Tammikuun alussa meidän liiketoimintalinjan uusi johtaja lanseerasi ensitöikseen(?) hienon kunnonkohotus ja liikuntaan kannustavan kamppanjan, Walk4Fun:in. Aluksi muodostettiin 6-12 hengen ryhmiä oman osaston, työryhmän tms. henkilöistä. Sitten jaettiin kaikille ryhmäläisille askelmittarit, ja alettiin keräämään ja kirjaamaan ylös mittariin kertyneitä askelmääriä. Ryhmiä kertyikin kaikenkaikkiaan yli 100 kpl ja osanottajia ehkä noin 1000 hlö:ä. Ryhmät laitettiin paremmusjärjestykseen sen perusteella kuinka paljon askelia kertyi keskimäärin per ryhmäläinen (eli koko ryhmän määrä jaettuna ryhmän koko). Kilpailuaika oli kuusi viikkoa, ja parhaille ryhmille luvattiin palkinto.
Parhaiden palkitseminen tarkoitti käytännössä sitä, että tietenkin homma lähti käsistä. Eli sellaiset joukkueet joissa oli henkilöitä jotka liikkuivat paljon, olivat tietenkin kisan kärkipaikoilla, ja osastoltamme muodostui kaksi sellaista ryhmää jotka siellä kärjessä keikkuivat. Ja koska näihin ryhmiin jostain syystä oli vielä kertynyt lievästi sanottuna kilpailuhenkistä väkeä, ja koska osallistujat olivat tuttuja keskenään, niin psyykkauskaan ei ollut alimitoitettua, sen tiesi mitä sellaisesta yhdistelmästä seuraisi. Tämä tarkoitti sitä, että paljon liikkuvien piti liikkua vieläkin enemmän, ja enemmän liikkuvien vieläkin enemmän jotta ei tippuisi kelkasta. Ongelma ei olisi ollut niin suuri, jos askelmäärän suuruus olisi riippunut vain askelmittariin kertyneistä askelista. Mutta kisaa vareten oli kehitetty sellainen sovellus, joka muutti jollain hienolla ja mystisellä logiikalla eri urheilusuoritukset askelmääriksi. Esim. tunnin salivuorosta sai n. 10000 askelta, niinkuin myös esim. 1 km uinnista. Hiihdon, juoksun, tenniksen, pyöräilyn ym. lajien suoritukset muutettiin kaikki askeliksi. Tämä tarkoitti myös sitä, että askelmittarit lensivät nurkkaan, sillä ketä nyt viitsii kävellä tuntia kun saman ajan pyöräilystä saa 2-3 kertaa enemmän askeleita.
Parina ensimmäisenä viikkona kilpailu näytti kärjen suhteen melko tasaisena. Pelkona oli, että jos tasaisuus jatkuu viimeiselle viikolle asti, niin viimeisenä viikkona kaikki olisi poissa töistä ja keräisi vain askeleita, ja seuraavana viikkona he olisi sairaslomalla parantelemassa rasitusvammojaan. Onneksi kolmannen viikon jälkeen alkoi kuitenkin näyttää jo siltä, että kärjenkin erot alkoivat muodostua selvemmiksi. Eli viimeisestäkin viikosta selvittäisiin ilman miestappioita.
Kuusi viikkoa on nyt onneksi ohi ja ihmiset saavat keskittyä taas työntekoon, eikä tarvitse vain vaellella pitkin käytäviä askeleita keräten. Myös ne “överit” jotka kuluttivat suurimman osan vapaa-ajastaan askelien keräämiseen voivat nyt pitää loppuvuden liikuntavapaata ja kampanjoida sitä vastaan, että ensi vuonna ei järjestettäisi enään samanlaista kisaa uudelleen. Itse en tämän kampanjan vuoksi treeniohjelmaani muuttanut, mutta täytyy myöntää, että ennen hiihtokelien tuloa minäkin tein jokusia kävelylenkkejä vain tämän kisan vuoksi. Yksi ärsyttävä asia kisan aikana vielä oli se, että siitä tuli lähes ainoa puheenaihe josta työasioiden lisäksi keskusteltiin. En tiedä kävikö muillakin samanlaisesti, mutta lähes kaikkien kanssa puheenaihe siirtyi jossain vaiheessa askelten keräämiseen (ja se en ollut minä joka siihen aiheeseen siirtyi). Aluksi se oli ihan mukavaa, mutta kuuden viikon aikana se alkoi jo vit… tympimään.
Paras yksittäinen henkilö keräsi hieman päälle 2 miljoonaa askelta ja oli suvereenisti ykkönen. Itselleni kertyi vähän reilu 1,5 miljonaa ja olen luultavasi kärkiviisikon joukossa.
Se siitä kampanjasta.
Tämä viikko jakautui tasaisesti hiihdon ja juoksun suhteen. Kolme suoritusta kumpaakin plaatua ja lisäksi kaksi salikertaa.
Maanantaina tunnin salitreeni aamulla. Illalla hiihtoa 21 km. Ladut alkoivat olla jo niin sohjoiset ja vesilammikoita siellä täällä, että hiihdot loppuvat jos kelit eivät parane.
Tiistaina juosten töistä kotiin. Meno tuntui mukavalta ja helpolta, ja kun alusta oli pääosin sulaa, niin vauhtikin oli kohdillaan ja sykkeet pysyi silti kurissa
Keskiviikkona olin jalkahieronnassa ja päätin pitää muutenkin lepopäivän. Aamulla olin vielä suunnitellut tekeväni hiihtolenkin, kun oli satanut pieni kerros lunta ja oli vähän pakkastakin, mutta kova kylmä tuuli muutti suunnitelmia.
Torstaina jälleen juosten töistä kotiin. Yritin pitää vähän kovempaa vauhtia eikä sykkeillä ollut väliä, mutta kova puuskittainen vastatuuli hyydytti vauhdin.
Perjantaiaamusta tunti salilla, ja salilta pari kilsaa juosten töihin. Illalla päätin mennä kokeilemaan hiihtoa sillä pakkasta oli kuutisen astetta ja ladut näytti olleen ajetut. Lähtö oli kuitenkin paha virhe, sillä ladut kyllä olivat paikoin ihan hyvässä kunnossa, mutta ihan täynnä puista tullutta roskaa. Muutaman km:n jälkeen suksenpohjat olivat niin paskaiset (siis roiskaiset), että jossain alamäissäkin vauhti pysähtyi totaalisesti kun ladun roskat takertui suksenpohjan roskia vasten. Paikoin oli pätkiä joissa oli vain jäätikköä (ja roskia) ja sai varoa, ettei ollut selällään ja pää halki. Mutta mentävä oli kun matkaan oli lähdetty. 23 km tuli kiroiltua ja lopetettua hiihtokausi moneen kertaan.
Lauantaipäivänä hiihtokausi kuitenkin jatkui yllättävän nopeasti lopetuspäätöksen jälkeen. Lähdin hiihtelemään toisille laduille kuin edellisenä päivänä. Yritin olla fiksu ja laiton vähemmän pitoa pohjaa kuin edellisenä päivänä oli, että kaikki roskat eivät tarkkuisi kiinni. Mutta nyt olisi paremmasta pidosta ollut todella paljon apua, sillä ladut olivat suht puhtaat, mutta jäiset, joten käsivoimien (?) ja kiroilun puolelle hiihto taas meni. Kausi tuli taas päätettyä moneen kertaan 27 km lenkin aikana.
Sunnuntaiaamuna postia hakiessa (huom. postilaatikolle 500 m matkaa ja laatikko on ihan latujen vieressä) meinasi hiihtokausi alkaa taas uudelleen, sillä yöllä oli tullut muutama sentti lunta ja roskat olivat varmaankin jääneet lumen alle, eli keli olisi voinut olla suht hyvä. Päätin kuitenkin tehdä viikon pitkän juoksemalla. Suuntasin matkan uusille reiteille, ja päätin lähteä kiertämään Nokian keskustan kautta. Nokialla pysähdyin huoltoasemalle tyhjennykselle, ja kun en ollut ottanut juomaa mukaan, niin ajattelin vähän juoda vessan hanasta. Mutta viimehetkellä muistin missä kaupungissa olin ja päätin kärsiä janosta (ei millään pahalla Nokialaiset). Meno tuntui ihan mukavalta vaikka lopussa alkoi jo vähän matkan teko painaa, sillä alusta oli aika luminen eikä pito ollut ihan parasta mahdollista laatua. Reilu 27 km matkaa keryi.
Seurattavista luvuista sen verran, että sunnuntain pitkän lenkillä saavutettu puolimarathonaika oli 1:44:40, ja perjantain salipunnitus näytti tasan 71. Juoksua 61 km ja hiihtoa 71 km.
Ensi viikko onkin talvilomaa ja sillä oli tarkoitus kerätä kilometrejä Pirkanhiihtoa varten. Mutta taittaa olla niin, että ei ole missä harjoitella. Pirkanhiihdon sivuilla tosin mainitaan (14.2.), että hiihto järjestetään perinteiseen tapaan, eli kai sinne on sitten ilmoitauduttava.