Tämänkin vuoden talvilomaa voi sanoa hyvällä syyllä hiihtolomaksi. Pidimme lomaviikon taas viikkoa paikallista normaalia lomaviikkoa aikaisemmin, jotta saisi kerättyä urakalla kilsoja Pirkanhiihtoa varten.
Se hyvä puoli aikaistetusta lomaviikosta on, että (jos vaan hiihtään pääsee) laduilla ei ole paljonkaan menijöitä. Tosin tänä talvena menijöitä on ollut muutenkin vähänlaisesti vaikka viimeviikoina on ollut ihan hyvät hiihtokelit. Viikosta (ja kelistäkin) riippumatta laduilta kyllä löytyy aina samat vakio-vaarit ja -muorit. Miinuksena väljistä laduista on se, että sinne eksyy myös “liian kohteliaat kerta talveen” -hiihtäjät. Näillä tarkoitan sellaisia menijöitä, jotka ystävällisesti yrittävät antaa nopeammille takaatulijoille latua. Tämän viikon aikana on tullut jokusen kertaa läheltäpiti-törmäystilanne, jossa edellä menevä hyppää pois ladulta väistääkseen juuri samaan aikaan kun itse lähtee ohittamaan. Siinä sitten tulee eiku-oho-anteeks -tilanne. Pahasti ei uskalla katsoa, saati sitten opastaa ladulla liikkumisen säännöistä, sillä heti tulee yleisönosastolle kirjoitus, että “siellä uskalla hiihtääkkään”.
Maanantaina ensimmäisenä talvilomapäivänä herättiin 7 asteen pakkaseen. Ja koska Pirkanhiihdon hallitus oli suuressa viisaudessaan päättänyt järjestää hiihdon normaaliin tapaan, niin pakkohan sitä oli lähteä hiihtämään. Viikonlopun ärräpää-lenkkien jälkeen oli vähän epäilevä fiilis latujen kunnosta, sillä lunta ei ollut tullut yhtään lisää.
Suureksi ihmetykseksi ladut olivat todella hyvässä kunnossa, vähästä lumesta huolimatta jollain konstilla ne oli saatu ihan hiihdettäviksi. Päivän ensimmäiselle lenkille tuli mittaa n. 35 km. Hiihdon jälkeen tuli tehtyä jonkin aikaa mettähommia, ennenkuin lähdin illalla saunalenkille. Saunalenkiksi ajattelin tehdä parinkympin hiihdon. Pari ensimmäistä kilsaa meno oli todella mahtavaa, kun ladut oli vähän jäätynyt ja pito oli kohdallaan. Sitten jostain pirusta tuli 15 min lumikuuro ja vei upean luiston. Se siitä hiihtonautinnosta.
Tiistaiaamusta oli aika murjottu olo edellispäivän hiihto- ja mettähommaurakoinnista. Mutta kun päivän ohjelmassa oli pitkä hiihto, niin ei muuta kuin suksia kunnostaan ja matkaan. Menimme Tuulin kanssa suurimman osan yhtä matkaa, sellaista leppoista matkavauhtia. Ladut olivat taas ihan OK-kunnossa ja matkaa kertyi n.55 km. Loppupäivä menikin sitten ihan vain lepäillessä.
Keskiviikko oli hiihdon osalta vähän kevyempi päivä, sillä aamulla tuli tehtyä vain 35 km lenkki. Päivällä tein kerrankin mainion löydön urheilukaupan alennuslaarista, sillä satuin löytämään samanlaiset Asicsen nastoitetut lenkkarit jotka minulla on nytkin ollut käytössä. Jäljellä näytti olevan vain yksi pari ja sekin juuri minun kokoani. Ensin katson, että hinta olisi ollut halpa ainoastaan 75 € (edellisistä maksoin muistaakseni 130 €), mutta kun löysin tossujen oikean laatikon, niin hinta olikin naurettavat 50 €. Nyt on sitten nastalenkkariongelmakin hoidettu muutamaksi vuodeksi. Illalla tuli jatkettua metsähommia ja kaadeltua lisää puita.
Torstaiaamuna oli taas hiihdon vuoro. Lämpö oli nollan tienoilla ja koska edellisenä iltana ladut olivat kuulemma olleet vähän jäisen oloisia, niin päätin turvautua liisterivoiteluun. Liisterivalinta oli muuten ihan OK, mutta jos ladulla sattui olemaan irtolunta, niin se tuppasi jäätymään pohjaan. Mutta koska ladut oli ajettu mainioon kuntoon, niin jäätymisongelmaa ei kovin paljon ollut. Hiihdon jälkeen menin taas vähäksi aikaa metsään moottorisahalla heilumaan. Illalla lähdin vielä 20:n saunalenkille. Jälleen meni muutama kilsa (niinkuin maanantainakin) todella liukkaasti ja meno oli todella mielyttävää. Mutta sitten piti taas ihan pirtuuttaan sataa pari milliä uutta nuoskalunta. Voi sitä kiroilun ja v…tuksen määrää, kun reissun kaummaisessa kohtaa alkoi kaikki satanut lumi jäätyä ja kerääntyä suksen pohjaan kiinni. Se siitä hienosta saunalenkistä ja rentouttamasta hiihdosta. Siinä sitten mentii suksia potkiskellen, kiroillen ja välillä sukenpohia raapien. Yhdessä parinsadan metrin ylämäessä palo pinna, kun puolenvälin jälkeen nousua suksenpohjassa oli valehtelematta (ainakaan paljon) kiinni 5-10 senttiä lunta. Siinä sitten isoon ääneen äkseeraamaan (olin kyllä katsonut ympärilleni, että ketään ei näkynyt) ja pohjia raapimaan. Parikymmentä metriä lisää hiihdettyäni huomasin, että mäen päällä oleva parkkipaikka oli täynnä porukkaa joka epäilemättä oli kuullut pienen sanaharkani suksieni kanssa. Onneksi kukaan ei kommentoinut asiaa, sillä mielentilani ei ollut ihan suvaitsevalla päällä. Kotiin onneksi pääsin ja sauna oli lämmin, mutta kyllä Tuulikin sai kuulla järkkymättömän mielipiteeni kelistä.
Perjantaina tulikin sitten taivaalta vettä siihen malliin, että päivä meni sormien pyörittelyksi. Illalla tosin käytiin Tuulin synttäreitä juhlistamassa.
Lauantaiaamusta kävin testaamassa kuinka huonoon kuntoon edellisen päivän vesisade oli ladut saanut. Ja kyllähän ne jäisessä kunnossa oli. Pohjaan laitetuista liistereistä ei ollut mitään iloa, ja tasatyönnöksi koko reissu meni. Vauhti oli ainakin kohdillaan, sillä 35 km reissuun kului aikaa ainoastaa vajaa 2,5 h. Eipä se oikein hiihtämiseltä tuntunut, mutta tulipahan tehtyä tasatyöntöharjoitusta. Illalla tuli tehtyä vielä parinkympin saunalenkki. Keli ei ollut muuttunut miksikään, joten meno oli vauhdikasta tasatyöntöä.
Sunnuntaiaamuna oli lumisateista. Murua vähän rinnan alle, ja sitten tekemään hiihtoloman päätöslenkki. Kotona näytti vielä siltä, että lunta ei olisi ollut tullut vielä niin paljon, että edellispäivän jääkeli olisi muuttunut. Mutta neljän km:n jälkeen kävin laittamassa pidot pohjaan ja luovuin tasatyöntötreenistä ja palasin takaisin vuorotahtihiihtoon. 45 km:n reissun aikana keli vaihtui moneen otteeseen. Alku tuntui tahmealta, sitten alkoi kulkea paraneman ja luistoakin alkoi löytymään. Ennen puoltaväliä alkoi sitten irtolumi jäätyä suksenpohjaan ja lopussa taas oli sen verran märkää, että ei oikein pitänyt eikä luistanut.
Viikon aikana oli kyllä monenlaista keliä. Välillä upeeta aurinkoista talvikeliä, välillä tuli vettä kunnolla, sitten taas oli jäätikkökeliä ja muutama räpäskäkelikin mahtui mukaan. Mutta reilu 300 km tuli viikon aikana hiihdettyä ja nyt hiihtoa olisi kasassa reilu 780 km. Juoksua ei tullut metriäkään, mutta ensiviikolla sitten sitäkin.