Kahden viikon juoksutauko on nyt sitten päättynyt. Kankaanpään maratonin jälkeen ei ole tullut otettua juoksuaskeltakaan ennen tätä päivää. Ihmeen vähin henkisin vaurioin tuosta pari viikkoisesta tuli selvittyä, mutta pari ylimääräistä kiloa on tainnut mahan kertyä, sillä herkuttelua on tullut juoksutauon aikana harrastettua.
Juoksua ei siis treenikalenteriin ole tullut, mutta pyöräily- ja salimerintöjä sinne on ilmestynyt. Salilla olen käynyt joka toinen päivä, ja pyörällä töissä lähes joka päivä. Tarkoitukseni oli tehdä jokunen pitempikin pyörälenkki, mutta kelit eivät ole oikein suosineet pidempiä polkaisuja, joten tänään päätin laittaa maantiepyörän talviteloille ja tein sille perusteellisen puhdistusoperaation.
Viime viikon lauantaina, kun Tuuli juoksi 15 km:n suunnistusmaratonia Jämillä, minä kiertelin kävellen samoja rasteja läpi. 11 km kertyi mittariin, kun vaeltelin Jämin upeassa syysmaastossa. Se olikin ensimmäinen kerta sitten elokuun tunturisuunnistuksen, kun olin kompassin kanssa metsässä.
Eilen lauantaina käytiin Tuulin kanssa tekemässä 10 km sauvakävelylenkki Lamminpään poluilla. Yritettiin hakea mahdollisimman paljon ylä- ja alamäkiä, ja ihan hyvin siinä tunnuttiin onnistuneen, sillä 7 suhteellisen jyrkkää ja pitkää mäkeä tuli tarvottua ylös (ja alas).
Tänään piti sitten lähteä avaamaan uusi juoksukausi. Taivaalta tuli vettä ja keli oli melkoisen märkä, mutta jalkaan laitoin kuitenkin torstaina saapuneet, web:stä tilatut, upouudet Niken Vomerot. Nuo Vomerot olivat ensimmäiset minun 11,5 vuotisen juoksijan “urani” aikaiset tossut jotka olivat muuta merkkiä kuin Asics. Melko pehteän tuntuiset ne olivat juosta, joten nähtäväksi jää, mitä akillesjänteeni noista tulevat tykkäämään. Tosin on minulla kierrossa vielä kahdet Asicsetkin, joten ei noilla uusilla jokaista lenkkiä tule juostua. Mutta kyllä Nikeilläkin näemmä juoksemaan pystyy, joten tulevaisuudessa voi meidän Asics-rivistöömme ilmestyä muitakin merkkejä.
Vielä on vähän turhan aikaista miettiä ensikauden tavoitteita, mutta alustavasti olen miettinyt, että keväällä voisi juosta jonkun maratonin – ehkä jossain ulkomailla – ja syksyllä voisi kokeilla taas pitkästä aikaa Pirkan-hölkkää. Kesälle voisi pari puolikasta juosta, mikäli ei ole samanlainen hellekesä kuin edellinen. Siis ei muuta kuin kilometrejä keräämään.