasta kotiin, Kokkollasta Vaasaan ja Vaasasta Kristiinankaupunkiin. Toukokuun alusta Syyskuun loppupuolelle kestäneen kilometrikisan aikana tuli poljettu 5500 km. Pyöräilyt tuli poljettua pääosin gravelilla, sillä maantiepyörä oli runkovaurion vuoksi Rosella huolettavana koko kesän ja alkukesää lukuunottamatta ko. pyörä oli pois käytöstä. Yli 100 kilometrin polkaisuja oli 19 kpl joista pisin oli tasan 200 km.

Sisäpyöräilystä oli taukoa toukokuun alusta syyskuun loppuun. 70 sisäpyöräilykertaan tuli käytettyä aikaa n.100 tuntia. Osa sisäpyöräilyistä oli ohjelman mukaisia treenejä ja osa oli vapaa polkemista – etenkin syyskauden polkemiset, jolloin valminnusohjelmaa ei enää ollut

Päälajistani Juoksusta ei myöskään jäänyt paljon kerrottavaa. Jonkin verran tuli kisailtuakin, mutta tuloksellisesti tai aikojen suhteen ei mitään ihmeellistä kerrottavaa. Talvella kävin kolme kertaa TeivoCupeissa juoksemassa 5 km lenkin. Keväällä oli vajaan 7 km:n Savihölkkä sekä Helsingissä puolimaraton, jossa juoksin 1:23 -alkuisen ajan ja tämä oli varmaan tämän kauden paras suoritus. Heinäkuussa kävin Orihölkässä juoksemassa vajaan 8 kilometrin kisan. Syksyn kisoina oli Turun Ruisrääkki eli puolimaran sekä Tampereen Puolimaraton. Kisakauden päätti Kankaanpään Maraton, jossa juoksin 3:07 -alkuisen ajan. Juoksukilometrejä kertyi yhteensä 1670 joihin kului aikaa 141 tuntia. Kertoja oli 128 kpl, eli keskimatkaksi muodostui n.13 kilometriä. Juoksumäärätkin olivat noin 10% edellisvuotta alempana. Kalustoa juoksuun tuli uuden Polar Pacer Pro:n muodossa.

Yhteensä koko vuonna kertyi harjoituspäiväkirjaan hieman vajaat 700 tuntia. Tämä on ihan hyvä määrä ottaen huomioon, että vuoden viimeinen neljännes oli erittäin huono. Ensimmäisellä neljänneksellä tunteja kertyi 219, toisella 210, kolmannella 169 ja viimeisellä 97 tuntia. Eli viime vuoden 810 tuntiin jäi matkaa, mutta aika lähellä oltaisiin oltu, jos loppu vuosi olisi mennyt suunnitelmien mukaisesti.