Sunnuntaina ensimmäistä kertaa järjestetty Raholan kymppi oli uusi mukava tapahtuma länsi-Tampereella. Team-Rahola oli tehnyt hyvää työtä, sillä järjestelyt pelasivat mainiosti. Reitti oli selkeästi merkitty, huolto pelasi ja kaikille osallistujille riitti arvontapalkintokin, myös tulokset tulivat ripeästi nettiin. Reitti kulki aivan kotikulmilla, joten reitin jokainen möykky ja asvaltin railokin oli hyvin tiedossa – yllätyksiä ei päässyt siis reitin suhteen tulemaan. Reitti olikin melko tasainen, vaikka yksi kohtalainen mäkikin reitille osui ja sen yli juostiinkin molemmista suunnista.
Keli oli melko hyvä. Lämpö ei ollut vielä päässyt kohoamaan paljoakaan kymmenen asteen yläpuolelle, sillä lähtö oli sopivasti jo klo 11. Aurinko paistoi ja lounaasta puhalteli kohtalaisen napakka tuuli. Paikalle oli tullut reilu kuutisenkymmentä juoksijaa sekä kourallinen kävelijöitä. Harmi että samana päivänä oli myös Kaupissa toinen kympin kisa, joka verotti varmaankin vähän osanottajia. Tosin ei Kaupin Kympilläkään kovin suuri osanotto ollut.
Itse lähdin tavoittelemaan 37-alkuista aikaa, mutta en pitänyt 36-alkuistakaan aivan mahdottomana ajatuksena. Lähtöviivalta tunnistin heti Karran, Saarijärven ja Syrjälän, eli ryhmän jonka kyytiin ei ainakaan kannata lähteä. Alkukiihdytyksestä meitä erkani heti 7-henkinen porukka jonka jälkeen tuli pieni rako. Ensimmäinen kilsa päättyi edellä mainittuun mäkeen. KM-aikani oli 3:40 joka oli ihan suunnitellun mukainen (eli hieman ylikova alkukilsa, jonka aikaa ylämäki heikensi). Asetelmat alkoivat myös jo selkeytyä: Syrjälä meni selvästi muita edellä, sitten oli viiden hengen “pääryhmä” ja tämän perässä parivaljakko jonka hännillä minä olin.
Toinen kilometri olikin sitten alamäkivoittoinen ja sen aika olikin heti parempi – 3:35. Heti toisen kilometritolpan jälkeen siirryin parivaljakkomme vetäjäksi, ja toinen osapuoli alkoikin pikkuisen siitä heti jäämään. Kaksi ensimmäistä kilometriä juostiin hiekkapohjaista kävelytietä pitkin, mutta kolmas kilometri oli jo kestopäällystettä. Kolmas, neljäs ja vielä viideskin kilometri oli melko tasaista, joskin hieman ylöspäin viettävää ja viidennen kilometrin lopulla alkoi nousua tulla enemmän. Juoksu tuntui vielä ihan hyvältä ja KM-ajat noille kilometreille olikin 3:36, 3:39 ja 3:45. Reilun kolmen kilometrin jälkeen alkoi pitkä suora jossa koko kärkipää näkyi. Se oli yllättävänkin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Tosin yksi näytti alkavan putoamaan “pääryhmästä” jolla oli jo selvästi eroa kärki-Teppoon.
Viiden ja kuuden kilometrin välillä pääryhmästä tippunut Välimäki alkoi olemaan jo sellaisella etäisyydellä, että hänen ohittaminen voisi tulla mahdolliseksi. Kuudesta kilometristä eteenpäin alusta muuttui taas hiekkapintaiseksi ja pieni loiva nousukin mahtui reitille ennen seitsemännen kilometrin täyttymistä. Kilometriajat olivat 3:45 luokkaa, mutta edellä menevällä heikennystä aikoihin oli tullut vieläkin enemmän, sillä pian seiskan jälkeen sain edellä menneen selän kiinni. Ohitin heti kantaan päästyäni ja yritin vähän nykäistäkin. Vauhdin lisäys ei kestänyt kuin pari kymmentä metriä, mutta sen verran kuitenkin ettei Välimäki päässyt aivan kantaan kiinni. Kahdeksas kilometri oli muutenkin hyvä, sillä sen aika oli 3:29.
Toiseksi viimeinen kilometri olikin sitten nousuvoittoinen ja se päättyi samaan mäkeen joka juostiin kisan alussa toisesta suunnasta. Tämä kilometri olikin reissun huonoin 3:50. Mutta onneksi olin saanut tiputettua tällä kilometrillä niskaanpuuskuttajat kannoiltani ja sain rauhassa juoksennella maaliin. Viimeinen kilometri olikin sitten alamäkivoittoinen ja sen kilometriajaksi tulkin 3:28. Loppuaijaksi tuli 36:42, ja tyytyväinen tyytyväinen täytyy olla. Onneksi viimeisillä kilometreillä oli kirittävä selkä edessä, sillä ilman sitä olisin tuskin pystynyt aivan tuohon aikaan pääsemään. Yksi toinenkin positiivinen asia myös juoksussa oli – palleakrammia ei tullut, eikä se oikein edes ilmoitellutkaan itsestään. Hyvä näin.