Viikko 38/2020 (14.-20.9.2020)

Marathonviikko tuli otettua kevyesti. Ma, ti ja ke olivat työmatkapyöräilypäiviä, to olin etänä ja pe autolla töissä. Uimassa kävin tiistaina Ylöjärven uimahallissa.

Maanantaina minulla oli tunnin jalkahieronta, jossa yritettiin vielä saada takareidet ja pakarat jumeista auki. Torstaina aamupäivällä kävin tekemässä jalkoja herättelevän juoksulenkin kiertämällä Tesomajärven kotoa päin. Siitä kertyi 7 km matkaa ja tein sen pyramiidiharjoituksena. Ensin juoksin pari kilsaa rauhallista, sitten kiihytin vauhtia pari-kolme kilsaa ja loppu taas rauhallisesti. Sää oli mukavan tuulinen. Syksyn ensimmäinen myrsky riepotteli puita ja juoksijaa, ja kosteuttakin oli ilmassa. Lämpöä hieman alle 10 astetta.

Lauantaina oli sitten ohjelmassa Jyväskylän Finlandia Marathonin yhteydessä juostava SAUL SM-marathon. Olin ilmoittautunut siihen M45-sarjaan Punkalaitumen Kunnon nimissä. Tämä oli ensimmäinen kerta juoksun puolella kun osallistun SM-kisoihin. Suunnistuksen puolella on tainnut jotkut kisat olla SM:t, joihin on tullut otettua osaa.

Olin etukäteen katsonut sarjamme osallistujalistaa (16 osallistujaa) ja vähän googlaillut muiden aikoja. Niiden perusteella mitaleille ei olisi asiaa, mutta perussuorituksella ehkä viiden joukkoon kyllä. Ensisijainen tavoitteeni olikin vain juosta matka alle kolmen tunnin.

Olimme saapuneet kisapaikalle jo perjantai-iltana, joten lauantaiaamuna oli hyvin aikaa käydä tekemässä pieni aamulenkki ja sen päälle syömään hotelliaamiainen. Sitten vielä pienet aamupäiväunet, ja pian kisan klo 12:30 startti oilkin jo melko lähellä.

Sää ei ollut paras mahdollinen. Vaikka lämpöä olikin aurinkoisen kelin ansiosta hieman päälle kymmenen astetta, niin luoteistuuli oli paikoin jopa navakkaa. Ja mikä pahinta tuulen suunta oli melkein pahin mahdollinen, sillä juuri tuon suunnan tuuli sopi parhaiten avoimelle rantaosuudelle. Juoksun aikana tuli pari sadekuuroakin, mutta se ei menoa haitannut.

Päätin lähteä hieman riskillä liikenteeseen ja tavoittelin 4:10 min/km vauhtia. Matka juostiin neljänä kierroksena, joten yhden kierroksen aika pitäisi olla enintään 45 min, jotta kolmen tunnin aika tulisi alitettua. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti, jopa tavoiteaikaa nopeammin. Edes vastatuuliosuus ei tuntunut pahalta, vaikka jouduin vetämään omaa ryhmääni, enkä päässyt peesailemaan. Kierroksen aika oli 43:34.

Toiselle kierrokselle lähtiessä, neljä juoksijaa, jotka olivat juosseet ensimmäisen kierroksen perässäni, ohittivat minut. Melko pian havaitsin, ettei kannattanut mennä heidän vauhtiaan, vaan keskittyä vaan omaan juoksuun. Toinenkin kierros meni vielä 17 km:iin asti mukavasti, mutta sitten alkoi taas vastatuuliosuus ja nyt tuuli alkoi jo vähän tuntumaan. Kierroksen viimeiset kilometrit olivat jo vähän hitaampia ja se tiputti toisen kierroksen ajaksi 44:14. Puolimarathon meni aikaan 1:27:48.

Puolivälin jälkeen tulee yleensä henkisesti hankala paikka, mutta tällä kertaa henkinen kuoppa hypättiin yli ja siirryttiin suoraan fyysiseen monttuun. Kolmannen kierroksen alkajaisiksi jälleen pari henkilöä ohitti minut, enkä pysynyt perässä. Sitten yritti vielä kolmaskin ohi ja tämän kyydissä päätin pysyä, muuten kilometrivauhdit tippuisivat yksin juostessa vieläkin pahemmin. Pystyin tsemppaamaan itseäni vielä sen verran, että kilometriajan pysyivät vielä alle 4:20 min/km. Mutta jälleen kierroksen loppuosuuden vastatuuliosuus tiputti jälleen kilometriaikoja. Kierroksen aika oli 45:33.

Kolmannen kierroksen loppupuolella alkoi eväät olla jo melko vähissä. Takareidet olivat olleet tulessa jo kymmenisen kilometriä ja pohkeetkin alkoivat kiristelemään. Kaikista tavoitteista olin jo luopunut, ja toivoin, että pääsisin vain maaliin edes jossain säädyllisessä ajassa. Kirosin koko marathonjuoksun alimpaan helvettiin ja päätin että tämä olisi viimeinen tavoitteellinen marathonmatkani. Heti neljännen kierroksen alussa Tuuli huusi sivusta, että olin sarjassani toinen ja pronssimies tulisi minuutin päässä takana. En oikein tiennyt, mitä olisin ajatellut. Ensimmäisenä kuitenkin tuli kirosana. Olin jo ajatellut, että viimeinen kierros raahauduttaisiin vain maaliin, mutta nyt kun yllätyshopea oli saavutettavissa, niin piti vain purra hammasta, kestää kivut ja jatkaa matkan tekoa.

Jostain sainkin sitten vielä kaivettua tsemppiä, enkä heittänyt hanskoja tiskiin. Kilometriajat tosin hidastuivat edelleen ja vaikka kolmen tunnin aika oli vieläkin alitettavissa kohtalaisilla kilometriajoilla, niin jotenkin yleinen tuntemus oli, ettei sitä tällä kertaa tapahtuisi. Kilometrit vähenivät pikku hiljaa ja kilometriajat huononivat sitä myöden. Mutta ainakaan ihan lähellä takana ei näkynyt ketään sen oloista juoksijaa, joka olisi hätyytellyt hopeasijaani. Viimeisen kierroksen totaalinen hyytyminen romutti kolmen tunnin alituksen. Viimeisen kierroksen aika oli 47:34 ja koko matkan loppuaika 3:00:55. Keskisyke oli 158 bpm ja maksimi 169. Eli anakynnyksen (160 bpm) tuntumassa tuli sopivasti juostua. Hapenotto ei tullut esteeksi loppuajalle vaan jalkojen kestävyys.

Kisan jälkeen fyysinen fiilis oli aika tuskainen. Jalat olivat aivan loppu, kaikkia paikkoja särki. Normaalia vähäisemmät juoksukilometrit eivät olleet valmistaneet jalkoja tarpeeksi kolmen tunnin asfaltti-paukutukseen. Henkisesti olo oli kaksijakoinen. Joskus tavoitteeksi laitettu SM-mitali jossain lajissa ja jossain sarjassa olisi nyt saavutettu, mutta toisaalta aika oli suuri pettymys.

Nyt kolme päivää kisan jälkeen, paikkojen vielä ollessa jonkin verran kipeinä, loppuaika kaivelee jopa entistä enemmän. Ehkä sitä pitää vielä joskus lähteä kokeilemaan sitä kolmen tunnin alitusta.