Vaikka en omaakkaan kovin pitkää historiaa Jukolan tapahtumista, niin tämän vuoden Jukolan jälkeen olen ainakin nähnyt tapahtuman monelta kantilta. Kerran olen ollut turistina katsoja, kaksi kertaa olen päässyt ihan metsään juoksemaankin (silloinkin kyllä aika turistina) ja tänä vuonna toimitsijatehtävissä. Vaikka selvisin muihin verrattuna suht vähällä talkootuntimäärällä, niin kyllä sitä tuli varmaankin noin 70 tuntia, ja useamman sadan kilometrin edestä dieseliä uhrattua tapahtuman hyväksi. Puolet tuosta ajasta kului itse kisaviikonloppuna.

Kisan aikana hommiini lähinnä kuului seurata, että tulospalvelun koneet ja yhteydet toimivat moitteetta, ja jos ei toiminut, niin sitten tehdä korjaavia toimenpiteitä (jotka pääasiassa olivat asian enemmän tuntevien hätyyttely). Muina talkoohommina oli laitteiden kasaus ja purku. Yksi pieni, mutta “jännä” tehtävä oli ottaa 15 ensimmäiseltä Venlalta ja 25 ensimmäiseltä Jussilta vastaan maalileimaus heti maaliintulossa. Siinä tuli nähtyä lähietäisyydeltä kaikki jukkolat, förit ja gueorgiout kun he räkä poskella tulivat maaliin. Voiton riemu ja tappion karvas kalkki oli käsin kosketeltavissa. Muutaman ihan kärkipään joukkueen hylkäysehdotuskin oli ilmassa, mutta pääosin ne peruttiin tarkastuslapun tutkimisen jälkeen.

Vaikka omat reenit vähän kärsivätkin talkoiden vuoksi, niin olihan se kokemisen arvoinen tapahtuma jota tuskin tulee toistamiseen koettua.

Taas on reilun parin viikon harjoitukset listaamatta, joten aloitetaan “jukola-viikon” treeneistä.

Maanantaina hölkkäilin töistä kotiin vajaan 17 km. Meno tuntui kevyeltä ja lopussa tehty km:n veto meni rennosti.

Tiistaina tunti punttisalia ja tunti jalkahierontaa. Illalla Kaanaassa talkoissa.

Keskiviikkoaamuna juoksin kotoa töihin päin. Yritin mennä rennosti sykkeitä ja vauhtia seuraamatta. Juoksu oli vähän aamu-unista, mutta muuten meni ihan OK. Tihkusade herätti hyvin matkan aikana ja myötätuuli antoi vauhtia.

Torstaina oli taas talkoopäivä ja treeni jäi tekemättä.

Perjantaina tein kotona n. 14 km lenkin – jälleen rennolla juoksulla. Meni ihan ok, ei mitään erikoista

Viikonloppu menikin sitten Kaanaassa Jukolan toimitsijahommissa ja lenkit jäivät tekemättä. Tämä viikko piti olla vielä kova harjoitusviikko, mutta talkoot haittasivat vähän liikaa eikä kilometrejä oikein kertynyt.

Seuraavat kaksi viikkoa olikin sitten tarkoitus ottaa rennosti ja valmistautua kuun lopun maratonille. Ensimmäisen viikon aloitin kuitenkin töistä juoksulla. Juoksu oli väsynyttä, johtui varmaankin viikonlopun valvomisesta.

Seuraavan vastaavan lenkin tein keskiviikkona ja meno oli vieläkin väsyneempää. Kävelin välillä pieniä pätkiä kun ei jaksanut eikä oikein huvittanutkaan juosta. Laitoin väsymyksen edelleen viikonlopun piikkiin.

Juhannusaattona tein kotona vähän vetoharjoituksia. Hölkkäilin Lammimpään pururadalle ja siellä tein vuorotellen 500 m ja 1000 m vetoja välissä hölkkäillen. Molempia vetoja tein kolme kertaa. Yhteismittaa tuli vajaa 13 km. Enään ei ollut niin väsynyttä kuin alkuviikosta, mutta ei meno ihan tuorettakaan ollut.

Sunnuntaina oli vuorossa kevyt 10 km. Testasin matkan aikana myös yhden uuden geeli-maun, että tuleeko ylös vai voiko käyttää maratonin aikana. Vieläkään juoksu ei tuntunut kovin kevyeltä, ja sykkeetkin olivat vähän korkealla.

Maanantaina oli tarkoitus mennä vähän matkaa kovempaa. Hölkkäilin taas Lamppimpäähän ja siellä alkoitin 4:10 min/km vauhdilla, seuraavalla km:llä nostin vauhtia 4:00 :een, sitten 3:50 :een ja vielä 3:40 :een. Tarkoituksena oli vielä mennä viideskin kilometri vauhdilla 3:30, mutta se jäi tekemättä. Edelleenkään juoksu-fiilikset eivät olleet ihan kohdillaan.

Tiistaina kävin jalkahieronnassa.

Keskiviikkona tein töissä reilun 10 km lenkin. Sen piti olla tosi rauhallinen, mutta jotenkin vauhti lipsahti taas lähemmäksi 4:30 min/km. Alussa meno oli edelleen vähän väsynyttä, mutta lenkin loppupuolella juoksu alkoi jo maistumaan. Toivottavasti väsymys alkaa häviämään.

Tänään perjantaina tein vielä ihan lyhyen hölköttelyn ja siinä sivussa muutaman lyhyen terävän vedon.

Huomenna olisi sitten kesän ensimmäinen kova koitos edessä. Valmistautuminen on mennyt suht hyvin, vähän nuo Jukolan talkoon ovat häirinneet, mutta pienillä järjestelyillä lenkkejäkin olen lähes normaalisti pystynyt tekemään. Paikat on olleet hyvässä kunnossa, paitsi nyt viime päivinä on oikea takareisi alkanut jomottamaan, olisikohan se vähän venähtänyt jossain vetotreenissä. Toivottavasti ei vaivaa Turussa. Alkuviikosta oli myös vähän kurkkukivun tuntua, mutta se taisi olla pelkkää luulosairautta, sillä mitään isompaa nuhaa ei ole iskenyt. Huomenna sitten startataan “tulos tai ulos” periaatteella. Perästä kuuluu.