Kolmanteen lomaviikkoon herättiin kotosalla, mutta iltapäivällä lähdettiin jo ajamaan takaisin mökille päin. Aamusta tuli tehtyä vajaan 14 km:n rento juoksulenkki Lamminpään pururadalla. Illalla olisi ollut iltarastit Myllypurossa uudella kartalla, mutta vettä tuli taivaan täydeltä joten rastit jäivät väliin. Kartta piti käydä kuitenkin ostamassa, sillä se ulottui takametsiimme ja yksi rastikin oli melkein ihan kirjaimellisesti “takapihalla”.
Tämä viikko oli tarkoitus ottaa vähän kevyemmin ja valmistautua lauantain Hämeenlinnan puolimaratonille. Tästä syystä tiistai olikin juoksun osalta lepopäivä. Mustikkametsässä tuli kuitenkin jokunen tunti tallustettua – saalis 13 L.
Keskiviikkona kävin tekemässä 13 km:n lenkin josta 5 km hieman alle 4 min/km vauhtia, 2 x 1.5 km 4:15 min/km vauhtia ja loput kevyttä hölkkää. Vähän kevyemminkin olisi voinut tuo 4 minuutin vauhti mennä.
Torstaina pidin juoksusta vapaata, mutta päivällä tuli tehtyä kevyt pyörälenkki Punkalaitumen keskustassa, ja illalla käytiin Murrolla iltarasteilla. Alkureitin rasteilla oli jonkin verran sähläystä, mutta loppu sujui vähän paremmin. Juoksuvauhtia piti passailla jotta lenkki ei tulisi liian rankaksi lauantain Hämeenlinnan puolimaratonia silmälläpitäen. Lauantain puolikkaan osallistuminen joutui kuitenkin vakalaudalle, sillä kolautin melko mojovasti vasemman polveni yhteen korkeaan kantoon. Taisi siinä muutama reipas kirosanakin kajahtaa Humppilan metsässä. Suunnistuksen aikana polvi ei vielä vaivannut, mutta illan mittaan se alkoi särkemään ja jomottamaan oikein kunnolla, vaikka jäähoitoa sille yritinkin antaa.
Perjantai oli muuten pyhitetty levolle, mutta aamulle oli vielä suunniteltu tehtäväksi muutama minuutin veto. Harjoitus jäi tosin vajaaksi sillä torstaina kolottu polvi ei oikein tykännyt juoksun tärähdyksestä. Seuraavan päivän juoksukisaan osallistuminen oli edelleen vielä auki.
Lauantaina klo 15 oli sitten vuorossa Hämeenlinnan puolikas. Aamulla kokeilin muutaman juoksuasekeleen eikä polvi tuntunut vaivaavan, joten kolauksesta taidettiin selvitä säikähdyksellä. Starttihetkellä H:linnssa lämpöä oli 23 astetta, taivas oli puolipilvinen ja tuulta oli hieman. Tämä oli ensimmäinen yritys 80 minuutin ajan alitukseen. Tavoiteaikaa lähdin tavoittelemaan tasaisella 3:45 min/km:n vauhdilla. Tiesin tuon vauhdin olevan vähän riskirajoilla, mutta kokeilla pittää ja riskejä täytyy ottaa. Alkukilometrit menivätkin ihan mukavan oloisesti vähän jopa tavoitevauhtiakin kovempaa, mutta 6-7 km kohdilla alkoi rentous olemaan jo kateissa juoksusta ja tavoitevauhdin ylläpitämiseen täytyi tehdä liian paljon töitä. Kolmanneksen pystyi pitämään tavoiteltua 3:45:n vauhtia, mutta sitten alkoi kilometriajat huonontua. Puolessamatkassa olin vielä juuri ja juuri alle 1:20:n vauhdissa, mutta tiesin jo, että mitään mahdollisuuksia sen alittamiseen ei enään ollut. Kahden kolmanneksen jälkeen olin vielä omassa ennätysvauhdissani, mutta sekin tuntui tässä vaiheessa mahdottomalta saavuttaa, sillä kilometriajat olivat painuneet lähemmäksi 4 minuuttia, sillä vastatuuli oli alkanut tekemään tehtävänsä. 16 km kohdalla pari ikämiessarjalaista paineli ohi ja siitä sain vähän taas rytmistä kiinni, toisen heistä ohitin melkein heti, mutta toinen paineli karkuun liian kovin. Pari selkää ohitin vielä vähän 18 km:n jälkeen, mutta muuten ohituksen olivat koko matkan aikana tosi vähissä. 400 m ennen maalia kello kääntyi 1:20:n huonommalle puollelle, joten ratakierroksen verran jäin tavoitteestani. Ennätyskin jäi tekemättä, sillä loppuaika painui aikaan 1:21:35. Ennätyksen olisi ehkä pystynyt tekemään mikäli olisi lähtenyt maltillisemmin liikkeelle, mutta tavoite olikin alitta 80 min ja se ei rauhallisemmalla alulla olisi ollut mahdollinen. Tälläkerta ei siis tavoitteeseen päästy.
Sunnuntaiksi olimme ilmoittautuneet Varsinais-Suomen Rastipäivien pitkälle matkalle, mutta lauantain juoksun jälkeen se ei tuntunut enää hyvältä ratkaisulta. Toisaalta tämä viikonloppu olisi hyvä harjoitus parin viikon päästä olevaan Tunturisuunnistukseen jossa pitäisi molempina päivinä suunnistaa 18.9 km. Matkaa päivän reitillä oli hieman päälle 9 km, ja avokalliosyherikköä oli tiedossa. Sotasuunnitelmana oli, että hitaasti mutta rauhallisesti ja kartalla koko ajan. Alku lähtikin ihan mukavasti liikkeelle vaikka juoksu olikin vähän tahmeaa. Liput löytyivät suht mukavasti ilman mitään isompia pyörimisiä (pari pientä kuitenkin). Vauhti tosin oli melko rauhallista, mutta niin sen pitikin olla. Kun ensimmäinen rasti löytyi tälläkertaa mukavasti, niin sitten minun piti söhlätä sillä toisella perinteisellä söhläysrastilla, eli toiseksiviimeisellä, ja oikein urakalla. Ihan viimeiseksi ei tullut jäätyä, mutta ei se tälläkään kertaa paljosta ollut kiinni. Suurin takaisku kuitenkin tässäkin suunnistuksessa oli polven kolomin, ja tälläkertaa eri kuin torstaina. Juoksin tiheikössä suoraan nilkan korkeudella olevaan piikkilankaan ja lentomatkahan siitä oli seurauksena. Polvi verille, mutta ei sen pahempaa kuitenkaan.