Nyt tuli hommattua ihan ultimate henkilövaaka. Sillä saa selville rasva%, lihasmassa% ja kaikkee, jopa oman painonsa. Joo.. tiedetään.. kyllähän tuo vähän turhamaisuudelta tuntuu (ja varmaankin myös sitä jossainmäärin on), mutta jos tuo antaisi vaikka vähän enemmän innostusta jenkkakahvojen hävittämis-operaatiossa. Rasva% näytti olevan siellä säälittävän ja naurettavan välimaastossa ja sille tarvisi saada tehtyä jotain. Toivottavasti tämä uusi härveli auttaa tuon tavoitteen toteutumisessa, vaikkakin viime aikojen ruokailutottumukset eivät oikein edesauta sitä. Edellinen vaaka sai toimittaa virkaansa vain vuoden puolitoista, mutta sen antamiin lukemiin ei tullut oikein luotettua, vaikka sekin tuli hommattua, koska sitä edelliseen vaakaan tuli luotettua vielä vähemmän. Yksi huono puoli tässä uudessa Omronissa on, sillä se näyttää painoksi puoli kiloa enemmän kuin edeltäjänsä.
Loppuviikosta kiristyneet pakkaset haittasivat taas vähän ulkoliikuntaa. To ja pe -aamuina kun pakkanen painui lähemmäksi -20 kuin -15 astetta, niin jätin suosiolla työmatkapyöräilyn väliin. Torstai-iltana oli myös sen verran pakkasta, että hiihtolenkkikin jäi väliin. Perjantainakaan ei päässyt paikkaamaan torstain huilia, sillä illalla tuli käytyä kohottamassa rasva%:a ja sen päälle leffassa katsomassa Holmesia… Scherlock Holmesia. Tosisaalta kyllä perjantain lämpötila olisi jättänyt hiihdot muutenkin väliin. Muuten treeniviikko meni suunnitelmien mukaisesti.
Lauantaina pakkanen näytti enää -15 astetta joten ladulle pääsi lähtemään. Pipo jäässä hiihto eteni. Välillä paleli varpaita, välilä sormia, mutta muuten pakkasesta ei ollut vaivaa. Tavoiteltu 47 km tuli täyteen. Jotain äijää ei tuntunut pakkanen haittaavan ollenkaan, sillä hän paineli menemään lippalakki päässä. Hänellä oli varmaankin jo aikaisemmin järki jäätynyt.
Sunnuntaina lähtö laduille vähän viivästyi, kun odotteli, että aamun -20 pakkanen vähän hellittäisi. Puolen päivän jälkeen -15 asteessa sitten tarkeni lähteä taas suksimaan. Alusta asti meno oli jotenkin väsyneen tuntuista. Pitopuolen kanssa oli ongelmia koko matkan ajan, mutta onneksi luisto edes pelasi. Lenkin puolenvälin jälkeen alkoi matkan tekeminen painamaan toden teolla ja alkoi olla melko vetämätön olo, mutta oikaisuja ei 52 km:n lenkkiin tullut tehtyä. Neljän tunnin ajan alitusta lähdin hakemaan, mutta loppumatkan iskusta huolimatta 5 sekunttia aika ylittyi… kyllä harmitti :). Kotiin päästyä oli melko hakattu ja vetämätön olo, ja syy muutenkin tahmeaan menoon löytyi kuumemittarista. Maanantaista tuli huilipäivä.