9.7. – 16.7.2025

Heinäkuun alussa aloin katsomaan vähän tarkemmin kymmenen päivän sääennusteita, että milloin sitä pääsisi aloittamaan kesän pyöräretken. Keskiviikkona näytti alkavan jakso, joka voisi soveltua hyvin useamman päivän reissulle. Ei muuta kuin pyörälaukkuja pakkaamaan ja reissuun. Itse asiassa laukut tuli pakattua jo maanantaina, jolloin tein parinkymmenen kilometrin testilenkin täydellä lastilla. Koska pyörä tuntui toimivan täydelläkin lastilla ihan hyvin, ja kaikki noin 80 varustetta, jotka olivat muistilistallani, oli pakattu, niin keskiviikkona sitten pääsin matkaan. 

Viime vuoden retkeen nähden pyöräkalusto oli vaihtunut. Talvella kasattu teräsrunkoinen pyörä oli jo ollut työmatkapyöräilykäytössä, mutta nyt se joutuisi kovempaan testiin. Olin jättänyt pyörästä pois lukkopolkimet, joten nyt pystyi polkemaan lenkkareilla. Muuten varusteet olivat viime kertaan nähden samat, mutta lisäyksenä oli retkityyny sekä toinen power bank.

Reittisuunnitelma ja -aikataulu olivat lähtiessä vielä melko avoimia. Ensimmäisen yön olin suunnitellut olevani Pöytyällä Kurjenrahkan kansallispuiston keskuksen tuntumassa. Seuraavat yöpymispaikat katsottaisiin sitten lähempänä niiden ajankohtaa. Aikataulu oli myös melko avoin. Seuraavan viikon torstaina pitäisi olla viimeistään Punkalaitumella, mutta tarkempaa suunnitelmaa ollut.

Ensimmäinen päivä oli lämmin ja aurinkoinen. Reitti kulki ensin Lempäälän ja Vesilahden kautta Punkalaitumelle. Punkalaitumen keskustassa tein ensimmäisen pysähdyksen kun poikkesin kahvila Myötätuuleen tankkaukselle. Sitten Punkalaitumelta Alastarolle, jossa poikkesin pikaisesti porukoilla, ja samalla sain täytettyä juomapullot. Seuraava pysähdys tuli jo Oripään Kangastuvalla, jossa valmistin Primus-keittimellä reissun ensimmäisen pussipasta-annoksen. Tähän asti olin ajellut tuttuja reittejä, mutta loppupäivän pätkät olivat minulle uusia. Oripäästä lähdin polkemaan Aurajoentietä etelään päin. Riihikoskella poikkesin kauppaan ostamaan eväitä. Viimeinen pätkä ennen Kuhankuonoa oli osittain hiekkatietä, mutta hyväkulkuista sellaista, ja ensimmäiseen yöpymispaikkaani pääsin ongelmitta.

Kurjenpesän luontotuvalla kävin uimassa Savojärvessä. Sitten pieni kierros luontopolulla, ja tämän jälkeen iltapuuroa valmistamaan. Samalla sain ladattua luontokeskuksen sähköllä laitteitani. Riippumaton pystytin aivan luontokeskuksen tuntumaan. Juuri kun piti aloittaa leirin pystytys, alkoi satamaan vähän vettä, joten ensin sadesuoja puiden väliin ja sen suojaan odottamaan, että sadekuuro menee ohi. Sade ei kauan kestänyt ja sitten sainkin viritettyä myös riippumaton ja alaviltin paikoilleen. Sitten vaan yökamppeet päälle (lämpökerrasto, pitkät villasukat, fleece ja pipo), retkityynyyn ilmaa ja makuuviltin sisään nukkumaan. Korvatulpille ja silmälapuille oli myös käyttöä. Päivälle tuli mittaa 157 kilometriä ja 6:20 tuntia. Nousu 600 metriä ja laskua 50 metriä enemmän. Eli kun oli laskuvoittoinen reitti ja taisi olla myötätuultakin, niin keskinopeus nousi suunniteltua aika paljon kovemmaksi. Päivä oli aurinkoinen ja Garminin mittari näytti keskilämmöksi 23 astetta (yleensä näyttää kyllä yläkanttiin).

Yö meni ihan hyvin. Ei tullut kylmä, kun piti huolen, että viltit olivat kohdillaan. Nukuttuakin tuli, mutta ei hirveän montaa tuntia kerrallaan. Toinen retkipäivä alkoi myös aurinkoisena. Kamat ensin kasaan ja sitten aamupuuroa valmistamaan. Tavaroita kasatessa huomasin, että tuuliliivi ja irtohihat olivat kadonneet. Olin riisunut ne Alastarolla ja laittanut “jonnekin”. Ehkä ne oli sitten laitettu sellaiseen paikkaan, että olivat tippuneet matkan varrelle, sillä leiripaikastanikaan en niitä löytänyt, vaikka kaikki käymäni paikat kävin tarkastamassa. (Kävin vielä reissun jälkeen polkemassa Alastaro – Riihikoski -välin enkä löytänyt hävinneitä vaateita tienposkesta tai taukopaikoiltani.)

Polkemaan lähdin aika tarkkaan yhdeksän aikaan. Ensin suuntasin Yläneelle päin, mutta melko pian poikkesin hiekkatielle, jota kautta pääsin oikaisemaan Mynämäelle johtavalle tielle. Mynämäellä pysähdyin kahvilaan tankkaukselle ja tyhjennykselle. Pysähdyksen jälkeen jatkoin kohti Taivassaloa ja Kustavia. Tähän asti päivän reitti oli, ensimmäistä 10 kilometriä lukuunottamatta, aiemmin ajamaani reittiä, mutta Kustavista eteen päin kaikki oli uutta ja ihmeellistä useamman päivän ajan. Minunkin pitää manata tuota Kusvaviin johtavaa tietä (niin kuin monelta muultakin olen kuullut) että kuinka ikävä ja jopa vaarallinen se on pyöräillä. Piennarta ei juuri lainkaan ja autoa tulee melkein jatkuvalla syötöllä ohi. Kustavissa myöhästyin parilla minuutilla lossista, johon päästessäni olisin varmaan ehtinyt illaksi jo Ahvenanmaan pääsaarille. Mutta eipä tuo isommin jäänyt harmittamaan, kun ei sinänsä ollut mihinkään kiire. Seuraavaan lossiin pääsin noin puolen tunnin odottelun jälkeen. Lossilla tulin Vartsalan saarelle, eli nyt olin sitten päässyt pois mantereelta. Brändön-lautta lähtisi vasta 16:35, joten minulla oli reilusti aikaa ennen sitä. Ensin poljin noin kuuden kilometrin matkan saaren halki Vuosnaisten Meriasemalle, josta lautta lähtisi. Ajattelin ostaa sieltä kaupasta vähän iltaevästä, mutta valikoimaa ei juurikaan ollut ja leivätkin loppu, joten kaupasta ei irronnut muuta kuin näkkileipää ja keksejä.

Aikaa kun oli ennen lautan lähtöä, niin polkaisin vielä Etelä-Vartsalassa pienen lenkin, jonka varrella pysähdyin myös valmistamaan päivän pussipasta-annoksen. Sen verran aloin jo varomaan punkkeja, että ruokapaikaksi valitsin avokalliosaarekkeen. Ennen lautalle nousua täytin vielä vesipussini iltatoimia silmällä pitäen. Lauttamatkan hinta, 6€, on ihan kohtuullinen, etenkin kun samalla maksulla pääsi kaikkiin seuraaviinkin lauttoihin. Lauttamatka kesti noin 40 minuuttia. Oleskelutiloissa ehti hyvin lataamaan kännykkää ja power bankkia, sekä käymään vessassa. Brändö kuuluu jo Ahvenanmaan maakuntaan. Sen huomasi ainakin siitä, että tiet muuttuivat punaisiksi ja muutenkin saaristolaisuus alkoi tuntumaan lähemmin. Poljin saaren pohjoisesta etelään Torshomaan melko suorilla. Brandön kylässä kävin pyörähtämässä, mutta muuten en juurikaan pysähtynyt missään. Matkaa saaren läpi on noin 14 kilometriä.

Seuraavaksi aamuksi minulla oli sellainen aikataulu, että Torsholman Lauttarannasta lähtisi Hummelvikiin lautta kello 8:05, ja jos siihen en ehtisi, niin seuraavaa saisi odotella 7 tuntia. Aloinkin ennen Torsholmaan saapumista katselemaan, että mistä löytyisi sopiva paikka riippumatolle, sellainen josta ei olisi kovin pitkä matka lauttarantaan. Jonkin verran sain pyöriä saaren eteläpäässä, kunnes vähän sattumaltakin löysin pienen uimarannan, jossa oli jopa puucee ja läheisyydessä sopivan oloinen avokallio ja paikka riippumatolle. Pyörää tosin joutui jonkin verran purkamaan laukuista, että sen jaksoi kantaa kalliolle. Ennen iltapuuroa ja leirin pystytystä kävin tuolla uimarannalla pienellä meripesulla – parempi sekin kuin ei mitään. Päivän data: 148 km / 6:20h. Nousua 420 metriä ja laskumetrejä taas vähän enemmän kuin nousua. Keskilämpö 23 astetta, aurinkoista ja pientä myötätuulta.

Toinen yö meni kutakuinkin samalla tavalla kuin ensimmäinenkin. Nukuttua tuli, mutta ei kovin monen tunnin jaksoissa. Korvatulpille oli tarvetta, sillä kaikenmoiset linnut pitivät mekkalaa, välillä hätkähdyttävän kovaakin. Myös näköpiirissä ollut tuulivoimala humisi jonkin verran. Vaikka ilta oli ollut kaunis ja tyyni, oli yöllä alkanut tuulla ja hieman korkealle jäänyt sadesuoja päästi tuulta ali ja laittoi kietoutumaan tiiviimmin vilttiin. Kello oli soittamassa 5:45, jotta ehtisin varmasti lauttarantaan kasiksi. Sinne tosin ei ollut matkaa kuin kolmisen kilometriä, mutta aamutoimiin kului kuitenkin aina toista tuntia.

Lauttamatka Hummelvikiin kesti noin 2,5 tuntia. Matkalla tehtiin muutama pysähdys eri laitureihin, joten nähtävää riitti siltäkin osin. Merimatkan aikana pystyi taas lataamaan laitteiden akkuja, syömään kantiinin aamupalan (jugurtti, sämpylä, kananmuna ja tuoremenu) sekä vähän torkahtamaankin. Hummelviikin satamassa vasta huomasi, kuinka tuulinen sää olikaan. Lännessä oli myös pahaenteisiä pilviä, ja sadetutka näyttikin, että kahden aurinkoisen päivän jälkeen voisi sataa jossain vaiheessa vettä. Enpä antanut tuollaisen uhan häiritä, vaan lähdin kiertelemään saaren teitä. Mitään sen kummempaa suunnitelmaa päivälle ei ollut – teitä vaan pyöräillen ristiin rastiin, ja illalla katsotaan missä ollaan.

Ensin poljin Vårdössä niin pohjoiseen kuin vain pääsi. Lossilaiturilla tein U-käännöksen ja lähdin takaisin etelään päin kohti Töftön lossia, jonka jälkeen olisin pääsaarella, eikä losseihin/lauttoihin tarvitsisi turvautua muutamaan päivään. Tien reunassa näin kerällä olevan ison käärmeen. Kyyksi sen heti luokittelin, mutta taisi olla kuintekin rantakäärme, sillä kyitä ei pitäisi Ahvenanmaalla olla. Sen verran se kuitenkin laittoi miettimään, että pitää varmaan kallioilla vähän tarkemmin miettiä myös käärmeitä, niin saaristossa kuin mantereellakin. Kyypakkaus voisi olla hyvä lisä jo nyt pitkään tavaralistaan.

Pääsaarella törmäsin ensin Bomarsundin linnoituksen raunioihin. Niillä tein pienen pyörähdyksen ja sitten poikkesin Bomarsundin vierailukeskukseen, jossa kului parikymmentä minuuttia, sillä tässä vaiheessa alkoi vähän tihuttamaan vettä ja päätin olla vielä tässä vaiheessa päivää kastumatta. Pienessä tihutuksessa lähdin kuitenkin sadekamppeissa polkemaan kohti Finbyä. Findystä poljin ensin piston Hultaan, sieltä vähän takaisin päin ja kohti Björbyä. Tällä puolentoista tunnin välillä ei ollut maalaismaisemien lisäksi juuri mitään nähtävää. Ihmisiäkään ei oikeastaan näkynyt yhtään, vain muutama auto meni ohi tai tuli vastaan. Tällä pätkällä sain myös todeta, kuinka mäkistä maastoa Ahvenanmaalla onkaan. Välillä sai ihan tosissaan vääntää poljinta pieninmmälläkin vaihteella. Myös satamaan oli alkanut ja vähän tihutusta reippaammin. Pysähdyin Sundin kirkolla pitämään sadetta ja lisäämään enemmän sadekamppeita päälleni. Sade tuntui vaan jatkuvan ja kävin jopa kirkossa sisällä kun alkoi kylmäkin tulemaan. Kirkossa oli joku toinenkin pyöräilijä pitämässä sadetta. Lähdin kuitenkin melko pian, sateesta huolimatta, jatkamaan polkemista, eikä siinä enää kovin pitkään mennytkään kun sade lakkasi ja lämmöt alkoivat taas nousta. Melko märkänä poikkesin Kastelholman linnan ravintolaan syömään vähän sämpylää ja muuta energiaa. Linnan puolella en poikennut, sillä tämä reissu ei olisi mikään kulttuurimatka, vaan maisemien katselua pyörän päältä. Pian Kastelholman jälkeen törmäsin Taffelin tehtaanmyymälään, josta oli pakko käydä ostamassa jotain pientä, mitä laukkuihin mahtui ja viitsi kuljettaa. Taas jokunen kilometri eteen päin, ja Godbyssä poikkesin kauppaa ostamaan evästä ja tekemään suunnitelmaan, missä sitä voisi yöpyä. Kello alkoi kuitenkin lähentelemään jo viittä.

Päätin lähteä kohti pohjoista ja Getaa. Sinne olisi matkaa tunnin verran, joten siellä jäisi vielä hyvin aikaa etsiä yöpymispaikkaa. Getaan polkiessa tuntui olevan vastatuulta ja mäkiäkin löytyi. Vai olikohan jo sen verran väsynyt, että kilometrit tuntuivat melko pitkiltä. Tien varrella oli aika paljon omenatarhoja ja muutenkin maalaismaisemaa oli tarjolla. Olin Getan keskustasta juuri ennen kuutta ja ehdein vielä hakemaan kyläkaupasta illaksi vettä, ja kysymään löytyisikö uimarantaa. Sain uimarannalle ohjeet ja muutenkin ystävällistä palvelua, vaikka suomea ei täälläkään osattu puhua. Illan piristys oli kaupan pihassa ollut Mitsu Tredia, samanlainen kuin minun ensimmäinen autoni oli 90-luvun alussa. Omistajan kanssa siinä muutama sana vaihdettiin ruotsia autoon liittyen, ja sitten jatkoin matkaani kohti uimarantaa, joka sijaitsi kolmisen kilometrin päässä kaupalta. Uimarannalla oli juuri loppumassa lasten uimakoulu, ja pian olinkin rannassa yksin. Pääsin jälleen käymään vain meripesulla, joten kovin raikas olo ei vieläkään tullut, kun kylmässä merivedessä yritti aurinkorasvoja pestä. Rannalla oli periaatteessa telttailukielto, mutta kun näin lähitalon isännän, niin kysyin hänen mielipidetään, josko saisin ripustaa riippumaton (hängematte) uimarannan viereisiin puihin. Selvää kieltoa en saanut, joten pääsin jälleen leiriytymään lähelle pesupaikkaa ja vessaa. Ilta oli taas melko tyyni ja aurinkoinen. Sain kuivateltua kamppeitani rannan pyykkitelineessä. Iltapuuron sijaan söin pussipastaa. Tämän jälkeen leiri pystyyn ja yöunille. Aamun lauttamatkan vuoksi päivälle kertyi mittaa vain 106 kilometriä ja 5:10h. Nousua ja laskua noin 700 metriä. Sateisen ja pilvisen sään vuoksi keskilämmöksi jäi 18 astetta.

Kolmas yö oli tuulinen. Riippari oli isoissa koivuissa kiinni ja lehtien suhina oli koko yön melkoinen, ja kävin yöllä jossain vaiheessa katsomassa että millainen myrsky siellä oikein oli, kun riippumattokin heilui. Sadesuojan olin kuitenkin osannut laittaa viime yöstä oppineena paremmin, joten riipparissa ei viima sentään käynyt. Eikä siellä nyt niin kova myrsky näyttänyt olevan. Iso määrä lehtiä pitää vaan melkoisen suhinan kohtalaisessakin tuulessa. Aamutoimet sujuivat jo rutiininomaisesti. Kamppeet kasaan, aamupuuro sisuksiin, aurinkorasvaa pintaan ja matka jatkukoon. Garminin LiveTrack käynnistyi n. 8:15 ja tulisi pysähtymään n. 11 tuntia myöhemmin.

Ensin kiertelin Getasta länteen olevia pikkuteitä. Kaikki asfalttipätkät kahlasin läpi ja vähän hiekkapätkääkin osui reitilleni. Tosi hienoja rannikkomaastoja mäntyisine avokallioineen näkyi paljon. Palasin takaisin Getaan ja kävin vielä Getasta pohjoiseen Getabergenissä. Sinne polkiessa sai taas vaihtaa pienintä vaihdetta silmään, eikä sekään tuntunut riittävän. Ylhäältä oli kyllä sitten ihan hienot näkymät joten kannatta kivuta, vaikka ensin meinasin jättää väliin. Ylhäältä lähti retkeilyreittejä ja varmaan muutakin nähtävää olisi ollut. Ehkä sitten toisella kertaa. Alas päin tultiinkin sitten vauhdikkaasti ja jarrujenkin toimivuutta sai testata. Takaisin Getan “keskustaan” tullessani huomasin, että sinne pystytettiin kojuja. Googlasin, että mitä olisi tapahtumassa, ja huomasin, että tunnin päästä näyttäisi käynnistyvän Getadagen. Päätin tehdä noin 15 kilometrin mittaisen kierroksen Pantsarnäsin ja Möckelgräsin kautta, ja palata sitten takaisin Getaan katsomaan, mitä siellä olisi tarjolla. Tuo vajaan tunnin lenkki kulki jälleen hienoissa maaseutumaisemissa. Getadagenissa söin vohvelin ja laxburgerin, ja sitten jatkoin matkaani takaisin kohti etelää.

Muutaman seuraavan tunnin aikana takse jäi mm. Tjudö, Pettböle, Näs ja Åsgårda. Vähän ennen Saltvikiä pysähdyin syömään eväitä. Jonkin verran tästä eteen päin tulin Haraldsbyhyn, ja Färjsundetissa poikkesin korkealle näköalapaikalle reissun ensimmäiselle jäätelölle. Pari kilsaa eteen päin ja edellisen päivän tapaan kävin Godbyssä kaupassa hakemassa evästäydennystä ja suunnittelemassa loppuillan reittiä. Jo edellisenä päivän Getaan polkiessa olin huomannut tien varressa pyöräilyreitistön merkkejä, ja olin suunnitellut jossain vaiheessa kiertää niiden kautta. Iltapäivä kun oli vielä aluillaan, niin päätin lähteä takaisin pohjoiseen päin ja kiertää nuo merkatut reitit. Ensin jäi taakse Pålsböle ja Kroklund. Sitten tulin takaisin 4-tien länsipuolelle ja Vandöstä kävin tekemässä piston Bastön. Tällä välillä tapasin nelivuotiaan setterin, jota piti ehdottomasti käydä rapsuttamassa. Karvakorva oli kuulemma lähtöisin Tampereelta, vaikka emäntä ei suomea puhunutkaan. Bambölen uimarannalla kävin nauttimassa päivän pussipasta-aterian. Ruokatauon jälkeen kävin tekemässä vielä piston Bergössä. Tuolla välillä ei juurikaan nähtävää ollut, kuin vasta ihan loppu kilometreillä, mutta tulipahan käytyä. Yöpaikaksi olin valinnut Eckerön suunnan. Sinne reitti kulki Bjärstömin kautta, josta lähtien pääsikin ajamaan loppumatkan pyörätietä pitkin.

Olin suunnitellut, että neljännen päivän päätteeksi hemmottelisin itseäni ja etsisin yöpymispaikan, jossa pääsisi suihkuun, sänkyyn ja pizzalle. Eckerön ajeltiin ison tien vieressä olevaa pyörätietä, eikä mitään isompaa nähtävää ollut. Yhden pienen kierron tein Marbyn kautta, mutta muuten ajelin pyörätietä pitkin. Vähän ennen Storbyn kylää tuli viitta oikealle “Eckerö Camping” ja päätin valita tuon yöpaikakseni, vaikka sinne oli vielä 7 kilometriä matkaa. Leirintäalue näytti ihan hyvältä ja aika hiljaiselta. Kävin kysäisemässä onko mökkiä tms. sänkypaikkaa vapaana, mutta halvin sänkypaikka oli 170 euroa, joten hylkäsin sen ja päätin nukkua tämänkin yön riipparissa. Varsinaisia riipparipaikkoja ei leirintäalueella ollut, mutta löysin kuitenkin sopivan paikan läheltä resparakennusta. Ensin suihkuun ja sitten respan ravintolaan pizzalle, ja samalla ehti ladata vähän kännykkää ja power bankkia. Pizzan jälkeen aloin pystyttämään leiriä, ja samalla aloin kuuntelemaan jymyä, joka kantautui vielä melko kaukaa. Pian sain huomata, että kunnon ukkosrintama oli lähentymässä ja kaukainen kumina alkoi muuttumaan kovemmaksi jyrinäksi ja taivas muuttui tummaksi. Sain leirin kuitenkin pystyyn ennen kuin alkoi satelemaan, ja siirryin makuulle kuuntelemaan lähenevää ukkosta ja sadetta. Siinä menikin sitten useampi tunti ennen kuin ukkonen oli siirtynyt kauemmaksi. Pari kertaa salama löi tosi lähelle. Yöllä heräsin vielä tyhjennykselle ja sain ihailla taivaalla jatkuvasti näkyviä välähdyksiä, jotka olivat siirtyneet jo kauemmaksi. Enpä muista, olisinko ollut vastaavassa jytinässä ja salamoinnissa aiemmin, ainakaan ulkona. Pyöräilypäivälle kertyi matkaa 185 kilometriä ja aikaa 8:30. Nousua ja laskua kertyi n. 900m.

Aamulla oli kosteaa ja sumuista. Kamppeet ensin suurin piirtein kasaan, ja sitten siirryin kamoineni leirintäalueen huoltorakennukselle, jossa tein aamupuuron ja laitoin tavarat tarkemmin järjestykseen. Ensimmäistä kertaa sain pestyä kunnolla keittimenkin ja muutenkin huoltorakennus antoi mahdollisuuden veden enemmälle käytölle ja vähäiselle vessapaperin pöllimiselle. Edellisenä iltana en ollut sänkyyn päässyt, mutta pizza ja lämmin suihku olivat kyllä yleellisyyttä. Ja nyt aamulla kun sai pukea puhtaan paidan ja sukat, niin olo tuntui tosi freesiltä ja mukavalta jatkaa taas matkaa. Ei tarvinnut edes turvautua aurinkorasvaan. Viidennen päivän pyöräilyt alkoivat noin 9:30.

En ehtinyt kovin montaa kilometriä pyöräilemään kun alkoi tihuttamaan vettä Päätin laittaa heti, ennen kuin kamppeet kastuvat kunnolla, sadevaatteita päälle. Laitoin kenkäsuojat ja takin, mutta sadehousuja ei viitsinyt laittaa, kun sade ei näyttänyt kauhean kovalta. Ensin kävin Eckerön eteläkärjessä Torpin ja Skeppsvikin suunnalla. Sitten takaisin Storbyhyn, jossa kävin pyörähtämässä posti- ja tullitalolla sekä satamassa. Poikkesin myös metsästys- ja kalastusmuseon lähellä olevassa kahvilassa. Ennen kuin lähdin ajelemaan pois päin Eckeröstä, niin kävin vielä polkemassa läntisessä osassa jokusen hiekkatien pätkän.

Päivän suunnitelmana oli päästä illaksi Maarianhaminaan, mutta sitä ennen halusin käydä Stömman suunnalla katsomassa maisemia. Ennen Stömman suuntaan kääntymistä kävin vielä tekemässä jokusen piston 1-tien eteläpuolisilla tienpätkillä. Strömman suunnalla oli taas enemmän maalaismaisemia. Äspholmenin tien varrella olevalla avokalliolla tein päivän pussipasta-annoksen ja sitten lähdin polkemaan kohti etelää. Aurinko oli päivän aikana alkanut paistamaan ja lämpökin noussut aika lailla. Juomaa kuluikin hyvin ja Hammarlandissa alkoi pullojen sisältö käymään vähiin, eikä kauppoja oikein tuntunut olevan. Vastaan tuli kuitenkin paikallinen palokuntarakennus ja sen seinästä sain täydennystä pulloihini. Reitti kulki hienoissa maisemissa kohti Marianhaminaa. Matkan varrelle jäi esim. Hellesby, Samuelstorp ja Gottby. Ennen Maarianhaminan keskustaa poikkesin isompaan kauppaan ostamaan jälleen lisäeväitä. Maarianhaminassa hakeuduin melko pian leirintäalueelle, josta löysin sopivan paikan rippumatolle. Jo toisena iltana peräkkäin pääsin lämpimään suihkuun ja se alkoi tuntumaan jo melkein liiankin yleelliseltä. Iltapuuron teko ja leirin pystytys meni vanhan kaavan mukaan. Ilta oli jälleen hieno ja lämmin. Leirintäaluekin ihan kelvollinen ja rauhallisen oloinen, vaikka porukkaa olikin aika hyvin. Päivän pyöräilyaika oli 7:20 ja matkaa jäi taaksi 150 kilometrin verran. Nousu- ja laskumetrejä oli kuutisensataa.

Kuuden retkipäivä alkoi pilvisenä, mutta aamuaskareiden aikana aurinko alkoi paistelemaan ja lämpökin nousemaan ihan hyvin, eli aamutoimien jälkeen sai jälleen ottaa aurinkorasvan käyttöön. Pyöräilyt alkoivat vähän ennen ysiä. Alkajaisiksi kävin kääntymässä Maarianhaminasta etelään Järsön saaren eteläkärjessä. Se oli reilun tunnin kieppaisu. Tälle päivälle minulla oli pieni aikataulukin, sillä suunnitelmissa oli ehtiä klo 16 lauttaan, joka lähtisi Långnäsin satamasta kohti Kökarin saarta. Aikaa oli kuitenkin sen verran hyvin, että päätin lähteä vähän matkaa takaisin länteen päin ja kieppaista Södersundan ja Ulvsbyn kautta Jomalan kirkolle. Kirkolta vielä pohjoiseen Gölbyn asti ja sitten takaisin etelään Jomalbyn, Överbyn ja Önningbyn kautta. Kävin vielä kertaalleen Maarianhaminan keskustassa, jossa poikkesin sämpylällä ja munkilla.

Puolen päivän jälkeen lähdin sitten polkemaan kohti itää ja Långnäsin satamaa. Taivas alkoi mennä tässä vaiheessa pilveen, mutta mitään sateen uhkaa ei ollut. Kävin vielä tekemässä kieppaisun Lemlandin eteläkärjessä Herröskatanissa. Siellä myös jalkauduin vähäksi aikaa, kun kävin kävelemässä lyhyellä luontopolulla, joka päätyi lintutornille. Erilaisia kukkia oli ziljoona kappaletta ja muutenkin hienoa maastoa. Eteläkärjen ohi lipui myös Finnlinesin risteilijä, joka ilmoitteli olemassaolostaan sumutorvella. Jalkautumisen jälkeen suuntasin suorilla kohti satamaa, jossa olin kolmisen varttia ennen lautan lähtemistä. Ehdein tässä välissä tekemään vielä pussipasta-aterian, ja sitten pääsikin pian astumaan lauttaan.

Lauttamatka Kökariin kesti noin 2,5 tuntia. Kökarissa pyörä ulos lautasta ja heti sisään toiseen lauttaan, joka suuntasi Korppooseen. Myös Korppoon lauttamatka kesti noin 2,5 tuntia. Lauttamatkan aikana alkoi tulemaan sumua, mutta ennen Korppoota sää alkoi taas selkeämään. Ysin jälkeen lautta rantautui Korppoon satamaan, ja sitten alkoi taas yöpaikan etsiminen. Suunnitelmissa oli yöpyä sataman lähellä Naawa Nature Campissä, mutta se oli vähän turhan hippi paikka eikä suihkuakaan ollut tarjolla, joten jatkoin etsimistä Korppoon kirkonkylän suunnalta. Kun näin uimarannan kyltin, suuntasin heti sinne. Siellä kävin jälleen meripesulla. Ilta oli jo sen verran pitkällä, että päätin jäädä sinne pöpelikköön yöksi. Melko hämärää alkoi jo olemaan kun iltapuuroa keittelin ja riipparia pystyttelin. Ennen nukkumaan menoa, rannalle tuli vielä jotain nuorisoa metelöimään. Hei eivät minua pöpeliköstä huomanneet, enkä minä heidän puheitaan ymmärtänyt, kun ruotsia puhuivat, joten päätin alkaa nukkumaan. Ja kyllä se korvatulppien avulla jälleen onnistuikin. Pyöräilypäivä oli lauttamatkojen vuoksi lyhyempi, mutta kilometrejä kertyi kuitenkin 130 ja pyöräilyaikaa tuli kuutisen tuntia. Nousua / laskua oli maltillisesti 450 metriä.

Kuudeskin riippariyö meni ihan hyvin. Tuli nukuttua ihan kunnolla ja virkeänä pääsi vakio aamutoimien jälkeen polkemaan, vähän ennen ysiä. Ensin tein pienen pyörähdyksen Korppoon keskusta ja sitten suuntasin kohti Nauvoa, josta lautta Hankaan lähtisi vähän puolen päivän jälkeen. Välissä oli kuitenkin vielä yksi lossi, mutta siihen pääsin suorilla, joten sen odotteluun ei mennyt aikaa. Päivästä näytti tulevan aurinkoinen ja kuuma. Lossimatkalla ehdin laittaa aurinkorasvat ja vaihtamaan “lauttaemännän” kanssa retkeilyvinkkejä ja -kokemuksia. Nauvossa kävin ensin katsomassa lautan lähtösataman, ja sitten kävin kaupassa ostamassa lisää evästä, jotka olivatkin päässeet hupenemaan jo melko vähiin. Vielä jäi hyvin aikaa ennen lautan lähtöä, joten polkasin noin 8 kilometrin verran Nauvo – Parainen -lauttasatamaan päin. Sitten tein U-käännöksen ja tulin takaisin Nauvon satamaan. Lauttaa pääsin suorilta, mutta ehdein kuitenkin vielä käydä satamassa syömässä jäätelön muutenkin katselemassa sataman myyntikojuja.

Lauttamatka Hankaan kesti tunnin verran, ja reitti kulki Seilin sataman kautta, johon rantautuikin suurin osa lautan matkustajista. Hankan satamasta oli muutama kilometri Hämmärsalmen lossille, jonka jälkeen olinkin jälleen mantereen puolella. Lossin jälkeen otetiin retkipyöräilijästä heti luulot pois, sillä railakkaa ylämäet alkoivat heti satamasta. Ja ennen Rymättylää noita rapsakoita nousuja oli ihan riittävästi. Ennen Rymättylää kävin vielä kääntymästä Salonkylän tien päässä. Rymättylässä poikkesin kahvilaan ja täydentämään vesipulloni. Paikallinen mittari näytti 30 astetta, ja siltä se myös tuntuikin. Rymättylästä suoraviivaisesti Naantaliin ja sieltä Raision kautta E18 ohitustien vieressä kulkevaa pyörätietä pitkin Metsämäen Shellin nurmikolle valmistamaan reissun viimeistä pussipasta-annosta. Tällä viimeisellä pätkällä koin reissun pahimmat takaiskun, kun pyörän takatutka tippui johonkin. Jos olisin pitänyt tutkaa/takavaloa päällä pyörätielläkin, niin olisin saanut ilmoituksen, ettei tutkaan saada yhteyttä, mutta nyt kun se oli pois päältä, niin ei ole mitään havaintoa mihin sei tippui. Oli siis turha lähteä sitä etsimään. Vitutus oli kyllä aika kova, sillä ihan ilmainen vempele tuo ei ollut. Naantalissa oli myös pahin läheltäpititilanne, kun autokuski tuli kolmion takaa pyörätien yli, johon minä tulin vähän reippaammin alamäen turvin. Heilutin kuskille nyrkkiä ja näytin keskisormea. Kuski tuli vierelle ja kysyi mikä hätänä. Minä siihen, että “etkö sinä kusipää tajua, että tulit kolmion takaa suoraan eteeni kännykkää räpläten etkä katsonut yhtään”. Jotain se siihen kommentoi, ja minä taas, että “lopeta nyt tuo saatanan kitinä ja lykkää pää perseeseesi, ja mene kotiin peiton alle nukkumaan ennen kuin tapat vielä jonkun”. Sitten jatkoin matkaani ihan hermona. Tai no, oikeasti se meni niin, että näytin vaan nyrkkiä ja jatkoin matkaani. Mutta tuollaisen keskustelun kävin kyllä mielessäni ja olisin mielelläni sen käynyt myös autokuskin kanssa. Karma siinä sitten tuli varmaankin kehiin ja tiputti minun takatutkani – perkele.

Jos edelliset pari kymmentä kilometriä, tai oikeastaan Rymättylästä asti, olin ajanut lähellä vilkkaasti liikennöityjä väyliä, niin nyt pääsin taas rauhallisempaan ympäristöön kun lähdin polkemaan Aurajoentietä kohti Auraa. Suunnitelmissa oli että polkisin aina Melliläjärvelle asti, jossa pääsisin uimaan makeaan veteen monen merivesipesuillan jälkeen. Rannikkoseudun mäkisistä maastoista pääsin vaihteeksi tasaisemalle baanalle. Aurajoentien pyörätiet olivat hyväkuntoisia, hyvältä osin ihan uutta asfalttia. Ja kun Liedon aseman jälkeen siirryin ajotielle, niin sekin oli hyväkuntoista aina Auraan asti. Tämä olikin ihan mielyttävä ajopätkä – hyvä alusta, hieno sää ja mukavat maalaismaisemat. Aurassa poikkesin kauppaan ostamaan juotavaa, sillä sen verran lämmin ajosää oli ollut, että nestettä kului muita päiviä enemmän. Auran jälkeen poljin Heikinsuon ja Karinaisten kautta Kyröön ja Kyröstä sitten viimeiseen reissuyöpaikkaani Mellilänjärvelle.

Muutaman viimeisen kilometrin aikana aloin katselemaan taivasta, että melko synkän näköiset pilvet lähestyivät. Ehdin kuitenkin Melliläjärvelle uimaan ja peseytymään ennen kuin ukkosrintama saavutti. Ranta oli täynnä porukkaa, varmaankin jokunen sata henkilöä. Jonkin aikaa jyrisi ja paukkui sekä satoi vettä, mutta pian rintama meni ohi. Se hyvä puoli ukkosesta oli, että melkein kaikki hävisivät rannalta ja tuli paljon rauhallisempaa. Kun vesisadekin loppui pääsin iltapuuron valmistamiseen sekä yöpaikan etsimiseen. Sopiva paikka löytyi yhdeltä frisbeegolf väylältä. Uskalsin riipparin laittaa siihen, sillä epäilin kenenkään enää siihen aikaa tulevan heittelemään, ja lähtisin kuitenkin aamuvarhaisella liikenteeseen. Päivä oli 165 kilometrin 7:45 tunnin mittainen. Rannikon ylämäkien ansiosta nousumetrejä kertyi melkein 900, laskua vähän reilu 700 metriä, eli nousuvoittoinen päivä. 

Viimeinen retkipäivä lähti käyntiin hyväksi havaituilla rutiineilla. Pyörän päälle pääsin klo 8:45. Päivästä näytti tulevan jälleen aurinkoinen ja kuuma. Melliläjärveltä poljin ensin Loimaan keskustaan. Sieltä hiekkatietä pitkin Ypäjänkylään ja sieltä edelleen hiekkatietä pitkin Humppilaan. Humppilasta loppumatka olikin sitten taas tuttua reittiä, Tourunkulman kautta Vehkajärvelle. Perillä olin melko tarkkaan klo 12. Puolikkaalle päivälle kertyi matkaa vähän vajaa 70 kilometriä ja aikaa kului 3:10.

Reissu oli oikein onnistunut, jos ei ota huomioon matkan aikana hävinneitä tavaroita. Pyörän kanssa ei juurikaan ollut ongelmia. Ketjut alkoivat kitisemään sateiden jälkeen, vaikka ne olikin vahattu. Jouduin lisäämään nestemäistä vahaa jokuseen otteeseen. Jotain pientä naksutusta ja rutinaa oli voimansiirrossa, mutta kyllä ne kuitenkin toimivat ihan hyvin. Varustepuutteita ei ollut, eikä kauheasti ylimääräistäkään tullut pakattua. Terveysongelmiakaan ei ollut. OP-vaiva ei ilmoitellut laisinkaan itsestään. Toiseksi viimeisenä päivänä oikean pohkeen kanssa oli vähän ongelmia, mutta ei enää viimeisenä päivänä. Punkkeihinkaan en törmännyt. Säät myös suosivat melko hyvin. Sateessa ei tarvinnut polkea kuin parin tunnin ajan, vaikka pyörän päällä tuli kokonaisuudessaan oltua noin 50 tuntia. Kilometrejä kertyi noin 1100. Parina yönä sateli, mutta kunnon varusteilla niistäkin selvisi kuivana.

Ahvenanmaalla yllätti, kuinka hiljaista ja rauhallista siellä on. Jos poikkesi vähänkin syrjempään, niin siellä ei kyllä ollut maisemien lisäksi mitään tai ketään. Välillä sai polkea tunninkin, että ei näkynyt yhtään ihmistä. Ei siis ihme, ettei noilta seuduilta löydy kahvilaa saati kauppaa. Teidän varret olivat myös siistejä. Tajusin sen vasta siinä vaiheessa, kun huomasin tiellä tupakan tumpin. Tiet ovat myös hyväkuntoisia, sekä asfaltoidut että hiekkatiet. Maisemat osuivat ainakin minun makuhermooni, joka pitää männyistä, avokallioista ja vedestä, ja etenkin noiden yhdistelmästä. Myös hienoja maalaismaisemia löytyy paljon, mutta osuin kyllä jokusiin tylsiin puskapätkiinkin. Suomen kielellä saarella ei oikein pärjää, ainakaan vähänkin sivummalla. Mutta englannin ja ruotsin sekoitus toimii ihan hyvin. Etenkin lautoilla / losseilla tuli useita mukavia kohtaamisia, jossa tuli paljon juttua pyöräretkistä ja vinkkejä kohteista.