Viikko 28-29/2024 (8. – 21.7.2024)

Tällä kertaa on yhteen päivitykseen kirjattu kahden viikon jakso. Keskityn nyt lähinnä tähän ajanjaksoon osuneeseen pyöräretkeeni, mutta ennen ja jälkeen retken tuli kyllä harjoituskirjaan kirjauksia.

Lomat ovat siis jatkuneet ja tähän ajanjaksoon lomapäiviä on vietetty niin kotona kuin Vehkajärvelläkin. Säiden osalta on ollut melko epävakaista, eikä kovista helteistäkään ole päässyt kärsimään.

Maanantaina aamupäivällä kävin ensin juoksemassa mökiltä Tursaan ja takaisin. Jalat olivat vähän väsyneet, mutta onneksi jalkavaivoista ei ollut tietoa. Lämpöä oli 18 astetta ja oli kova lounaistuuli. 14.4 km:n reissuun meni aikaa 1:08, eli keskariksi tuli 4:44 min/km, syke 131 bpm. Päivällä kävin vielä gravelilla pyöräilemässä ja keräilemässä jokusia uusia ruutuja Nuutajärven ja Porintien suunnalla. Matkaa kertyi 70 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaa kolme tuntia.

Tiistaina aamupäivällä polkaisin maantiepyörällä mökiltä kotiin Sastamalan, Karkun, Mahnalan ja Sasin kautta. Lämpöä oli 19 astetta ja sain taakseni myös mukavan myötätuulen. 113 kilometrin matkaan kului aikaa ainoastaan 3,5 tuntia, eli keskariksi tuli vähän päälle 32 km/h, keskitehotkin nousi 182W:iin. Sateenuhan vuoksi lyhensin vähän reittiä alkupäästä. Vettä en kuitenkaan saanut niskaani lopun muutamaa tippaa lukuunottamatta.

Keskiviikon ainoa liikunnallinen aktiviteetti oli kun kävin juoksemassa Ikurissa reilun 6 kilometrin VK2-lenkin. Piti pitkästä aikaa kokeilla, onko vauhtia enää yhtään jäljellä. Aikaa meni 25 minuuttia, joten keskariksi tuli 3:55 min/km. Veto oli ihan hyvä vaikka tosi rankka olikin. Huomasi kyllä ettei ole kovia lenkkejä tullut tehtyä vähään aikaan.

Torstaista muodostui lepopäivä ja valmistauduin perjantaina alkavaan pyöräretkeeni. Ohjelmassa oli siis laukkujen pakkailua ja viimeisiä reittisuunnitelman viilaamisia.

Perjantaina oli sitten aika lähteä retkelle. Aamupäivälle oli ennustettu vähän sadetta, mutta koska se ei toteutunut, niin ei tarvinnut turvautua autokyytiin, vaan poljin kotoa 10 kilometriä Tampereen rautatieasemalle. Tampereelta kolkuttelisin ensin junan kyydissä Seinäjoelle, josta polkeminen sitten tosissaan alkoi. Junamatka ei kestänyt kuin tunnin verran, ja siinä ehti hyvin syömään puolikkaan subin, jottei heti alkukilometreillä tarvisi pysähtyä syömään.

Seinäjoella paisteli komeasti aurinko ja jouduin heti kättelyssä laittamaan aurinkorasvaa. Samalla odottelin, että Komootin reitti latautuisi Garminiin. Mutta lataaminen tuntui kestävän ja kestävän, ja päätin lähteä etenemään ilman navigointia. Reitti olisi kutenkin melko selvä ja reitin voisi tarvittaessa tarkastaa kännykästä.

Seinäjoelta polin ensin Ilmajoen ja Koskenkorvan kautta Kurikkaan, jossa pidin pienen tauon ennen kuin jatkoin kohti Kauhajokea. Kauhajoelle asti tie oli ollut mukavan hiljaista ja tasaista, maisemat olivat pääosin peltomaisemia. Kauhajoen jälkeen tie muuttui vilkkaammaksi ja mäkisemmäksi, ja maisematkin muuttuivat metsäisimmiksi. Karijoella pysähdyin pitkin matkaa mainostetulle rompetorille. Siellä oli kaikennäköistä vanhaa, mm. traktoreita, autoja ja muuta, mitä nyt rompetorilla kuuluukin olla. Minua myös haastateltiin kameran edessä johon lähetykseen – en tiedä kyllä tuliko jostain joskus ulos.

Karijoen jälkeen tulin ensin Lapväärtiin, ennen kuin saavuin ensimmäisen päivän päätepisteeseeni Kristiinankaupunkiin. Kristiinankaupungissa oli kansainväliset markkinat ja sitä myöden keskusta täynnä kojuja ja porukkaa. Saavuin paikalle vähän ennen viittä, joten minulle jäi tunti aikaa kierrellä markkinoita ja syödä sen antimia sen verran, ettei omia eväitä tarvinnut heti kuluttaa.

Markkinoilta lähdin tarkastamaan Björkskäretin niemenkärkeä, jonka olin etukäteen suunnitellut ensimmäiseksi yöpymispaikakseni. Paikka oli rauhallisen oloinen ja tuntui ihan sopivalta riippumattoyöpymiselle. Ainoa huono puoli paikassa oli, että siellä ei ollut vessamahdollisuutta, muuta kuin puskassa, mutta se ei ollut iso ongelma Kun yöpaikka oli varmistettu, niin poljin 5 km takaisin Kristiinankaupunkiin ostamaan vettä vesipusiin ja pulloihin, sekä ilta- ja aamupalaa. Takaisin yöpaikkaan polkiessani poikkesin vielä matkan varrella olevalle yleiselle uimarannalle suihkuun ja vessaan. Sitten suuntasin takaisin niemen kärkeen pystyttämään riippumattomajoitustani.

Seinäjoelta yöpymispaikkaani kertyi matkaa 120 kilometriä ja aikaa kului 5 tuntia. Pitkästä päivästä huolimatta uni ei tullut heti silmään. Niemessä oli muitakin retkeilijöitä, mutta niistä ei isompaa häiriötä ollut. Lähinnä linnut pitivät sen verran mekkalaa, että korvatulpat piti ottaa käyttöön.

Lauantaiaamu valkeni yhtä hienona kuin perjantai-ilta oli päättynyt. Aallot loiskuttelivat rantaan, linnut lauloivat ja aurinko paisteli komeasti. Ennen leirin purkamista, keitin annospuuron Primus-keittimellä ja menin syömään sen rantakivikoille ihailemaan samalla aurinkoista merimaisemaa. Samalla latasin varavirtalähteelläni kännykän ja Polarin rannekellon. Laitteiden sähköä piti säästää kaikin mahdollisin tavoin. Kännykän laitoin pois päältä heti kotisoitoin jälkeen ja päälle laitoin vasta kun lähdin liikenteeseen. Pyörämittari meni virransäästötilaan heti kun sillä ei ollut mitään kerrottavaa. Takatutkan otin pois päältä aina kun ajoin pyörätiellä.

Leiri oli pakattu takaisin pyörälaukkuihin melko pikaisesti ja toisen päivän polkeminen alkoi klo 9:20. Päivästä näytti tulevan hieno ja aurinkoinen, joten aurinkorasvalla piti jälleen itsensä valella. Ennen Kristiinankaupungista poistumista, kuljin vielä markkina-alueen läpi, mutta nyt sieltä ei tarttunut mitään mukaan.

Toisena ajopäivänä suuntasin ensin Lapväärtiin ja sieltä rannikkoa pitkin Merikarvialle. Tällä välillä ei mitään kummempaa nähtävää ollut, vaikka ihan rannikkoa pitkin tulikin poljettua. Meri pilkahteli aina silloin tällöin mökkiteidän päistä tai puiden välistä, mutta pääosin melko metsäistä ja pusikkoista pätkää sai polkea. Poikkesin kuitenkin Sidebyssä vierasvenesatamaan sekä kahvilaan munkki-mehulle. Merikarvialla pysähdyin vierasvenesataman tuntumaan tekemään Primuksella pussiruokaa ja muutenkin pitämään pientä taukoa.

Aterioinnin jälkeen matka jatkui kohti Ahlaista ja Reposaarta, jonne tarkoitukseni oli päättää toinen ajopäivä. En kuitenkaan löytänyt pikaisesti etsittynä sopivaa riippumattoyöpymispaikkaa ja jatkoinkin matkaani Yyteriin. Yyterissä kävin uimassa ja rannalla suihkussa. Sitten kävin kaupassa ostamassa jälleen ilta- ja aamueväitä. Tämän jälkeen lähdin etsimään Yyterin männiköstä sopivan rauhallista yöpymispaikkaa. Sellainen löytyikin erään retkeilypolun varresta ja sinne tulikin pystytettyä leiri. Ennen yöpuulle painumista ketteilin vielä iltapuurot ja kävin rannan vessoilla. Matkaa päivälle kertyi 150 kilometriä ja aikaa kului reilut kuusi tuntia.

Sunnuntaille oli ennustettu vesisateita, mutta sain kuitenkin aterioitua ja purettua leirini kuivissa olosuhteissa. Ainoana kiusana oli hyttyset, mutta riittävällä vaatetuksella niidenkin kanssa tuli toimeen. Vaatetusta piti kyllä keventää polkemaan lähtiessä, sillä sen verran lämmin aamu oli.

Yyteristä suuntasin ensin kohti Porin keskustaa, mutta Uusiniitystä suuntasin pienemmälle tielle kohti Makholmaa. Tässä vaiheessa alkoi myös ensin vähän tiputtelemaan vettä ja sitten tulemaan vähän enemmänkin, joten sadeliivi piti laittaa päälle. Sateen vuoksi kännykkänavigointi jäi vähän heikolle ja ajoinkin yhden risteyksen ohi. Vasta kun tuli kyltti, että “Yleinen tie päättyy”, niin otin kännykän esiin ja totesin, että olen ajanut kolmisen kilsaa sen risteyksen ohi, josta piti kääntyä. Samalla laitoin myös kenkien päälle sadesuojat, tosin se oli vähän myöhäistä, sillä kengät olivat jo märät.

Oikealle reitille päästyäni vesisade oli jo loppunut, mutta tiet olivat vielä pitkään märkiä ja sateen uhka oli koko ajan päällä. Suuntani oli kohti Luviaa, jossa pysähdyin ostamaan vähän välipalaa ja pitämään pientä taukoa. Olin jo edellisenä päivänä seuraillut 10-pyöräilyreitin kylttejä ja sama jatkui toisenakin päivänä. Alkuperäisessä reittisuunnitelmassani reitti kulki Luvialta suoraan Raumalle, mutta päätin seurata 10-reittiä ja se kiersi Irjanteen ja Eurajoen kautta Raumalle. Tästä tuli parinkymmenen kilometrin lisälenkki, mutta eipä minulla ollut mikään kiire.

Vähän ennen Rauman keskustaa, Kaarossa, poikkesin Kaarojärven uimarannalle keittelemään pussiruokaa ja pitämään taukoa. Tauon aikana sujutteli vähän vettäkin, mutta onneksi pääsin grillikatoksen suojaan ruokailemaan. Tauon jälkeen suuntasin kohti Rauman keskustaa ja katsomaan entistä opiskelupaikkaani kauppaoppilaitosta sekä muita kohteita. Opiskelukämppääni en löytänyt. Vanhassa kaupungissa kävin myös pyörähtämässä ja syömässä reissun ensimmäisen jäätelön.

Jäätelöhetken jälkeen pyörähdin vielä Vanhassa Raumassa ja sitten suuntasin kohti etelää. Keskustan jälkeen, Korteelassa, poikkesin ABC:lle ostamaan vähän evästä ja sitten jatkoin matkaani kohti etelää. Pikkuhiljaa sai alkaa katsella myös yöpaikkaa ja aikataulullisesti sellainen voisi olla Pyhärannan tuntumassa. Pyhärannan leirintäalueella kävin tankkaamassa vesipussini täyteen, mutta ihan Pyhärannan “keskustan” tuntumasta ei sopivaa yöpaikkaa löytynyt. Ajelinkin vielä kohti etelää ja hyvä niin, sillä muutaman kilometrin polkemisen jälkeen, Valkaman kylässä, huomasin tien varrella lavan kyltin, ja majoituinkin Yliskallion tanssilavan takaiseen metsikköön. Paikka oli sen puolesta hyvä, että siellä oli avoin puucee. Ikävämpi puoli oli, että pesytymään en tämän ajopäivän jälkeen päässyt. Paikka oli kuitenkin hyvä ja rauhallinen. Ilta meni taas edellisten tapaan. Riippumattokamppeet pystyyn ja iltapuuron tekoa. Sitten vielä vähän aikaa ulkona teputusta ennen kuin menin riippariin unta houkuttelemaan. Päivälle kertyi pyöräilymatkaa 145 kilometrin verran ja johon aikaa kului 6:40.

Maanantaille, neljännelle ajopäivälle oli ennustettu hyvää ajosäätä. Aamu oli kuitenkin pilvinen, joten aurinkorasvaa ei tarvinnut alkaa levittelemään. Aamupuuron aikana sain myös juttukaverin, kun läheisestä talosta oli iäkkäämpi rouva lähteynyt aamukävelylle ja tuli haastattelemaan minua. Puuro tuli syötyä ja leiri kasattua, joten matka pääsi taas jatkumaan.

Päivän ensimmäinen isompi kohde oli Uusikaupunki, mutta ennen sitä kävin pyörähtämssä rannikkoreitillä, josta kertyi kolmisenkymmentä lisäkilometriä. Rannikkokierroksella kävin ensin Pyhämaalla, josta tulin takaisin Kuivaraumaan ja suuntasin Leppäisen kautta Uuteenkaupunkiin. Tällä rannikkoreitillä oli reilun 10 kilometrin hiekkatiepätkä, mutta se oli pääosin hyvää poljettavaa. Ennen Uuttakaupunkia pysähdyin vielä pienelle välipalalle rantakalliolle, jossa otin myös aurinkorasvat käyttöön, sillä sen verran aurinkoiselta päivä näytti.

Uudessakaupungissa ei juurikaan tullut pyörittyä, ainoastaan sen verra mitä 10-reitti siellä kierrätti. Uudenkaupungin ja Kalantin välillä oli tullut aika lailla vettä, sillä tiet olivat tosi märät. Itse en saanut tippaakaa niskaani, vaan sadealue oli mennyt juuri edestäni. Eli onneksi tuli kierrettyä se rannikkoreitti, muuten olisin varmaan kastunut todella huolella.

Kalannista suuntasin kohti Vehmaata. Maisemat muuttuivat hienoiksi maalaismaisemiksi, mutta samalla myös tosi mäkisiksi. Ylämäissä sai laitta pientä vaihdetta silmään, sillä yli kymmenen lisäkilon kuljettaminen teki ylämäistä melko raskaita. Vehmaalla poikkesin paikalliseen ravintolaan syömään pizzan ja samalla sain ladata jo tyhjentynyttä varavirtalähdettäni. Yritin syödä rauhallisesti. Rauhalliseen ruokailuun oli kaksi syytä, ensinnäkin varavirtalähteen mahdollisimman pitkä lataaminen, toiseksi vähän jännitti kuinka maha reagoi pizzasta.

Tauon jälkeen matka jatkui maalaismaisemissa ensin Mynämäelle, sitten Mietoisten ja Askaisten kautta Merimaskuun ja Naantaliin. Merimaskussa oli jälleen muutaman kilometrin hiekkatieosuus, mutta sekin ihan hyväkuntoista. Vähän ennen Naatalia ilmaantui ensimmäiset ongelmat pyörän kanssa. Vaihteet eivät enää vaihtuneet kunnolla ja epäilin, että vaijeri olisi mennyt poikki. Vaihde jäi onneksi keskivaihteelle enkä uskaltanut sitä vaihtaa kun pelkäsin että se jäisi jumiin joko pienimmälle tai isoimmalle vaihteelle. Naantalissa kysäisin yhdeltä maantiepyöräilijältä löytyisikö lähistöltä pyörähuoltoa ja häneltä sainkin opastusta yhteen liikkeeseen. Se olikin vielä auki ja sieltä pyytelin apuja ongelmaani. Onneksi vaijeri ei ollut poikki, vaan löystynyt ja vaihteet saatiinkin pikaisesti toimintakuntoon. Pikahuolto oli ilmainen ja sain vielä pullon täyteen vettäkin. Forsportissa oli hyvä ja ystävällinen palvelu.

Alkuperäisessä suunnitelmissani oli jäädä yöksi ennen Turkua, mutta poljin kuintekin vielä Ruissaloon asti. Ajattelin, että siellä pääsisin Saaronniemessä saunaan, mutta se ei ollutkaan yleinen sauna. Teinkin sitten sellaisen valinnan, että menin Ruissalon kylpylään pesulle ja saunaan. Samalla kävin pari kertaa meressäkin uimassa. Sain myös kylpylän respaan varavirtalähteeni ja kännykkäni lataukseen muutamaksi tunniksi, jolla pärjäisinkin sitten loppureissun. Nyt sain myös vähään aikaan puhtaat kamppeet päälleni, tuntui ihan juhlapäivältä. Saarronniemen grillikatoksessa tein vielä iltapuurot ennen kuin pystytin yöpaikkani leirintäalueen takaiselle kalliolle. Päivä oli reissun pisin ajonpäivä ja kilometrejä kertyi 170 ja aikaa kului 7:40.

Tiistai oli viides retkipäivä. Se valkeni poutaisena mutta pilvisenä. Jossain vaiheessa yötä sateli vähän vettä, mutta riipparin tarppi oli kuitenkin ihan kuiva. Aamu oli myös lämpimän oloinen ja tuultakaan ei juurikaan ollut, merikin oli aika tyyni. Laitoin ensin leirin kasaan ja sitten rullailin pyörällä Saaronniemen saunojen kallioille tekemään aamupuuroa. Jokusia muitakin oli jo liikenteessä ja aamu-uinnilla.

Matkaan pääsin taas normaaliin tapaan hieman klo yhdeksän jälkeen. Ensin poljin Turun torille munkille ja mehulle. Aurajoen rannassa oli kojujen pystys meneillään, sillä parin päivän päästä alkaisi Tall Ship Race Turku, ja sitä valmisteltiin jo täyttä päätä. Torilla oli leppoisa meininki ja siellä olisi voinut istua kauemminkin, mutta matkan piti jatkua.

Ensin suuntanani oli kohti Paraisia. Sinne pääsisi Kaarinan kautta. Ensimmäinen pysähdys tuli kuitenkin jo heti Turun keskustan jälkeen, kun piti pysähtyä rapsuttelemaan yhtä setteriä, joka oli aamulenkillä. Kaarinasta Paraisille ei ollut kuin kolmisentoista kilometriä, mutta se tuntui jotenkin kauhean pitkältä matkalta. Reitti oli tosi mäkinen ja oli vastatuultakin. Pyörätietä oli myös melko tympeetä ajella, kun se kulki tosi vilkkaan tien reunaa ja rauhallisesta saaristomaisemasta ei ollut tietoakaan.

Paraisilla pyörähdin ensin kalkkikaivoksen ympäri ja kävin katsomassa sen “kuoppaa”. Keskustassa pysähdyin syömään pientä välipalaa ja jäätelön. Terassilla tuli ensimmäinen kerta reissussa todella väsynyt olo. Olisi tehnyt mieli pystyttää riippumatto jonnekin rantaa ja ottaa pienet päiväunet, mutta välipalan jälkeen pirteys tuli takaisin ja matka sai jatkua.

Pyörähdin vielä Paraisten vanhassa keskustassa ennen kuin lähdin ajelemaan samaa tympeää pätkää takaisin päin Kaarinaa. Nyt matka tuntui sujuvan joutuvammin, oli varmaan myötätuulta ja muutenkin tuttu reitti tuntuu menevän aina nopeammin. Kaarinasta lähdin Piikkiöön päin. Tällä välillä sain kiinni yhden puolalaisen polkijan, joka oli kolmatta viikkoa pyöräreissussa. Hän puhui minuakin huonompaa englantia, joten en jäänyt hänen vaivaksi pidemmäksi aikaa. Piikkiössä pysähdyin kauppaan ostamaan evästä ja täyttämään vesipulloni. Aurinko oli myös alkanut paistamaan siihen malliin, että piti taas ottaa aurinkovoidepullo esiin.

Piikkiöstä suuntasin Paimioon ja sieltä suuntasin kohti Saloa. Piikkiön jälkeen sai laittaa takatutkankin päälle, siihen asti oli päässyt pyöräteitä pitkin. Ennen Saloa sain jälleen kiinni yhden pyöräretkipariskunnan. Yllättäen hekin olivat Puolasta ja puhuivat sopivan yksinkertaista englantia, että heidän kanssaan tuli juteltua ihan jonkin aikaakin. Jätin heidät kuitenkin omaan rauhaansa ja lähdin ajamaan omaa vauhtiani eteenpäin. Salon keskustassa pysähdyin Salonjoenrannassa olevaan puistoon tekemään Primuksella pussiruokaa ja suunnitelemaan reitin jatkoa. Saloon asti olin suunnitellut reittini, mutta sitten suunnitelmat olivat avoimet. Lohjalle tuntui olevan vähän turhan pitkä matka, Sammatti ehkä sopivalla etäisyydellä, tai sitten vaan Suomusjärvelle.

Salon keskustan jälkeen pysähdyin vielä täyttämään juomapulloni yhdessä kaupassa, sitten suuntasin 110-tielle. Melko pian ko. tietä ajaessa totesin, ettei ollut hyvä reittivalinta, sillä tie oli vilkas eikä piennarkaan kovin leveä. Melko tympeetä olisi aja sitä useamman kymmenen kilometrin verran. Vajaan kympin verran ajelin tuon tien reunaa ja sitten käännyin kohti Muurlaa ja mukaviin maalaismaisemiin. Muurlasta suuntasin kohti Kaukolaa, jossa päädyin taas isommalle tielle, mutta onneksi ei niin vilkkaalle kuin 110-tie.

Kiskoon oli matkaa vähän toista kymmentä kilometriä ja siellä päätin yöpyä seuraavan yön. Kiskon keskusta ei paljon palveluja tarjonnut. Ainoa huoltoasemakin oli jo kiinni, joten en päässyt edes sinne vessaan. Liikuntatalokin olisi ollut, mutta sekin oli hiljaisen oloinen, eli suihkumahdollisuuttakaan ei ollut. Kylän kaupalla sain paikalliselta tiedon, että parin kilometrin päässä olisi Kiskon kirkko ja sen lähellä uimaranta. Päätin siis suunnata sinne, josko siellä pääsisi edes pesulle. Kaupasta hain taas evästä ja vettä. Sitten suuntasin kohti uimarantaa.

Muutaman jyrkän ylä- ja alamäen jälkeen löysinkin rannan. Itse asiassa tämä oli se ranta, jossa järjestetään Kiskon perinteiset triathlonkisat. Ranta oli pitkä hiekkaranta sekä löytyi myös jykevä laituri. Ranta oli ihan autio eikä lähimökeissäkään näkynyt ketään. Ilta oli lämmin ja aurinkoinen, ja ihmettelin, miksi näin komeassa paikassa ei ollut ketään uimassa. Itse pulahdin järveen ja sain pestyä päivän hiet pois. Aurinko porotti niin lämpimästi rantaan, että kamppeet kuivuivat siinä nopeasti, mutta myös niin lämpimästi, ettei oikein innostanut leirin pystyttämistä rannan tuntumaan. Katsoinkin sopivamman paikan muutaman kymmenen metrin päästä rannasta, varjostavien puiden alta.

Ilta kului rantaympäristöön tutustuessa, iltapuuron tekemisessä sekä auringonlaskun katselusta laiturilla. Ilta oli tyyni ja lämmin, ja oli hieno katsella kun kalat hyppelivät järvellä ja pari joutsentakin lipui kauempana. Kympin jälkeen piti mennä taas kokeilemaan josko uni tulisi. Päivä oli ollut taas melko pitkä, sillä matkaa kertyi 145 kilometriä ja ajoaikaa oli kulunut 7 tuntia.

Keskiviikko oli viimeinen retkipäivä. Päivästä oli ennustettu sateista ja aamuyöllä pientä vesisuhjua satoikin kun kävin pusikkokeikalla. Aamulla tarppi oli kuitenkin kuiva, joten isommin ei ollut satanut. Purin leirin kuitenkin sellaisessa järjestyksessä, että sade-tarpin purku tapahtuisi viimeisenä, jos vaikka sade yllättäisi niin sen alle pääsisi suojaan. Sain kuitenkin purettua leirin ja syötyä aamupuuron kuivissa oloissa. Lähitalosta tuli myös yksi koiranulkoiluttaja juttusille.

Matkaa pääsin lähtemään jo vähän kasin jälkeen. Ajattelin lähteä liikeelle niin aikaisin kuin vain mahdollista, jotta olisin ajoissa päämärässäni, Helsingissä. Kiskosta suuntasin ensin Mustioon. Reitti oli tosi mäkistä ja vaihteet olivat tarpeen. Vastatuuli myös vähän hidasti menoa. Sateenuhkaakin oli, mutta tipat pysytivät edelleen pilvissä. Suunnitelmani oli jatkaa Mustiosta Siuntioon. Se edellytti ensin isomman tien raunan ajamista kohti Lohjaa ja sitten kääntymnistä nelinumeroiselle tielle kohti Siuntiota, jonka pinnasta/laadusta ei ollut mitään tietoa.

Kun ison tien pätkä oli ajettu ja näin Siutioon menevän tien kunnon niin fiiliksissä tapahtui todella nopeat muutokset. Heti kun huomasin, että tie näyttäisi olevan hyvää asfalttitietä, niin fiilis oli “jee”, mutta samalla kun vaihdoin vaihdetta, niin suusta pääsi kirosanojen litanja, sillä nyt se vaihdevaijeri sitten katkesi oikeasti ja tällöinhän vaihde siirtyy automaattisesti isoimmalle vaihteelle. Pysähdyin tutkimaan vaihtajaa ja sain kiilattua sen siten, että vaihde siirtyi sopivammalle vaihteelle, mutta yhdellä vaihteella pitäisi edetä. Taas liikkeelle lähtiessäni Polarin rannekello meni jumiin ja jäi pysyvästi pause-tilaan. Samalla myös ensimmäiset vesipisarat tippuivat taivaalta. Keskiviikkona klo 10 oli siten reissun huonon karman hetki. Eihän siihen voinut kuin naurahtaa ja jatkaa matkaa.

Satamaan ei sentään enempää alkanut. Garminin mittarilla sain mitattua reittiä, ja kyllä se matka yhdelläkin vaihteella eteni, vaikka ylämäissä, joita loppureissusta oli melkoisesti, piti käyttää vähän enemmän voimaa. Jos vaijeri olisi katkennut aiempina päivinä, niin olisin sen jossain vaihdattanut, mutta näin viimeisenä päivänä uskoin tulevani toimeen sen kanssa.

Siuntiosta menin läpi sen kummemmin paikkaa kiertelemättä. Pikkalan ABC:llä pysähdyin munkille ja täyttämään juomapullon. Samalla öljysin myös ketjun, joka oli alkanut jo edellisenä päivänä vähän kitisemään. Pikkalan pysähdyksen jälkeen tulin taas 10-reitille, jota pitkin ajelin Kirkkonummen läpi Espooseen. Espoon lukuisten tietöiden vuoksi eksyin 10-reitiltä, mutta suunta oli kuitenkin oikea, kohti Helsinkiä. Soukassa pysähdyin yhteen puistoon valmistamaan vielä reissun viimeisen pussiruoka-ateriani.

Soukan pysähdyksen jälkeen siirryin Espoon rantarailille, joka on rantoja pitkin menevä kevyenliikenteen hieno reitistö, jolla on kokonaisuudessaan mittaa usemman kymmenen kilometrin verran. Itse ajelin reittiä viitisentoista kilometriä Espoon puolella. Nokkalan majakalla pysähdyin syömään Mövenpick-annoksen, kun sellaiseen kerrankin törmäsi. Espoon Tapiolasta siirryin Otaniemeen, ja kiersin vielä Laajalahden ennen kuin poljin Lehtisaaren ja Kaskisaaren kautta Lauttasaareen. Lopyuksi kiersin vielä Kaivopuiston kautta Kauppatorille ja Esplanadille.

“Espalla” sitten pysäytin kelloni ja päivälle näytti tulleen mittaa 135 kilometriä ja aikaa kuluneen 6.5 tuntia. Viimeinen vajaa satanen tuli poljettua yhdellä vaihteella. Kokonaismittaa reissuun tuli vähän vajaa 900 kilometriä. Aurinkovoidetta ei tarvinnut viimeisenä päivänä käyttää, mutta muutamaa tippaa lukuunottamatta ei sitä vettäkään ajon aikana satanut.

Tuuli oli kierrelly Helsingissä keskiviikon museioita ja meillä oli hotelli varattu seuraavaksi yöksi. Illalla tuli käytyä keskustassa syömässä, pariinkin otteeseen, mutta sitten uni tuli äkkiä pehmeessä hotellisängyssä. Torstaina hotelliaamiaisen jälkeen kietelimme kävellen Kauppatorin ja Kaivopuiston maisemia. Sitten olikin aika lähteä junalla kohti kotia. Tesomalta poljin vielä muutaman kilometrin verran kotiin. Muuten torstai oli lepopäivä. Illalla onnistuin vaihtamaan pyörään vaihdevaijerin ja säätämään se vielä toimintakuntoonkin.

Perjantaina iltapäivällä kävin juoksemassa 12.7 kilometrin lenkin Tesoma – Ikuri -akselilla. Aikaa kului vähän vajaa tunti, eli keskari oli 4:36 min/km, syke 129 bpm. Alkuksi jalka oli väsyneen oloinen, mutta Tesomajärven vessapysähdyksen jälkeen juoksu tuntui ihan hyvältä. Lämpöä oli alkuun reilu kaksikymmentä astetta, mutta loppupuolella alkoi satamaan vettä ja lämpö tippui jokusella asteella. Juoksun jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Vehkajärveä.

Lauantaina puoliltapäivin oli vuorossa pitkästä aikaa lappu rinnassajuoksu, kun osallistuimme Orihölkkään. Vajaan 8 kilometrin hiekkapohjaiseen reittiin kului aikaa 29:39. Se oli puolisen minuuttia hitaampi kuin kaksi vuotta aiemmin, mutta valmistautuminen ja asenne juoksuun ei ollut ihan optimaalinen, joten olen ihan tyytyväinen kun meni alle puolen tunnin. Kisa oli Erkki Halkivahan 70-v. -juhlajuoksu ja sen kunniaksi kisan päälle sai lohisoppaa ja kakkua. Myllylähteessä tuli myös uitua, ja saunassakin käytyä. Alastarolta poljin gravelilla vielä mökille Kojonperän, Punkalaitumen keskustan ja Tursan kautta. Muutama uusi ruutu tuli samassa kerättyä. Matkaa kertyi 72 kilometriä ja aikaa kului 2:50. Reitillä oli jonkin verran vastatuulta ja Punkalaitumen keskustan jälkeen satoi muutama tippa vettäkin.

Sunnuntai oli vuorostaan lepopäivä, sillä jalat olivat edellisestä päivästä melko väsyneet. Päivä oli myös juhlapäivä, sillä kummityttömme Lotta pääsi ripille, ja sitä tuli käytyä juhlimassa.

Viikko 27/2024 (1.-7.7.2024)

Eipä tullut tällä toisellakaan lomaviikolla juurikaan kotona oltua. Parina alkuviikon päivänä tuli tehtyä kotihommia ja -lenkkejä, mutta sitten suutasimme jo Vehkajärven maastoihin.

Heinäkuulle ei ole vielä hellepäiviä kertynyt, ei oikein ole päästy edes lähelle sellaisia lämpötiloja. Paremminkin on ollut koleaa, sateista ja tuulista. No, on sitä ihan hienojakin päiviä viikkoon mahtunut.

Maanantaina tuli otettua rauhallisemmin reenien suhteen, ja tein vain 50 minuutin kotisalitreenin.

Tiistaina kävin polkemassa maantielenkin Hämeenkyrö – Jumesniemi -akselilla. Lounaasta puhalteli reippaasti ja lämpöä oli 18 astetta. Reilun 91 kilometrin lenkiin meni aikaa vähän päälle kolme tuntia, eli keskari jäi vähän alle kolmen kympin. Keskitehot olivat 174W. Ihan hyvin oli palautunut Saimaan kierrosta.

Keskiviikona kävin ensin aamupäivällä juoksemassa 14 kilometrin lenkin 4:46 min/km vauhdilla, sykkeet olivat 125 bpm. Ihan ok kulki, eikä isompia kipujakaan ollut. Iltapäivällä pakkasin gravelin täyteen bike packing -kuormaan. Eli pyörän, takatarakan ja juomapullojen lisäksi, oli satulalaukku, takalaukut, kaksi runkolaukkua sekä tankolaukku. Näisä kertyi lisäpainoa noin 13 kilometriä. Laukuissa oli sellaiset tavarat, joita tarvisin pidemmällä yön yli tehtävillä pyörälenkeillä, eli mukana oli riippumattotavarat, keittovehkeet, vaatteita, yms. tilpehööriä. Nyt ajoin vain mökille testilenkin, että kaikki pysyy paikallaan eikä mikään repsahtaisi. Poljin Sorvan ja Narvan kautta Punkalaitumen keskustan kaupalle ja sieltä Vehkajärvelle. Sen verran normireitistä poikkesin, että Narvasta poljin hiekkatietä pitkin Latomaan ja Kivilahden kautta Krääkkiöön. Yön nukuin riipparissa ja iltapuuron tein terassilla Primuksella ja muutenkin jätin sisätilojen yleellisyydet käyttämättä. Matkaa kertyi 96 kilometriä ja ajoaikaa kului 4 tuntia, eli keskari oli noin 24 km/h. Lämpöä oli parikymppiä ja oli puolipilvistä, eli mukava pyöräilykeli.

Torstaina päivällä poljin gravelilla Punkalaitumen hiekkateitä taas uusia ruutuja vähän keräillen, eli uusia tien- ja polunpätkiä tuli ajeltua. Pariin otteeseen tuli jokunen tippa vettä, mutta ei niin paljon, että olisi kunnolla kastellut. Tuulista oli ja lämpöä 19 astetta. Matkaa kertyi 90 kilometriä ja aikaa kului 3:50.

Perjantai oli lepopäivä. Vähän vain mökkiaskareita tuli tehtyä. Lauantaina kävin aamupäivällä juoksemassa Valontien lenkin ja loppumatkasta koukkasin vielä Runkan kautta. Matkaa kertyi 14 kilometriä ja keskari oli mukava 4:29 min/km. Yllättävän hyvin ja vahvasti juoksu kulki eikä jalkaongelmatkaan vaivanneet. Jäi hyvä maku juoksusta ja mukava oli juosta vähän reippaampaa vauhtia. Päivällä piipahdimme Alastarolta ja sieltä poljin takaisin mökille ruutuja taas keräillen. Reitistä tuli melko mutkainen ja matkaa kertyi 84 kilometriä ja aikaa kului 3:20. Tuli ajeltua aika paljon sellaisia hiekkateitä, joita ei ole koskaan aiemmin tullut mentyä, vaikka niiden lähdellä on tullut asuttua. Satoja kertaa on niiden risteysten ohi tullut mentyä, muttei koskaan niitä pitkin – no nyt on.

Sunnuntain aamupäivä oli sateinen ja tuulinen, mutta päivällä taivas aukesi ja aurinko rupesi paistelemaan. Etelätuuli jatkoi kiivasta puhalteluaan. Lähdin graveloimaan Urjalankylää kohden. Poikkesin kuitenkin Rekisuolla, sekä Ritasuon metsäautoteillä, jotka olivat ihan shittiä ajettavaa. Ennen Urjalankylää ajelin myös Rutajärven länsirantaa pitkin kohti Nuutajärveä. Urjalankylästä ajoin Kiimankulman kautta Tursaan ja takaisin mökille. Matkaa kertyi vähän päälle 70 km ja aikaa kului 3:15. Eli keskari jäi 22 km/h. Syynä oli Ritasuon hirveät metsäautotiet, eikä Kiimankulman tiekään mitään vauhdikasta menoa tarjonnut, myös kova tuuli verotti matkavauhtia. Muuten oli taas mukava tutustua uusiin teihin, ja kelikin oli ihan sopiva, jos tuulta ei huomioi, lämpöä 19 astetta ja puolipilvistä.

Viikko 26/2024 (24.6.-30.6.2024)

Ensimmäinen lomaviikko meni reissaillun merkeissä. Juhannuksena saavuimme Pyhätunturille hyttysiä syöttämään ja viikonlopuksi suuntasimme Vuokatin kautta Imatralle. Sunnuntaina sitten saavuimme takaisin kotikulmille. Ajokilometrejä tuli siis mittariin aika lailla jokuseen päivään, ja Sisunkin matkahermoja koeteltiin ihan urakalla.

Jos viikossa on paikkakunnat vaihtuneet, niin on myös säät tarjonneet kaikennäköistä. Pohjosessa oli vielä ihan inhimillisiä lämpöäasteita, joskin vettä sateli jokusena päivänä. Loppuviikkoa ja etelää kohden mentäessä, lämmöt nousivat jopa yli kolmenkympin. Huippuhelteet sitten päättyivät ukkoseen ja sateeseen.

Maanantaina tein Pyhällä pitkän maantiepyörälenkin. Reitti kulki Pyhältä ensin Pelkosenniemelle ja sieltä Sodankylään. Sodankylässä pidin pienen tankkaustauon ja sitten matka jatkui Luoston kautta takaisin Pyhälle. Matkaa kertyi 144 kilometriä ja aikaa kului hieman päälle 4.5 tuntia. Keskari oli täten 31.6 km/h ja tehot 179W. Lämpötila lähtiessä oli 14 astetta ja sateenuhkaakin oli ilmassa. Hieman Pelkosenniemen jälkeen jouduinkin pukemaan sadetakin päälleni, kun alkoi sen verran suhjuttamaan, mutta ei se onneksi kauan kestänyt ja pienen ajan jälkeen sain riisua takin pois. Sodankylää lähetessä alkoi aurinkokin jo paistelemaan ja lämmötkin nousi pariinkymppiin. Tauolla otinkin irtopuntit pois. Luoston jälkeen alkoi taas tummia pilviä kerääntymään taivaalle ja ennen Pyhätunturia sainkin jokusen tipan niskaani. Onni oli kuitenkin myöden, sillä vain jokunen hetki sen jälkeen kun pääsin perille, niin taivas aukesi ja vettä tuli ihan kunnolla. Ihan mukava lenkki, vaikka ei siinä kauheasti nähtävää ollut, jos ei puskista tykkää.

Tiistaina vuokrasin pakallisesta liikkeestä maastopyörän ja lähdin polkemaan polkuja pitkin kohti Luostoa. Pyörä ei ollut mikään kummallinen, ihan tavallinen luomu maasturi. Ei ollut edes lukkopolkimia, ja se aiheutti hieman hämminkiä polkemiseen, kun ei ole pitkään aikaan maastossa mennyt ilman lukkopolkimia, jalka tuppasi lipsumaan pois polkimelta. Keli oli ihan hyvä, 16 astetta, eikä sateenuhkaa ollut. Ensin poljin Kiimaselälle. Tällä välillä on reitin pahimmat kivikot ja kengätkin sain heti alkuun märäksi, kun polun viereiset suot olivat tulvineet kunnon järvet polulle. Kiimaselältä eteenpäin oli hyvää sorastettua uraa ja paikoin uutta kolmilankkuista pitkospuutakin, jossa oli ihan hyvä polkea. Aiempina vuosina tällä pätkällä oli soisia ja märkiä paikkoja, mutta nyt ei tarvinnut jalkojen kastumista pelätä – toki ne olivat jo valmiiksi märät. Loppureitti Huttujärvelle oli hiekkatietä. Reitti Huttujärveltä Kapustaan oli myös kokonaan sorastettu, joten aiempia kivikoita ei tarvinnut nyt kolistella, vaan nousuosuuden pääsi vaivatta polkien ylös. Kapusta laskettelin Kuukkeliin myös hyväkulkoista polkua pitkin. Tosin alusta oli paikoin pyöreää sepeliä, joten tarkkana sai olla, etenkin kun vauhti pääsi välillä karkaamaan. Myös märempiä kohtia löytyi tämän pätkän alaosista. Kuukkelista suuntasin Pyhälammelle. Alku oli hyvää polkua, mutta loppupuoli oli vähän kivisempää. Pyhälammelta Lampivaaraan ja ametistikaivokselle oli alkuun myös kivistä ja hidaskuluista, mutta alun jälkeen pääosa oli hyväkulkuista alustaa. Ametistikaivokselta piti sitten lähteä kiirellä takaisin Pyhätunturille, kun pyörän laina-aika oli vain 4 tuntia. Jyristelinkin takaisin asfalttia pitkin. Pyhällä tosin tein vielä pienen lisälenkin, kun aikaa jäi kuitenkin vielä kymmenisen minuuttia. Pyöräilyaika oli 3.5 tuntia ja matkaa kertyi 61 kilometriä. Puoli tuntia laina-ajasta meni pieniin taukoihin ja munkin syöntiin ametistikaivoksella.

Keskiviikkona oli lämmin aamupäivä ja aurinko paisteli komeasti. Kävin juoksemassa Isokurun lenkin. Ensin juoksin Isokurun kodalle ja sieltä laskin Tunturiaapan reunaan, josta suuntasin kohti Isokurua. Isokurua pitkin juoksin kohti Karhunjuomalampea ja sieltä Tajukankaan kautta takaisin mökille. Isokuru päättyi noin 450 rappuun, jotka tuli myös kavuttua juosten ylös, eli ihan hyvä reisitreeni tuli siinäkin tehtyä. Matkaa kertyi 16.3 kilometriä ja aikaa kului vähän alle puolitoista tuntia, eli keskari oli 5:21 min/km ja keskisyke 130 bpm. Vähän pelkäsin jalan kestävyyttä, mutta mitään isompia kipuja ei lenkin aikana ollut.

Torstaina lähdimme ajamaan kohti Vuokattia, ja siellä yövyimmekin seuraavan yön. Siellä tuli tavattua mm. Pärmäkosken Krista, jonka koiraa pääsimme rapsuttelemaan ja Sisu haistelemaan. Perjantaina suuntasimme kohti Imatraa, jossa minun oli tarkoitus illalla lähteä Saimaa Cycle Tourin 300 km:n lenkille. Tapahtuman lähtöpaikalle poljin hotellilta hyvissä ajoin aistimaan tunnelmaa ja syöttämään mäkäräisiä.

Lähdin Saimaan kiertoon Peetun ja Villen kanssa. Ryhmämme lähtöaika oli 21:56 ja siinä oli lähdössä noin pari-kolmekymmentä polkijaa, pääosin saksalaisia. Lämpöä lähtöhetkellä oli vielä yli 20 astetta ja aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta. Lähdössä tuulikaan ei ollut riesana. Pyörän satulalaukkuun olin pakannut vararenkaan ja vaihtovälineet sekä kenkäsuojat ja sadetakin. Runkolaukussa oli energiaa, ja taskuissa kännykän lisäksi tuuliliivi, irtohihat ja energiaa. Eli viileään keliinkin olin varautunut.

Ryhmämme piti olla 28-30 km/h -vauhtiryhmä, mutta kun saavuimme ensimmäiseen huoltoon Lappeenrantaan, joka oli 50 km:ssä, niin keskarimme oli yli 33 km/h:ssa. Tosin ajoimme isossa ryhmässä ja reittikin oli melko tasainen. Ryhmä oli kuitenkin jo hajonnut ja mukana oli ehkä noin kymmenkunta polkijaa. Tässä ensimmäisessä huollossa minun ei tarvinnut täyttää pulloja, mutta vessareissu piti tehdä, sillä maha oli ollut vähän huonona alkumatkan, mutta onneksi vessakäynti auttoi.

Huollon jälkeen emme löytäneet alkuperäistä ryhmää, mutta se ei haitannut, vaan liityimme melko pian toiseen ryhmään, joka etenikin hyvää vauhtia. Ryhmä oli myös saksalaisryhmä. Montaakaa kilometriä emme päässeet ryhmästä nauttimaan, sillä “sakut” joutuivat pysähtymään, kun yksi heidän ryhmästään joutui huoltamaan pyöräänsä. Jatkoimme kolmestaan matkaa kohti Savitaivalta, jossa oli toinen huoltopaikka, 90 km:ssä. Yö alkoi pimenemään ja uhkaavia pilviäkin alkoi kertymään taivaalle. Ensin alkoi salamoita näkymään kaueampana, sitten tie tuli märäksi ja lopulta alkoi vettä satamaan taivaaltakin. Kerran yksi salama välähti melko lähellä, mutta se jäi onneksi ainoaksi. Sen verran pimeää kuitenkin oli, että tangossa olevasta huomiolampusta ei ollut näkemiseen mitään apua ja märällä tiellä ei oikein tahtonut nähdä kuoppia laisinkaan. Onneksi pahoja sellaisia ei kuitenkaan ollut. Olin joutunut ottamaan myös tummat lasit pois jo jonkin aikaa aiemmin, että edes jotain näkisi, mutta siitä tuli se haitta, että ötököitä alkoi napsumaan silmien seudulle. Onneksi ei mitään isompaa silmiin osunut. Savitaipaleen huolossa oli melko pimeää ja kamppeet (etenkin sukat) olivat melko märät, mutta lämpöä oli vieläkin parikymmpiä, joten kylmä ei tullut. Huollossa täytin toisen pullon elktrolyyttijuomalla, ja söin myös pari hilloleipää.

Matka jatkui Savitaipaleelta omassa kolmen hengen ryhmässämme kohti Salmenrantaa, jossa oli kolmas huoltopiste. Sade oli loppunut ja tiekin muuttui pikku hiljaa kuivaksi. Myös taivas alkoi selkenemään, joten näkyvyyskin parani. Salmenrannan huolto oli 120 km:n kohdalla. Siellä oli pastapohjainen lämmin ruoka, joka maistuikin ihan hyvälle tässä kohtaa reissua. Fyysistä väsymystä ei vielä ollut, mutta valvomisväsymystä alkoi taukopaikoilla olemaan, mutta pyörän päällä ei onneksi väsyttänyt.

Seuraava huolto oli 162 km:ssä Mikkelissä. Pikku hiljaa alkoi pyöräilijöitä tulemaan enemmän selkä edellä vastaan, mutta kolmen hengen ryhmäämme ei ketään liittynyt, ainakaan pitkäksi aikaa. Jossain 140 km:n kohdalla takaa tuli pieni ryhmä ohitsemme ja liityimme siihen. Pysyimme hyvin ryhmässä ja liityimme myös vetoremmiin, eli vuorotellen jokainen veti letkaa pienen matkan. Tämä helpotti ainakin minun menoani, sillä tähän mennessä olin vetänyt koko ajan kolmen hengen ryhmäämme. Saavuimme Mikkelin huoltoon tällä isommalla ryhmällä ja sovimme, että jatkamme tauonkin jälkeen samalla porukalla. Huollossa oli jo valoisaa ja sitä myöden valvomisväsymyskin alkoi helpottamaan. Matka oli edennyt hyvin, sillä keskari oli pysynyt yli kolmessakympissä.

Seuraava huolto Anttolassa olisi jo 191 km:ssä, eli sinne ei ajanut kuin tunnin verran. Reitti oli muuttunut mäkisemmäksi ja keskari alkoikin tippumaan, mutta sillä nyt ei ollut mitään merkitystä. Porukkamme pysyi hyvin kasassa ja vetovuorot vaihtuivat tiuhaan. Itse skippasin Anttolan huollon ja jäin odottamaan muuta porukkaa huollon jälkeen. Reitti jatkui mäkisenä ja ryhmässä alettiin toivomaan ylämäkiin vähän vähemmän vauhtia. Pistohiekan huolto oli 214 km:ssä ja siellä pysähdyimme syömään toisen lämpimän aterian. Ruoka oli kuitenkin melko surkeaa ja ainakin minulle liian tulista, joten se jäi syömättä ja tyydyin pariin pullan siivuun ja omiin eväisiin.

Pistohiekan jälkeen oli vielä kaksi huoltopistettä, 248 km:ssä Puumalassa ja 280 km:ssä Ruokolahdella. Pysähdyimme molemmissa, mutta itse jätin jälkimmäisen antimet väliin ja tyydyin odottelemaan muita ryhmäläisiä varjossa, sillä lämpötila oli noussut taas 25 asteeseen ja aurinkokin porotti. Itselläni ei ollut vielä mitään isompia vaikeuksia, mutta ryhmässämme alkoi kuulumaan toiveita rauhallisemmasta vauhdista. Myös vastatuuli alkoi verottamaan vauhtia. Viimeisellä kympillä ryhmämme hajosi ja meidän alkuperäinen kolmikkomme jäi muusta joukosta vähän jälkeen ja poljimme minun vetämänä viimeiset kilometrit maaliin.

Maalissa Garminin mittari näytti ajoajaksi 10:16 ja kokonaisajaksi 11:48. Keskitehot olivat 133W ja keskivauhdiksi tuli 29.2 km/h. Yllättävän kevyesti lenkki meni. Taukoja oli sen verran paljon, että niissä ehti hyvin palautumaan ja saamaan energiaa. Valvomisväsymyskin alkoi häviämään loppua kohden. Maaliin tulon jälkeen jaksoi vielä ihan hyvin polkea 6 kilometriä Hotellille. Siellä sitten äkkiä suihkuun ja aamupalalle. Sitten kolme tuntia unta palloon ja sitten Tuulin kanssa kylpylän puolelle saunaan ja rentoutumaan.

Sunnuntaina kävin heti aamusta juoksemassa Imatran kylpylältä 12 kilometrin, pääosin polkujuoksulenkin lähimaaston poluilla. Aikaa kului vähän päälle tunti. Lämpöä oli parikymmentä astetta. Alkuun jalka tuntui vähän jäykältä, mutta vauhtiin päästyä juoksussa ei ollut mitään ongelmia. Jalkaongelmatkaan eivät vaivanneet. Juoksun jälkeen jälleen kylpylän puolelle ja aamupalalle. Päivän aikana ajelimme sitten kotiin, jossa pääsi heti nurmikkoa ajamaan ja reppuja purkamaan.

Viikko 25/2024 (17.-23.6.2024)

Viimeiset työpäivät ennen Juhannusta ja lomien alkua olivat suhteellisen lämpimiä ja mukavia. Mutta muuten kuluneet viikon säät vaihtelivat aika lailla, tosin havaintopaikkojen leveysasteetkin vaihtelivat melkoisesti, Juhannus kun tuli vietettyä tänä vuonna Pyhätunturin kupeessa ja välipysäkki oli Oulussa.

Maanantai ja tiistai olivat vielä toimistopäiviä, joten kesäkuun viimeiset työmatkapyöräilyt tuli näinä päivinä poljettua. Tiistai-iltana oli vielä myös puolentoista tunnin hieronta.

Keskiviikkona tein töitä jokusen tunnin kotikonttorilla ennen kuin lähdimme ajelemaan kohti Oulua. Lähtö kyllä venähti parilla tunnilla, kun Sisua piti viedä yllättäen ensin, ehkä jo perinteiseen, juhannuslääkäriin.

Torstain herätys oli Lappland hotelissa. Ennen aamupalaa tuli käytyä juoksemassa reilun 14 kilometrin lenkin Nallikarin kautta. Aikaa kului 1:10, joten ihan rauhassa tuli mentyä. Tuulista oli, mutta muuten sää oli ihan sopiva. Oulusta löytyy kyllä kivoja polkuja juosta, eikä korkeuseroistakaan tarvitse kauheasti huolestua. Rovaniemen jälkeen, Vikajärvellä, hyppäsin autosta pyörän selkään ja poljin viimeisen reilun satakilometriä Kemijärven kautta mökille Pyhätunturin kupeeseen. Lämpöä oli 16 astetta ja tuulen suunta oli melko myötämielinen. Tästä syystä keskivauhti nousikin yli 33 km/h:ssa ja satanen menikin juuri ja juuri alle kolmen tunnin, jäi vielä 5 sekunttia aikaakin. Vähän tuli kyllä loppumatkasta yritettyä tuota kolmen tunnin alitusta, kun se alkoi näyttämään mahdolliselta ja tästä syystä keskitehot nousivatkin 191W:iin. Tosin melko helposti tuo keskari tuli saavutettua ja epäilinkin, että reitti olisi reilusti alamäkivoittoinen, mutta Garminin mukaan näin ei ollut. Viimeisillä kilometreillä sain vettä niskaan sen verran, että kamppeet kastuivat, mutta se ei enää haitannut kun mökille ei ollut kuin muutaman kilometrin ajomatka.

Juhannusaattona kävin juoksemassa tunturiaapan lenkin. Aamulla vähän sateli, mutta sää poutaantui ennen matkaan lähtöä. Matkaa kertyi 17 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaa 1,5 tuntia. Reitti oli pääosin polkujuoksua, joten jalkaan piti laittaa maastojuoksulenkkarit ja ne toimivatkin hyvin jopa kosteilla pitkospuilla. Ihan hyvin jaksoi juosta, mutta takareisi-/lähentäjäosasto vähän kiukutteli. Juoksun jälkeen kiukuttelu jatkui aika ikävänä, ja nyt alkaa tuntumaan, että juoksut jäävät tänä kesänä normaalia vähemmälle.

Lauantaina, juhannuspäivänä, oli tuulista ja pilvistä. Lämpöäkään ei ollut kuin 13 astetta ja pientä sateenuhkaakin oli ilmassa. Onneksi ei kuitenkaan, muutamaa tippaa lukuunottamatta, satanut. Lähdin kuitenkin polkemaan maantielenkkiä. Reitti kulki ensin Pyhätunturintietä Kemijärvellä päin. Sitten käännin kohti Sodankylää, jolloin alkoi vastatuuliosuus. Reitti jatkui Pyhäntietä kohti Pyhätunturia, mutta sitten käännyin kohti Luostoa. Kääntymässä kävin Sodankylä-Rovaniemitiellä, jonka jälkeen palasin mukavassa myötätuulessa ja alamäkivoittoisella reitillä kohti mökkiä. Matkaa kertyi vähän vajaa 120 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle neljä tuntia. Keskari oli 28.6 km/h ja keskitehot olivat 174W. Etenkin Luostolle päin polkiessa meno oli tahmeaa, kun vastaatuuli puski ja muutenkin reitti oli nousuvoittoista.

Sunnuntaina olikin sitten taas ihan erilainen sää. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, oli melko tyyntä ja lämpökin nousi melkein kahteenkymppiin. Lähdimme Tuulin kanssa aamupäivällä kiertämään Noitatunturin lenkkiä. Välillä hölkkäilimme, mutta aika paljon piti ihan vaan kävellä, kun oli niin kivistä. Matkaa kertyi 17 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle kolme tuntia. Noin rauhallisessa vauhdissa jalkavaivatkaan eivät tulleet esiin.

Sisu-uutisia sen verran, että alkuviikon levottomuus on jatkunut koko loppuviikon. Sisu on pitänyt maatessa outoa haukkumista päivittäin, eikä tunnu rauhoittuvan oikein muuten kuin ulkona käymisen jälkeen. Ei ole oikein selvinnyt onko kipuja, tylsyyttä, pissahätää vai vain huomion hakemista. Lenkkiä on aika hyvin jaksanut tehdä, jos vaan on juomapaikkoja matkan varrelta löytynyt. Tosin tänään sunnuntaina iltapäivälenkillä takapää alkoi pettämään aika usein kun mentiin pehmeällä ja epätasaisella alustalla. Kovalla alustalla kaveri menee ihan mallikkaasti. Ruoka on uponnut ihan hyvin, mutta jotkut ennen hyvin kelvanneet herkkuluut ovat jääneet kesken. Ei poitsu ihan kunnossa taida olla.

Viikko 26/2023 (26.6.-2.7.2023)

Kulunut viikko tuli vietettyä kokonaisuudessaan vähän pohjoisemmassa, ja pääosa vielä napapiirin pohjoispuolella. Saariselän Kiilopäälle tultiin jo viime viikon lauantaiehtoona ja pois lähdimme loppuviikosta.

Kelit Kiilopäällä olivat melko sopivat ulkoiluun. Vettäkin tuli parina päivänä, mutta suurin osa ajasta oli poutaa ja aurinkoista. Lämpöäkin riitti, vaikka aamuisin olikin vähän vilakampaa, mutta jonain päivinä oltiin jopa helteen puolella.

Majoituimme jälleen kerran Kiilopään keskuksen Suomen Ladun mökkiin. Mökki oli Tuurentupa 2, jossa emme ole tainneet ennen olla majoittunut. Mökkejä oli rempattu jonkin verran. Kaikkiin mökkeihin oli näyttänyt tulleen lämpöpumput, joten hellekeleillä mökki saatiin vanhalle koirallekin sopivaan lämpötilaan. Ja ainakin tässä mökissä oli myös telkkaria päivitetty ja keittiön kalusto sähkövehkeineen uusittu. Joten kyllä kelpasi mökkeillä. Ainoa häiriö oli, että uutta parkkipaikkaa perustettiin vanhan viereen ja sitä jyräiltiin parina päivänä aamusta iltaan niin että koko mökki tärisi.

Alkuviikko oli Sisulle vielä vaikea. Kipuja tuntui olevan eikä ruokakaan maistunut vanhaan tapaan. Tiistaina kuitenkin jalan iso rakko puhkesi ja sieltä tuli veristä nestettä oikein suihkuamalla. Tämä taisi auttaa kaverin olotilaan ja loppuviikosta alkoi jo lenkitkin maistumaan. Ruokarytmi on kuitenkin edelleen sekaisin ja lääkkeitäkin menee vielä aika paljon, vaikka kipulääkkeistä ollaan luovuttu.

Viikko alkoi juoksulenkillä. Suuntasin lenkin Kakslauttaseen ja sieltä tulin takaisin Muotkan majan ja Sivakkaojan kautta. Matkaa kertyi tasan 15 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 1:14, eli vauhti oli vähän alle vitosta. Alku oli reippaanpaa menoa kun sai juosta hyväpohjaista latupohjaa, joskin korkeuseroja oli jonkin verran. Loppumatkasta siirryin polkujen puolelle ja vauhti rauhottui. Sää oli sopiva juoksenteluun, sillä lämpöä oli 12 astetta ja oli pilvistä. Vettä ei enää satanut, vaikka aamulla sitä oli jonkin verran tullutkin. Illalla kävimme vielä Tuulin kanssa pyörillä Saariselän keskustassa ruokakaupassa. Matkaa kertyi 29 kilometriä ja aikaa kului vähän reilu 1,5 tuntia. Eli rauhassa mentiin latupohjia pitkin.

Tiistaina aamupäivällä lähdin tekemään viikon pitkää juoksulenkkiä. Sää pitkään juoksuun oli taas ihan sopiva, sillä lämpöä oli viitisentoista astetta ja puolipilvistä. Ensin reitti suuntautui Luulammille päin. Alkuun oli siis vajaa kolme kilometriä rapsakkaa nousua, jonka jälkeen lasketeltiin vielä rapsakammin puolisentoista kilometriä. Luulammilta suuntasin kohti Rautulampea. Tämän noin 6.5 kilometrin väli oli kapeaa polkua, jossa ei oikein voinut maisemia katsella, sillä katse piti olla alaspäin, jotta näki mihin astui ja jalkansa laittoi. Tästäkin huolimatta olin kertaalleen turvallani, mutta onneksi en lyönyt polveani tai mitään muutakaan paikkaa kiviin, tuuriakin siis oli. Rautulammi oli reissun puolivälissä, eli 11 kilometrin matkan takana. Tuolla pidin pienen tauon, ennen kuin lähdi kipuamaan kohti Raututunturia. Aurinko oli alkanut paistamaan, joten lämpöä avotunturissa riitti. Katse piti pitää edelleen reitissä, sillä kivikkoa riitti koko avotunturin ylityksen ajan. Päästyäni Nilanpään retkeilyreitille, meno muuttui vähän rennommaksi, vaikka edelleen oli vähän kivistä. Loppukilometrit olivat kuitenkin loivaa alamäkeä, joten vauhti kasvoi ja kilometrit taittuivat nopeammin. Matkaa kertyi 22,5 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 2 tuntia. Keskariksi muodostui 5:29 min/km. Keskisyke pysyi yllättäen alle 130 bpm:ssä vaikka nousumetrejä reitillä oli noin 480. Mukava reitti, vaikka vähän vaativaa juoksua olikin. Vasemman pohkeeni sain ainakin jumiin.

Keskiviikkona oli vuorossa pyöräilyä. Reitti kulki vähän siellä sun täällä Kiilopään ja Kaunispään välillä. Alkuun lähdin Kakslauttaseen ja sieltä suuntasin satunnaista reittiä pitkin Kaunispäälle. Kaunispäällä pieni munkkitauko ja sitten kohti Luulampia ja sieltä Laanilan ja Kakslauttasen kautta takaisin Kiilopään mökille. Matkaa kertyi 74 kilometriä ja ajoaika oli 3:40. Eli keskivauhti oli vain hieman päälle 20 km/h, mutta reitti kulki välillä metsääkin pitkin, jossa vauhtia ei oikein päässyt pitämään, mutta eipä se tämän lenkin tarkoitus ollutkaan. Sää oli pääosin aurinkoinen, mutta loppumatkasta alkoi sateenuhka olla päällä, ja ihan viimeisillä kilometreillä vähän vettä sainkin niskaani, mutta kunnolla en päässyt kastumaan. Illalla rentouteltiin väsyneitä ja jumittavia jäseniä savusaunassa ja 14 asteisessa purouinnissa.

Torstaiaamu oli taas sopivan viileä juoksulenkkiä silmälläpitäen. Alkuun juoksin Kakslauttasiin päin latupohjia pitkin. Reilun kolmen kilometrin jälkeen käännyin Laanilaan päin ja kasin kohdalla Ahopäille päin. Eka kasi oli hyväpohjaista, mutta vaihtelevaa maastoa, mutta Ahopäille suuntauksen jälkeen alusta muuttui ensin vähän kivikkoiseksi ja sitten kun kunnon nousu alkoi niin kunnon kivikoksi. Ahopäiltä oli sitten pari kilsaa laskettelua Kiilopään keskukseen. Lopuksi juoksin vielä Kiilopään huipuille ja sieltä takaisin mökille. Vajaan kahden kilometrin nousuun Kiilopäälle (alaportti – kivikasa) ja noin 230 nousumetriin kului aikaa 13:15 ja alaspäin tulin 9,5 minuuttiin. Kokonaisuudessaan matkaa kertyi 16,5 kilometriä ja aikaa kului 1:25, ja nousumetrejä 420. Kiilopään nousu oli aika rankka. Jalat olivat kunnossa, mutta hapenotto kinnasi. Sykkeetkin nousivat nousussa “vain” 170 bpm:ään. Lenkin päälle taas Kiilopuroon jäähdyttelemään – savusauna jäi tällä kertaa väliin.

Perjantaina pakkasin omat kamani autoon ja lähdin iltapäivällä polkemaan kohti Sodankylää. Retki oli vähän sellainen mallia extemporee ja varustus sen mukainen. Olin löytänyt pari päivää aikaisemmin yöpaikan Sodankylän puskaradion fb-ryhmän kautta. Eräs yksityinen perhe tarjosi yläkerran sänkyään edulliseen hintaan, joten kustannuksien puolesta ei tarvinnut olla huolissaan. Kampetta oli mukana minimaalisesti, sillä kunnon pyörälaukkua ei tullut otettua mukaan. Satulalaukkuun tungin sortsit, pitkähihaisen paidan ja hammasharjan. Pyöräilypaidan ja tuuliliivin taskuihin änkesin sitten muuta tarpeellista – vähän energiaa, käynnykkälaturin ja irtopunttia. Matka sujui mukavasti, vaikka loppujen lopuksi tuolla pätkällä ei ihan kauheasti mitään nähtävää ole – suota, lampia, jänkää ja pusikkoa. Matka kuitenkin taittui joutuisasti, sillä reitti oli jonkin verran alamäkivoittoinen ja myötätuulikin siivitti menoa. Lämpö Kiilopään päässä oli 15 astetta, mutta etelään päin tullessa se nousi jokusella asteella. 125 kilometrin pätkään kului aikaa vähän alle neljä tuntia. Keskivauhdiksi tuli melko tarkkaan 32 km/h, eli myötäinen oli ihan hyvä kun gravelilla sai tuollaisen keskarin aikaiseksi ja vain 117 bpm:n keskisykkeellä. Kerran pysähdyin syömään lettuannoksen 85 km:n kohdalla. Ennen majapaikkaan siirtymistäni kävin Sodankylän keskustassa syömässä ja kaupassa hakemassa aamiaistarpeita. Majapaikka oli mukavan rauhallinen ja extra-hienoa oli päästä pihasaunaan lämmittelemään.

Lauantaiaamusta pakkasin jälleen kamppeet kasaan ja lähdin kahdeksan aikoihin polkemaan kohti Rovaniemeä. Tuuli lähti Kiilopäältä ajelemaan noin tunti lähtöni jälkeen ja matkan aikana olikin mukava arvuutella kuinka pitkälle pääsisin, ennen kuin autokyyti kutsuisi. Tällekin päivälle osui melko hyvin myötätuuli. Reitti ei ollut edelliseen päivään nähden niin alamäkivoittoinen, mutta kyllä hyviä myötäpätkiä tällekin reitille tuli. Lämpö oli lähtiessä 14 astetta, mutta kohosi taas muutamalla asteella. Maisemat olivat tänäänkin samanlaisia, ehkä vähän enemmän asutusta oli teiden varsilla, mutta ei mitään sellaista, jonka vuoksi olisi kannattanut pysähtyä. “Huoltoauto” varvasi minut vähän ennen Rovaniemen artic circleä, mutta sinne teimme kuitenkin treffit. Tälle päivälle matkaa kertyi 122 km ja aikaa kului 3:43, josta muodostui keskinopeudeksi niinkin hyvä kuin 32.8 km/h. Keskisyke oli 122 bpm, eli vähän edellispäivää korkeampi, mutta tällä pätkällä olikin enemmän ylämäkiä ja loppumatkasta oli vähän rutistustakin, jotta pääsisin mahdollisimman pitkälle ennen huoltoauton varvausta. Ounasvaaralla kävin suihkussa ja saunassa sekä myös syömässä. Sitten matka jatkui autokyydillä Vuokatin Katinkultaan jossa yövyimme seuraavan yön.

Puolenviikon maissa olin ilmottautunut Tour de Kainuu -pyöräilytapahtumaan, jonka toinen, 85 kilometrin päivä poljettiin sunnuntaina. Ilmoittautumishetkellä sää oli näyttänyt tapahtumahetkelle poutaa, mutta nyt starttihetkellä, aamulla klo 10, vettä vähän suhjutteli ja lämpöä oli kymmenisen astetta. Piti siis laittaa vähän suunniteltua enemmän kampetta päälle – puffa, hanskat, kengän suojukset ja sadeliivi. Onneksi nämä kaikki oli pakattu matkaan mukaan. Lähdimme yhteislähdöllä, mutta omissa vauhtiryhmissämme. Itse olin mukana 30-32 km/h -ryhmässä, jossa oli ehkä kolmisenkymmentä polkijaa. Heti liikkeelle päästyämme alkoi vettä satelemaan vähän enemmän ja kaikki kamppeet kastuivat melko äkkiä. Vielä kun porukassa ajoi, niin vettä lensi päälle joka puolelta. Reitti suuntasi ensin lounaaseen Mustolanmutkaan, josta jatkoimme kohti Kajaania. Ensimmäinen tunti satoi vettä ja vilu meinasi tulla, kun vielä ajoviima tunkeutui vaateiden läpi. Porukassa ajo oli myös sellaista, että välillä sai vain rullailla, jolloin myöskään lämpöä ei päässyt tuottamaan. 6-tielle päästyämme minä pääsin keulille vetämään ja siellä sai laitta enemmän tehoja kehiin. Keulilla oli muutenkin mukavampaa, kun vesi ei lentänyt koko aika päälle eikä tarvinnut vahdata edellämenijän takarengasta. Vähän ennen Kajaania sade lakkasi ja tietkin muutuivat kuiviksi. Kajaanissa, noin 42 kilometrin kohdilla oli myös reissun ainoa tankkauspiste jossa pysähdyimme vähän nappaamaan jotain energiaa. Pitkään ei viitsinyt siinä seisoskella, sillä märissä kamppeissa vilu pääsi iskemään. Kajaanista matka jatkui kohti Jormuaa ja sieltä takaisin kohti Vuokattia. Jossain 60 kilometrin kohdilla porukka pysähtyi tekniselle tauolle, mutta minä jatkoin yksin matkaa. Tässä vaiheessa alkoi taas satelemaan vettä. Reitti kulki vielä Naapurivaaran ison nousun kautta ja siinä kohdin pari muuta ryhmästä erkautunutta oli saanut minut kiinni. Nousu oli sen verran rapsakka, että vähän raskaammalla gravelilla ei pysynyt noiden parin pyöräilin mukana, vaan jatkoin nousua yksin. Sade oli onneksi taas lakannut, joten Naapurivaaran kovassa laskussa oli ihan hyvä näkyväisyys eikä lasit olleet vedestä tukossa. Muutaman viimeisen kilometrin menimme erään polkijan kanssa vuorovedolla maaliin asti. Aikaa tuohon vähän vajaaseen 86 km:n lenkkiin kului 2:47, josta muodostui keskariksi 30.7 km/h. Keskisyke jäi 117 bpm:iin, sillä jonkin verran sai vain rullailla porukan mukana ja se laski sykettä. Toisaalta vetomiehenä ja karkuripätkälläni sai töitä tehdä ihan kunnolla. Lenkin päälle järjestäjä tarjosi saunan ja ruokailun. Tämän jälkeen lähdimmekin sitten ajelemaan kohti kotia, Kuopion ja Jyväskylän kautta.

Viikko 12/2022 (21.-27.3.2022)

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Ainakin siltä osin, että onko tämän kauhden hiihdot hiihdetty vain ei. Ensi yönä pitäisi tulla lunta ja vettä, ja huomenna melkein tietää jatkuuko 1000 hiihtokilometrin metsästys vielä. Jos uutta lunta saadaan ja latuja pystytään vielä ajamaan, niin kausi jatkuu ainakin ensi viikolla, mutta jos latukone on mennyt jo kesälomalle, niin hiihtokilsat jäävät tähän, n.900 kilometriin.

Nyt viikonloppuna ollaan menty taas kylmempään suuntaan, mutta viikko oli muuten mukavan keväinen ja lämmin. Kotitietäkin on tullut hinkattua A:lla sen verran, että sulaa väylää alkaa tulemaan esiin, mutta huomenna kaikki voi olla taas toisin.

Konttorillakin tuli käytyä tällä viikolla oikein kolmena päivänä, mutta ainoastaan maanantaina olin pyörällä liikenteessä. Aamulla pikku pakkasessa ja illalla kymmenen asteen lämmössä sai polkea.

Tiistain sulkapallot olivat jäälleen peruttu osanottajapulan vuoksi. Illalla tuli kuitenkin poljettua trainerilla 80 minuutin ohjelman mukainen treeni. Se sisälsi 5 kpl 40 sekunnin vetoja 340W tehoilla ja päälle 3:20 min palautusta. Vetojen päälle 21 minuuttia nousevalla teholla n.180 W:sta 250W:iin. Pyöräilyn päälle vielä 30 minuuttia kotisalitreeniä.

Keskiviikkoaamuna oli mukava pikku pakkaskeli ja ennen töihin ajelua poikkesin Koukkujärven laduilla hiihtämässä kahden tunnin ja 31 kilometrin lenkin. Lähdin Porin tien parkista ja hiihdin Koukulle, Hopeatielle, Takalauttalaan ja takaisin Porintielle. Vähän aamukuuden jälkeen olin liikenteessä eikä latukone ollut vielä ehtinyt kunnostaa latuja. Vapaalla tyylillä kun menin, niin melko jäistä meno oli eikä kantti oikein suksessa pitänyt. Illalla oli lisäksi MO:n tunnin uintitreenit Ylöjärven uimahallilla.

Torstaina aamupäivällä kävin juoksemassa tunnin / 13 kilometrin juoksutreenin Kolmenkulmantiellä. Alkuun reilu 20 minuuttia verraa ja sitten 4 x 2+2 minuutin kiihtyvävauhtista vetoa minuutin palautuksella. Vedot olivat keskimäärin hieman alle nelosen vauhtia. Alusta oli melko tasainen ja täysin sula, eli hyvissä olosuhteissa sai vedot vetää. Jalat vähän väsyneet. Illalla oli vielä 75 minuutin sisäpyörätreeni, joka sisälsi 10 x 30 sekunnin vetoa n.370W:n tehoilla + palauttelua 4:30 min. Melko hyvin jaksoi rypistää noita lyhyitä vetoja, vaikka aamun juoksut olivat alla.

Perjantainakin oli ohjelmassa sisäpyörätreeni. 90 minuuttia tuli ajettua ja se sisälsi 3 x 10 minuutin vetoja n.250W tehoilla + 5 minuuttia palautusta. Treenissä ei ollut erg-moodi päällä, joten tehoja piti pitää itse yllä eikä vaan sotkea niitä. Melko hyvin jaksoi pitää tehoja yllä.

Lauantaina kävin kokeilemassa taas vapaan hiihtoa Koukkujärven laduilla. Tälläkään kertaa ei oltu latuja ajettu, vaikka olin myöhempään liikenteessä. Kovin nautinnollinen ja rento hiihtoreissu ei ollut, sillä ladut olivat melko röpelöiset ja paikoin tosi likaiset, koska pohjoistuuli lähenteli puuskissa myrskylukemia. Uutta luntakin oli tullut jokunen milli ja se oli sen verran tahmeeta tavaraa, että luisto oli surkea. Jos keskiviikkona keskivauhti oli hieman alle 16 km/h, niin tällä kertaa se oli vain 13,5 km/h, vaikka reitti oli lähes sama. Illalla kävin vielä juoksemassa rauhallisen PK1-lenkin. Nokian paloaseman + Tesoman lenkillä näkyi jokusia tuulenkaatoja tiellä ja jopa talon katollakin. Alusta oli lähes kokonaan sula. Matkaa kertyi 17 kilometriä ja aikaa kului 90 minuuttia. Melko kevyesti juoksu kulki, vaikka keskisyke olikin ehkä vähän koholla (117 bpm).

Sunnuntai alkoi perinteisesti MO:n uintitreenillä Ylöjärven uimahallilla. Ohjelmassa oli kelailua eri vauhdeilla ja eri välineillä. Uinnin päälle pyöräilin trainerilla 80 minuutin treenin ilman erg-modea, eli vapaalla tehonsäädöllä. Treeni sisälsi ensin 5 x 40 sek vetoja n. 360W teholla + 4:20 min palauttelua. Vetojen päälle 21 minuutia nousevalla teholla lähtien 180W:sta päättyen n.250W:iin. Alkuun jalat olivat vähän tukossa, mutta pitkä tehonnosto meni kuitenkin yllättävän hyvin. Illalla kävin vielä juoksemassa kevyen PK1-lenkin Ylöjärven päässä. Matkaa kertyi vajaa 19 kilometriä ja aikaa kului 1:37, eli keskari oli 5:13 min/km. Keskisykekin oli yllättävän alhainen vauhtiin nähden 115 bpm. Juoksu tuntui muutenkin mukavan rennolta ja kevyeltä, ja alustakin lähes kokonaan sula. Nyt kun jäistä on päästy eroon, niin seuraavaksi sitten sepelistä.

Viikko 1/2021 (4.-10.1.2021)

Sukset saivat vielä tämänkin viikon levätä varastossa, mutta ensi viikolle on lupailtu sen verran uutta lunta, että josko viikon päästä voisi ilmoittaa hiihtokaudenkin alkaneen.

Talvisissa olosuhteissa on kyllä tämäkin viikko vietetty, pakkasen puolella on lämmöt olleet koko ajan ja puutkin edelleen lumiset, vaikka mitään isompaa määrää uutta lunta ei ole satanutkaan.

Maanantaina palauteltiin sunnuntain uurastuksista, eikä ohjelmassa ollut kuin tunnin kotisalitreeni.

Tiistaiaamusta kävin juoksemassa reilun 11 kilometrin Teivon lenkin. Tämä perinteinen talvilenkki on jäänyt viime vuosina vähän paitsioon. Pakkasta oli 8 astetta ja alusta luminen. Jalassa kesätossu, mutta pito oli siltä ihan hyvä, Soppeenharjun nousussakin. Keskisyke (128 bpm) oli ihan ok, vauhdin ollessa 4:43 min/km. Mukavasti matka eteni. Illalla oli viikon tauon jälkeen taas sulkapalloneluria. Alkulämmöt jäivät vähän huonoksi, ja olikohan se syynä, että oikea takareisi/nivunen kipeytyi melko pahasti, ja viimeinen puoli tuntia olikin pelattava vähän rauhallisemmin ja varovaisemmin.

Keskiviikko oli Loppiainen, joten päivällä ehti tekemään nelisen tuntia klapihommia ennen kuin MO:n illan yhteistreenit alkoivat. Hölkkäsimme / kävelimme pääosin Tampere MTB kisareittiä. Lähtö oli Pikku-Ahveniston puusillan parkkikselta, ja ensin kiersimme Julkujärvi – Metsäkylä -osuuden ja sen jälkeen Lamminpään puolen. Matkaa kertyi 25 km ja aikaa kului 3:30, nousumetrejä oli n.550 m. Pakkasta oli viitisen astetta ja reitti mukavan luminen, mutta hyväkulkuinen. Lamput päässä oli taas mahtava mennä talvisessa metsässä. Keskisyke jäi sopivan alas ollen 107 – sopiva tämän pituiselle PK-lenkille.

Torstaina oli pitkästä aikaa taas toimistopäivä, ja sinne mentiin pyörällä. Pakkasta oli mennen-tullen kolmisen astetta ja pyörätiet olivat lumiset. Jalat olivat keskiviikon urakoinnista melko kipeät ja väsyneet, joten jätin illan pyörätreenin väliin.

Perjantaina oli jälleen työmatkapyöräilyt, kelin ollessa torstain kaltainen. Päivällä oli kuukauden tauon jälkeen jalkahieronta. Vähän pelotti mennä laverille, sillä jalat olivat edelleen vähän kipeät keskiviikosta. Mutta hengissä selvittiin käsittelystä. Illalla oli vielä tunnin kotisalitreeni.

Lauantaina aamulla kävin tekemässä Nokian paloaseman kautta kulkevan juoksulenkin. Matkaa kertyi 13.5 km ja aikaa kului hieman päälle tunti. Vauhti oli 4:45 min/km ja keskisyke 133 bpm, eli juuri ja juuri Aer-kynnyksen päällä. Lumisen alustan ja kesätossun vuoksi meno oli vähän lipsuvaa, joten nastari olisi ollut parempi valinta jalkineeksi. Päivällä tuli halottua viimeiset pöllit, jotka tuli edellisenä viikonloppuna kaadettua ja pätkittyä. Viitisen tuntia siihen kului aikaa, mutta nyt alkaa olla pääosin tehty tämän talven puuhommat. No, ehkä pari puuta vielä joutuu jossain välissä kaatamaan. Illalla vielä 90 minuutin sisäpyöräily Zwiftissä. Keskitehot olivat 169 W (FTP 73%) ja keskisyke 123 bpm. Nousumetrejä oli vähän vajaat 700 m.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdimme jälleen MO:n porukalla vetämään pulkkaa pitkin Metsäkylän perämettiä. Välillä oli suota, välillä peltoa ja välillä oltiin ihan mettän puolellakin. Melkoista repimistä jälleen oli, mutta kyllä se pulkka perässä tuli. Pulkka oli liikkeessä 160 minuuttia. Pakkasta oli lähtiessä 8 astetta, mutta ilma lämpeni reissun aikana muutamalla asteella. Lunta oli 10-15 senttiä, mutta välillä varvikossa pulkka sukelsi melko syvälläkin. Keskisyke oli 94 bpm ja maksimi 125, eli jälleen tosi hyvä PK-lenkki sykkeiden osalta, ja jalat saivat samalla hyvän voimatreenin. Pulkan vedon jälkeen juoksimme vielä suht rauhallisen 4,5 km:n lenkin “vitosen” vauhdilla. Sykkeet pysyivät juostessakin mukavan alhaalla, keskarin ollessa 121 bpm.

Viikko 29/2020 (13.-19.7.2020)

Maanantaina oltiin vielä täysi päivä Savonlinnan kupeessa Tanhuvaaran Sport Resortissa. Selkä alkoi olemaan jo suht hyvässä kunnossa ja uskaltauduin juoksemaan 15 km asfalttilenkin. Keli oli vallan mainio, aurinkoista ja 18 astetta lämpöä. Pari kilsaa selkä oli vähän jumissa, mutta sitten se vertyi sen verran, ettei siitä ollut harmia. 4:31 min/km vauhti taisi olla hieman liikaa tuohon kohtaan, sillä takareidet menivät jälleen vähän jumiin. Juoksun päälle menimme paikalliseen spahan uimaan 25m:n radalla. Uin n.1.3 km vaikka lasit jäivät ottamatta mukaan. Silmät olivat pitkään melko kuivat uinnin jälkeen, mutta pystyy sitä näemmä ilman lasejakin uimaan vaparia kloorivedessä. Iltapäivällä käivin vielä kolmen vartin hieronnassa. Takareidet ja pakarat olivat edelleen jumissa, vaikka selkä olikin jo parempi.

Tiistaina ajelimme kotiin ja siitä muodostuikin vapaapäivä. Keskiviikkona aamupäivällä kävin pyöräilemässä 93 km:n maantipyörälenkin. Sää oli jälleen aivan mahtava, lämpöä parinkymmenen asteen kieppeillä, puolipilvistä ja melko vähäinen tuuli. Jalkakin oli hyvin syönnillä lepopäivän jälkeen. Keskivauhti oli 31.7 km/h ja keskitehot 193 W (FTP 78%). Reitti kulki Siuron, Murhasaaren, Jumesnimen, Hämeenkyrön, Viljakkalan ja Ylöjärven keskustan kautta, eli maisematkin olivat ihan kohdillaan. Ainoa miinus oli, että Jumesniemessä eturengas puhkesi, kun ajoin alamäessä johonkin pattiin. Sain onneksi pyörän pysähtymään melko pikaisesti eikä vaaratilannetta syntynyt, vaikka suht kovassa vauhdissa alamäessä eturenkaan rikkoutuminen jonkin verran nostaakin sykettä. Illalla kävin vielä Häijään Särkijärvessä uimassa kilometrin verran, kun Tuulilla oli siellä sprinttikisa.

Torstaina aamupäivällä oli taas väsyneet jalat kun juoksin Lamminpään harjulla 14 km:n lenkin. Keskisyke (138 bpm) oli melko korkealla vauhtiin (4:37 min/km) nähden. Lämpöä oli ja harjulle nousu laittaa myös aina pumpun hakkaamaan, mutta edellisen päivän pyöräily varmaankin tuntui vielä myös jaloissa.

Perjantaina lähdin pyöräilemään aamupäivällä mökille päin. Reitti kulki Ylöjärven Metsäkylän, Sasin, Heinijärven, Häijään ja Sastamalan kautta Vehkajärvelle. Matkaa kertyi 112 km (molemmissa päissä jäi 500 m mittaamatta) ja aikaa kului 3:42, eli keskivauhti oli hieman päälle kolmenkympin. Keskitehot olivat 175W (FTP 71%). Jalka ei ollut ihan niin kevyt kuin keskiviikkona, mutta myös lännestä puhaltava tuuli haittasi  jonkin verran menoa. Muuten keli ja ajofiilis oli ihan kohdillaan.

Launatai oli muuten lepopäivä, mutta kävin kokeilemassa vähän aallokkouintia, kun Vehkajärvessä kerrankin sellaista oli.

Sunnuntaina lähdin heti aamusta juoksemaan Vehkajärven kiertoa. En ottanut juomaa mukaan kun lämpöä ei ollut kuin 18 astetta ja piti juosta vain 15 km, mutta jossain vaiheessa päätin juosta lisäksi vielä Valontien lenkin, joten matkaa kertyi kaikenkaikkiaan 25.1 km ja juoma olisi ollut tarpeen, kun lämmötkin alkoivat nousta lenkin loppua kohden. Aikaa kului 2:05, eli vauhti oli melko tarkkaan viiden minuutin kilsavauhtia. Keskisyke oli jälleen vähän korkealla (128 bpm), tosin tarkoitus olikin juosta PK2-lenkki. Lepopäivän jälkeen jalka oli taas suht kevyt, paitsi viimeisillä kilometreillä takareiden alkoivat taas jumittamaan. Illansuussa kävin vielä uimassa Vehkajärven pikkusaaren ympäri. Matkaa kertyi hieman alle 1.2 km ja aikaa kului 24 minuuttia. Edelleen oli jonkin verran länsituulta, joten allokkouintia sai taas kokeilla. Sujui ihan OK.

Viikko 34/2019 (19.-25.8.2019)

Nyt kun tri-kausi on saatu päätökseen, niin voi keskittyä vähän enemmän juoksutreeneihin. Etenkin uinnit jäivät tällä viikolla vallan väliin ja varmaankin menee vielä jokunen viikko, ennen kuin uimahallikautta viitsii aloittaa. Saa nähdä tuleeko enää mentyä tänä vuonna avoveteen märkkärin kanssa. Säät tosin vielä suosisivat ulkouimistakin, mutta tuskin saa motivaatiota kerättyä enää kiskomaan kumipukua päälle.

Tällä viikolla torstaita lukuunottamatta tuli pyöräiltyä töihin ja takaisin. Pääosin oli ihan kuivat kelit, mutta etenkin tiistaiaamuna tuli kastuttua ihan kunnolla. Tunnin kotisalitreenejä tein maanantaina ja perjantaina.

Keskiviikkona pyöräilin töistä kotiin Säijän kautta. Sää oli ihan hyvä, vaikka sateenuhkaa olikin ilmassa, mutta en onneksi osunut sadepilven alle, vaikka siellä täällä asfaltti olikin märkä. Matkaa kertyi 50 km, keskinopeus oli 30 km/h ja keskitehot 197 W (NP 214 W). Säijän kohdilla tein 10 km:n vedon, jossa yritin pitää tehot koko ajan yli 200 W:n. Melko hyvin onnistui, mutta joillain alamäkiosuuksilla tavoite ei ihan toteutunut.

Torstaina kävin kokeilemassa ensimmäistä kertaa Padelia. Pirkkalasta löytyy parikin paikkaa, jossa tätä suht tuoretta mailapeliä pääsee pelaamaan. Padel on vähän niin kuin tenniksen ja squashin sekoitus. Kenttä on pienempi kuin tenniksessä, mutta esim. pallo ja pisteenlasku on niin kuin tenniksessä. Squashin tuntua tulee siitä, että kenttää ympäröi seinät ja säinäpompun jälkeen voi vielä lyödä palloa. Tunnin verran pelattiin valmettilaisten MiVa:n, JuKa:n ja MiTe:n kanssa. Pelikerta oli kaikille ensimmäinen, joten vähän opettelun puolelle pelaaminen meni, eikä sykkeet päässeet nousemaan koviksi. Vuoron loppupuolella alkoi tulemaan jo jonkinlaisia pallorallejakin, mutta pääosin 3-4 osuman jälkeen pallo kuoli. Ihan mukava laji ja voisi uudelleenkin kokeilla, mutta ei tämä laji vielä sulkapalloa voita/korvaa.

Juoksukertoja tälle viikolle kertyi neljä kappaletta. Yhteensä kilometrejä kertyi 63,5 km ja aikaa tuli kulutettua viitisen tuntia. Tiistaina illalla kävin tekemässä viime viikon tapaan reippaan vitosen. Aluksi kolme kilometriä rentoa hölkkää yhdystietä pitkin ja sitten käännös ja Vuorentaustaa kohden. 5 km meni aikaan 18:46, eli keskivauhti oli 3:45, eli varmaankin semmoista kympin kisavauhtia (tosin toista vitosta ei nyt olisi tuohon vauhtiin päälle päässyt). Keskisyke oli 156. Laskua reitillä oli jokunen metri nousua enemmän, joten reitti oli alamäkivoittoinen ja melko tasainen. Päälle vielä pari kilsaa jäähdyttelyä.

Torstaina juoksin aamulla ennen töihin lähtöä 12,5 km:n lenkin. Tämä lenkki oli vaan ihan kilometrien keräämistä rennolla 4:30 min/km vauhdilla. Ihan mukavasti jaksoi, vaikka lähtö olikin ennen aamukuutta.

Lauantaina otin vahän ajatuskin mukaan juoksuharjoitukseen, kun kävin juoksemassa tonnin vetoja Lamminpään kentällä. Aamulla oli sopiva reilun kymmenen asteen sää ja aurinkokin alkoi paistella sateisen edellispäivän jälkeen. Vastatuulta oli hieman takasuoralla, ei kuitenkaan häiritsevissä määrin. Otin perusvauhdiksi 3:45 min/km, eli 22,5 s / 100 m. Vetojen välillä kävelin/hölkkäsin ratakierroksen verran. Ensimmäinen veto oli noin tuota perusvauhtia eli 3:40. Toisessa vedossa juoksin perusvauhtia, paitsi viimeiset 200 m kovaa. Vedon ajaksi tuli 3:37. Kolmannessa vedossa lisäsin kovan vauhdin matkan 400 m:iin ja ajaksi tuli 3:30. Neljännessä vedossa perusvauhtia 400 m ja kovaa vauhtia 600 m, ja aika oli 3:26. Viimeinen veto oli ns. all-in, ja se meni aikaan 3:18. Ajat olivat suurin pirtein samaa luokkaa kuin edellisenäkin kesänä, eli ei kunto ole ainakaan kauheasti huonontunut. Veto-treenin alkuun ja loppuun jokunen kilometri verkkaa.

Sunnuntaina aamupäivällä kävin juoksemaassa saman pitkän lenkin kuin viime sunnuntainakin. Eli Tohloppi – Tahmela – Villilä – Kalkku -lenkin. Matkaa kertyi 27,5 km ja aikaa kului hieman alle 2:14, reilu puoli minuuttia vähemmän kuin viime viikolla. Keskisyke oli 128, eli pari pykälää alempi kuin viime sunnuntaina. Sää oli erittäin sopi 10-15 astetta, puolipilvistä ja melko tyyntä. Mitä sitä sunnuntaiaamulta voi muuta vaatiakaan.

Viikko 4/2019 (21.-27.1.2019)

Tälle viikolle ei ole tarjolla mitään ihmeellisiä tapahtumia. Sääkin on ollut normaalin talvinen. Jokunen tosi kylmä päivä, mutta muuten ihan komeeta talvista ulkoilusäätä. Kevyttä pakkaslunta on satanut pikkaisen useana päivänä, mutta lisäsenttejä ei ole juurikaan kertynyt.

Maanantai oli kylmä päivä ja turvauduin autoon töissä käymiseen. Kävin heti aamulla uimassa Tesoman uimahallilla tunnin vaparitreenin. Matkaa kertyi tälläkin kertaa 2500m. Mukavan väljää oli polskia, vaikkei ihan autiota ollutkaan. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.

Tiistaina oli etätyöpäivä, ja aamulla juoksin tunnin normitreenin matolla. Illalla puolitoistatuntia sulkapalloneluria. Tällä kertaa jouduin meneään pyörällä hallille, mutta matkaa ei onneksi ole kuin viitisen kilometriä eikä pakkastakaan ollut kuin kymmenisen astetta. Kokoonpano oli hieman poikkeava, sillä Mikan ja minun lisäksi oli Juha ja Jampe. Ihan hyvät pelit saatiin tälläkin porukalla.

Keskiviikkona viikon ensimmäiset työmatkapyöräilyt pikkupakkasessa. Illalla kävin hiihtämässä vaparilla Topinlenkin, vajaa 28 km.

Torsaiaamulla kävin tekemässä ulkona 11 km juoksulenkin, reilun kymmenen asenteen pakkasessa, ja samalla kertaa hain auton Lamminpään parkkikselta, jonne Tuuli oli sen aamulla jättänyt. Ihan hyvin kulki, vaikka pakkasta olikin vähän turhan paljon eikä vähäistä uutta lunta oltu ajettu pyöräteiltä. Töistä ajoin suoraan Tesomalle uimaan. Jälleen matkaa kertyi 2500m, mutta aikaa meni tällä kertaa vain hieman päälle 58 minuuttia. Yritin uida vähän tehokkaammalla käsivedolla ja sillä tuntui olevan hieman vaikutusta. Sykkeisiin ei sillä näyttänyt ihme kyllä olevan vaikutusta.

Perjantaina työmatkapyöräilyjen lisäksi illalla reilun tunnin sisäpyöräilytreeni.

Lauantaina oli taas hiihtolenkin vuoro. Tällä viikolla oli tarkoitus ottaa perinteisen tyylin hiihto ohjelmaan, mutta vielä tälläkin kertaa laitoin vapaan sukset jalkaan. Pakkanen ja uusi lumi oli vaan yhdistelmältä, johon sopii paremmin luistelutyyli. Reilu kaksi ja puoli tuntia tuli hiihdeltyä. Iltatreeni jäi tekemättä, mutta kuutisen tuntia puuhommia sai ajaa sen asian.

Sunnuntaina oli taas sen verran kylmä päivä, että treenit tuli tehtyä sisällä. Aamupäivällä 16 km matolla PK-vauhdilla ja suht matalilla sykkeillä. Illalla vielä tunnin kotisalitreeni.