Taas on sellainen aika vuodesta, että ei viikkoa ilman kisastarttia. Tällä kertaa oli vuorossa sunnuntaina Lempäälässä järjestetty Ideapark-juoksu. Jätin ilmottautumisen suosiolla ko. päivän aamuun, sillä perjantain “epäurheilijamainen käytös” saatoi jättää koko osallistumisen väliin. Ep.urh. käytökeen syynä oli RiLe:n ja MaSa:n kanssa käyty Apulannan keikka ja siihen liittyvät lieveilmiöt. Perjantai tuli pidettyä lepopäivä ihan vapaaehtoisesti, mutta lauantaina lepopäivä oli pakon sanelema juttu, sillä “viinan kirot” irtautuivat ruumiista sellaisella voimalla, että viimehetken vetoharjoitukset jäivät tekemättä ja koko kisastartti oli vaarassa.

Sunnuntaiaamun testiverryttely kuitenkin antoi toivoa osallistumisesta, vaikkakin pakkipuoli tuntui olevan vielä vähän sekaisin. Viivaa kohden tuli kuitenkin lähdettyä, ja hyvä niin. Vatsa ei tuntunut ihan normaalilta vielä hetkeä ennen lähtöä ja kun vessojakaan ei matkan varrella ilmeisesti ollut, niin paperia piti varata mukaan riittävästi. Pahin takaisku tuli koettua ennen lähtöä, sillä “gepsi” ei inahtanutkaan kun yritin käynnistää sitä. Rakkine jäi auton takapenkille ja matkaan piti lähteä fiilispohjalta.

Klo 14 päästiin matkaan vaikka lähettäjän ase ei lauennutkaan – lähtölaukaus muuttui lähtökarjunnaksi. Lähtöviiva oli onneksi sen verran leveä, että sen tuntumaan mahtui lähes kaikki juoksijat eikä siis mitään ruuhkaa ollut näköpiirissä. Ensimmäisellä kilometrillä oli vähän outo tunne kun ei tiennyt yhtään sykkeistä tai nopeudesta. Mutta jos rinnalla juoksi itse maestro J Rouhiainen, niin ei vauhdin ainakaan liian hidasta pitäisi olla. Ensimmäisen km-tolpan kohdalla kysäisin aikaa vierellä juosseelta PunKu:n JuPe:lta ja 3:48 oli sitä mitä pitikin. Eli tavoitteena oli, että mennään vähän riskilläkin 3:50 vauhtia sen matkaan kuin jaksettaisiin, ja sen jälkeen sitten sen mitä päästäisiin. Toisenkin kilometrin kohdalla sain kysyttyä vielä ajan, muuta sitten mentiinkin väliaikapimennossa 10 km:iin asti.

Meno ei tuntunut alussa kovinkaan rennolta, mutta kilometrien taittuessa juoksu alkoi sujumaan ihan mukavasti. Väliaikapimennosta huolimatta tiesin meneväni ihan kohtalaisen hyvää vauhtia ja 5 km:n kohdalla joku huusi, että viisi juoksijaa on edellä.  Tämä vähän säväytti ja aloin jo epäilemään onko vauhti vähän liiankin kovaa – mutta annoin mennä kun rennolta tuntui. 7 km kohdalla taivalsin matkaa yksin, sillä perässä roikkujat olivat jääneet pikkuhiljaa jälkeen. Edessä n. 100 m päässä näkyi parin kilpailijan selät ja ne jopa lähenivät vähitellen.

10 km kohdalla sain ensimmäisen selän kiinni ja ohituksen yhteydessä kysäisin aikaa joka hänellä oli kympin kohdalla. Hänellä 38:05 ja minä jokusen sekunnin perässä siitä, eli aikataulussa vielä oltaisiin ja meno tuntui vielä suht rennolta. Ohitetulla oli naama veressä – nokka oli kuulemma alkanut vuotamaan, mutta hätää ei ollut. Sijoitukseni nousi viidenneksi.

Seuraavakin selkä alkoi lähenemään hyvää vauhtia ja ohitus tapahtui n. 12 km kohdilla – taas pykälä korkeammalla. Kaveri jäi roikkumaan peesiin joten sain kysyttyä aikaa 14 km kohdalla – tasan 54 min. Tämä muutaman kilometrin heikkatieosuus sisälsi muutaman ylämäenkin, mutta suurin hyydyttäjä oli vastatuuli.

Reitti siirtyi vanhan Turuntien varteen. Pitkä suora baanaa, varmaankin yli kaksi kilometriä. Peesaaja alkoi jäämään ja nelos sija varmistumaan. Edellä, varmaankin parin sadan metrin päässä näkyi seuraava selkä. Matkaa oli nelisen kilometriä maaliin joten urakka näytti liian kovalta vaikka pikkuhiljaa tunnuinkin saavaan sitä kiinni.

Matkaa maaliin oli noin 2,5 km kun käännyimme pois vanhalta Turuntieltä. Edellä mennyt selkä oli lähentynyt sen verran, että eroa oli varmaan enään n. 20 sek, joten kolmossija oli tullut ihan mahdolliseksi. 10 km juoksijat olivat tulleet mukaan kuvioihin, mutta kolmossijan mustasta selästä en irroittanut katsettani hetkeksikään. N. 1,5 km maaliin ja selkä sai kasvot, kun kaveri vilkaisi taakseen – lähenee. Reilun kilometri maaliin ja selälle vielä huudetaan “anna mennä – on ihan takana”.  Rinnalle, nykäisy ja karkuun – ai-että tuntui hyvältä. Vajaa kilsa maaliin ja tiesin, että enään ei tulla ohi, sillä juoksu tuntui vieläkin sen verran rennolta, että pieneen rypistykseen olisi vielä varaa jos tarve vaatisi. Loppusuoralla pystyin vielä vähän kiristämään ja ottamaan pari sekunttia pois ajasta. Maalissa uudella henk.koht. ennätysajalla 1:21:09. Pokali, leipä ja parit Crocsit kotiinviemisinä ei tuntunut ollenkaan hullummalta.

Viikon harjoituskertymä:
Ma: ap. pyöräily 16 km, punttisali 1 h, ip. pyöräily 11 km, suunnistus 5 km/33 min
Ti: ap. juoksu 16.1 km, ip. juoksu 16.3 km
Ke: ap. pyöräily 16 km, ip. juoksu 16.2 km
To: ap. juoksu 16 km, ip. pyöräily 16 km
Pe: lepo
La: lepo
Su: juoksukisa 21.1 km / 1:21:09