Vihdoinkin nuo vuoden vaihteen tienoilla alkaneet kovat pakkaset hellittivät ja ulkoliikunnan pystyi jälleen aloittamaan. Lähempänä -20 asteen pakkasilla jätin suosiolla sukset ja polkupyörän talliin ja alistuin autoliikuntaan ja palapelin tekemiseen.

Tällä viikolla pakkaset ovat olleet inhmillisiä, pysyen alle -10 asteessa, joten töihinkin pystyi taas pyöräilemään. Pyörätietkin on saatu ajettua suht. hyvään kuntoon joten ilman suurempaa tuskaa on saanut fillaroida. Vielä kun vaihdoin ketjut ja kaikki takapään rattaat, niin rutinat ja ketkun ylihyppelytkin ovat loppuneet.

Hiihdon puolella pitkät lenkit alkoivat viime viikon sunnuntaina, kun teimme KooVee:n viisikon kanssa randonnee hiihdon Pirkkalan latuihin tutustuen. Pirkkalasta Lempäälän Hakkariin ja takaisin ja välissä pieniä lisälenkkejä, niin siitä kertyi 54 km:n lenkki ja aikaa kului vajaat 4,5 h. MaSi:lle kiitos järjestelyistä ja saunasta. Komeet ovat ladut Pirkkalassakin, vaikkei Ylöjärveä voitakkaan ;).

Tälle viikolle on kertynyt viiden kerran aikana 175 hiihto-km:ä. Viikolla kolme 25 km lenkkiä ja viikonloppuna 40 ja 60 km. Ainakin nyt viikonloppuna on ollut niin mahtavat hiihtokelit, ettei paremmasta väliä. Pitää, luistaa ja jaksaa… olis voinut olla jo vaikka Pirkan Hiihtokin. Ikuri – Lamminpää – Julkujärvi – Koukkujärvi -akselilla ladut ovat pääosin upeassa kunnossa ja maisemat sitäkin hienommat.

Juoksua ei ole tullut vielä metriäkään tälle vuodelle, mutta niin se vähän on ollut tarkoituskin. Oikea akilles ilmoittelee edelleen itsestään hiihdonkin aikana, mutta ei ole mennyt huonompaankaan suuntaan. Vasen aj. on tullut suht. hyvään kuntoon eikä enää kipuile edes aamuisin. Alkutalvesta vaivannut lonkkakin on jossain vaiheessa huomaamatta parantunut – varmaankin siitä kun on jättänyt juoksut väliin.

Toivottavasti hiihtokelit säilyvät juuri tällaisina kuin ne nyt ovat, niin pääsee reenaamaan Pirkkaa varten oikein kunnolla.