Sellaiset lukijat jotka eivät ole liikkunut vähään aikaan luonnossa, niin voin kertoa, että hyttyset eivät ole vielä kuolleet sukupuuttoon. Itse kyllä yritin viikonloppuna parhaani tehdä sen eteen, että noista mukavista verenimijöistä päästäisiin. Viikonloppuna nimittäin tuli taas tehtyä metsän puolella riukuaitaa, eikä siellä montaa hetkeä tarvinnut olla kun ininä alkoi korvanjuuressa kuulumaan. Ja kiukkuisiakin vielä olivat, niinkuin olisin jotain pahaa heille tehnyt – muutama heidän sukulainen tosin taitoi takaraivossani olla liiskana, suuttuivatkohan ne siitä. Kiusankappaleita läiskiessä piti olla tarkkana, sillä kun toisessa kädessä oli välillä puukko ja välillä vesuri, niin aina piti vähän miettiä kummalla kädellä huitaisee. Olisi siinä poliisi- ja lääkärisedillä ollut ihmettelemistä, että miten se vesuri tuonne lapaluiden väliin on onnistunut kaivautumaan, tai puukko taikaraivoon. CSI – Ylöjärvi olisi pitänyt kutsua paikalle. Harmikseni voin todeta, että epäonnistuin pahoin joukkotuhoyrityksessäni, nimittäin törmäsin tänään vielä pariin hyttyseen – nykyisin edesmenneeseen.
Maanantaina lepuuteltiin koipia viikonlopun kisojen jälkeen. Pieni salitreeni tuli aamulla tehtyä ja hieronnassa laitettiin taas jalat vetreään kuntoon. Iltarastit jäivät väliin.
Tiistaina aamu alkoi mukavasti lenkillä. Lähdin nimittäin pistelemään klo 6:15 juosten töihinpäin. Illalla olisi työpaikan Jukola-/Venlajoukkueiden harjoitukset joihin minunkin piti mennä, joten päivän reeni oli tehtävä aamulla. Ihmeen mukavasti jakoi juosta, vaikka puolikkaan banaanin voimalla tuli mentyä. Rennonreipasta vauhtia menin ja lopussa vähän vauhtia kiristäen. 16.5 km meni keskim. 4:32 min/km vauhtia.
Keskiviikkoiltana olisi taas Jukolatalkoot joten tänään piti lenkki tehdä työpaikan ympäristössä. Tarkoitukseni oli hölkkäillä Ratinaan tekemään vähän vetoja ja sitten takaisin töihin ja suihkuun. Ratinassa kuitenkin totesin, että siellä laitettiin uutta Mondoa paikoilleen joten sinne ei päässyt. Piti siis tehdä peruslenkki pikkuisen vajaa 16 km. Muutama veto siinä samalla tuli tehtyä, mutta ei mitään sen suunnitellumpaa. Vauhti oli taas siinä neljän ja puolen kieppeillä. Vähän väsynyttä kyllä oli. Keskiviikkona tuli ilmottauduttua myös kesän ensimmäiselle kovalle koetukselle, Paavo Nurmi maratoniin. Jalat ovat olleet sen verran hyvässä kunnossa, että uskalsin ilmoittautua näin ajoissa. Toivottavasti ne pysyvätkin kunnossa.
Torstaina tein kotipuolessa sellaisen reippaamman tasavauhtisen lenkin. Taaskaan ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa, kunhan rennosti menee eikä sykkeitä katsella. Matkaa kertyi reilu 13 km ja keskivauhti oli n. 4:20 min/km. Vielä meni suht mukavan oloisesti vaikka pari edellistäkin päivää olivat olleet vähän reipasvauhtisempia.
Perjantai oli täyslepoa.
Lauantainakaan en tehnyt muuta kuin aamusta rauhallisen 12 km, sekä loppupäivän tapoin hyttysiä pihalla.
Sunnuntaille oli suunniteltu viikon pitkä ja viikon kova harjoitus. Lähdin heti aamusta liikkeelle ja parin kilsan verryttelyn jälkeen lähdin menemään tavoitellulla maratonvauhdilla puolimaratonia. Aivan rennolta juoksu ei tuntunut, mutta ei mitään kauheaa vääntöäkään ollut. Ensimmäinen 10-12 km meni suht. mukavasti, reitti oli siihen asti hieman alamäkivoittoinen. Seuraavat viisi km meni vielä ihan tavoitekilometriajassa, mutta vähän alkoi jo painaa, sillä ko. matka oli puolestaan lievästi nousuvoittoinen. 17.5 km kohdalla tuli sitten jyrkempi ylämäkiosuus ja parilla seuraavalla km:llä vauhti vähän notkahti ja vei mehuja. Viimeinen km oli taas alamäkivoittoinen ja sain nostettua vähän vauhtiakin. Puolikkaan aika oli 1:27:22 joten kilometrivauhti oli vähän kovempaa kuin tavoitteena oli. Ihan kevyesti tuo reissu ei kyllä sujunut, ja vielä on tehtävää jos meinaa toisen samanlaisen matkan juosta perään. Tosin vauhtia voi vähän tiputtaa ja valmistautumisenkin pitää olla vähän erillainen.
Viikko oli tehoiltaa ja km-määrältää ihan mukava. Kilometrejä kertyi n. 83 ja niistä suurin osa oli muuta kuin PK:a. Ensiviikolla pitää taas ottaa enemmän palauttavia harjoituksia. Jalat ovat pysyneet suht hyvässä kunnossa, jos ei lasketa uusien tossujen hiertämää melkoista rakkoa pikkuvarpaassa. Nimbukset ovat olleet kyllä tosi hyvät juosta, vielä kun saisi hiertymät pois, niin sitten voisi uskaltaa vaikka ostaa toiset samanmoiset. Jalkineista puheen oleen, niin piruuttani laskin tuossa yx päivä, että monetko jalkineet meiltä löytyy näkyviltä eteisessä ja kodinhoitohuoneessa – 25 paria joista 12 oli lenkkarit. Luulisi, että taloudessa olisi enemmän kuin kaksi henkilöä. Ja kaikille on kuulemma vielä käyttöäkin…