Sään haltija oli suonut lauantaille maratoonarien ihannekelin. Lämpöä oli 16 astetta, taivas oli pilvessä eikä tuultakaan ollut häiritsevästi. Edessä olisi 7. maratonini (joka on myös onnenlukuni) ja kolmas Paavo Nurmi maratonini (“3. kerta toden sanoo”). Numerot ja olosuhteet olivat siis ainakin kohdallaan lähteä ensimmäistä kertaa rikkomaan kolmen tunnin rajaa.

Loppu talvi, kevät ja alku kesä olivat menneet harjoittelun puolesta suunnitelmien mukaan. Paikat olivat pysyneet kunnossa, sairasteluja ei ole ollut ja testilenkkien ajatkin olivat olleet lupaavia. Ainoastaan parin viimeisen viikon lenkkiväsymys ja ihan viimepäivien takareisijomotus kalvoivat mieltä ja piti olon epävarmana. Peruskunto pitäisi olla kohdallaan ja vauhtikestävyyttäkin pitäisi olla, mutta olisiko juoksuväsymys hävinnyt, päivän kunto kohdallaan ja kestäisikö paikat… se tulisi selviämään muutaman seuraavan tunnin aikana.

Aamu meni vähän masennuksen puolelle, sillä takareisi ilmoitteli itsestään vähän väliä. Kisapaikalle tulo nosti kuitenkin tunnelmia, ja numerolapun kiinnitys rintaan ja chippi-sirun sitominen tossuun alkoi ruokkimaan menohaluja. Ennen starttia oli vielä hyvin aikaa makoilla Paavo Nurmen stadion katsomossa, käydä muutama kerta vessassa, viedä varusteet säilöön ja tehdä vähän veryttelyjä, mutta sitten olikin aika mennä tunkemaan itseään väkijoukon läpi kohti lähtövaatetta. Muutama minuutti ennen lähtöä jumpparit vetivät vielä lämmittelyohjelmaa, mutta itse en jaksanut siitä innostua. Katse oli tiukasti kohti ensimmäisen kilometrin alkumetrejä ja päässä takoi: “tasainen vauhti
loppuun asti – tulos tai ulos”. Kuului pilliin vihellys, sitten pamahti, kello piippasi käyntiin.
Chippi-matto alkoi ulvomaan kun juoksijat toisensa jälkeen ylittivät sen, matka oli alkanut.

Olin päässyt änkemään itseni lähelle eturiviä joten alkuhässäkkä helpotti lähes heti. Ketään ei ollut astunut kantapäille joten kengät olivat pysyneet jalassa. Juoksu tuntui kevyeltä ja yleisön kannustus siivitti menoa. 300 m jälkeen vilkaisin ensimmäistä kertaa GPS:n antamaa vauhtia, 3:50 min/km. Hidastin vauhtia ja yritin juosta rennommin. Vaikka kuinka yritin rauhoittaa ja rentouttaa juoksua, niin ensimmäinen kilometripiippaus tuli tasan 4 minuutin jälkeen. Reitin varrella olevaa kilometripylvästä en huomannut, joten en voinut olla varma pitikö mittarini paikkansa. Seuraavalla kilometrillä yritin entisestään rauhoittaa vauhtia ja nyt mittari alkoikin näyttämään tavoiteltua 4:10 min/km nopeutta. Toisen kilometrin piippaus tapahtui juuri samaan aikaan järjestäjien 2 km:n
paalun kohdalla.

Puolimaratoonareita lappasi ohi, mutta pikkuhiljaa ryhmät alkoivat muodostua. Heti 3 km:n juotolla testasin puoli mukillista järjestäjien urheilujuomaa, ja se tuntui olevan ihan sopivan oloista. Viisi ensimmäistä kilometriä meni leppoisan oloisesti tavoitevauhdissa. Tämän jälkeen saavuimme Ruissaloon ja edessä oli loivaa nousuvoittoista tietä. Vauhti tippui jonkin verran, mutta en antanut sen vaivata, sillä tarkoitukseni olikin vähän passailla nousuosuuksilla. 8 km juotolla otin ensimmäisen geelin. Ruissalon takakäännökselle tultaessa kilometriajat olivat tippuneet muutaman sekunnin tavoiteajasta, mutta lievä vastatuuli ja reitin nousuvoittoisuus vaikuttivat asiaan.

Ensimmäisen kympin jälkeen reitti kääntyi ja suuntana oli taas Turun keskusta. Nyt oli edessä myötätuuliosuus ja ylämäkiäkään ei ennen Ruissaloon tulevaa siltaa juurikaan olisi. Seuraavien kymmenen kilometrin vauhdit vaihtelivat 4:03 ja 4:10 välillä, joten matka taittui suunnitelmien mukaisesti, välillä joutui jopa vähän rauhoittamaan juoksua, ettei vauhti nousisi liikaa. Ensimmäinen lenkki ruissalossa sujui hienosti eikä ennen puolimatkaa ollut mitään ongelmia. Juoksu tuntui suht hyvältä vaikka pientä painoa alkoi jo tuntumaankin.

Ensimmäisellä puolikkaalla ei liiemmin ollut matkaseuraa, mutta kun ylitin puolivälin ajassa 1:27:51, niin väki harveni entisestään. Edessä näkyi vain parin maratonarin selkä ja niistä ensimmäisen ohitin heti puolivälin jälkeen olleen juoton kohdalla. Aikaisempien maratonien kokemuksesta minulla oli pieni pelko, että miten puolenvälin jälkeiset kilometrit henkisesti sujuisivat, sillä edessä olisi vielä saman verran uurastettavaa kuin oli takanakin. Mutta toisen puolikkaan ensimmäiset kilometrit menivät kuitenkin erittäin hyvin, ja jouduin jopa taas hieman rauhoittamaan vauhtia, ettei kilometriajat nousisi liian koviksi.

24 km:n kohdalla saavutin seuraavan selän ja vietin muutaman sadan metrin ajan peesissä. Kaverista ei kuitenkaan ollut juttuseuraa ja hänen vauhtinsakin oli hiipumaan päin, joten päätin jatkaa omaa vauhtiani. Turun satamassa, ensimmäistä kertaa elämässäni, minulle huudettiin sijoitkseni ja eroni kärkeen. Sija oli 15. ja kärki oli ainoastaan n. 6,5 minuutin päässä (taso ei siis ollut kauhean kova). Edessä olisi taas Ruissaloon johtava tie, sen ylämäet ja lievä vastatuuli. Rauhoitin vauhtia tarkoituksella ylämäkiin sillä matkaa olisi vielä edessä enemmän kuin riittävästi, joten voimia ei
saanut tuhlata liikaa. 27. kilometri oli reissun hitain ollen 4:23 min/km joten vauhti ei kuitenkaan tippunut tälläkään osuudella niin paljon kuin kuvittelin, ja seuraavat pari kilometriä taisivat olla jopa nopeampia kuin ensimmäisellä kierroksella. 30 km:n paikkeilla alkoi ensimmäistä kertaa tuntumaan kramppailua pohkeissa, joten loppumatkalla tulevat ongelmat olivat tiedossa. Seuraava edessä menevä selkä oli kuitenkin jo jonkin aikaa lähestynyt, joten muillakin tuntui olevan ongelmia. 31 km:n kohdalla kännyttiin jälleen kohti Turun keskustaa ja myötätuuli- sekä maastollisesti helpompi osuus alkaisi. Vähän käännöksen jälkeen saavutin edellä menneen selän ja
painelin heti ohi. Ohituksen jälkeen huomasin, että kaveri pidensi vähän askelta, mutta vain parin askeleen verran ja alkoi sitten kävelemään. Oma mieli koheni huimasti.

Huuma kuitenkin katosi pian, sillä pahenevien pohjekramppien lisäksi oli tullut myös takareiden krampit. Juoksu tuntui kuitenkin vielä juoksemiselta, vaikka kilometrit alkoivatkin jo todenteolla painamaan. Kilometriajat olivat nousseet 4:15 min/km kieppeille, mutta silti ennen satamaa oli ohittanut vielä kaksi hyytyvää maratoonaria. Taivaalta alkoi tulla pientä tihkusadetta ja se virkisti vähän menoa. Entisten vaivojen lisäksi alkoi nyt myös varpaat kramppailemaan ja jokainen askel alkoi jo sattumaan. Satama-alueella minulle taas huudeltiin moneen otteeseen sijoitusta 12 ja kannustus oli muutenkin hyvä. TV-kameramieskin zoomaili minua kohden, joten askelta oli pakko
parantaan. Tiedä sitten miltä kanavalta se tulee ulos. Ensimmäiset puolikkaan kävelijät alkoivat tulla selkä edellä vastaan.

Matkaa olisi maaliin enään viisi kilometriä. Keskivauhti oli pysynyt 4:10 min/km:ssä, mutta siltikään en ollut vielä varma kolmen tunnin alituksesta, sillä krampit nappailivat kiinni pohkeissa ja takareisissä lähes jatkuvasti. 38 km:n kohdalla tuli näkyviin vielä yksi maratoonarin selkä ja sekin lähestyi lupaavaa vauhtia, joten sain siitä vielä yhden lisätavoitteen loppumatkalleni. Tuo tavoite täyttyi jo puolen kilometrin jälkeen joten loppumatkalle piti saada uutta mietittävää. Puolimaratonin kävelleiden selkiä alkoi tulemaan solkenaan vastaan, mutta ne eivät jaksaneet innostaa. Kolmen tunnin alitus alkoi näyttämään jo ihan lupaavalta, mutta pahenevat krampit olisivat voineet vielä sen estää.

Loppukilometrit olivatkin sitten yhtä tuskaa, juoksu muuttui tönköksi ja pienikin liika ponnistus aiheutti pohkeissa tuskaa. 41 km:n kohdalla MaSa oli kannustamassa ja se antoi vielä vähän lisäpotkua. Myös Tuuli huusi Aurajoen toiseltapuolen ja nyt nousi minulta jo käsikin voiton merkiksi. Viimeinen sillanylitys ja pieni lenkki Aurajoen varressa ennen loppusuoran aukeamista. Tuulin, Salojen ja muun yleisön kannustamana yritin vielä kiristää vauhtia puujalkoihini ennen maaliviivan ylitystä. Vielä pienet tuuletukset ja sitten Chippi-matto piippasi lopetuksen merkiksi. Vielä varmuuden vuoksi muutama ylimääräinen juoksuaskel ja sitten saisi kävellä. Kello pysähtyi aikaan 2:57:11. Samalla hetkellä taivas aukesi vesisateelle ja kätki muutaman liikutuksen kyyneleen. Se on siinä.

Vähän statistiikkaa:
km -vauhti: 4:12
keskisyke: 162
max-syke: 172
rakkoja: 1
kokonaisvaltaisesti kipeitä jalkoja: 2
taukoa suklaalakkoon: 2 pv
iloisia henkilöitä: väh. 1
pirun iloisia henkilöitä: 1