Nyt on sitten kesän kisakalenteri lyöty lukkoon. Tiedä sitten pystyykö kaikkiin (tai mihinkään) osallistumaan, mutta suunnitelmat ainakin on tehtynä. Kesäkuun viimeisellä viikonloppuna olisi Paavo Nurmi maraton johon olen nyt muutaman kuukauden valmistautunut. Jos maratonista on palautunut niin seuraavana viikonloppuna olisi PunKu:lla Kesälaitumen rastit, johon voisi mennä taas pokkaamaan viimeisen sijan. Tästä viikko eteenpäin, alkaa kesäloma ja auto suunnataan kohti Saarijärveä ja Fin5:a. Fin:n jälkeen seuraavana kahtena viikonloppunakin olisi mahdollisia suunnistuskisoja, mutta ne voivat jäädä väliin, mutta sitten elokuun alkupuolella olisi Tunturisuunnistus Ylläksellä jonne olisi tarkoitus lähteä. Sitä seuraavana viikonloppuna olisikin kruunu kesän hulluttelulle, sillä olemme ilmottautuneet Seitsemisissä järjestettävään Rogaining kisaan ja vielä 24h:n sarjaan. Näistä kun selviäisi hengissä, niin sitten täytyykin pitää vähän taukoa, ja suunnitella syksyn ohjelmaa. Syksyllekin olisi jo kaikkee kivaa harkinnassa, mutta yritetään selvitä nyt ensin kesästäkin.
Maratonille pitäisi reenata tiukasti vielä pari viikkoa ja sitten pitää pari leppoisampaa viikkoa ennen h-hetkeä.
Toiseksiviimeinen “kova” viikko alkoi löysästi 40 min punttisalitreenillä. Oli sen verran väsynyt olo sunnuntain kovasta harjoittelusta, että ei oikein sali maistunut.
Tiistaina hölkkäilin töistä kotiin. Alku oli aika väsynyttä, mutta Pyynikin jälkeen alkoi taas sujumaan. Reilu 15 km tuli mittariin.
Keskiviikkona oli Tampereen Iltarastit Siivikkalassa. Menin 7 km:n radan lämpimän ja aurinkoisen iltapäivän kunniaksi. Ei oikein sujunut tälläkään kertaa. Mitään kauhean isoa (siis 10 min) pummeja ei tullut, mutta ei sitä vielä mitään “janilakasia” olla.
Torstaina oli jälleen ohjelmassa viikon pitkä lenkki, kun viikonloppu menee Jukola-talkoissa. Lämpöä oli lähemmäs 30 astetta, aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja vastatuultakin oli suurimman osan matkaa. Meno oli myös sen mukaista, eli raskasta, väsynyttä ja kankeeta. Sykkeet oli korkeella ja vauhti alhaalla, polvikin alkoi loppumatkasta siinä väkinäisessä menossa oireilemaan. Reilu 27 km tuli sentään mittariin, eikä polvivaiva kovin pahaksi äitynyt, vaikka seuraavana päivänä vähän vielä jäykistelikin. Toivottavasti “Paavo Nurmessa” ei ole tällaista säätä.
Perjantaina (ehkä) ansaittu lepopäivä.
Lauantaina oli Orivedellä OrPo 100 v. juhlasuunnistukset, ja sen päälle Kaanaassa talkoot. Lauantaina olin jo päättänyt, että tästä päivästä ei enempää kirjoitettaisi, mutta nyt on mieli vähän viilentynyt ja suunnistuskisaakin voi vähän (mutta vain vähän) kommentoida. Tulos oli siis hylsy. Jokaisen rastin löysin, mutta leimaukset jätin tarkoituksella tekemättä. Syynä tähän ensimmäisen rastin super-hyper-mega-mammutti -pummi ja sen tuoma “negatiivinen mielentila” (=v…tus). Loppumatka otettiinkin sitten rennosti harjoittelumielellä ilman ajanoton tuomaa painetta (toisinsanoen ei enään huvittanut). Tuskin kisa olisi muutenkaan mennyt hyvin vaikka ensimmäinen rasti olisi löytynytkin hyvin, sillä alusta asti ei suunnistus oikein kiinnostanut eikä jaksanut yhtään keskittyä, joka näemmä on melko tärkeää tässä laijissa. Maalissa kartta lensi ensimmäiseen roskikseen ja kellosta poistin harjoituksen reitin katsomattakaan loppuaikaa tms. Tähän kisan aktiivinen unohtamisprosessi on meneillään.
Sunnuntaina piti tehdä lenkki heti aamusta, sillä puolilta päivin piti lähteä jälleen Kaanaaseen talkoisiin. Verryttelin ensin pari kilsaa ja sitten nykäisin pururadalla kympin aikaan 39:23 ja päälle pari kilsaa jäähdyttelyä. Juoksu tuntui rennolta eikä muutenkaan ollut ongelmia. Pääasia, että ylävatsalihas ei alkanut kramppaamaan.
Seuraava viikko pitäisi vielä painaa normaaliin tahtiiin, mutta sitten pitäisi pudottaa määriä ja tehoja, ja “herkistellä” maratonia varten. Ensiviikko tosin on Jukola-viikko joten talkoot ja itse Jukolan-viesti seoittaa harjoitusohjelmaa. Mutta pitää tehdä se mitä pystyy.