Viikko 29-30/2025 (14.-27.7.2025)

Kuumaa on pari viikkoa ollut. Jossain päin Suomea on mennyt 30 astetta rikki jokaisena päivänä, ja useampana päivänä olen itsekin osunut tuollaiselle paikkakunnalle. Kaksi viimeistä lomaviikkoa on siis mennyt hikisissä merkeissä. Jos kaksi ensimmäistä lomaviikkoa meni melko viileissä merkeissä, niin nyt on sitten keskiarvo melko hyvä.

Tämä viimeinen parin viikon jakso alkoi vielä Ahvenanmaan pyöräretkellä, joka päättyi Vehkajärven mökille keskiviikkona. Torstai oli täysi lepopäivä treeneistä. Meidät oli kutsuttu tuolloin Kukonharjan mökille iltaa viettämään, ja siellä ilta menikin hyvän seuran, ruuan ja juoman parissa. Muutama alkoholipitoinen annoskin tuli nautittua.

Perjantaina puolen päivän aikoihin, hyvävointisena ja -kuntoisena pääsin jälleen pyörän selkään. Alla oli nyt graveli, joka oli viettänyt aikaansa pari viikkoa Alastaron varastossa. Lähdin polkemaan ensimmäisen pyöräreissupäivän Alastaro – Oripää – Riihikoski -väliä siinä toivossa, että löytäisin matkalle tippuneen tuuliliivin ja sen taskussa olleet irtohihat. Kiersin Oripään Kangastuvan ja poikkesin Riihikosken kauppaan kyselemään varusteiden perään, mutta vähän niin kuin pelkäsinkin, niin eipä niitä löytynyt. Loppumatka mökille kulki ensin Kyrön kautta Pappisiin, jossa poikkesin katsomman lavaa ja uimarantaa. Pappisista Hirvikoskelle, jossa puolestani poikkesin jäätelölle. Loppumatka kulki Metsämaan ja Murronharjuntien kautta. Lämpöä oli 27 astetta ja aurinkoakin riitti lämmön lisäksi. Matkaa kertyi 119 kilometriä ja aikaa kului vähän vajaa 4,5 tuntia.

Lauantaina lähdin mökiltä päin kiertelemään uusia hiekkateitä ja samalla keräilemään jokusia ruutuja. Sää oli edellisen päivän kaltainen, eli aurinkoa ja lämpöä riitti. Etenkin oikean reiden lähentäjä tuli edellisen päivän lenkistä vähän kipeäksi. Sinänsä jännä juttu, kun yli tuhannen kilometrin pyöräretkellä ei tullut mitään vaivoja. Epäilin syyksi lukkopolkimia, jotka olivat taas reilun viikon jälkeen käytössä. Hiekkatiereitti kulki ensin Metsämaalle, ja sieltä Kojonperän kautta Köyliönkylään. Välissä tuli tehtyä muutama pisto erinäköisiin paikkoihin. Loppureitti kulki jälleen Metsämaalle ja sieltä Majanojan ja Vihalaidan kautta takaisin mökille. Matkaa tuli 104 kilometriä ja aikaa kului 4 tuntia. Jonkin verran reiden lähentäjät vaivasivat koko matkan ajan. Tänään, niin kuin eilenkin, tuli takatutkaa ikävä, sillä jokusen kerran huomasin ajelevani liian keskellä tietä ja auto tuli takaa. Aika lailla on tottunut takatutkan varoituksiin.

Sunnuntain vastainen yö olikin sitten melko tuskainen, kun molempien jalkojen reiden lähentäjät olivat niin kipeät, että niitä ei pystynyt jännittämään yhtään. Yöllä piti miettiä kolmeen kertaan, että haluanko vaihtaa asentoa vai vältänkö kivun ja pysyn samassa asennossa. Sunnuntaina ei tarvinnut miettiä lenkille lähtöä tai muutakaan askaretta. Sisun kanssa vähän köpöttelin, mutta sekin hammasta purren kun jokainen askel sattui lähentäjän ja lantion seudulla. Lukkopolkimien piikkiin vaivani laitoin, ja alkoi vähän mietityttämään, että olisiko syynä OP-vaivaani paremminkin ahkera pyöräily kuin juokseminen. Tässä vaiheessa pelkäsin, että jääkö myös pyöräily tauolle. Vai onnistuisiko polkeminen, jos kaikista pyöristä vaihtaisi lukkopolkimet pois.

Myös maanantai meni vielä lepäillessä. Mökiltä siirryimme takaisin kotinurkkiin, jossa aika kului reissukamppeiden purkamisessa ja huollossa, ja muissa askareissa, sillä melkein pari viikkoa olin ollut kotoa poissa. Lähentäjävaiva alkoi vähän helpottamaan, mutta ei ollut täysin häipynyt. Postissa odotti maanantaina myös Saksan lähetys. Siellä oli mm. uuden kuitukiekot maantiepyörään. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, sillä olin saanut kiekkojen valmistajalta viestin, että ko. malli on juuri laitettu käyttökieltoon niissä havaittujen ongelmien vuoksi. Nyt sitten pitää odottaa, että pitääkö ne palauttaa vai voiko ne ottaa käyttöön. Mielelläni laittaisin juuri nuo pyörään eikä tarvisi taas alkaa metsästämään toista mallia.

Tiistaina aamupäivällä uskaltauduin jälleen pyörän selkään. Tällä kertaa maantiepyörän päälle. Lähdin kuitenkin lukkopolkimilla matkaan, vaikka sunnuntaina niistä uhosinkin luopua. Yksi syy lukkopolkimien käyttämiseen oli, että olin maanantaina saanut postissa myös uudet maantiepyöräkengät ja niitä piti päästä kokeilemaan. Päätin kuitenkin mennä vähän rauhallisemmin, ja siten että putkelta en polkisi lainkaan, tällöin repivään jalan nostoa ei tulisi niin paljon. Kiersin ensin Säijän lenkin myötäpäivään ja jatkoin sitten vielä Nokian kautta Siuro – Sasi -lenkille. Lopuksi kiersin vielä Teivon kautta kotiin. Matkaa kertyi tasan 100 kilometriä ja aikaa kului 3,5 tuntia. Keskitehot olivat 164W. Sää oli edellispäiviä mielyttävämpi, sillä taivas oli pääosin pilvessä ja lämpöäkin vain 25 astetta. Edellisten päivien tapaan tuultakaan ei juuri ollut. Positiivista oli, että jaloissa ei tuntunut kipua, ja polkemisen jälkeen pystyi kävelemäänkin kivutta. Negatiivista oli, että pitkästä aikaa jouduin tien päällä rengasoperaatioon, kun takakummi alkoi tyhjentyä vähän Säijän jälkeen. No, ei se ollut kuin reilun kymmenen minuutin välitauko.

Keskiviikkona oli graveli ja ruutujen keräilypäivä. Samalla periaatteella lähdin polkemaan kuin edellisenäkin päivänä, eli putkelta ei poljeta ja alamäissä lepuutetaan sitten persusta. Ensin suuntasin Antaverkan ja Vahannan hiekkateille. Sieltä Pimeesalmeen ja Ylisten kautta Kyöstilän hiekkateille. Sitten paria lenkuraa lukuunottamatta suorilla takaisin kotiin. Pölyistä oli, ja kuumaa ja aurinkoakin oli tarjolla. Hienoja uusia paikkoja tuli nähtyä, vaikka melko lähellä tuli pyörittyä. Matkaa kertyi 86 kilsaa ja aikaa tuohon pyörimiseen kului 3:50. Jalat pysyivät tälläkin lenkillä kunnossa.

Torstaina aamupäivällä lähdin ViLe:n kanssa maantiepyörälenkille. Poljimme ensin Karhelle, sieltä Viljakkalaan päin, jossa jouduimme tekemään U-käännöksen, kun yksi silta oli remontissa eikä siitä päässyt läpi. Jouduimme kiertämään Hämeenkyröön Vilpeen kautta. Kehäkukassa vähän munkkienergiaa, ja sitten matka jatkui Heinijärven kautta Häijääseen ja sieltä Salmin ja Siuron kautta Nokialle, jossa poikkesimme jäätelölle. Jäätelön jälkeen reitti jatkui vielä Villilään, Tohloppiin ja Teivoon, josta Ylöjärven keskustan kautta takaisin kotiin. Matkaa kertyi 133 kilometriä ja aikaa kului 4:50. Rauhassa mentiin kun oli niin sairaan kuuma. 30 astetta meni varmaan rikki ja kun aurinkokin porotti, niin tukalaa oli. Keskitehot olivat 140W.

Perjantaina siirryimme jälleen Vehkajärven rannalle. Kuuma päivä jälleen, mutta kolmen ajonpäivän jälkeen pidin lepopäivän. Alastarolla kävin peräkärryä täyttämässä. Sain myös mukavan viestin, sillä joku oli Raisiossa löytänyt viime viikolla tiputtamani takatutkan. Pieni löytöpalkkio ja saan vanhan tutkani takaisin. Tosin olin ehtinyt ostaa jo uuden, mutta nyt on varalaite, tai sitten sen voi laittaa myyntiin.

Lauantain lenkki lähti vähän käsistä. Alkuperäinen suunnitelma oli polkea suoraviivaisesti ensin Huittisiin ja sitten Sastamalan kautta takaisin mökille. Perjantain levon ja aikaisen lähdön ansiosta, jalka oli kuitenkin sen verran syönnillä, että päätin polkea Sastamalasta Sammaljoen kautta. Sitten menin vielä Halkivahasta Urjalaan, jossa pidin pienen energian tankkaustauon. Urjalasta kieppasin vielä Nuutajärvelle ja sitten vielä Koskioisten kautta takaisin mökille. Suunniteltu vajaa satakymppi venähti melkein sadaksi ja seitsämänkymmeneksi. Aikaa vierähti vähän reilu 5:20. Tuokin kertoo, että jalka oli ihan hyvässä iskussa, kun 160 kilometrin asfalttiosuus meni 31,3 km/h:n keskarilla. Keskitehot olivat 181W. On kyllä mukava reitti. Pääosin hyväkuntoista alustaa eikä nousumetrejäkään tullut kuin 800. Aamulla kun pääsi ennen ysiä liikkeelle, niin lämpöä ei ollut kuin vähän päälle 20 astetta. Loppulenkistä lähenneltiin kyllä taas kolmenkympin lämpöä. Aurinko paisteli eikä tuulikaan kauheasti häirinnyt matkan tekoa.

Myös sunnuntai oli pyöräilypäivä, kun siirryimme mökiltä takaisin kotiin. Aamukasilta kun pääsi lähtemään, niin sää oli vielä oikeinkin miellyttävä. Lähtiessä lämpö oli napsun alle kahdenkymmenen asteen, eikä se vajaan neljän tunnin lenkillä ehtinyt kuin juuri ja juuri hellerajaan. Aurinko paisteli koko ajan, mutta yllättävänkin paljon sai ajella varjossa. Lempäälään asti oli pientä sivuvastaista tuulta, mutta ei mitenkään pahaa, mutta sen verran kuitenkin, että ehdein jo miettimään, että onko jalka edellisen päivän lenkistä niin väsynyt, ettei meinaa kolmenkympin keskaria saada pidettyä. Ja olihan se jalkakin vähän väsynyt, mutta loppua kohden alkoi tuntumaan siltäkin osin paremmalta. Nyt tuli myös ajettua jonkin verran putkeltakin, joten on mielenkiintoinen nähdä, onko huomenna reiden lähentäjät taas kipeät. Reitti kulki Punkalaitumen keskustan kautta Vesilahdelle ja edelleen Lempäälän ja Säijän kautta Rajasalmelle. Siellä päätin tehdä vielä parinkympin lisälenkuran Nokian Takalauttalan kautta, kun ei se ukkonenkaan näyttänyt vielä tulevan. Lenkille kertyi mittää 118 kilometriä ja aikaa kului vähän päälle 3:50. Keskitehot olivat 169W.

Kesäloma, tai voiko tällaisena yrittäjänä sanoa että on lomaa, on vain jakso, jolloin ei  vainole töitä, on nyt pidetty. Aika paljon tuli pyörän päällä vietettyä aikaa. 39 lomapäivään pyörällä tuli oltua 29:nä. Kilometrejä kertyi melko tarkkaan 3100 ja tunteja 124. Retki-, gravel- ja maantiepyörät olivat kaikki suurin piirtein yhtä paljon käytössä, ainakin kilometrejä katsottaessa.