Birtavarresta E6-tieltä haarautui heikossa kunnossa oleva kestopäälysteinen tie kaakkoon. Muutaman kilometrin ajon jälkeen kartalla keltainen tie muuttui valkoiseksi ja samalla renkaiden alla asvaltti muuttui soratieksi. Kännykän kenttä heikkeni pykälä pykälältä ja muutaman kilometrin lisäajon jälkeen kenttää ei ollut enää ollenkaan. Hiekkatie oli myös alkanut nousemaan jyrkästi ja muuttui pian myös serpentiiniksi.
Korkeat rinteet polemmin puolin tietä saatteli autoa aina vain ylemmäs mutkittelevaa tietä pitkin, kunnes kymmenisen kilometrin ajon jälkeen nousu alkoi tasoittumaan. Nyt karttaan oli merkattuna punaisella katkoviivalla merkittyä tietä ja tie muuttuikin kyseisen karttamerkin osoittamaksi traktoritieksi. Tienviitta kertoi, että parkkipaikalle olisi matkaa 7 km ja Haltille 13.
Kärrypolku oli paikoin niin huonoa, että eteenpäin pääsy näytti jäävän siihen paikkaan, mutta aina pystyi kuitenkin kuopat ja kivet jotenkin kiertämään eikä pohjakaan karahtanut montaakaan kertaa kiveen. Kolmisen varttia ehti kulua siitä kun E6-tieltä oli päästy Guolasjavrren rantaan parkkipaikalle. Sekä kuskilla, että pelkääjän paikalla istuneella oli hiki kuin suuremmankin urakan tehneellä.
Olimme Haltin pohjoispuolella ja huipulle olisi matkaa n.6 km. Sää vaellukselle oli mitä parhain, sillä tuulta ei ollut nimeksikään, aurinko paistoi ja lämpöä oli kymmenen asteen tietämillä. Myöskään mitään uhkaavia sade- tms. pilviä ei ollut näkyvillä. Ainoa huono puoli oli, että meillä ei ollut mitään kunnon karttaa käytettävissä, ainoastaan 1:400000 tiekartta, jonka avulla otimme jonkinnäköisen kompassisuunnan Haltin huipulle. Kompassin lisäksi tukena ja turvana olivat GPS-laitteet, mutta koska tämä vaellus oli tullut suunnitelmiin vähän yllättäen, niin esivalmistelut vaellukseen oli vähän huonot ja esim. kordinaatteja GPS-laitteeseen ei oltu laitettu. Gepsi oli ainoastaan turvana siihen, että huonon kelin yllättäessä pääsisimme ainakin samaa reittiä takaisin.
Vaellus alkoi ensin kumpuilevassa sorapintaisessa maastossa, mutta pian reitti alkoi muuttumaan kivikkoiseksi ja loppuvaellus olikin pelkkää rakkaa ja kiveltä kivelle hyppelemistä. Ensimmäiselle kilometrille osui reitin jyrkin osuus ja paikoin kulku muuttui neliraajakapuamiseksi.
Alkumatkasta näimme vielä silloin tällöin punapäisiä keppejä tai kivikasoja joihin ylimpään kiveen oli maalattu punainen merkki. Mutta parin kilometrin vaelluksen jälkeen niitä ei enää näkynyt ja epäilimme joutuneen hieman sivuun maastoon merkatusta reitistä. Etenimme kuitenkin kompassisuunnalla ylöspäin. Näkyvyys oli hyvä ja iso järvi, jonka rannalta lähdimme näkyi hyvin takanamme.
Neljän kilometrin vaelluksen jälkeen eteemme avautui kivilaakso jonka keskellä poikittain oli korkea aita. Kaukana aidan takana näkyi muutama korkeampi huippu joista kauimman laella oli masto. Huonojen alkuvalmistelun vuoksi meillä ei ollut käsitystä mikä noista huipuista olisi Haltin korkein kohta ja mikä Haltin Suomen puoleinen korkein kohta.
Vaelsimme vielä puolisen kilometriä ja saavuimme aidalle, jonka olimme kauempaa havainneet. Olimme tehneet vähän aikaa aiemmin päätöksen, ettemme lähtisi arpomaan mikä edessä olevista olisi se oikea huippu jonne olisi voinut käydä nimensä kuittaamassa, joten päätimme kääntyä aidalta takaisinpäin. Yksi syy kääntymiselle oli myös se, että Haltin eteläpuolelta alkoi nousemaan tummaa pilveä joten seikkailun keskeyttäminen tuntui sillä hetkellä oikealta ratkaisulta.
Lähdimme siis takaisin tulosuuntaamme ja tekemään vaivalloista alaisinpäin kapuamista, joka osottatutuikin huomattavasti vaativammaksi urakaksi kuin ylöspäin kipuaminen. 8.8 km:n ja 2 tunnin 45 minuutin jälkeen olimme takaisin autolla ja hieman harmissamme, ettei huipulla tullut käytyä, sillä sää tuntui jatkuvan edelleen mainiona.
Lohdutimme itseämme epäonnistuneesta suorituksesta sillä, että ei Haltille nousua sovi häpäistä tekemällä sitä helpoimman kautta, Norjan puolelta päivävaelluksella, vaan se pitää tehdä kunnon vaelluksella lähtien Saanan juurelta Kilpisjärveltä.
Vielä olisi edessä yksi hikinen urakka ennen kuin tätä kokemus olisi kansissa. Vielä piti saada auto ehjänä alas. Ja ajan kanssa sekin urakka tuli hoidettua.