Skotlannin kaksi ja puoli viikkoinen loma on nyt takana, eli se tietää sitä, että viimeisetkin lomapäivät on tältä vuodelta pidetty. Vanha, mutta paikkansa pitävä klisee sanoo, että “Matkailu avartaa – ainakin rahapussia”, oli tälläkin kertaa harvinaisen totta. Mutta täytyy myöntää, että lähes jokaiselle huvenneelle punnalle oli myös nähtävää ja koettavaa. Reissusta sitten joskus oma stoorinsa, kun tästä taas vähän asettuu aloilleen.

Urheilut reissun aikana jäi suunnistuskisojen varaa, sillä ylimääräistä juoksemista akillesjänne ei kestänyt laisinkaan. Suunnistuksessakin juoksu oli sellaista nilkutusta, että välillä oikein mietitytti, että onko tässä mitään järkeä. Kuusi kisaa viikkoon tuli vietyä kuitenkin läpi, eikä oikeastaan yhtään pöllömmin. Kisaviikostakin tulee aikanaan sitten oma stoorinsa.

Jälkimmäinen reissuviikko menikin sitten autossa istuessa tai katuja tarpoessa. Treenaus oli pelkkää keskikehon rakentelua ja skottilaiset aamiaiset yms. edesauttoivat hyvin lomalihasten kehittymistä. Tossut olisivat kyllä ollut mukana, mutta käyttämättä ne jäivät.

Kotiintulopäivänä paikat tuntuivat sen verran hyviltä, että päätin lähteä tekemään ensimmäistä tiejuoksua sitten muutamaan viikkoon. Alkukilometrit tuntuivatkin tosi hyviltä – ei kipua missään. Ajattelinkin jo, että nyt pääseekin kirjoittamaan, että “vuoden ensimmäinen kivuton lenkki”, mutta ei se sitten sitä ollutkaan. Jokusen kilometrin jolkottelun jälkeen aj alkoi vähän kipuilemaan ja oireili sitten koko loppu matkan 11 km:n lenkistä. Ei se nyt aivan mahdottoman paha ollut, mutta ei missään nimessä kunnossakaan.

Ensi viikonloppuna pitäisi sitten lähteä Raseborgiin 24 h:n rogaining-kisaan. Taktiikkaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta tällä kunnolla ja näillä koivilla tuskin suuria juoksumääriä lähdetään keräämään.